Miksi Länsimaalaiset ovat niin "kehittyneitä"?
syy on yksinkertainen, paras motiivi.
Kristinuskon keksimä "helvetti" on aiheuttanut,
kuolemanpelon, joten ihmiset pelkäävät kuolemaa
enemmän kuin elämää, ja taistelevat peloissaan
kuolemaa vastaan.
Ironista on:
Pelko lisää pahuutta ja pahuus lisää pelkoa,
joten helvetti on maanpäällä.
syy on yksinkertainen, paras motiivi.
Kristinuskon keksimä "helvetti" on aiheuttanut,
kuolemanpelon, joten ihmiset pelkäävät kuolemaa
enemmän kuin elämää, ja taistelevat peloissaan
kuolemaa vastaan.
Ironista on:
Pelko lisää pahuutta ja pahuus lisää pelkoa,
joten helvetti on maanpäällä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sinä jaksat jauhaa samaa paskaa yhä uudestaan ja
uudestaan.
Ei ole japanissa kehitys yhtään jäljessä meistä,
vaikka siellä ei pahemmin Helvettiin uskota.
Motiiveista oli kysymys ! Pelko
Olisiko 2.maailmansodalla osuus japanin
kehitykseen ?
Opettele itse ajattelemaan!
Olisiko sodilla syy kaikkien kehitykseen?
Vai oletko sitä mieltä, että eivät surkeat japsit
itse ole aiheuttaneet mitenkään omaa kehitystään?
Juutalaiset ,kristilliset ja indoeurooppalaiset
kansat suomalaiset ovat olleet osin
olosuhteista johtuen viemässä kultuurievoluutiota
eteenpäin, osin paremman geeniaineksen avulla.
Japani on soveltanut länsimaista perustutkimusta
käytäntöön.
Persian ja Intian kultuurien veto hyytyi, samoin
islamin, yhteiskunnan jähmettymiseen ja
rajoituksiin.
Uskova ei pelkää, koska elää rakkaudessa ja
rakkaudessa ei ole pelkoa.
Tuo on puppua. Uskovissa on enemmän
mielenterveysongelmaisia kuin ei-uskovissa.
Ainakin mielenterveysongelmaisissa on enemmän
uskovia, kuin ihmisissä keskimäärin.
Jälkimmäisesta voidaan johtaa ensimmäinen.
Ahdistusta on uskovilla, mutta ei pelkoa. Katsos -
kuolema on voitto ja elämä on Kristus.
En usko. Kaikenlaiset mielenterveys, yms.
-ongelmat on uskovaisill yleisempiä kuin muilla.
Tuo oli kuin Orwellin:1984
onko uskovilla sitten 'enemmän ongelmia
olemassaolon kanssa' vaiko eikö. Onko Orwellin
1984 'puppua'? Mitä se on?
Mutta onko "ongelma" ongelma
aina? "Normaalius" jossakin yhteiskunnassa voi
olla epänormaalisuutta
toisessa. "Mielenterveysongelma" jossakin
kulttuurissa voi olla ihailtu ominaisuus tai
mystistä erilaisuutta jossakin toisessa.
"Olemme olleet ahdingossa, mutta emme koskaan
umpikujassa."
Eräällä tuttavallani oli kerran tällainen lause
työhuoneessaan. Oli kuulemma jokin vanhan kansan
viisaus. Opettelin sen ulkoa.
Suhteellisestiko? Määrällisestihän "uskovia"
lienee paljon, ja vielä enemmän sellaisia, jotka
esim. kertovat uskovansa Jumalaan olematta
seurakuntaelämässä aktiivisia ja sellaisia, jotka
kuuluvat seurakuntaan uskomatta melkein mihinkään
ja harjoittamatta uskontoa mitenkään.
Uskovilla on omat ongelmansa, niin kuin
muillakin. Ei Jeesus luvannut edes helppoa
elämää. Jatko onkin sitten toinen juttu.
Orvell osui aika oikeaan.
