Tämän iltapäivän "aukeamalla" on suunnilleen
puoli tusinaa homo- ja lesbo-otsikoita. Mainitut
sukupuolisuuden ilmenemistavat voidaan kyllä
tehdä sensaatioiksi ja oikeauskoisuuden
solmukohdiksi - tietysti. Onko otsikoiden
ilmaantuminen ainakin osittain provosointia?
Kyllä.
Mutta johtaako se mihinkään? Mitä se muuttaa?
Jos esim. väitetään, että Jeesus oli
homoseksuaalinen, väitteeseen sisältyy tietty
arvovaraus: homoseksuaalisuus on paheksuttavaa;
Jumalan omaksi ilmoittautuvalle synti. Jos
väitetään, että Jeesus oli heterokseksuaalinen,
tulee jälleen moralisointia: Jeesuksella oli
seksuaalisia suhteita naisten kanssa, hyi! Jos
väitetään, että Jeesus oli epäseksuaalinen, apea
toteamus: ei hän sitten ollut todellinen
ihminen. Loppujen lopuksi missään ei ole tietoja
Jeesuksen sukupuolielämästä sen paremmin kuin
enimmistä muistakaan hänen henkilökohtaisista
tavoistaan. Miksei vaikka otsikoita: Jeesus oli
koleerinen! Jeesus oli anorektikko! Jeesus
hylkäsi perheensä!
Seksuaalisuus ei ole suinkaan tärkein Uuden
Testamentin teemoista. Kirjojen synnyn aikoihin
sitä luultavasti pidettiin luonnollisempana kuin
nykyään! Suhteellisen yhtenäisen,
perinnäissäädöksiin ja uskonnon lakeihin
perustuvan yhteiskunnan seksuaalisuudella oli oma
paikkansa ja omat kanavansa, miksi niiden
ympärillä olisi pitänyt jatkuvasti pyöriä?
Toisin on nyt. Seksuaalisuus on "vapaata". Jos
siitä ei jossakin näy merkkiä, siellä täytyy
sitten olla vallan salattua ja paheellista
seksiä, sillä eihän mikään muu voi olla
tärkeämpää!
Sukupuolisuuden yleinen "synnillisyys" loppuu
useimpien nykyihmisten mielessä lähestyttäessä
tavanomaisen heteroseksuaalisuuden rajaa.
Keskivertoisen seurakunnan jäsenen moraali
sisältää väljähtyneitä jätöksiä talonpoikaisesta
askeettisuudesta, valikoituja palasia
päällimmäisinä mieleenjohtuvista raamatullisista
mielikuvista ja irrallaan lenteleviä vauvattoman
haikaran höyheniä. Jokainen kirkollisveroa
maksavahan tietää, että ei sitä pelkästään
vauvanteon takia...
Vauvanteon takia eivät yhdessä viihdy myöskään
ns. seksuaalisten vähemmistöjen edustajat.
Täysikäisten ihmisten yhteenkuuluvuus, jossa
seksuaalisuus on yksi osa, muttei välttämättä
eikä ensisijassa kaikki, sekö on synti? Mikä
siinä jaksaa kiinnostaa?
Otsikkoni viittaa ahneuden "syntiin".
Maallisen kahmiminen, ruuansulatuselinten hekuman
terveyttä rappeuttava vaikutus,
kulutusyhteiskunnan ihmisen luontoa pilaava ja
globaalista epätasapainoa tuottava tuhlaus -
eikö ole arveluttavaa? Henkinen ja abstrakti ei
kiinnosta, ideologiat koetaan merkityksettömiksi,
lähimmäinen on vain riiston kohde ja etenemisen
este, kaikki on ostettavissa, se mitä ei saada
rahalla ja valmistamalla, ei ole
merkityksellistä...
