Hei, olen 20v Miehen alku ja olen kärsinyt yleisillä paikoilla syömisen pelosta jo niin kauvan kuin jaksan muistaa. Mutta tilanteeni on pahentunut viime vuosina tuosta ihan liikaa.
Paniikkihäiriöksi olen alkanut sitä kutsua tässä parin vuoden sisään, koska olen alkanut välttelemään tilanteita jotka minua ahdistaa.
En voi aloittaa työelämää vaikka ammatti on alla koska en usko selviäväni 8h työpäivistä ilman syömistä, pelkkä syömisen ajattelu työpäivänä saa pahan olon virtaamaan suonissa.
Minulla alkoi kolkuttaa tämä tauti todella paljon kun oli 20v syntymäpäiväni ja lähiperheeni, siskot , veljet, isä jne tulivat käymään luonani. Tilanne oli todella ahdistava, kävin yökkäämässä vessassa noin 4 kertaa heidän 30min visiitin aikana. Vieraiden lähdettyä murruin kokonaan ja tajusin kuinka surkeaa elämästäni on tullut. Mikä tähän voi auttaa ?
Minulla ei niinkään ahdista mennä esimerkiksi isäni luokse vaikka siellä olisi jotkut isommatkin juhlat, niistä selviän suht helposti. Mutta jos minun asunnossani pitää jotain suurta järjestää niin menen lukkoon ja pahoinvointi ottaa minusta vallan.
Minulle lääkäri on määrännyt Citalopram orion lääkettä, otin yhden napin ja sekosin kokonaan. Oksentelin ja tärisin 6h taukoamatta. Sillä hetkellä päätin että lääkkeet eivät voi minuun tehota. Myös Propralia on kokeiltu 30min ennen "jännittävää" tilannetta, sekään ei toimi millään tavalla tähän kroppaan.
Anteeksi pitkä jaaritteluni, toivoisin vaan saavani jonkun avun tähän avuttomaan elämään jota ei kauvaa jaksa.. Kohtalotovereilta olisi kiva kuulla jotain posiitiivistä / vinkkejä miten eteenpäin.
Ps: Jotta saisin paniikkihäiriön loppumaan olen tehnyt vaikka ja mitä sen eteen.
Lopetin tupakoinnin, lopetin limukat jne sokeri/kofeiini litkut joita meni 1-2l päivässä.
Olen yrittänyt suosia tummia leipiä vaaleiden sijasta.
Painoni on kohdallaan, joten mistään bulimiasta sunmuusta ei ole kyse.
Pelkään oksentamista, julkisilla paikoilla syömistä, huomiota, kritiikkiä.
Olen aika varma myös että olen People Pleaser, eli ihmisten miellyttäjä enkä osaa näyttää tunteitani. Yritän miellyttää ihmisiä jatkuvasti vaikka omalla kustannuksellani.
:( tulipa pitkä. Anteeksi.
Paniikkihäiriö vie viimeiset voimat. Apuja ?
70
2313
Vastaukset
- bananas23
Pitäisikö siitä puhua ammattiauttajalle, ellet ole jo? Äh, tämä kohtalotoveri ei osaa sanoa vinkkejä eteenpäin, kun pitäisi niitä itsekin saada. Jään katselemaan, josko muilta irtoisi hyödyllisempiä vastauksia. :') Voisi olettaa, että tolla muiden miellyttämisellä voisi olla isokin rooli. Se on ikävää omalta kannalta, sitä menee ihan lukkoon eikä se helpota suoriutumista tilanteissa ollenkaan.
- Panicow
Ammattiauttajalle pitäis kyllä jo mennä mutta en jaksa sitä että ne tuputtaa lääkkeitä joista tulee 10x pahempi vointi mikä nyt on. :S.
Mutta kiitos kuitenkin kommentista ! Jäädään odottelemaan viisaampien vastauksia :)!
- ex pelkääjäpanic
No ilman muuta terapiaa tai joku kontakti johonkin päin..sinun tapauksessa tarvitaan kyllä lääkettäkin että se kamala panikointi ja ahdistus saadaan kuriin..jotta voisit päästä lähemmäksi normaalimpaa olotilaa:) Eikö lääkäri ole ehdottanut Xanor-lääkitystä...? se auttaisi siihen pakoon-reaktiooon ja ahdistukseen..olen itse saanut apua siitä kun en voinut mennä hisseihin,lentokoneeseen,kauppaan,,yms...en tarvitse enää ko lääkitystä mutta sain sitä pikän aikaa ja sitä vähennettiin vähä kerrassaan ja pärjään citalopramilla..:) Toivoa on nuori mies! Sun ei tarvitse miellyttää maiilman kaikkia ihmisä..kukaan ei pysty-eikä tarvi! Toivon hyvää jatkoa sulle!
- Panicow
Kiitos erittäin paljon positiivisesta kommentista. Tuli todella hyvä mieli, niin kiva kuulla että ihmiset ovat päässeet eroon tästä P*skasta.
Psykiatrille voisin mennä ilman mitään ongelmia, itseasiassa tahtoisinkin. Mutta en uskalla ottaa lääkkeitä joissa on nuin julmettuja sivuvaikutuksia kuin Citaloprameissa.
Ja olenkin alkanut ottamaan askeleita tässä miellyttämis asiassa eteenpäin. Pari puolituttua jotka ovat pitäneet minua ovimattona ja talloneet päälle, kyllä nyt huomaavat että enään ei ole minun päälleni tallomista. Ja pidän vastaisuudessakin huolen siitä että minua ei mollata ilman syytä. Pakko yrittää pitää positiiviset asiat itsestä yllä mielummin entä ne negatiiviset.
Vielä kerran kiitos mukavasta kommentistasi, rohkaisee eteenpäin :) !
- toinen jännittäjä
eihän niitä lääkkeitäkään ole pakko ottaa,ainakaan lääkärin mieliksi, jos siltä tuntuu.Luota omiin vaistoihin.Apu voi joskus tulla yllättävistäkin paikoista,yritä kuunnella ja katsella ympärillesi.Kuulostaa ehkä liian ympäripyöreältä mutta asioita todella huomaa paremmin kun vain uskaltaa katsoa.
Saan itse paljon apua kirjoista koska olen aina tykännyt lukea.Kirjastoon kun menen niin tietyt kirjat vain osuvat silmiin ja usein niistä löytyy hyviä pohtimisen aiheita jotka auttavat ainakin minua eteenpäin.
Esim lainasin itse yhden kirjan juuri jossa seuraava lause jäi mieleeni:
Huoli on kuin nokkonen,jos sitä vain hipaisee,se polttaa.Siihen on tartuttava kunnolla niin kipua ei synny".Tätä jään pohtimaan.... - Panicow
Hei, heti ensin en olisi tuollaista kommenttia saavani , mutta todella mukava kuulla tuollainenkin keino jolla päästä eroon. En ole koskaan ollut kova lukemaan, mutta lukemisessa kyllä saisi aivot siihen kirjaan eikä stressaamiseen.
Olen nyt parina päivänä saanut pahoinvointikohtauksia ihan tuosta nuinvaan ilman mitään ahdistavaa tilannetta tai muuta. Oksennusta ei ole tullut , mutta joutunut vessassa tärisemään hyvän aikaa. Vaikka järkeilen että ; Se ei ole kuin oksennus, antaa tulla vaan, ei siinä ole mitään; en saa oloani rauhalliseksi, vaan panikoin lisää. Alkaa olemaan jo niin toivoton olo tämän suhteen että alta pois.
Kiitos paljon mukavasta kommentistasi, ilo lukea. Tsemppiä meille :) - toinen jännittäjä
Jännittäminen liittyy huonoon itsetuntoon,joku on ehkä loukannut sinua pahasti tai ehkä otat ihmisten mielipiteet liian paljon huomioon.Jokaisella on se oma tarina miksi on niinkuin on.Itselläni huono äitisuhde,hän oli suorastaan ilkeä minulle,en kokenut olevani rakastettu.Onneksi oli hyvät mummot joten en ehkä tullut ihan sekopäiseksi sentakia.Sitten kova miellyttämisen tarve,ylitunnollisuus töissä jne.Huono parisuhde nuorena joka kesti 9 vuotta väkivaltaisuuksineen ja paljon muita pikkujuttuja jotka ovat minua muokanneet.Nyt opettelen itse määrittelemään itseäni,en halua jatkuvasti tuntea olevani tossun alla tai että elämäni ei ole omaani.Kaikki tällaiset tunteet voivat purkautua myös fyysisinä oireina....toki on hyvä tarkistuttaa lääkärillä että mitään elimellistä syytä ei ole,sitten voi keskittyä siihen pääkoppaan ja tunne-elämään.
Viime kesänä oltiin reissussa ja jännitin niin että yhtenä iltana vain oksensin.
