Olen 39 vuotias mies, minulla on ollut parisuhteita, minulla on ystäviä, vanhemmat elossa, hyväpalkkainen työ. Olen mukava, kivannäköinen, en ole lihava, en juo, harrastan säännöllisesti jne. Kaikinpuolin asiat kunnossa.
En vain jaksa enää taistella elämääni eteenpäin. En jaksa.
Pohjustus:
Vakavammin otettavia parisuhteita minulla on ollut parinkymmenen vuoden aikana 4. Ensimmäinen kesti reilu kolme vuotta (18-22v) ja armeijassa ollessani tyttöystäväni petti minua. Pääsin huonosti asiasta ylitse ja tuon jälkeen epäilin häntä kaikesta vajaan kahden vuoden ajan.
Seuraava parisuhde oli parin vuoden mittainen on-off -suhde (24-26v). Minua petettiin taas kerran, tällä kertaa useamman eri miehen kanssa.
Seuraava suhde kesti sitten jo melkein kahdeksan vuotta (28-36v). Tuossa parisuhteessa onnea kesti pari ensimmäistä vuotta ja sen jälkeen puoliso sairastui vakavaan masennukseen. Muutuin kumppanista roskasäkiksi ja sain ottaa kotona seinien sisällä vastaan sen kaiken paskan, jota masennus mukanaan toi. En kyennyt siihen kuutta vuotta pidempään.
Nykyisen parisuhteen päätin viikko sitten, kun selvisi, että puolisoni on huseerannut kahden miehen kanssa koko parisuhteemme ajan. Mitään se ei tunnustanut, ennenkuin jäi konkreettisesti kiinni. Minulle on tässä viimeisimmässä suhteessa valehdeltu niin raskaasti suu ja silmät täyteen, että en meinaa sitä itsekään uskoa, miten joku tuohon pystyy. Ja valehtelijan omatunto ei edes kolkuta.
Siinä pohjustus, miksi en enää jaksa. Mä olen niin väsynyt tähän jatkuvaan epäonnistumiseen parisuhteiden saralla. Vaikka kuinka yritän toimia oikein, teen aina kaiken väärin. En saa yhtäkään parisuhdetta toimimaan, vaikka olen ottanut opikseni edellisistä epäonnistumisista. Mä haluan henkisesti terveen ja luotettavan puolison. mä haluan perhettä. Mä haluan rauhallisen elämän, jossa ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan, että mitähän seuraavaksi. Mä haluan rakastaa ja saada hellyyttä. Onko se saatana liikaa vaadittu. Mä koitan olla kaikille reilu, ystävällinen ja avulias mutta kun ei. "Paha saa palkkansa".. Vitut.
Ei onnistu.
Minussa on jotakin niin pahasti vialla, kun jo reilu 20 vuotta on tullut otettua takkiin jokaikisessä parisuhteessa, jossa olen kertonut kumppanilleni rakastavani häntä.
Mä en enää jaksa tätä paskaa.
En vain jaksa enää taistella elämääni eteenpäin. En jaksa.
Pohjustus:
Vakavammin otettavia parisuhteita minulla on ollut parinkymmenen vuoden aikana 4. Ensimmäinen kesti reilu kolme vuotta (18-22v) ja armeijassa ollessani tyttöystäväni petti minua. Pääsin huonosti asiasta ylitse ja tuon jälkeen epäilin häntä kaikesta vajaan kahden vuoden ajan.
Seuraava parisuhde oli parin vuoden mittainen on-off -suhde (24-26v). Minua petettiin taas kerran, tällä kertaa useamman eri miehen kanssa.
Seuraava suhde kesti sitten jo melkein kahdeksan vuotta (28-36v). Tuossa parisuhteessa onnea kesti pari ensimmäistä vuotta ja sen jälkeen puoliso sairastui vakavaan masennukseen. Muutuin kumppanista roskasäkiksi ja sain ottaa kotona seinien sisällä vastaan sen kaiken paskan, jota masennus mukanaan toi. En kyennyt siihen kuutta vuotta pidempään.