Ihmisenä "oikein" eläminen vaatii valintoja,
sillä tämä "vapaa" yhteiskuntamme edellyttää oman
elämän rakentamista aivan toisella tavalla kuin
sukujen arvovaltaan perustuva
talonpoikaisyhteiskunta tai yksiarvoinen sääty-
yhteiskunta. Seksuaalisuuden ilmeneminen ei
yleensä ole niiden asioiden joukossa, joita
pystytään valitsemaan. Tietysti, jos
tarkastellaan uskonnon kannalta yhteiskuntaa,
voidaan tätäkin asiaa pohtia, ja tulkinta-apua
löytynee Raamatusta siinä kuin muistakin
uskonnollisista kirjoituksista. Jos ollaan ei-
uskonnollisesti kiinnostuneita joidenkin
ilmiöiden epämoraalisuudesta, löydetään
historiasta ja maapallon eri seuduilta
vaihtelevia mielipiteitä ja käytäntöjä.
Kuinkahan paljon suht vastuullinen seksuaalisuus
(ei prostituutio, ei alaikäisten kanssa) loppujen
lopuksi on turmioksi - oli se sitten millaista
hyvänsä?
puoli tusinaa homo- ja lesbo-otsikoita. Mainitut
sukupuolisuuden ilmenemistavat voidaan kyllä
tehdä sensaatioiksi ja oikeauskoisuuden
solmukohdiksi - tietysti. Onko otsikoiden
ilmaantuminen ainakin osittain provosointia?
Kyllä.
Mutta johtaako se mihinkään? Mitä se muuttaa?
Jos esim. väitetään, että Jeesus oli
homoseksuaalinen, väitteeseen sisältyy tietty
arvovaraus: homoseksuaalisuus on paheksuttavaa;
Jumalan omaksi ilmoittautuvalle synti. Jos
väitetään, että Jeesus oli heterokseksuaalinen,
tulee jälleen moralisointia: Jeesuksella oli
seksuaalisia suhteita naisten kanssa, hyi! Jos
väitetään, että Jeesus oli epäseksuaalinen, apea
toteamus: ei hän sitten ollut todellinen
ihminen. Loppujen lopuksi missään ei ole tietoja
Jeesuksen sukupuolielämästä sen paremmin kuin
enimmistä muistakaan hänen henkilökohtaisista
tavoistaan. Miksei vaikka otsikoita: Jeesus oli
koleerinen! Jeesus oli anorektikko! Jeesus
hylkäsi perheensä!
Seksuaalisuus ei ole suinkaan tärkein Uuden
Testamentin teemoista. Kirjojen synnyn aikoihin
sitä luultavasti pidettiin luonnollisempana kuin
nykyään! Suhteellisen yhtenäisen,
perinnäissäädöksiin ja uskonnon lakeihin
perustuvan yhteiskunnan seksuaalisuudella oli oma
paikkansa ja omat kanavansa, miksi niiden
ympärillä olisi pitänyt jatkuvasti pyöriä?
Toisin on nyt. Seksuaalisuus on "vapaata". Jos
siitä ei jossakin näy merkkiä, siellä täytyy
sitten olla vallan salattua ja paheellista
seksiä, sillä eihän mikään muu voi olla
tärkeämpää!
Sukupuolisuuden yleinen "synnillisyys" loppuu
useimpien nykyihmisten mielessä lähestyttäessä
tavanomaisen heteroseksuaalisuuden rajaa.
Keskivertoisen seurakunnan jäsenen moraali
sisältää väljähtyneitä jätöksiä talonpoikaisesta
askeettisuudesta, valikoituja palasia
päällimmäisinä mieleenjohtuvista raamatullisista
mielikuvista ja irrallaan lenteleviä vauvattoman
haikaran höyheniä. Jokainen kirkollisveroa
maksavahan tietää, että ei sitä pelkästään
vauvanteon takia...
Vauvanteon takia eivät yhdessä viihdy myöskään
ns. seksuaalisten vähemmistöjen edustajat.
Täysikäisten ihmisten yhteenkuuluvuus, jossa
seksuaalisuus on yksi osa, muttei välttämättä
eikä ensisijassa kaikki, sekö on synti? Mikä
siinä jaksaa kiinnostaa?
Otsikkoni viittaa ahneuden "syntiin".
Maallisen kahmiminen, ruuansulatuselinten hekuman
terveyttä rappeuttava vaikutus,
kulutusyhteiskunnan ihmisen luontoa pilaava ja
globaalista epätasapainoa tuottava tuhlaus -
eikö ole arveluttavaa? Henkinen ja abstrakti ei
kiinnosta, ideologiat koetaan merkityksettömiksi,
lähimmäinen on vain riiston kohde ja etenemisen
este, kaikki on ostettavissa, se mitä ei saada
rahalla ja valmistamalla, ei ole
merkityksellistä...