Lause on Raamatusta:
7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta
nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin
Jumalasta eikä meistä itsestämme. 8 Me olemme
kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa,
neuvottomia mutta emme toivottomia, 9 vainottuja
mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme
tuhottuja. 10 Me kannamme aina ruumiissamme
Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä
tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Faktoja?
Mitäs niille ei-uskovaisille
mielenterveysongelmaisille liian usein tapahtuu?
"Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat."
Se on yleinen käsitys mielenterveysalan
ammattilaisten keskuudessa. Olen aviossa sellaisen
kanssa, joten ehkä minulla on jotain perspektiiviä
asiaan. Mutta joka tapauksessa, jos ei
asiantuntijoihin voi uskoa, niin kehen? En usko
minäkään, että useimmat uskovat ihmiset, joilla on
mielenterveysongelmia, olisivat niitä ongelmia
saaneet uskonnon seurauksena, vaan näen asian niin
päin, että mielenterveysongelmaiset ihmiset ovat
otollisempi maaperä uskollisuudelle. Ihminen,
jolla on mielenasiat kunnossa, ei jaksa useinkaan
ajatella uskonasioita, eikä hänellä ole tarvetta
hakea turvallisuudentunnetta uskonnoista. Ihminen,
joka on henkisesti epästabiili tms. saattaa kokea
uskonnon antavan henkistä turvaa. Voi joissain
tapauksissa ollakin niin. Se ei kuitenkaan ole
todiste minkään uskonnon totuudesta, jos siihen
uskova saa siitä sielunelämälleen turvaa.
Ihminen on laumaeläin. Alkuihmiselle tyypillinen
laumakoko on ollut noin 20-30 henkeä.
Aboriginaalit elivät 1900-luvulle asti siten.
Useilla ihmisillä on tarve hakeutua vieläkin
johonkin laumaan. Joillekin se on golf- tai
metsästyskerho, tai mikä tahansa harrastus. Usein
ihminen hakeutuu samanmielisten ihmisten seuraan.
Mielenterveysongelmaiselle ihmiselle voi
uskonnollinen yhteisö olla käytännössä hyvin
luonnollinen vaihtoehto, koska sinne hänet
hyväksytään mukaan, ja siellä hän tapaa toisia
kaltaisiaan ihmisiä. Voipa olla, että
uskonnolliseen poppooseen kuuluminen voi olla
monessa mielessä siunaukseksi henkisesti
epästabiilille ihmiselle. Se voi eheyttää häntä,
hän ikään kuin pääsee syrjäytyneestä
elämäntilanteestaan, kun kokee kuuluvansa johonkin
yhteisöön. Jälleen kerran, se, että joku
alkoholisti pääsee eroon alkoholismistaan, tai
mielenterveysongelmainen eheytyy, kun pääsee
mukaan uskonnolliseen toimintaan, ei ole todiste
siitä, että uskonnon sanoma olisi totta.
Buddhalaiseen yhteisöön kuuluminen eheyttäisi
aivan yhtä paljon, jos ihminen uskoisi sen
uskonnon sanomaan yhtä vilpittömästi.
Minä ajattelen mielenterveysongelman
lääketieteelliseltä kannalta. Sellaista ongelmaa
tarkoitan, joka on diagnosoitavissa.
En esim. sitä, että täällä joku nimittää
kirjoittajaa hulluksi, vain siksi, että itse on
toista mieltä asiasta.
Enpä käsitä käsitystäsi.
Mitä niille pitäisi tapahtua? Terapiaa ja Diapamia
kai.
Sanotaan vaikka niin että niiden pitäisi säilyä
hengissä.
Pidä sitten uskovia jollain tapaa epänormaaleina
ja selitä asia itsellesi noin. Joku on sanonut,
että mielen sairaus on terve reaktio sairaaseen
yhteiskuntaan. Jos tämä hulluus on pelastavaa
laatua, niin olen mielelläni hullun kirjoissa.
Jeesuksen ja Paavalinkin puheet olivat ihan
hulluja ex ni?