Sitten taas kaikki hyvin.Välillä huippaa ja onpaha olo,ahdistaa.Mutta olen paljon paremmassa kunnossa nyt kuin 2 vuotta sitten.Olen tehnyt paljon asian eteen ja voin antaa lisää vinkkejä jos haluat.
Tuli mieleeni että syöthän kunnolla??Juot vettä tarpeeksi??- toinen jännittäjä+
...niin anteeksi,sullahan oli se pelko muiden edessä syömisestä joten ehkä tyhmä kysymys...tarkoitin lähinnä sitä että uskotko saavasi tarpeeksi vitamiineja?Minulla moni oire hälveni kun kiinnitin huomiota ruokavaliooni ja säännöllisyyteen syömisessä.Minullekin kahvi joskus tekee tepposia,sydämentykytystä ja vapinaa.
Lainaapa joku vitamiinija hivenainekirja kirjastosta missä käydään läpi kaikki ja mitkä oireet niiden puutostilasta voi saada.Joskus voi olla niinkin että jos syö vaikkapa tosi paljon suolaa niin tulee liikasaantia natriumista joka taas aiheuttaa oireita....en ole lääkäri mutta jotenkin näin. - Panicow
toinen jännittäjä+ kirjoitti:
...niin anteeksi,sullahan oli se pelko muiden edessä syömisestä joten ehkä tyhmä kysymys...tarkoitin lähinnä sitä että uskotko saavasi tarpeeksi vitamiineja?Minulla moni oire hälveni kun kiinnitin huomiota ruokavaliooni ja säännöllisyyteen syömisessä.Minullekin kahvi joskus tekee tepposia,sydämentykytystä ja vapinaa.
Lainaapa joku vitamiinija hivenainekirja kirjastosta missä käydään läpi kaikki ja mitkä oireet niiden puutostilasta voi saada.Joskus voi olla niinkin että jos syö vaikkapa tosi paljon suolaa niin tulee liikasaantia natriumista joka taas aiheuttaa oireita....en ole lääkäri mutta jotenkin näin.Kiitos uskomattoman kattavasta kommentistasi.
Kuittaan tässä alussa pari asiaa.
Lopetin kofeiinit [Limukat , energiajuomat jne] koska kuulin niiden pahentavan paniikkihäiriötä.
Vettä menee mukavasti litra~ päivässä.
Vitamiinejä en oikein säännöllisesti tableteista tai ruoasta saa, aika yksitoikkoista ateriaa syönyt jo pidemmän aikaa kun kokkaus taidot ovat mitä ovat. Parhaani mukaan yritän salaatteja syyä jne.
Ja olen oikeasti aika herkkä pojaksi, joten olen varma että minua on joku loukannut jossain vaiheessa elämääni ja tämä juontaa siitä. Mutta kuka ja milloin.. voi kumpa saisin tämän solmun suoristettua !
Ja siitä olen myös erittäin tietoinen että pahoinvointi iskee kun itseään tutkii.
Ajattelee että mikähän mahassa on meneillään tai miksi kurkku tuntuu tältä, seuraavaksi sitä ollaan jo veskissä yökkäilemässä.
Parisuhde minulla on aika ailahteleva. Tyttöystäväni tukee minua niin hyvin kuin vain voi olla, mutta minä ajan häntä pois tyköäni. Tuntuu kuin minusta olisi tullut hirveän kylmä, en tunne nautintoja, sekä ahdistun todella paljon kun esimerkiksi halaan. Tosi jännä homma.. Kuulemma Serotoniinin vähyys aiheuttaa "hyvän-olon tunnottomuutta". Liekkö totta ?
Kiitos erittäin paljon kommentistasi ! Todella mahtavaa luettavaa ! Kiitos kun näit vaivaa auttamiseen. Jäi epäselväksi, oletko päässyt tästä pirusta eroon ? Vai vieläkö taistelet paniikkihäiriötä vastaan ? Kiitos vielä kerran !
Ps. Tulipa pitkä taasen :( Panicow kirjoitti:
Kiitos uskomattoman kattavasta kommentistasi.
Kuittaan tässä alussa pari asiaa.
Lopetin kofeiinit [Limukat , energiajuomat jne] koska kuulin niiden pahentavan paniikkihäiriötä.
Vettä menee mukavasti litra~ päivässä.
Vitamiinejä en oikein säännöllisesti tableteista tai ruoasta saa, aika yksitoikkoista ateriaa syönyt jo pidemmän aikaa kun kokkaus taidot ovat mitä ovat. Parhaani mukaan yritän salaatteja syyä jne.
Ja olen oikeasti aika herkkä pojaksi, joten olen varma että minua on joku loukannut jossain vaiheessa elämääni ja tämä juontaa siitä. Mutta kuka ja milloin.. voi kumpa saisin tämän solmun suoristettua !
Ja siitä olen myös erittäin tietoinen että pahoinvointi iskee kun itseään tutkii.
Ajattelee että mikähän mahassa on meneillään tai miksi kurkku tuntuu tältä, seuraavaksi sitä ollaan jo veskissä yökkäilemässä.
Parisuhde minulla on aika ailahteleva. Tyttöystäväni tukee minua niin hyvin kuin vain voi olla, mutta minä ajan häntä pois tyköäni. Tuntuu kuin minusta olisi tullut hirveän kylmä, en tunne nautintoja, sekä ahdistun todella paljon kun esimerkiksi halaan. Tosi jännä homma.. Kuulemma Serotoniinin vähyys aiheuttaa "hyvän-olon tunnottomuutta". Liekkö totta ?
Kiitos erittäin paljon kommentistasi ! Todella mahtavaa luettavaa ! Kiitos kun näit vaivaa auttamiseen. Jäi epäselväksi, oletko päässyt tästä pirusta eroon ? Vai vieläkö taistelet paniikkihäiriötä vastaan ? Kiitos vielä kerran !
Ps. Tulipa pitkä taasen :(Muutin maatilan rengin töistä tehdaspaikkakunnalle, muuten Valkeakoskelle syksyllä v.l1960. Työpaikkani oli Säteri Oy.
Edellisessä, renkipaikassani oli täysylöspito, mutta palkkaa vain markka-aikaan sopeutettuna 120mk. Olisin saanut lemput syksyllä tietysti.
Asuin syrjäytyneiden ja laitapuolenkulkijoiden puoliresuisissa kämpissä. Se porukka haki kyllä ruokansa kaupasta, kylmien aterioiden miehiä.
Vasta keväällä -61 uskaltauduin baariin syömään, myöhemmin ravintola Koittoonkin. Valitsin aina jonkin nurkkapöydän.
Täysikäisenä pian keksin rav. Hopealinjan, 'rapeine' drinkkeineen. Alkosta haettiin "Lumumbaa" joskus tilipäivinä.
Pian korttihuijarit oppivat kynimään tilini, yrittäessäni känniin juotettuna periä omiani meikä vielä hakattiin.
Opiksi se oli tuuli variksen pojalle. Mahdolliset seksipartnerit, alan naiset karkotin, en uskaltanut uhrata poikuuttani.
Taidan palata asiaan, tuli menoa...- Panicow
capt.cöpenick kirjoitti:
Muutin maatilan rengin töistä tehdaspaikkakunnalle, muuten Valkeakoskelle syksyllä v.l1960. Työpaikkani oli Säteri Oy.
Edellisessä, renkipaikassani oli täysylöspito, mutta palkkaa vain markka-aikaan sopeutettuna 120mk. Olisin saanut lemput syksyllä tietysti.
Asuin syrjäytyneiden ja laitapuolenkulkijoiden puoliresuisissa kämpissä. Se porukka haki kyllä ruokansa kaupasta, kylmien aterioiden miehiä.
Vasta keväällä -61 uskaltauduin baariin syömään, myöhemmin ravintola Koittoonkin. Valitsin aina jonkin nurkkapöydän.
Täysikäisenä pian keksin rav. Hopealinjan, 'rapeine' drinkkeineen. Alkosta haettiin "Lumumbaa" joskus tilipäivinä.
Pian korttihuijarit oppivat kynimään tilini, yrittäessäni känniin juotettuna periä omiani meikä vielä hakattiin.
Opiksi se oli tuuli variksen pojalle. Mahdolliset seksipartnerit, alan naiset karkotin, en uskaltanut uhrata poikuuttani.
Taidan palata asiaan, tuli menoa...:D ohhoh. Kiitos tästä, melkein paransi paniikkihäiriöni !!
