Porukalla yhtä ihmistä vastaan

No olisin minäkin täynnä kaunaa ja vihaa jos olisin Tuija Braxin näköinen miesdemari..

Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti. Eettisyydellään profiloituvat sosdem-tädit, kuten Freivalds ja Mona Sahlin, eivät koe tunnontuskia valehdellessaan, rikkoessaan lakeja ja maksaessaan henkilökohtaiset menonsa valtion luottokortilla. Erityisen ahdistavaa on, että heistä ei päästä eroon, vaikka he jäisivät kiinni. Persson panee heidät vähäksi aikaa jäähylle, minkä jälkeen he nauttivat jälleen Perssonin täyttä luottamusta. Sahlinin potkujen jälkeen kului vain yksi vaalikausi, ja simsalabim, Mona oli jälleen hallituksessa. Freivalds joutui jättämään valtiovarainministerin paikan vuonna 2000 keinoteltuaan asuntokaupoissa. Kului kolme vuotta, ja hän oli sopiva ulkoministeriksi. Käydään vielä seuraavat vaalit, ja Persson löytää Freivaldsille tekemistä kehitysyhteistyö- tai peruspalveluministerinä.

Vaan löytyyhän meiltäkin vastaavaa. 1998 Lipponen delegoi toveri Ulf Sundqvistin rikosvelkojen mitätöimisen Arja Alholle. Alho oli yhden vaalikauden sivussa, mutta nauttii jälleen tovereiden luottamusta. Ei varmaankaan ole sattumaa, että niin Persson kuin Lipponenkin teettävät rötöksensä pöllähtäneen oloisilla naisihmisillä. Nämä selviytyvät kiinni jäätyäänkin kohtuullisen hyvin, koska he voivat aina vedota sukupuolesta johtuvaan ajojahtiin. Lisäksi he ovat kajaalien valuessa poskillaan paljon säälittävämmän näköisiä kuin Perssonin ja Lipposen kaltaiset punakat jässikät, minkä ansiosta äänestäjä antaa nopeasti anteeksi. Likainen työ tulee tehdyksi, eikä kukaan tovereista joudu kärsimään kohtuuttomasti. Näin toimii pohjoismainen sosiaalidemokratia.

Ihmeellisintä on, että tiedotusvälineet, joille Freivalds valehteli, kohtelevat entistä ulkoministeriä kuin jotakin luonnonvoimien uhria. Oleellinen, se, että Freivalds on lakia rikkoen painostanut palveluntarjoajaa sulkemaan laillisen internetsivun ja sen jälkeen kiistänyt tehneensä näin, mainitaan marginaaleissa. Vaikuttaa siltä, että sen enempää Persson kuin mediakaan eivät näe Freivaldsin toiminnassa eettistä aspektia lainkaan. Johtuuko tämä siitä, että Freivalds, vaikka nyt lain kirjainta rikkoikin, kuitenkin pyrki edistämään "suurempaa hyvää"? Mikäli näin on, haluaisin esittää jo moneen kertaan esittämäni kysymyksen: Jos "suvaitsemattomuutta" vastaan taisteleminen on kaikkien prioriteettien äiti, miksi lakeja ei muuteta niin, että tätä taistelua voitaisiin käydä avoimesti? Miksi vannotaan sananvapauden nimiin ja rikotaan kulisseissa omia julistuksia? Mitä voidaan ajatella sellaisen ideologian moraalista, jota joudutaan edistämään valehtelemalla?

Mikä tuossa kirjoituksessa nyt on niin loukannut herkkähipiäistä Jungneria? Ja miksi vasta nyt Jungner on alkanut kahlaamaan läpi vuosikausia vanhoja kirjoitelmia. Odotan malttamattomana aikaa, kun Jungner etenee vuoteen 1992 ja Koiviston konklaaviin. Jungner, jatka lukemista ja RIVAKASTI.

Mikael Jungner pitää saattaa vastuuseen vihapuheistaan perussuomalaisia kohtaan - heti.

Aivan aluksi Jungner voisi julkistaa niiden norjalaisten demareiden nimet, jotka Jungnerin mukaan ovat ottaneet asiakseen puuttua Suomen demokraattisesti valitun parlamentin henkilökysymyksiin ja sekaantuvat Suomen sisäisiin asioihin siinä määrin, että ovat saaneet Jungnerin tuolla tavoin pillastumaan asiassaan. Nimettömyyshän ei enää sovellu demareille, joten tässä jos missä luottakaamme esimerkin voimaan. Nimet esiin Jungner. Jos niitä ei tule, niin herää epäilys, että koko paheksunta onkin vain Jungnerin oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja norjalaiset demarit surevat normaalisti ja politikoimatta kuolleita nuoriaan.