Ihmisenä "oikein" eläminen vaatii valintoja,
sillä tämä "vapaa" yhteiskuntamme edellyttää oman
elämän rakentamista aivan toisella tavalla kuin
sukujen arvovaltaan perustuva
talonpoikaisyhteiskunta tai yksiarvoinen sääty-
yhteiskunta. Seksuaalisuuden ilmeneminen ei
yleensä ole niiden asioiden joukossa, joita
pystytään valitsemaan. Tietysti, jos
tarkastellaan uskonnon kannalta yhteiskuntaa,
voidaan tätäkin asiaa pohtia, ja tulkinta-apua
löytynee Raamatusta siinä kuin muistakin
uskonnollisista kirjoituksista. Jos ollaan ei-
uskonnollisesti kiinnostuneita joidenkin
ilmiöiden epämoraalisuudesta, löydetään
historiasta ja maapallon eri seuduilta
vaihtelevia mielipiteitä ja käytäntöjä.
Kuinkahan paljon suht vastuullinen seksuaalisuus
(ei prostituutio, ei alaikäisten kanssa) loppujen
lopuksi on turmioksi - oli se sitten millaista
hyvänsä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoitit "keskivertoisen seurakuntalaisen jäsenen moraalista". Kristillinen usko käsittää "seurakunnan" siksi näkymättömin sitein yhdistetyksi uskovien joukoksi, joka on hajallaan ympäri maailmaa eri kirkkokuntien jäsenistöissä.
Rohkenenpa väittää, että tällä tavoin määritellyn seurakunnan jäsenten moraali kaikkialla on hyvinkin yhteneväinen. Siihen moraaliin ei myöskään kuulu käsitys seksistä vain vauvanteon välineenä, vaan myös Jumalan hyvänä lahjana.
Jos sitten puhutaan seurakunnasta organisaationa, niin ehkä siellä toteutuu kuvailemasi ajattelutapa - jossain määrin.
Raamatun käsitys synnistä ei jää niin pinnalliseksi, minä ihmiset sen yleensä näkevät ja miten moni kristittykin sen tulkitsee.
Pinnallinen näkemys on, että sukupuolielämän alueella syntiä on sukupuolielinten vierailu väärässä paikassa (muualla kuin oman puolison jalkojen välissä) tai väärään aikaan (esiaviollinen seksi). Tällainen hyvin mekanistinen käsitys valitettavasti on usein vallalla kristittyjenkin keskuudessa, ja liian yksioikoinen tulkinta antaa "oikeutuksen" sanoa tiettyjä tekoja synneiksi.
Syvemmän näkemyksen mukaan teot kuitenkin vain heijastavat ihmisen sydämen asennetta. Niin muodoin seksuaalielämän synti on olemassa jo henkisessä suhtautumistavassa ennen toteutumistaan käytännön tasolla. Käytäntö on seurausta, asenne varsinainen syy.
Kaiken synnin olemus on tahto kapinoida Jumalan antamia elämänohjeita vastaan. Ihminen ei halua elää siten, kuin Jumala on hyväksi todennut, vaan haluaa toteuttaa itseään. Myös seksin alueella synti piilee tässä ihmisen Jumalaan kohdistamassa resistenssissä.
Kun synti ymmärretään sisäiseksi prosessiksi, tajutaan ihmisen raadollisuus, joka ei parane käytöstä parantamalla. Juuri tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että ihmisen sisältä lähtevät pahat teot.
On helppo osoittaa jonkun ihmisryhmän syntiä. Samalla tulee sitten kätevästi kohdistettua oma ja toisten huomio pois osoittajan itsensä synneistä, jotka ehkä ovat erilaisia, mutta syntiä yhtä kaikki. Joku viisas on sanonut: "En voi tuomita toista siitä, että hänen syntinsä ovat ERILAISET kuin omani" (viittaus kvaliteettiin kvantiteetin vastakohtana).