Päivitystä muutenvaan tilanteeseeni : Kävin apteekista hakemassa e-epa tabletteja , katsotaas mihin johtaa kun ihmiset ovat sitä niin kehuneet :) ! - tsemiä sulle!
jep, itsetunto ja itseluottamus/-tuntemus kuntoon, äläkä ota negatiivisia haukkuja vastaan, äläkä anna toisten mielipiteiden viedä ja poistaa omiasi. Selkäsuoraksi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet Sitten oilisi varmasti hyvä, jos olisi ystävä tai joku, jolle voit luottamuksella tuosta kertoa, ja hänen kanssaan ns. hyvinä päivinä altistat itsesi tilanteisiin missä voi ns. paniikki iskeä. Tiedät silloin, että sulla vieressä ihana ihminen joka hyväksyy sut paniikkines päivineen sellaisena kuin olet ja onnistumisen myötä saat varmuutta lisää ja paniikit pysyy kohta poissa :)
sulla kyllä aika hurjaa, ja jos lääkitystäkin koetettu, kannnattaa varmasti käydä lääkärilläkin.
- Panicow
Kiitos vastauksestasi. Joo kyllä pystyn puhumaan parille läheiselleni todella avoimesti, onneksi.
Tosiaan aloitin eilen E-epan syönnin ja olen tässä alkanut harrastaa liikuntaa ja olo on hieman kohentunut :) Josko se tästä.
Kiitos paljon myötätunnosta ja kommentistasi ! :) - ei ravintoloita minu
Opamoxeja voi ottaa ennen jännittävää tilannetta. Töihin ei niitä tietenkään voi ottaa jokapäivä. Jos tuntuu etten pysty syömään, voit kokeilla aterian korvikkeita patukoita ja juomia. Ei tule sitten huono-olo verensokerin laskemisen takia.
- Panicow
Minulla oli nuo propralit että ota ennen jännittävää tilannetta, ja minusta se taas laukaisi paniikkihäiriön koska tavallaan se oli merkki itselleni että olen jännittynyt ja tarvin lääkettä. Sitten alkoi mieli jurraamaan ja etsimään väkisillä pahoinvointia tai muita oireita. Vaikea selittää mutta koitinpa kuitenkin. :D
Mutta joo, nuo voisivat olla yksi vaihtoehto. Jotai aterian korvikkeita jne pitää kyllä harkita jos töihin pääsen. Mutta tuntuu mahdottomalta olla 8h pois kotoa koska kotonakin meinaa tulla näitä kohtauksia.. Alankohan olemaan ihan toivoton ?
Kiitos paljon kommentistasi :)) !
- samamullakin
Terve,
itse olen kärsinyt todella pahasta paniikkihäiriöstä mm. sosiaalisissa tilanteissa. Kun joku juhlissa käänsi pään edes muhun päin alko kuvotus, mieletön hikoilu ja oli ihan pakko päästä pois ja vetämään happea ulos tippa linssissä,.
Tätä jatkui pitkään kunnes vihdoin menin lääkärin puheille.. Mullekin määrättiin Citalopram Orion-valmistetta ja en voi muuta kun sanoa että pelasti elämäni. Eka viikko meni duunissa pää pöntössä kun oli niin helvetillisen huono olo ja kädet hikos monta kertaa pahemmin kun koskaan ennen. Tokalla viikolla alko jo helpottamaan ja kuvotus alko lähteä pikku hiljaa pois. Lääkäri mulle sanoi vain että lääkkeen tehon huomaa siitä että keho reagoi. Nyt puoli vuotta myöhemmin elämä on niin mallillaan kun olla ja voi. Lähes kaikki jännitysoireet on poissa ja ihmisille jutteleminen ei ole MIKÄÄN ongelma... Ja hikoilu sos.tilanteissa on hävinnyt melkeinpä kokonaan. tietty itteensä kannattaa lääkettä alkaa pumppaamaan vasta kun mikään muu keino ei auta, mutta jos et näe missään valoa tunnelin päässä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Citalopramia. Pari viikkoa kyllä kestää kärsiä kun on koko loppuelämä kyseessä.
tsemiä :)- Panicow
Kiitos paljon, olen todella iloinen että olet päässyt PH:sta eroon. Et usko kuinka mukava on kuulla että joku on päihittänyt tämän pirun !
Itse olen jo aikalailla siihen tilaan ajanut itseni että hirteen ennemmin entä uutta kokeilua citalopramilla. Oksensin ja tärisin niin jumalattomasti ja näin melkeimpä hallusinaatioita siinä samassa kaikesta mahdottomasta. Ja huom ei tilani niin paha ole että hirteen olisin hyppäämässä.
Mutta minä en kyllä lääkkeisiin koske. Tai siis Citalopram jne valmisteisiin. Olen tosiaan kohta viikon syönyt E-epa 650/mg päivässä ja voin sanoa että se on parantanut hyvin !
Vasta viikon käyttäneenä sen tehon huomaa. Olisinko saanut viikossa noin 2-4 paniikkikohtausta jotka nekin olleet vähän lievempiä entä aiemmat.
Olen harkinnut että Karosiinia voisi ottaa tähän ohelle, ihmiset niin paljon kehuneet sitä, mutta en kehdannut viimekerralla apteekissa visaa vinguttaa niin paljoa että olisi e-epat [40e ~ ] Karosiinit [30e ~] saanut ostettua.
Jäipä taas jaaritteluksi tämä hommani.
Kiitos vielä kommentistasi, erittäin ilo lukea, toivon sinulle kaikkea parasta , nauti sinä minunkin puolestani elämästä ! Enköhän minäkin tästä suosta joskus ylös pääse !
- samamullakin
Olet ilmeisesti matkalla parempaan elämään!
Toivottavasti pääset itsekin pian nauttimaaan omasta elämästäsi :)
Kaikkea hyvää sulle tosi paljon, ihan oikeasti! - Panicow
Kiitos kiitos paljon. Toivottavasti tämä tästä. Tuntuu oikeasti että harvemmin saisi näitä kohtauksia. Ehkä myös helpottanut tilanne elämässä vähän. Kumpa pääsisi lopullisesti eroon tästä surkeudesta. :)
- Häröläinen
Itselläni on myös tuo syömisen pelko, etenkin muiden ihmisten seurassa, samoin oksentamisen pelko. Minua auttoi siinä asiassa parhaiten, pelon kohtaaminen otin yhden tutun ja turvallisen ihmisen seuraani ja aloimme syömään pöydän ääressä päivittäin, välillä taukoja syömisen ohessa pidettiin ja jatkettiin kun olo oli parempi. Sitten kun olo alkoi olla hyvä juuri tuon kyseisen ihmisen seurassa, niin sitten uusi ruokailija pöytään. Tämä auttoi minua ja nyt voin ruokailla miltei missä vain, välillä alkaa tulla huono olo, mutta menen hetkeksi tilanteesta pois ja ei kun takaisin pöytään :)
Jos jossain paikassa tulee härö, siitä paikasta ei pidä poistua vaan juosta vaikka itkien takaisin siihen tilanteeseen, tämän jälkeen huomaa että kaikki on edelleen hyvin, tulin takaisin ja hengissä ollaan! :D
Vielä minun pitäisi tuo oksentamisen pelko päihittää, mutta se onkin hankalampi tapaus :D Sitä on vaikea kohdata, ehkäpä sitten vatsataudissa tai muussa vastaavassa sekin tulee sitten päihitettyä :) Mutta aika näyttää ja tässä tapauksessa parantaa, aikaa tarvitaan noiden pelkojen kohtaamiseen ja tietysti paljon voimaa ja jaksamista, mutta näillä minä menen eteen päin :)- Panicow
Todella positiivista tekstiä :) Ilo lukea. Olisipa mahtava itsellä joskus kirjottaa nuin positiivisesti. Kiitos paljon avuliaasta tekstistäsi :). Niinhän se on että aika parantaa, harmittaa vaan kun ei töihin pääse tämän sairauden takia.. Saisipa jotain töitä jota voisi tehdä kotona tai vastaavaa mutta ne taas taitavat olla liian kiven alla..
Kiitos vielä kerran kohtalotoveri :)
- hanginthere
Minulla on myös samoja pelkoja ja paniikkihäiriö. Kun on tullut ikää, se on rauhoittanut, nykyään tulee ahdistus enää harvoissa epätavallisissa tilanteissa. Jos tälläinen tilanne on edessä niin otan rauhottavan, se sitten vaikuttaa eri tavalla kuin Citalopram, eikä tuo sivuvaikutuksia. Se ei vaan ole päivittäiseen käyttöön. Väsyttää sinua niin ettei ahdistus pääse ainakaan kunnolla päälle..
- Panicow
Joo olen muistaakseni kokeillut rauhoittavia useaankin otteeseen, mutta minulla niistä tulee se hirveä väsymys / olo että menetän hallinnan tai en pysty ohjailemaan itseäni. Vaikea, todella vaikea selittää. :) Mutta kiitos vastauksesta.
Osaatko suositella mitään tiettyä merkkiä ? Olen enemmän kuin valmis antamaan rauhottaville vielä mahdollisuuden :)
Kiitos :)
- toinen jännittäjä
Hei Häröläinen,
minullakin ollut pelko oksentamista kohtaan.Minua auttoi ajatus siitä että oksentaminen itseasiassa on hyvä asia koska se putsaa röörit sun kehossa.