Nykyisen parisuhteen päätin viikko sitten, kun selvisi, että puolisoni on huseerannut kahden miehen kanssa koko parisuhteemme ajan. Mitään se ei tunnustanut, ennenkuin jäi konkreettisesti kiinni. Minulle on tässä viimeisimmässä suhteessa valehdeltu niin raskaasti suu ja silmät täyteen, että en meinaa sitä itsekään uskoa, miten joku tuohon pystyy. Ja valehtelijan omatunto ei edes kolkuta.
Siinä pohjustus, miksi en enää jaksa. Mä olen niin väsynyt tähän jatkuvaan epäonnistumiseen parisuhteiden saralla. Vaikka kuinka yritän toimia oikein, teen aina kaiken väärin. En saa yhtäkään parisuhdetta toimimaan, vaikka olen ottanut opikseni edellisistä epäonnistumisista. Mä haluan henkisesti terveen ja luotettavan puolison. mä haluan perhettä. Mä haluan rauhallisen elämän, jossa ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan, että mitähän seuraavaksi. Mä haluan rakastaa ja saada hellyyttä. Onko se saatana liikaa vaadittu. Mä koitan olla kaikille reilu, ystävällinen ja avulias mutta kun ei. "Paha saa palkkansa".. Vitut.
Ei onnistu.
Minussa on jotakin niin pahasti vialla, kun jo reilu 20 vuotta on tullut otettua takkiin jokaikisessä parisuhteessa, jossa olen kertonut kumppanilleni rakastavani häntä.
Mä en enää jaksa tätä paskaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>Minussa on jotakin niin pahasti vialla, kun jo reilu 20 vuotta on tullut otettua takkiin jokaikisessä parisuhteessa, jossa olen kertonut kumppanilleni rakastavani häntä.<
Sinussa ei ole mitään vikaa, ei todellakaan. Kuulostat oikein mukavalta, luotettavalta mieheltä. Arvomaailmasi ja elämänasenteesi tuntuvat olevan ihan kodillaan.
Kaikki saavat ihmissuhteissaan kolhuja. Sinulla vaan on ollut todella huono tuuri, kun olet sattunut valitsemaan naisia, joille ei yksi mies riitä.
Ei muuta kuin uutta yritystä. Toivottavasti ensikerralla onnistut valitsemaan paremmin.
Sinullahan on siinä mielessä asiat paremmin kuin monella muulla, että sinun on ilmeisesti helppo löytää ja valloittaa uusi kumppani. Naisiahan riittää. On paljon miehiä, joilta se ei onnistu koskaan. Tsemppiä ja uutta yritystä :-)
Kaikille ei vain parisuhde onnistu. Itse olen Sinua huomattavasti vanhempi ja pieleen on mennyt minullakin puolestani miesten kanssa. Hankin perheen kun niin halusin ja sain kaksi ihanaa lasta. Mies vain olikin narsisti. Monasti olen ajatellut, että mistä se pakottava tarve hankkia perhe tuli. Monet ystäväni elävät yksin ja ovat onnellisia. Olisikohan se onnistunut minulle ja onnistuisiko se sinulle.
Jos kuitenkin perheen haluat, toimi toisin kuin aikaisemmin. Valitse toisin ja etsi muualta kuin entisesi. Irtaudu entisestä kuviostasi, jotenkin kun tuntuu että vedät puoleesi vääränlaisia naisia. Valitse tietoisesti toisenlainen nainen.
Sympatiaa ja empatiaa sinulle!
Paraskin sanoja antoi todella hyvän neuvon. Mukavia, kunnollisia, tunne-elämältään vakaita ja luotettavia naisia on kymmenen kertaa enemmän kuin miehiä. Eivät ne ole bilehileitä, jotka juoksevat hame korvissa kapakoissa hakemassa seikkailuja ja vaihtelua elämäänsä.