Ja kuitenkin: kristillisyys on tässäkin kiehtovan paradoksaalinen. Tuomita ei saa, mutta toisaalta Uudessa testamentissa kuitenkin puhutaan kovia sanoja syntiä vastaan...
Olen ymmärtänyt niin, että ei saa tuomita omista, itsekkäistä, tekopyhistä ja kostonhaluisista motiiveista käsin, mutta silti ei myöskään saa kätkeä Jumalan sanoja syntiä vastaan.
Toinen tuomitseminen on
negatiivista, ei-rakentavaa, kun taas toinen tuomitseminen positiivista, huoleen ja huolenpitoon perustuvaa, tarkoituksenaan saattaa ihminen Jumalan valtakuntaan. Herkkävaistoiset ihmiset varmasti huomaavat eron käytännössä.
Mutta miksi mässyttää mainitsemiani aiheita
kuin kaksi viikkoa vanhaa purukumia? No, näyttää
senlaatuinen purkka kiinnostavan, yleisön
mieltymys on absoluuttinen totuus. Tämähän on
markkinatalousyhteiskunta. En siltikään
sopeudu! EVVK.
Eli ei voisi vähempää kiinnostaa.
Hulluksi on palstat menneet kesän myötä, taitaa
olla ihmisillä muutakin mielessään kuin
uskonasiat ;-))
Sitä sopii kysyä. Joillakin tuntuu seksi pyörivän mielessä viikkotolkulla. Se siitä.
Miten niin viikkotolkulla? Eikös sukuvietti vaivaa
teini-iästä vanhuuteen. Onko Baskeri itse vapaa
lihanhimoista? Jos on, niin se ei ole normaalia.
Vai ei sinun mielestäsi ole epänormaalia se, että joidenkin ihmisten ajatukset askartelevat 24 tuntia vuorokaudessa vain ja ainoastaan seksin ympärillä, niin että he tekevät seksistä palvontansa jumalallisen kohteen? No, toisaalta, voit kyllä pitää seksijumalasi, jos se tuo sinulle autuuden... Jotainhan sinunkin on palvottava.
Minä en viitannut seksiaddiktioon. Siispä
tahallasi puhut paskaa.
Muuten, olen sitä mieltä, että ei seksiaddiktiossa
ole mitään synnillistä, se on vain yksi addiktio,
kuten pelihimo. Parempi uskonto seksi on, kuin
sellainen, jonka seurauksena tapetaan miljoonia
ihmisiä.
Näyttää siltä, että sinulla on kiero asenne seksiä
kohtaan, mutta ei kai se ole mikään ihme, se on
tyypillistä hihhuleille ja saarnaajille.
Hertta. Olen itsekin jälleen kerran ihmetellyt
taas alkanutta homokeskustelu. Miksi tämä aina
vain näyttää jaksavan kiinnostaa? En viitsi
osallistua mokomaan, eiväthän homot (tai lesbot)
ole mikään yhtenäinen ryhmä, toiset ovat taatusti
minua sekä sivistyneimpiä että älykkäämpiä,
eivätkä kaipaa minua puolestapuhujakseen, toiset
taas ovat täysiä paskoja, kuten monet muutkin
ihmiset.
Enkä jaksa käsittää tätä vaahtoamista näitä
liittoja vastaan, tämähän on kahden aikuisen
välinen asia, joka ei luulisi häiritsevän ketään.
Se, etteivät homot lisäännyt on naurettava
argumentti tämän hetken liikakansoitetussa
maailmassa. Osa ihmisestä ovat kautta aikojen
syntyneet poikkeavalla sukupuoli-identiteetillä,
ja kristityt voisivat todella jättää heidän
tuomitsemansa Jumalalle. Pedofilia ja muut
abnormaalit poikkeavuudet ovat sen sijaan aivan
eri asia, nehän perustuvat toisen osapuolen
tunteettomaan ja häikäilemättömään
hyväksikäyttöön, ja tähän ilmiöön toivoisi
lainvalvonnan puuttuvan kovempiinkin ottein.