Kaikkihan tiedetään että oksentamisen jälkeen olo yleensä helpottaa oli sitten kyse vatsataudista tai krapulasta.Isoäitini aina sanoi että älä jännitä oksentamista koska se putsaa ruuansulatuselimistön poistaen kaiken sinne kuulumattoman.
nyttemmin en enää hirveästi sitä jännitä vaan ajattelen että "antaa tulla vaan".
Eläimetkin oksennuttavat itseään syömällä vaikka ruohoa kuten kissat ja sitten oksentavat eli putsaavat itseään....- Panicow
Ohhoh, enpä ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta ! Tulipa heti mukava olo tuosta ajatuksesta ! Kiitos ! Kiitos ja paljon ! :) Oli todella kovasti apua. Sitä on aina ajatellut että joku on vialla ja pahasti kun oksentaa mutta järkikinhän sen "pitäisi" sanoa että jos joku ei sinne kuulu niin elimistö sen haluaa pois.
Kiitos !!!
- Äiteke
Hei
töissä voi olla hyvin 8 h ilman yhteisateriaa. Voit käydä muualla syömässä, syödä yhteistiloissa poikkeavan aikana, tai tyytyä välipaloihin omassa huoneessa...
Suosittelisin, että kokeilisit jotain ryhmäterapiaa. Siellä ongelma varmasti voisi tulla helpommin pintaan, kun se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Mitä monia on lapsina ohjattu kotona, koulussa tai tarhassa hyville ruokatavoille tai nopeaksi syömäksi ties millä tavoin. Ehkä sieltä jostain olet napannut matkaasi tyytymättömän tarkkailijan...
Jos opinnot sujuivat, sujuu työkin siihen asti, kun saat tarkkailijastasi niskalenkin.- Panicow
Kiitos vastauksestasi.
Olin tosiaan tässä pari kesää sitten töissä yhdessä mukavassa firmassa. Mutta siellä ei ollut minkään näköistä mahdollisuutta syödä yksin koska oltiin autolla liikenteessä ja porukalla sitten mentiin syömään. Vaikea työ oli ja eihän sitä pystynyt kunnialla suorittamaan loppuun.. Harmittaa kovasti se.
Ryhmäterapia on tosiaan ollut kovasti mielessä ja sitä olen valmis yrittämään :)
Kiitos avusta ! :)
- Panicow
Hei, tulinpa tänne jaarittelemaan taas "pitkästä aikaa".
Tilanne ei ole parantunut osaltani taas yhtään. Itseasiassa mennyt vain huonompaan, en jaksa enää tehdä mitään, odotan vain että tulee yö ja pääsen nukkumaan.
Tuli taas kova kolaus oloon kun kävimme isäni kanssa pari pv sitten kaupassa, ja sain paniikkikohtauksen. Olin jo sanomassa että lähetään pois, ei voi olla. Mutta juuri kassalle tuli meitä henkilö palvelemaan ja ns pakotti jäämään.
Olin kauhusta jäykkänä kun piti puhua paniikkikohtauksen aikana ja yrittää olla normaali.
Ennen sentään pystyin käymään isäni kanssa kaupassa normaalisti, enää en edes sitä..
Pääsin hengissä kuitenkin takaisin autolle ja yritin selvittää tapahtunutta isälleni joka ei vain tahdo ymmärtää ja aina sivuttaa aiheen..
Lääkäri ehdotti minulle Psykoterapiaa, olin jo innoissani varaamassa aikaa mutta soitin ensin ja varmistin kelalta miten ne korvaus asiat menevät, tyly vastaus oli ; Hyvin pieni korvaus. Joten enpä pääse sinnekkään..
Mites muilla menee ? Täällä tosi huonosti. Neuvoja yhä otetaan vastaan.
-ap- toinen jännittäjä
siitä terapiasta sen verran että mulla ei ole hajuakaan mitä se maksaa enkä tietenkään tiedä taloudellista tilannettasi mutta voisko joku vähän jeesata että pääsisit sinne terapiaan!!se olis varmaan tosi tärkeä ja hyvä juttu sulle kun niin innoissasi olit sitä aikaakin varaamassa.Tarkootan että eikö kannattaisi satsata vaikka vähän lompakossa kirpaiseekin.....??:)
Hirveetä muuten ettei saa apua ellei ole paksu lompakko!! - auttajavana
Itse käyn kerran viikossa psykoterapiassa sosiaalistenpaikkojenpelosta ja paniikkikohtauksien takia. Kela korvaa mielestäni aika hyvin noita käyntejä mielestäni. Maksaakohan yksi käynti joku 7-8e minulle, eli kuukaudessa jonkun reilun 30e.
Tätä ennen kävin vuoden jollain kunnallisellla(?), mutta se ei auttanut, joten vaihdoin kunnon ammattilaiseen.
Mutta nopeassa hädässä ja jos saa kunnollisen hoitajan kunnalliselta, nii kyl se vähän auttaa, kun saa purkautua jollekkin, eikä se ainakaan itselleni maksanu mitään! - Etkö voi käydä
tyttökaverisi kanssa kaupassa, syömässä..., että pääsisit peloistasi?
Minäkin teen monia asioita vain pakosta ja usein kassalla tulee typerä jännitys, mutta en anna sen estää.
Olisi mukava käydä esim. ruotsinlaivalla, mutta yksin en pysty menemään, kaverin kanssa voin tehdä melkein mitä tahansa.
Olisiko sinullakin kaverin, vaikka toisen peloista kärsivän kanssa helpompi tehdä asioita, esim käydä syömässä, kuin perheenjäsenten?
Minulla jännittäminen juontaa juuri perheestä, joten muiden kanssa on helpompaa.
Proprar 10 mg on auttanut jännittämisen oireisiin ja jonkin verran poistanutkin niitä. Töissä käytin säännollisesti, muuten vain harvoin. Alkoholia voin käyttää vaikkapa sukukokouksessa, kun muuten inhoan sellaisia tilaisuuksia.
Olet halattavan tuntuinen tyyppi, vaikket pidäkään siitä ), mutta välillä tuntuu, että oletko edes aito, kun sinulla sentään on ymmärtäväinen tyttökaveri.
- se toinen jännittäjä
No voi...harmi että tuli takapakkia...mutta sen voin sanoa että niitä tulee ja ne kuuluu asiaan eli mitään kikkaskonstia millä paniikit saisi kertalaakista häviämään ei taida olla...mene ja tiedä.Oman kokemukseni mukaan ja muiden kanssa juteltua niin paniikkiin on olemassa niin monta eri syytä että jokaisen kohdalla on kysymyksessä aivan oma kriisi tai sitten kasvutarina!!Kumpaa haluat että se on?
Minä valitsin kasvutarinan ja kun saan tämän aisoihin uskon että olen henkisesti paljon voimakkaampi...uskon siis että elämä pakottaa minut muuttamaan tapoja jotka eivät palvele minua enää ja myös ympäristöä olen yrittänyt tarkkailla,onko siellä jotain mikä laukaisee paniikin?Jokin asia tai jonkun sanomiset?Kirjoita vaikka päiväkirjaa niin opit näkemään mitkä asiat elämässäsi toistuu kun paniikki iskee.
Fysiikasta sen verran että minä ainakin meen paniikkiin kun verensokeri laskee eli minun kohdallani säännööllinen syöminen on tosi tärkeää.
Kaveri tokaisi hyvin kun juteltiin että mites muuten oppii tuntemaan omat rajat jos ei ensin juokse päin seinää ( joillakin se hyvä itsetuntemus on ehkä hyvä luonnostaan tai hyvin lapsuudessa opetettu ) toisilla voi olla ikäviä kokemuksia taustalla joten sikäli terapia voi olla tosi hyvä koska terapeutti voi ayttaa tunnistamaan vanhoja asioita jotka aikuisiässä laukaisevat paniikin.Onko isäsi aina ollut vähättelevä sinua kohtaan?Ehkä syy paniikkiisi ei ole kaupassa (siis sen hetkinen kohtaus) vaan isäsi seura ? Sori,en halua arvostella vanhempiasi mutta osui vaan silmään tuo kommentti että isäsi sivuutti koko asian. - Panicow
Kiitos pitkästä vastauksestasi, todella kiva nähdä että joku haluaa auttaa :)
Olen itse samalla linjalla että kun/jos tämä homma on joskus ohi niin minä olen 100% voimakkaampi ihminen eikä minua kukaan pompottele. Mutta siihen asti minun on vain pärjättävä olemalla heikko..
Viimeiset 2 viikkoa ovat olleet kummallisen tuskaisia, en uskalla edes aamuvenyttelyistä ottaa sitä nautintoa vaan ajattelen että käyköhän minulle jotain jos annan itseni venytellä normaalisti ? Eli nautintojakin epäröin.