Eikä ollenkaan hassumpi vaihtoehto ole sekään, että päättää elää yksin. Siinäkin on omat hyvät puolensa. Silloin et ainakaan tule petetyksi.
Missään tapauksessa ei naisten vuoksi kannata elämäänsä uhrata. Pettymys kirpaisee aikansa, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Rohkeutta vaan jatkoon!
Minä toivon, että voisit haistella ilmaa ihan itseksesi, ilan parisuhde kiemuroita jonkun aikaa. Oletlo ajatellut esimerkiksi koiran omistamista, se tulee aina vastaan, olitpa millä tuulella hyvänsä kotiin palatessasi ja lenkkeilyttää sinua ilmalla millä hyvänsä, vaistoaa pahan mielesi ja iloitsee yhteisestä ajastanne. Toivon sinulle voimia eteenpäin, olen itse kokenut itsariyrityksen, mutta vuosikymmenien jälkeen olen onnellinen, kun en onnistunutkaan lopettamaan päiviäni silloin, kun olin umpikujassa elämäni nuoruusvuosina.Vanha sanonta on, ettei mitään niin pahaa, etteikö jotakin hyvää. Sinä olet arvokas ihminen kaikkine avuinesi ja puutteinesi. Toivon sinulle sydämmestäni jaksamista.
Hei! Eivät nimeämäsi syyt ole kuoleman arvoiset. Tervetuloa joukkoon onnettomaan, ihanasta arjesta uneksijat ry... Mielesi on levon tarpeessa.
Tykkäsin yöhoitajan kommentista - koira on mainio ajatus, see antaa kummasti potkua ja tarkoitusta arkirutiineihin.
Usko pois, meitä on paljon ketkä uneksivat yli kaiken normaalista arjesta missä on rakkautta ja hellyyttä. Olen huomannut, että valitsen aina hiljaiset ja fiksut miehet, koska koen heitä turvalliseksi ja ilmeisesti toivoan, että he edustavat hakemani arvoja. Ongelmasi on jatkuva pettäminen. Minun ongelmani on, että ujohkot kumppanit nauttivat huomiostani, helyydestäni, omasta onnellisuudestaan, mutta ei ole tulleet ajatelleksi että nainenkin tarvi saman verran x 2 vastaan! Hävettää sanoa, mutta olen lopettanut viimeiset kaksi suhdetta juuri siksi. En ole narsisti, tavallinen elämänsuorittaja, mutta en vaan löydä parisuhdetta joka toimii.
Nämä ongelmat eivät ole kuoleman arvoisia, usko pois. Läheiseni kuoli sairauden uuvuttamana vaikka kuinka olisi halunnut elää.
Nyt sanon sulle jotain joka on hyvä ajatella ja laittaa mieleensä. Älä enään yritä löytää ketään, anna itsesi löydettäväksi. Älä tuputa itseäsi kenellekkään ole vain sinä. Tee elämässäsi kivoja asioita joita maailma on täynnä, löydä ne kivat asiat itsestäsi kysy itseltäsi mitä aina olet halunnut tehdä elämässäsi. Voit kokeilla kaiken laisia asioita. Jonain päivänä kun suurin katkeruus on väistynyt lakkaat laskemasta montako kertaa sinua on petetty. Et enään ajattele sellaista vaan annat elämän viedä sinua suhteeseen joka on vanhempaa ja kokeneempaa. Näen että sinulle löytyy kumppani se ottaa hiukan aikaa ennen kuin se on kohdallasi. Sitä ennen sinun täytyy tulla tasapainoiseen mielentilaan joka ei muistele menneitä pahalla. Kaiken jonka olet elänyt oli sinulle tarkoitettu. Olet oppinut valtavasti asioita. Mutta olet tehnyt myös valtavasti virheitä. Sinun ei tarvitse yrittää olla parhain vaan sinun tarttee olla vain sinä.