Heitot Jeesuksen sukupuolielämästä on yhtä
kiinnostamaton aihe, eikä näillä käsittääkseni
olekaan muuta funktiota kuin halu loukata
kristittyjen perusarvoja. Tämän kaltaiset herjat
eivät paljoa ajattelukykyä vaadi, kuten eivät
raamatun ristiriitojen tonkiminen. Minusta olisi
kiinnostavampaa keskustella ja pohtia onko
yleensä kristillisellä etiikalla sijaa ja
tehtävänsä nykymaailmassa, ja millä perustein.
Mutta, nälviminen ja herjanheitto on helpompaa,
joten tämä on useimmille mieluisampaa.
No, tästä puheenvuorostani on tuskin vaikutusta
täällä käytävään keskusteluun, mutta tulihan
kirjoitettu.
Elä elä ikinä heitä kirvestä kaivoon, vaikka
puupäitä kohdatessa tylsyys turhauttaisikin. On
täällä matkan varrella tahkojakin, ja joskus
löytyy avuksi jopa tahkon pyörittäjiä.
Kerta kiellon päälle, omalta osaltani. Jos
homoseksuaalisuus ei vieläkin olisi tabu, syntiin
romahtaminen ja peruuttamaton tien valinta, monen
nuoren itse asiassa luonnollinenkin ambivalentti
seksuaalisen itseilmaisun etsintä ei johtaisi
jonkinlaiseen fatalistiseen, kiireelliseen
leimaantumiseen.
Seksuaalisen "suuntautumisen" uomiinsa
hakeutuminen olisi verrattavissa oikean (ehkä
elämänikäisen) partnerin hakemiseen, siis aivan
heteroseksuaalisenkin kohdalla: useita suhteita
toisen sukupuolen kanssa. Harvalla ensimmäinen
kumppani on se "oikea".
Elämä ei ole koskaan valmis. Ei tuomitun,
muttei myöskään tuomitsijan.
Todella voin vilpittömästi olla samaa mieltä.
Toiset osaavat ilmaista asiat niin naulan kantaan
Olin itse jo yhdessä otsikossa pyytänyt
lopettamaan jatkuvasti pureskellun aiheen
homoista ja lesboista,koska ihmisten mielipiteet
ovat kovin ennakkoluuloisia.Mutta ei,heto tuli
kommentti keskustelun jatkuvuuden puolesta.
On maailmassa ja Suomessa suurempiakin "huolen"
aiheita.Aivan kuten Hertta osuvasti kirjoittaa.
Samaten muut keskusteluun osallistuneet.Hienoa!
ja lesboista
Demokratiaan kuuluu mielipiteenvapaus. Sana on
vapaa. Kenenkään ei ole pakko ottaa osaa
homokeskusteluun, ja jos jo lukeminen aiheesta
ahdistaa, niin pakkoko on edes klikata
homo-otsikoiden alla olevia mielipiteitä?
Tuollainen purnaus on saman tasoista kuin mummon,
joka valittaa, että tuleepa telkusta huonoa
ohjelmaa, mutta silti pitää vahdata sitä tuntia
illassa.
Eiksoo muita vaihtoehtoja kuin "ahdistuminen"
ja "kiinnostuminen"? Olitko itse "kiinnostunut"
feministikeskustelusta, vai "ahdistunut"?
"Enkä jaksa käsittää tätä vaahtoamista näitä
liittoja vastaan, tämähän on kahden aikuisen
välinen asia, joka ei luulisi häiritsevän ketään."
Se häiritsee tasan kahta ihmisryhmää,
homofobikkoja ja fundamentalisteja.
Homofobikko pelkää kuollakseen joko löytävänsä
itsestään "homomaisia" piirteitä tai jo
löytyneitä sellaisia. Typerät heitot ja herjat
ovat heille keino kieltää ja torjua nämä
ilkeät "geenit", jotka pyrkivät vaikuttamaan
heidän heteromaiseen käyttäytymiseen. Kaikkein
kovimmin "kritiikkiä" keskusteluissa jakavat toki
fundamentalistit, joille toisten tekemisten
tuomitseminen on elämäntapa.
Itsensä kanssa tasapainossa elävälle ihmiselle
erilaisuuden hyväksyminen, jopa homojenkin
hyväksyminen, on helppoa.
Ei vaikuttanut psyykeeni mitenkään.