Olen huomannut että kun syke nousee niin minulle tulee todella huono olo, mistähän tämä mahtanee kertoa ? Voisiko SITTENKIN olla fyysistä vikaa vai pitääkö sitä jo hyväksyä että se on nyt psyykkistä ?
Ja tuohon isä asiaan, isäni on aina ollut tärkeä minulle ja on auttanut. Mutta hän on vähän sellaista vanhempaa sorttia että ; höpö höpö mitään psyykkistä ole, vähän vaan syöt huonosti jne. :) Ymmärrän häntä kyllä, ja olen saanut jopa hänet nyt tässä parin päivän aikana ymmärtämään minua paremmin.
Tahdon vielä kiittää sinua taas kerran toinen jännittäjä, sinusta on ollut todella suurta apua. Kiitos kiitos kiitos !
[email protected] Tein tuollaisen sähköpostiosoitteen jonne kuka tahansa saa laittaa viestiä käsitellen tätä minun asiaa tai muutenvaan paniikkihäiriötä vähän privaatimmasti. :) Olen aina valmis auttamaan ja ottamaan vinkkejä vastaan omassa tilanteessani. -ap - toinen jännittäjä
minullekin tuli pitkästä aikaa paniikkikohtaus tänään.autolla ajaessa vaan rupesi kämmenet hikoamaan ja sydän jyskyttään.Olin juuri viemässä poikaani terkkarille nieluviljelyyn joten pyysin samalla mittaamaan verenpaineeni joka oli normaali,
keskustelimme sitten siinä ja kohtaus meni ohi.Vähän vielä kotona jyskytti mutta päätin olla välittämättä ja niin se loppui.Nyt kyllä vähän pistää rintaan tai ehken pikemminkin ylävatsaan mutta söin juuri ja se on luultavasti ruuansulatushäiriö.
En tiedä mikä laukaisi kohtauksen.Ehkä käynti työpaikalla.olen ollut koko viikon kotona sairaan poikani kanssa.ehkä kahvin juonti tyhjään vatsaan?
Varasin kuitenkin ajan lääkärille ja aion selvittää mahdollisuuteni päästä terapiaan...lääkkeitä en vieläkään halua!!
Siitä sykkeestä sen verran että mulla oli nyt 72 syke kun oli kohtaus päällä,joten ei se nyt mitenkään huima ollut vaikka tuntuu siltä.Se on kai lähinnä se psyykkinen pelästys joka sen huonon olon tekee,stressihormonit etc.Tarkoititko että se huono olo tulee myös kun rasitat itseäsi ja syke nousee vai vaan silloin kun syke nousee ns.ilman syytä?? - Panicow
Yleensä silloin kun rasitan itseäni. Nousen portaita tai nostelen puntteja.
Tänään jutustelin isäni kanssa monta tuntia kun hän tuli käymään ja olemme molemmat sitä mieltä että minäkään en lääkkeisiin ala koskemaan.
Tuntuu vaan jotenkin epärealistisen huonolta tämä olo.. käyn joka päivä yökkäilemässä pöntöllä kun on niin oksennus kurkussa ja joka päivä itkettää kokoajan kun menee niin surkeasti. Ehkä se pitäisi kokeilla se psykiatrilla käynti, eikait siitä haittaakaan mahda olla. Kunhan ei lääkkeitä ala tuputtaa.
Tosiaan jos tahdot privaatimmin keskustella niin tein uuden sähköpostin ; [email protected] Sinne voit laittaa sähköpostia jos vain haluat.
Minä en voisi ajatella edes juovani kahvia tämän paniikkihäiriön ohella, en edes uskaltaisi. Siitä tulee niin hyperaktiivinen olo. Hyvä kun uskallan suklaata syödä kun niissäkin on hyvin pieni määrä kofeiinia..
Olen huomioinut että tämä koko touhu on karannut käsistä tämän itsensä tarkkailun suhteen, ei ole minuuttia milloin ei kertaa koko kroppaa läpi että onko kaikki kunnossa. Sen kait siitä saa kun on näin pipi pitkän aikaa.
Kiitos vastauksestasi :) ! Tsemppiä meille molemmmille !
-ap- Nimen omaan
Tuo itsesi tarkkailu sinulla on mennyt liiallisuuksiin, ole hyväksyvämpi itsellesi.
Punttien nostelun kuuluukin tuntua! Ei siitä rikki mene ja jos paikat kipeytyy, niin pidä taukoa. Hengästyä kuuluukin ja sykkeen kohota, samoin hikoilla, jos tarpeeksi nostelee.
Syömisen tarkkailussa riittää kohtuullinen määrä ja riittävästi terveellistä ruokaa. Jatkuva oksentelu ei ole terveellistä, ota vaikka lasi vettä silloin ja unohda koko yökkäämisen tunne.
- Tietäjä kokenut
Ammattiauttajan kanssa läpi: "kerrasta poikki" -pakko-oireiden hoitokirja ja vähitellen huumoria elämään. Ahdistuksen kohtaaminen -> pelottavien tilanteiden kohtaaminen -> taistelet itsesi elämään takaisin. Rohkeutta, siedätystä, sotaanlähtemisen äijämäisyyttä peliin. Huuuuuuuumoria. Ei se elämä niin vakavaa ole!
- Panicow
Joo näinhän se pitäisi olla ja mennä, harmi kun ei toimi ihan nuin käytännössä. Mutta kiitos tsempistä ja huumorilla etiäppäin
- Panicow
No huhhuh, nyt on käynyt jonkin sortin ihme. Söin karnosiinejä tässä 1-2kk sitten, ne eivät auttaneet minua yhtään vaan toivat pahoinvointia.
Päätin eilen aloittaa ne uudelleen, ja olo on ihan ihmeellinen.. Ei ole pahoinvointia ollut kohta 30 tuntiin. Olen ihan äimänä. :D !
Ja todellakin juuri nyt *koputan puuta* ettei ala pahoinvointi uudestaan. Mutta vähän alkaa jo vaikuttaa hyvältä. En tiiä yhtään mitenkä olisi vaikuttanut paniikkihäiriöön koska en ole vielä käynyt sellaisissa paikoissa aloitettuani karnosiinin, eivätkä välttämättä 2 päivän aikana autakkaan.
Tällä hetkellä siis pötkin eteenpäin :
2x 500mg E-epa aamusta
1x 125 mg tabletti karnosiinia aamulla, ja yksi illalla.
1x Magnessium tabletti Aamuisin ja iltaisin
1x Zolt iltaisin vatsahappoihin :)
Huvittaa kun yksi päivä juuri kävin apteekissa ja nauroin ihmisille jotka ostavat paljon tabuja jotta pysyvät terveenä, ja kukahan se nyt vetää hirveän määrän nappeja että pysyy olotila normaalina :D!
Mutta joo, eipä anneta mennä taas jaaritteluun, halusin vain tulla kertomaan että kaikki on suht kondiksessa tämän pahoinvoinnin suhteen. Lähden kohta tästä synttäreille niin nähdään onko paniikkihäiriö yhtään lieventynyt. Vähän ehkä jännittää mutta eiköhän tämä tästä.
-ap - DCSWF.
Aika outoa jos panikoi noin pahasti ihan omankin perheen seurassa... Siskojen, veljien, isän, äidin. Yleensä paniikkihäiriöiset panikoi tuntematonta.
- Panicow
Näinpä, kaupungilla ei ahdista käydä eikä kaupassa. Mutta ahdistaa jos oman perheen jäseniä tulee suurin joukoin käymään kerralla.
Ihmisen mieli on kummallinen. :S
- Panicow
Nyt on varattu yksityiselle psykiatrille aika :) Saapa nähä millainen käynnistä sitten tulee.
Kävin myös apteekista hakemassa 400mg karnosiineja. Syön niitä 2x aamulla. Helpottanut on ja kovasti !!
Harmi vaan että nämä napit ovat kalliita. Ei kovin montaa pakettia viitsisi enää ostaa. :\ - fdgdh
eri rakaisuja:
-älä syö muiden seurassa. Kuulostaa vähä siltä että olet tottunut tähän asti tekemään kuuliaisesti kaiken mitä luulet että sinulta odotetaan? Onko näin? Ala käyttää vapaata omaa tahtoasi. Jos joku asia ei tunnu hyvältä, älä tee sitä esim. ruokailu muiden kanssa. MITÄÄN pakkoa ei ole syödä muiden kanssa missään.
-tai voit sanoa muille että et voi syödä.
-tai voit syödä helppoja ruokia, kuten sämpylöitä jne.- Panicow
Kiitos vastauksestasi :) Ja joo kyllähän tässä on tottunut siihen että aina on pakko istahtaa pöytään kun joku pyytää ja on epäkohteliasta kieltäytyä.. Sitä kautta varmaan joku pelko tullut.
