Kyseessä oli Suomen kohtalonhetket, ratkaisutaistelut. Puna-armeijalla oli 150 tuhatta miestä, suomalaisilla vain 50 tuhatta. Missä loput miehet olivat sillä ei puna-armeija Suomea vastaan kolminkertaisella ylivoimalla hyökännyt! Joukkoja oli suurinpiirtein saman verran, venäläisillä toki kalustoylivoima.
Aivan käsittämätöntä toimintaa ylimmältä sodanjohdolta. Maa on kuolemanvaarassa mutta pääjoukot ovat jossain aivan muualla!
Aivan käsittämätöntä toimintaa ylimmältä sodanjohdolta. Maa on kuolemanvaarassa mutta pääjoukot ovat jossain aivan muualla!
Vastaukset 14
Vanhimmat
muuallakin kuin Ihantalassa. Et ehkä ole kuullut Itä-Karjalasta, Vuosalmesta, Viipurinlahdesta.
Joukkoja oli 15 divisioonaa ja 5 prikaatia. Kannaksella oli niistä 10 divisioonaa ja 3 prikaatia ynnä saksalainen divisioona.
Ihantalassa oli eri vaiheissa kuusi divisioonaa ja kaksi prikaatia eli noin 40 % maavoimista 10x10 km alueella. Ja vielä saksalainen rtki-prikaati.Se on selkeä painopiste, jos nyt jotain taktiikasta ymmärrät?
Silloinhan muualla suomalaisilla on paljon paremmat voimasuhteet koska venäläiset olivat keskittäneet päävoimansa Tali-Ihantalaan? Venäläisillähän oli joukkoja suurin piirtein saman verran eli suomalaisilla oli muualla ylivoima joukkojen suhteen.
Jos Tali-Ihantalassa ratkaistiin Suomen kohtalo niin kai sinne nyt olisi muutama kymmenen tuhatta miestä liiennyt? Kenttäarmeijassa kun kuitenkin oli yli 400 tuhatta miestä.
tyhjentää sieltäkään, missä ei juuri sillä hetkellä kovia taisteluja käydä. Lisäksi on oltava reservejä irti.
Puna-armeijan vahvuus oli noin 600 000 ja Suomen siinä 430 000. Kyllä siinä painopistesiuuntiin ylivoima syntyy.
Elokuussa miesvoima olivat suunnilleen tasan, mutta ei Suomelll ollut hyökkäyskykyä kuin Ilomantsissa.
Mistä ihmeestä saat puna-armeijan vahvuudeksi 600 tuhatta miestä? Miehiä oli alle puoli miljoonaa!
Kyllä niitä joukkoja voi ja pitääkin siirtää sille lohkolle jossa ratkaisutaisteluita käydään!
mitä vahvuutta käytetään. Pelkästään hyökkäysjoukkoja oli Kannaksella Ohto Mannisen mukaan noin 300 000 ja Itä-Karjalassa 240 000. Kokonaisvahvvuus on ollut suurempi kuin 600 000. Riippuu aina, mitä lasketaan esim. reserveistä, ilma- ja merivoimista mukaan.
Kannaksella oli aluksi suomalaisia noin 80 000 miestä ja taistelujen päättyessä noin 150 000 miestä maavoimien taistelujoukkoja.
On huomattavaa, että Suomen varsinaisten taistelujoukkojen vahvuus oli siinä 250 000-300 000 miestä. Muut olivat meri- ja ilmavoimia ynnä kotjoukkoja, huoltoa yms..
Kannaksella oli 240 tuhatta venäläistä, itä-Karjalassa vähemmän, mitenkään et saa 600 tuhatta miestä. Suomella oli aseissa puoli miljoonaa miestä ja sinä väität maavoimia venäläisiä vastaan olevan max. 300 tuhatta, Suomella oli siten muka valtavat maa ja ilmavoimat?!. Oli sitä venäläisilläkin huoltojoukkoja, kotijoukot ovat joukkoja joita voi käyttää.
on saanut nuo luvut neuvostoarkistoista. Hyökkääjän etuna on mahdollisuus keksittää joukot painopisteisiin, kun puolustaja joutuu olemaan varuillaan koko rintamalla.
Hyökkäyksen alkaessa armeijan kirjoilla oli kaikkiaan noin max 450 000 miestä.
Meri- ja ilmavoimat käsittivät noin 70 000-80 000 miestä ( ilmasuojelu ml) ja kotijoukot vajaa 50 000. Siinä on vain vähän taistelukelpoisia, vaikka mukana on koko ikäluokka -28. Huomattavan suuret oli takalinjojen erilaiset huoltojoukot alkaen armeijakunnista ja päätyen varikoihin.
