Milloin Jumalan armo loppuu

Jumalan totinen armo.


2.Pietarin kirje:
1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
3:18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.


2.Johanneksen kirje:
1:3 Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.


Jaakobin kirje:
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?

Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.

Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.

Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.

Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa,
sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Sananl.22.html

Ei siihen tekoa tarvita! Riittää kun ihminen ei itse halua armoa. Jumala ei pakota koskaan ketään mihinkään. Vaikka tekisimme mitä tahansa, niin saamme aina uuden mahdollisuuden niin monta kertaa kuin tarvitsemme ymmärtääksemme ja oppiaksemme tien takaisin "Kotiin". Joskus sellainen oppi on myös joutua vuorostaan jonkun toisen pahan teon kohteeksi. Jumalan armo on siinä, että saamme aina, niin halutessamme, yrittää uudelleen saavuttaa korkeampaa ymmärrystä itsestämme ja kaikesta = Jumalasta.

Ei jumala armahda ketään , sillä se on ihmisen itsensä tehtävä koska on itse tuon perisyntinsä luonut, joka sitten seuraa meitä elämästä toiseen kunnes huomaa
mikä tuo perimä on ja nmiten se on syntynyt.
Teoilla luomme vain karmaa hyvää tai pahaa, mutta tuosta ketjusta armahtaa vain meidän oma ymmärryksemme, sillä olemmehan perustaltamme yhtä ajatonta elämää
Se mikä meidän täytyy ymmärtää on materiasta kehityksen kautta syntynyt ego, joka ei ole jumalallista alkuprää vaan pahan kokemisesta syntynyt keskus joka sitten pitää ihmistä hallinnassaan, ja saattaa meidät syitten ja seurausten kautta
kärsimykseen, pelkoon vihaan ja väkivaltaisuuteen
Sellainen ihminen joka on tuon kaiken ymmärtänyt ei tunne vihaa vaikka näkee ne kauheudet jota maailmassa tehdään
Hän ei loukkaannu kun loukataan, koska hänellä ei ole enään tuota pahan kokemisesta syntynyttä egoa, on vain ääretöntä autuutta, joka on kuolematonta

Jumala on myös sodankin Jumala, ei pelkästään hyvä ja armahtavainen, hänen armonsa loppuu silloin kun hänellä tulee ns. "mitta täyteen".

Huumorimies Jumalan armosta.