Olen myös huomannut kummallisen asian. Kun olen menossa johonkin liikkeeseen ostamaan jotain itselleni, saan paniikkikohtauksen paljon helpommin. Esimerkiksi jos minä ja kaverimme menemme ostamaan vaikka nyt esimerkiksi autoa. Jos autoa ollaan ostamassa minulle, jännitän tilannetta ja ahdistun monta tuntia / päivää aiemmin ennen tilannetta. Mutta jos autoa ollaan ostamassa kaverille niin ei _mitään_ ongelmia. Mikähän kumma ihmismieltä näin kiusaa :( ? -Ap - toinen jännittäjä
Panicow kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi :) Ja joo kyllähän tässä on tottunut siihen että aina on pakko istahtaa pöytään kun joku pyytää ja on epäkohteliasta kieltäytyä.. Sitä kautta varmaan joku pelko tullut.
Olen myös huomannut kummallisen asian. Kun olen menossa johonkin liikkeeseen ostamaan jotain itselleni, saan paniikkikohtauksen paljon helpommin. Esimerkiksi jos minä ja kaverimme menemme ostamaan vaikka nyt esimerkiksi autoa. Jos autoa ollaan ostamassa minulle, jännitän tilannetta ja ahdistun monta tuntia / päivää aiemmin ennen tilannetta. Mutta jos autoa ollaan ostamassa kaverille niin ei _mitään_ ongelmia. Mikähän kumma ihmismieltä näin kiusaa :( ? -ApMitä Panicow sulle kuuluu?
- Panicow
toinen jännittäjä kirjoitti:
Mitä Panicow sulle kuuluu?
Heippa, kuuluu suht hyvää. :)
Syön nykyisin 800mg karnosiinia , 1g e-epaa ja jotain vitamiinejä.
Voin sanoa että olo on helpottanut, vielä ei ole pois oireet mutta helpompana kyllä.
Nykyään enemmän pelkään tukehtumista entä paniikkikohtausta :). Hehe, yksi asia helpottaa, toinen vaikeutuu. Herään monesti öisin siihen että nenä on ihan lukossa ettei saa yhtään happea. Mutta menossa lääkärille tämänkin asian suhteen :)
Paniikkikohtauksia en ole saanut kuin about 1 per kuukausi, tosin olen vältellyt paljon tapahtumia jotka niitä minulle aiheuttaa. :) Joulua tässä jännitellään että miten menee juhlapöydässä, muiden ihmisten ympäröimänä.
Työelämään pitäisi tässä alkaa pikkuhiljaa pääsemään, vaan en ota sitä riskiä että paniikki puhkeaa pahempana kuin koskaan sen takia että stressaisin töissä. Pitää parantua ihan kunnolla.
Kävin yksityisellä psykiatrilla juttelemassa :) Hän sitten pisti lähetteen MTThen, sitäkautta saanpi sitten ihan ilmaisen psykiatrin.
Hommat lähtenyt luistamaan eteenpäin. :)
Entä miten sinulla sujuu ? Onko paniikki jo kaikonnut ? :) Mukava kuulla taas sinusta Toinen jännittäjä ! - toinen jännittäjä
Panicow kirjoitti:
Heippa, kuuluu suht hyvää. :)
Syön nykyisin 800mg karnosiinia , 1g e-epaa ja jotain vitamiinejä.
Voin sanoa että olo on helpottanut, vielä ei ole pois oireet mutta helpompana kyllä.
Nykyään enemmän pelkään tukehtumista entä paniikkikohtausta :). Hehe, yksi asia helpottaa, toinen vaikeutuu. Herään monesti öisin siihen että nenä on ihan lukossa ettei saa yhtään happea. Mutta menossa lääkärille tämänkin asian suhteen :)
Paniikkikohtauksia en ole saanut kuin about 1 per kuukausi, tosin olen vältellyt paljon tapahtumia jotka niitä minulle aiheuttaa. :) Joulua tässä jännitellään että miten menee juhlapöydässä, muiden ihmisten ympäröimänä.
Työelämään pitäisi tässä alkaa pikkuhiljaa pääsemään, vaan en ota sitä riskiä että paniikki puhkeaa pahempana kuin koskaan sen takia että stressaisin töissä. Pitää parantua ihan kunnolla.
Kävin yksityisellä psykiatrilla juttelemassa :) Hän sitten pisti lähetteen MTThen, sitäkautta saanpi sitten ihan ilmaisen psykiatrin.
Hommat lähtenyt luistamaan eteenpäin. :)
Entä miten sinulla sujuu ? Onko paniikki jo kaikonnut ? :) Mukava kuulla taas sinusta Toinen jännittäjä !Kiva että olet päässyt eteenpäin.Mulla suht hyvin asiat.Muutama kohtaus on tullut tässä mutta selvisin siitä ja eipä tässä muuta kuin että koetan olla ja elää suht normaalisti.Välill'ä kyllä kyllästyttää koko pirun paniikki mutta uskon että aikaa myöten helpottaa.Olen huomannut että jos vatsani vähänkin menee sekaisin tai juon kahvia liikaa niin silloin on inhottava olo.
Olen varaamassa aikaa psyk.sairaanhoitajalle ja katotaan mitä siellä tulee esille.
Kävin viime viikolla verikokeissa ja lääkärillä ja mitään poikkeavaa ei löytynyt.
Menen nyt saunaan mutta kirjoittelen taas paremmalla ajalla.
p.s. Enään pari kuukautta ja taas mennään valoa kohti...!!! - Panicow
toinen jännittäjä kirjoitti:
Kiva että olet päässyt eteenpäin.Mulla suht hyvin asiat.Muutama kohtaus on tullut tässä mutta selvisin siitä ja eipä tässä muuta kuin että koetan olla ja elää suht normaalisti.Välill'ä kyllä kyllästyttää koko pirun paniikki mutta uskon että aikaa myöten helpottaa.Olen huomannut että jos vatsani vähänkin menee sekaisin tai juon kahvia liikaa niin silloin on inhottava olo.
Olen varaamassa aikaa psyk.sairaanhoitajalle ja katotaan mitä siellä tulee esille.
Kävin viime viikolla verikokeissa ja lääkärillä ja mitään poikkeavaa ei löytynyt.
Menen nyt saunaan mutta kirjoittelen taas paremmalla ajalla.
p.s. Enään pari kuukautta ja taas mennään valoa kohti...!!!Hehe, minä taas olen tälläinen tallaaja joka rakastaa talvea pimeyttä. Kesällä on ahdistava olo kun kokoajan pitää olla menossa ja kokoajan tehdä jotain, jos ei omaksi niin muitten mieliksi.
Ollaan molemmat siis menossa psykiatrille. Toivottavasti meillä tärppää ja saadaan asiantuntevat ja toimivat psykiatrit heti kättelyssä, ettei tarvi käyttää aikaa sen hyvän etsimiseen. :) Erittäin mukava kuulla sinusta jälleen !
Itse en uskalla kuvitellakkaan juovani kahvia.. Huhhuh siitä jos jostain maha menee sekaisin ja heti !
Vai että saunaan, itse en ole kohta vuoteen käynyt saunassa. Miksi ? No koska paniikkihäiriö ja huonovointisuus iskee heti kun lauteille istuu.. Mukavan rajoittava harrastus tämä paniikkihäiriö :) !
Muistahan aina tulla tänne kertomaan kuulumisia kohtalotoveri :) !!
- uppiaa
uppia
- roch
Joo, täälläkin yks paniikkihäiriöinen 24v nainen. Tätä on vaivannut jo pitkään. Pahinta on kai, että paikkaan sitä alkoholilla joka taatusti vaan pahentaa. Kiusallisinta mulle on se että päätä kiristää, jännitys jotenki on pään ja niskan alueella enkä katso ihmisiä juuri silmiin. Jotenki ei pysty, ja monesti on kiusallista jos joku katsoo minua, se samalla myös ärsyttää ja tekis mieli ärähtää siinä sitte. Usein oon jokseenki autistinen, en saa sanotuksi edes mitään,pää kun lyö tyhjää, masennusta on kans. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, en oo sosiaalinen (niin paitsi humalassa), mutta en tahdo olla kovin yksinkään pitkiä aikoja. Pitäs päästä juomisesta, tai edes vähentää ja mennä lekurille. Eräs ihminen "syöttää" mulle joitain rauhottavia kun oon pyytäny ,en ees tiiä mitä, lyricaakin on nyt tuonut, mutta eipä toimi tähänkään kroppaan oikeen mikään. Mikähän sitten? Olen ihan hukasa itteni kans. Miksi on niin vaikea olla normaalisti, pään sisässä on aikamoista myllerrystä.
- Panicow
Juu kyllä se alkoholi kannattaa lopettaa jos vaan voi. Ja tupakointi kans. Itse en ole koskaan ollut kova käyttämään alkoholia, vaan tupakkia poltin noin 6 vuotta. Kun tuli mitta täyteen tämän paniikin kanssa niin lopetin sen monet muut paheet kuin seinään.