Jos lasketaan vain armeijakuntien vahvuudet eli divisioonat ja aselajijoukot, tulee vahvuudeksi noin 250 000. Siinäkin on jo paljon muita kuin varsinaisia taistelijoita. Lisäksi on tietysti esimerkiksi suoraan Aunuksen Ryhmän alaiset joukot ynnä jotkut suoraan Päämajan alaiset kuten Panssaridivisioona. Ei se kuitenkaan juuri yli 300 000 mene.
Kokonaisvahvuuteen tuijottaminen antaa aivan väärän kuvan siitä väestä, joka todella taisteli.
"Siinä on vain vähän taistelukelpoisia, vaikka mukana on koko ikäluokka -28."
Siis ikäluokka -26 tietenkin.
Noista taisteluvahvuuksista vielä esimerkki. Jenkeillä oli -44 aseissa ainakin 12 miljoonaa miestä. Meri- ja ilmavoimat olivat valtavan suuret. Maavoimissa oli noin 90 divisioonaa. Vaikka otettaisiin vahvuudeksi 20 000 per div, niin ollaan alle 2 miljoonassa. Tietenkin päälle tulevat ylempien johtoportaiden suorassa alaisuudessa olevat joukot, mutta alle kolmen miljoonan jää taistelujoukkojen vahvuus kuitenkin. Siis noin 25 % koko vahvuudesta.
Suomella oli pienet meri- ja ilmavoimat ja sittenkin melko pieni huoltojärjestelmä, Taistelujoukkojen määrä on noin 60-70 %, mikä on siis hyvin suuri. Mutta ei pidä kuvitella, että ne "puoli miljoonaa ukkoa" voidaan laskea kaikki etulinjaan tai edes taistelujoukkoihin. Huomattava osa sota-aikana armeijassa palvelleista ei ollut koskaan rintaman lähelläkään.
Jaahas, venäläisillä kaikki oli hyökkäysjoukkoja, ei ollut huoltoa, reserviä jne? Pointti on se että mikäli Tali-Ihantalassa ratkaistiin Suomen kohtalo miksi sinne ei koko ajan syötetty uusia joukkoa? Missä muka oli silloin tärkeämpiä tehtäviä joukoilla?
Sitäpaitsi onhan sitä Suomea senkin jälkeen, mm. Salpa linja. Nyt saa sen käsityksen että jos Tali-Ihantala olisi murtunut niin venäläiset olisivat heittämällä menneet Helsinkiin. Ei olisi mitenkään onnistunut, heillä oli joukkoja aivan liian vähän.
laskettuihin joukkoihin kuuluivat siis rintamien ja niiden alaisten armeijoiden joukot. Tietenkin siellä oli huoltoa, ilmatorjuntaa, viestiä jne. Älä vääristele asioita.Tuskin noin tyhmäkään olet, vaikka et näytä organisaatioista mitään ymmärtävän.
Tali-Ihantalan taistelun aloitti 18. D. Sitten siihen tulivat mukaan PsD,
3. Prikaati,4.D, 17. D, 6.D ja 11.D., ynnä erillisiä pataljoonia. Lopuksi vielä 20.Pr. Niin ja 303 RtkiPr Jos olet joukkojen määrään tyytymätön, niin ei sille enää mitään voi. Tuolloin ei ollut muuta käytettävissä.
Voisitko muutamalla sanalla kuvailla Suomen armeijan ryhmitystä kesäkuun alussa 1944.
Oliko siinä havaittavissa eroja tuohon sinun yllä kuvaamaasi.
Ps. Divisiooniin kuulumattomia prikaateja oli kuusi kappaletta.
ryhmitys asemasodassa toinen kuin ratkaisutaistelussa. Ne löytyvät jatkosodan historioista.
Jalkaväkiprikaateja oli -44 hyökkäyksen alkaessa viisi kappaletta. Rajajääkäripataljoonat yhdistettiin prikaatiksi heinä- elokuussa -44.
Eikö niitä ryhmityksiä olisi kannattanut muutaa hyvissä ajoin jo sodan rauhallisessa vaiheessa vastaamaan uusia tarpeita.
Se vain tahtoo olla hyvin "riskaapelia" hommaa nuo ryhmityksenmuutokset suurhyökkäyksen aikana ja pakon edessä viime tipassa.
Sitähän ei koskaan tiedä vaikka vihollinen saisi päähänsä pommittaa ylivoimasilla ilmavoimmillaan sillat ja rautateiden risteysasemat "tuusannuuskaksi".
Ps. Siinä me kaiketi olemme samaa mieltä ettei Ratsuväkiprikaatia tarvitse noteerata ja erikoisesti sielläkin ratsurykmenttejä.
muutettiin. Kannakselle siirrettiin kaksi divisioonaa ja Ratsuväkiprikaati. Se nosti vahvuutta lähes 50 %.