Mites, pystytkö käymään töissä normaalisti ?
Itsellä tämä on melkoista kierrettä. Masentaa ja ahdistaa kun en pysty menemään töihin, enkä pysty menemään töihin koska masentaa ja ahdistaa. :| Pähkinänkuoressa. ^
Kyllä sitä monesti joutuu nauramaan itselleen. Ei pitäisi olla näin vaikeaa olla normaali. :|
Kiitos kommentistasi :)! - Mape82
kuulostaa add tai adhd, googleta oireet :)
- Mape82
Mape82 kirjoitti:
kuulostaa add tai adhd, googleta oireet :)
piti vastata nimim.roch tuo "kuulostaa add tai adhd, googleta oireet :) ....
- roch
En oo töissä, en opiskele. No tänä syksynä tasan puolitoista viikkoa jaksoin käydä koulussa, eipä kyllä onneksi ollu edes alaani. Jos täsä alkas pikkuhiljaa skarppaamaan tai edes yrittää, välil on hetkellisiä hyviäkin hetkiä. no tuntuu myöskin että oon maanisdepressiivinen.
- Mape82
Ne lääkkeet aluksi tekeekin tepposiaan, mutta kun odottaa sen 3-14pvää niin johan on eri ääni kellossa. Itelläni oli tuo sama lääke, nukuin ekat 3pvää, mutta sitten alko tehoomaan ja huomasin kuinka ihanaa elää normaalisti. Joten malttia alkuun.
- Panicow
Juu mutta siis olen vieläkin sitä mieltä että jos tulee samoja sivuoireita mitä minulle tuli niin en ikinä uskalla sitä enää kokeilla.. Se oli silkkaa mielihulluutta. Koskaan elämässäni pelännyt / sekoillut niin paljon. :) Kiitos kommentistasi
- Brunette89
Rakas Panicow, ensimäiseksi toivotan voimia sinulle.
Mitä nopeammin haet apua, sitä paremmat mahdollisuudet on toipua ja elää lähes normaalisti, vaikka useimmiten mielenterveyden kanssa tuppaa tulemaan helposti pitkä mittelö. Haluan silti painottaa, ettei mitään ikinä saa jättää vain lääkkeiden varaan, myös sinun on muutettava suhtautumistasi, ole mukautuva, tee mikä tuntuu hyvältä äläkä jää kärsimään yksin.
Hakeudu ensimäiseksi lääkäriin/koulun terveydenhoitajalle/kuraattorille, he neuvovat sinua eteenpäin ja tarpeen tullen lääkitsevät alkuun jotta pääset jaloillesi ja jaksat pistää vastaan omin voimin.
Kertomuksesi perusteella kyseessä ei kuulosta olevan paniikkihäiriö, vaan pakkomielteinen häiriö tai jonkun asteen syömishäiriö, voisiko taustalla olla jokin trauma tai paha muisto joka on herättänyt ruoan tuoman syyllisyyden tunteen?
Olen sairastanut 16- vuotiaasta paniikkihäiriötä, jonka oireet ovat tulleet takaisin vahvoina paniikkikohtauksina, maniana ja ahdistuneisuudella stressin ja menetyksien seurauksena.
Oireemme eroavat siinä, etten pystynyt syömään, koska pelkäsin tukehtuvani ruokaan, en pelännyt syödä muiden edessä vaan pelkäsin itse ruokaa.
Omituista eikö? Voit uskoa, kuinka psyköterapeutit ja psykiatrit ovat pyöritelleet silmiään minun itkiessäni etten voi syödä, koska tuntuu että tukehdun.
Sain Seronil nimistä lääkettä joka on tasoittanut ja parantanut oloani huomattavasti tekemättä minusta zombieta. Voin hyvin erittäin hyvin tällä hetkellä, olen menevä, käyn paljon ulkona, seuraan muotia, shoppailen, urheilen, ylläpidän muotiblogia ym. ym.
Yritä etsiä itsellesi tekemistä sen sijaan että jäisit pohtimaan "häiriötäsi".
Jos joskus itselläni meinaa ajatus harhailla ja ahdistua, NIPISTÄN itseäni käsivarresta, että ajatus keskeytyy ja jatkan toimiani.
Mistä olet kiinnostunut? Yritä löytää jokin täyttämään sitä, minkä tunnet olevan tuon itserääkin ja ruoan aiheuttaman syyllisyyden kuilu.
Päivässä et parane, mutta jokin päivä huomaat, kuinka olet selättänyt tuon paskan ja näet varmasti muutkin ihmiset eritavoin kuin ennen, opit arvostamaan mitä sinulla on "sairaudestasi" riippumatta.
Olet vahva selviät kyllä!- Panicow
Kiitos kiitos todella paljon, todella mahtavan positiivistä tekstiä ! Tämä ahdistus tosiaan tulee esiin aina kun sitä on mahdollisuus ajatella. [eli melkein 24/7]. Töihin ei uskalla lähteä edes koittamaan koska olo pitäisi saada edes jonkunverran parantumaan. Minulla on tuttu joka syö Seronil lääkettä, hänkään ei kärsinyt sivuoireista. Voisinpa ihan pelkän kirjoituksesi pohjalta antaa sille lääkkeelle vielä mahdollisuuden.
Kiitos todella todella paljon tästä tekstistäsi ! Kopioin tämän koneelleni ja luen sitä aina kun meinaa maailma kaatua päälle ! Kiitos !!
- Vinkki36
Yksi vinkki! Opettele hyväksymään tunteesi, pelkosi jne. Liikunnasta saa paljon hyvää oloa, sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman usein.
- Panicow
Kiitos paljon. Ja totta puhut. En osaa juuri hallita tunteitani vaan yleensä yritän piilottaa ne. Liikuntaa tulee ihan kiitettävästi harrastettua nykyisin. Kiitos !
- Tuttua huttua
Moro.
No sähän olet ihan kuin mä 9v sitten. Myös itse silloin 20v.
Itse pelkäsin alkuun (ekat 5v) pillereiden sivuoireita. Olo oli aivan hirveä ja tuntui että henki lähtee niin ei ole kovin helppo alkaa syömään jotain mikä oloa pahentaa joksikin aikaa. Tosiaan kun n. 5v oli tullut täyteen niin olin niin väsynyt koko paskaan että oli aloitettava pillerit. Se että niihin kuolisi, mikä ei tietysti ole mahdollista, kuulosti jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin se että elo olisi jatkunut samanlaisena. Pari päivää oli pää vähän sekasin ja huteraa oloa mutta ei mitään muuta. Mulla tosin kävi älytön säkä. Lääkäri sanoi että se on ihmisestä kiinni että mitkä pillerit sopii kenellekin. Jotkut joutuneet koittamaan yli kymmentäkin erilaista ennen sopivan löytymistä. Eli mulle nuo Sertralin Ratiopharmit toimi onneksi heti. Nyt on reilut 4v tullut niitä syötyä ja pari vuotta varmaan vielä edessä. Oudon olon huomaa jos pilleri jää ottamatta kolmeksi tai useammaksi päiväksi. Se tosin korjaantuu muutamassa tunnissa uuden pillerin otettuaan. Niin ja niistä ammattilaisista sen verran että on niistäkin varmasti hyötyä. Itse kävin kolme kertaa juttelemassa, mutta ei tuntunut mun jutulta. Olisi silti ehkä kuitenkin kannattanut jatkaa käyntejä. Alussa kävin myös hypnotisoijalla ja se auttoi oloa jonkin verran. Ei silti parantanut.
Kehoitankin siis sua keräämään rohkeutesi ja aloittamaan pillerit, oikeasti! Jotkut ovat parantuneet ilman pillereitäkin, mutta heillä ei käsittääkseni, tai ainakaan mun tutuilla, ole olleet oireet mitenkään kovin pahoja edes, eli pillereiden syönnin joudut luultavasti aloittamaan joskus kuitenkin. ÄLÄ siis tee samaa mokaa kuin mä ja huomaa että kohta täytät 30v ja edelliset (nuoruuden parhaat vuodet) on mennyt enemmän tai vähemmän hukkaan omien pelkojen takia. Ei matkustelua, ei festareita, ei tapahtumia tai ei niistä ole ainakaan voinut nauttia kunnolla/normaalisiti tai jos on jonnekin mennyt niin aina on pitänyt olla niin humalassa että paniikki on unohtunut. Niihin pillereihin kun ei kuitenkaan kuole vaikka mitä niistä söisi, vaikka sen miettiminen ei oloa helpotakaan ahdistuksen iskiessä. Lisäksi vielä että jos/KUN aloitat pillereiden syönnin niin muuta ihmeessä silloin punkkaamaan vaikka sinne isäsi luokse missä sulla on ilmeisesti turvallinen olo. Itse "muutin" silloin porukoille ja oli todella hyvä ratkaisu mielestäni. Avusta ja turvasta kun ei ole tietysti mitään haittaa tai hävettävää.
Rohkeat ratkaisut vaan asian suhteen niin sitä nopeaamin se paska on ohi! Voimia äijälle, kyllä se siitä!- Panicow
Kiitos ihan julmetusti. Kyllä se alkaa olemaan välttämätöntä että aloitan ne pillerit. Eihän täällä kotona enää pysty olemaan. Ollut jo liian kauan ja toivonut parempaa. Kiva kuulla että sulla polkas heti pillerit toimimaan ! Erittäin mukava !
Toivotaan minulle samanlaista onnea ! Minä kirjoittelen jahka pääsen psykiatrin juttusille ja määrää minulle napit.
Kiitos todella todella paljon että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi ! ISO kiitos !
- apageman
Vapaat ajattelua...
Paniikkihäiriö vie voimat? Onko voimaa, mitä viedä? Vai viekö voima meitä? ja mihin suuntaan voima meitä vie? Kuka tuota voimaa ohjaa? Toiset ihmiset, minä - vai teemmekö sen ryhmänä, yhteisönä.
Tiedän ainakin kokemuksesta sen, että toisten ihmisten avulla voi kohdata pelkoja, kun aika ja tilaisuus on oikea.
On nöyryyttävää pelätä. Mutta hyvin inhimillistä. Ihmiset eivät aina hyväksy pelkääviä ihmisiä - Hyväksynkö itsekään pelkääviä ihmisiä tai ihmisiä jotka eivät hyväksy pelkääviä ihmisiä?
-Kaikki tulee Hyväksi- - Luepa tämä! :)
Hei!
Täällä puhuu kohtalotoveri, joten toivottavasti luotat ja otat vinkistä vaarin. :) Neuvoni on: mene ammattiauttajalle. Se, että ensimmäiset lääkkeet eivät sopineet sinulle ei tarkoita, etteikö sopivia löytyisi. Itselläni kävi niin. Ensimmäiset ja toisetkin kokeiltavat aiheuttivat aivan kamalan olon, mutta jaksoin vielä yrittää ja tadaa! kolmannella onnistui. Minulle sopivat lääkkeet sekä terapiatuokiot auttoivat minut taas kiinni elämän syrjään ja vointini on siitä lähtien ollut päivä päivältä parempi. Elämä ilman jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa on todellakin sen arvoista, että kannattaa vielä jatkaa yrittämistä ammattiauttajan avustuksella!
Toivon sinulle kaikkea hyvää, voimia ja uskoa parempaan huomiseen!
Terveisin: Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön kanssaa pärjäilevä nuori naisen alku- Panicow
Hei ! Kiitos tsempistä ! Todellakin aion kokeilla lääkkeitä. Tänään tuli arvio aika lappu postista jossa sanottiin että parin viikon päästä on psykiatrille aika :)
Erittäin mukava että olet päässyt tästä perkeleestä ! Nauti elämästä :) ! Toivottavasti minunkin aika vielä koittaa !
Kiitos paljon positiivisesta kommentista :) !
- fear only fear
Ongelma on se, että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät miten meidän tulee käyttäytyä ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä. Voisiko olla niin että sinua on ruokailun yhteydessä painostettu niinkin paljon että ruokailuun liittyvät ajatukset ovat paisuneet aivan suhteettoman suuriksi? Hyvin usein nuo ajatukset tarjotaan pelon kanssa, ja koettu pelko on siis liitetty tiettyyn/tiettyihin ajatuksiin. Ajatukset ovat mielessä, ja niihin ei pääse käsiksi lääkitsemällä. Vaikka lääkeet estäisivätkin oireilun, niin varsinaista ongelmaa ei ole ratkaistu, eli se jää mieleen kummittelemaan vaikka loppuelämäksi. Luin hyvin kirjan jonka avulla olen alkanut ymmärtämään itseäni ja miten ajatukset ohjaavat elämäämme. kirja tarjoaa tietoa ja työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään sekä omasta tahdostaan. Suosittelen kirjaa myös sinulle, se toimii. Kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja.
- panicow
Hei, kiitos syvällisistä ajatuksistasi. Ja tosiaan joo, psykiatrille menen juttelemaan ja kaivelemaan pääkoppaani. Tiedätkö onko tätä kirjaa mahdollista lainata kirjastosta ? Olisin enemmän kuin kiinnostunut kyseisestä opuksesta !! Kiitoksia sinulle erittäin paljon kommentistasi :) Pisti miettimään !
- Uppista1
Uppista
- Samatäällä
Hei ketjun aloittaja.. ei helvetti.. olen VUOSIA miettiny että olenko tosiaan ainoa ihminen kellä on tämä ongelma ja miten vaikea siitä on kenellekään kertoa..tuntuu että ihmiset eivät sitä ymmärrä...en ikinä mielelläni mene mihinkään "syödään" yhdessä tilaisuuksiin...en tiedä mikä niissä niin ahdistaa..en ole kertaakaan itse joutunut oksentamaan mutta pelko siitä on suuri itse ruokailutilanteessa ja se pakokauhun määrä... oletko miettiny mistä sinulla on se mahd.alkanut ? en muista itselläni kuin vasta teiniajoilta ensimmäisiä oireita ja kun sen asian tiedosti niin alkoi pelottaa ja jännittää enemmän...työpaikoilla pystyn syömään kun ruokailutilanteet ovat muutenkin hätiköityjä siinä voi "muka" lukea lehteä välissä ja muut puhelee eivätkä välttämättä keskity niin minuun ja minun syömisiini..ruokailutilnateissa vältän keskustelua, haluan hoitaa syömisen vain mahd.nopeasti pois alta, yleensä olenkin ensimmäinen joka on syönyt.. halu tilanteesta pois on vain niin suuri..hyvä tietää että muilla on vastaavaaa.. propral on, ei auta, sydäntykyttää samanlailla ku ennnenkin ja pala kurkussa ei poistu mihinkää,ei ole mitenkään rento olo.
- Panicow
Samatäällä kirjoitti:
Hei ketjun aloittaja.. ei helvetti.. olen VUOSIA miettiny että olenko tosiaan ainoa ihminen kellä on tämä ongelma ja miten vaikea siitä on kenellekään kertoa..tuntuu että ihmiset eivät sitä ymmärrä...en ikinä mielelläni mene mihinkään "syödään" yhdessä tilaisuuksiin...en tiedä mikä niissä niin ahdistaa..en ole kertaakaan itse joutunut oksentamaan mutta pelko siitä on suuri itse ruokailutilanteessa ja se pakokauhun määrä... oletko miettiny mistä sinulla on se mahd.alkanut ? en muista itselläni kuin vasta teiniajoilta ensimmäisiä oireita ja kun sen asian tiedosti niin alkoi pelottaa ja jännittää enemmän...työpaikoilla pystyn syömään kun ruokailutilanteet ovat muutenkin hätiköityjä siinä voi "muka" lukea lehteä välissä ja muut puhelee eivätkä välttämättä keskity niin minuun ja minun syömisiini..ruokailutilnateissa vältän keskustelua, haluan hoitaa syömisen vain mahd.nopeasti pois alta, yleensä olenkin ensimmäinen joka on syönyt.. halu tilanteesta pois on vain niin suuri..hyvä tietää että muilla on vastaavaaa.. propral on, ei auta, sydäntykyttää samanlailla ku ennnenkin ja pala kurkussa ei poistu mihinkää,ei ole mitenkään rento olo.
Heippa :) Kiva kun on tekstistäni apua.
Minusta tuntuu että se on alkanut joskus jostain että olen saanut lapsena liikaa negatiivista huomiota siitä kun en ole saanut lautasta tyhjäksi / Minua on pakotettu syömään julkisella paikalla vaikka on ollut huono olo. Kyseisiä tilanteita en muista että olisi tapahtunut mutta voisin ajatella että jostain vastaavasta lähtenyt liikkeelle.
Oletko ajatellut käyväsi psykiatrilla ? Itse alan käymään tässä pian kunhan MTT:ltä löydetään sopiva psykiatri. Annan lääkärille mahdollisuuden käännyttää minut lääkkeisiin mutta yritän ehdottomasti pötkiä pelkällä juttelulla eteenpäin jos vain mahdollista.
24.12 tosiaan pitää lähteä tyttöystävän vanhempien luokse syömään jossa sitten onkin koko suku ! Jännitys on jo nyt kamala vaikka koetan olla ajattelematta.. Toivottavasti selviän ehjin-nahoin siitä. :)
Päivä kerrallaan eteenpäin ! Joskus on huonoja päiviä joskus parempia, mutta huonoista ei saa lannistua !
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315516- 363731
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833293- 112575
- 292162
- 122087
- 1631886
- 141378
- 1051362
- 1371164