Kas Tässä.
Suunnitellun signaalin tunnistaminen
Evoluutioteoreetikot korostavat eliöiden yhteistä
alkuperäää ja tarjoavat todistusaineistoiksi
osissa III ja IV käsiteltyjä mekanismeja.
Erityisen todistusarvon saa eliöiden
molekyylitasolle asti ulottuva samanlaisuus.
Walter ReMine (1993) esitti sanomateorian, jonka
mukaan eliöiden samanlaisuudellä täytyy olla
yhteinen alkuperä. Ne ovat joko polveutuneet tai
niillä on yhteinen suunnittelija.
Biologia on geneettisesti ohjelmoitua.
Geneettisen informaation alkuperälle ei
toistaiseksi ole mitään luonnontieteellistä
selitystä. Useat matemaatikot kiinnittivät tähän
huomiota kuuluisassa Wistar instituutin
kokouksessa jo vuonna 1967. Samaa asiaa pohti
Wilder-Smith kirjassaan Creation of Life vuonna
1970. Osawa ei kyennyt antamaan geneettisen
koodin alkuperälle vuonna 1995 ilmestyneessä
kirjassaan mitään selitystä. Bioinformaatikko
Yockeyn (1992) mukaan elävä solu käyttää
signaalin siirtoon informaatiotekniikan
periaatteita, jotka eivät voi syntyä kemian ja
fysiikan lainalaisuuksista. Samaan päätyy
fyysikko Spetner (1997), jonka mukaan kaikki
solun tunnetut mutaatiot vain tuhoavat
informaatiota. Johnsonin (2000) mukaan
naturalistinen filosofia on sokaissut
tiedemaailman niin, ettei se ole valmis seuraaman
todisteita sinne mihin ne johtavat: elämä on
suunniteltu. Naturalistinen tieteellinen metodi
sulkee jo määritelmällisesti pois kaikki aineen
ulkopuoliset selitykset. Moderni kysymys
kuuluukin: mikä on paras naturalistinen selitys
elämän alkuperälle. Neutraali kysymys olisi:
millaiseen elämän alkuperään todisteet viittaavat.
Sanomateorian mukaan eliöissä on spesifisiä
suunnittelusignaaleja (design signal). Mistä me
tunnistamme suunnittelusignaalin? Tämä voi
tapahtua intuitiivisella tai analyyttisella
tasolla. Intuitiivisesti ne ovat rakenteita,
joiden syntyä tunnetut mekanismit eivät selitä,
joiden rakenne on mutkikkaampi kuin niiden
toiminta edellyttäisi ja
joiden kauneus ei selity yksin toiminnallisesti.
Analyyttisella tasolla suunnittelusignaalin
tunnistaminen biologiassa on puutteellisten
tietojemme vuoksi vaikeaa. Michael Behe (1996)
toi paljon huomiota saaneessa kirjassaan
keskusteluun käsitteen redusoitumattoman
monimutkainen (irreducible complexity). Hän
osoitti, että biologia koostuu molekyylikoneista,
joiden alkuperää ei voi selittää
evoluutiomekanismeilla. William Dembskin (1998 ja
1999) mukaan suunnittelu voidaan havaita
tieteellisillä menetelmillä. Dembski jaottelee
ilmiöt 1) sattumanvaraisiin, 2) lainmukaisiin ja
3) suunniteltuihin. Sattuma ja lainmukaisuus ei
voi synnyttää biologista maailmaa, jossa on
kaikki suunnittelun merkit. Dembski osoittaa,
että Dawkinsin tietokoneohjelmiin perustuvat
evoluutioesimerkit ovat vain ennalta sovitun
ohjelman eli lainmukaisuuden toteutumista.
Suunnitellun toiminnan tunnistaminen on keskeinen
osa inhimillistä toimintaa. Se ei perustu
filosofiseen näkemykseen tai uskonkappaleisiin.
Siihen perustuu esimerkiksi kirjallisen varkauden
tunnistaminen, todisteiden arvioiminen
oikeudessa, salakirjoituksen viestin
tunnistaminen ja purkaminen sekä ulkoavaruuden
älyllisen elämän tunnistaminen. Suunniteltu
toiminta tunnistetaan määritellyn
monimutkaisuuden (specified complexity) avulla.
Kaikki DNA:n ja proteiinien sekvenssit ovat
monimutkaisia. Se ei tee niistä vielä
suunniteltuja. Biologisten molekyylien tulee myös
liittyä holistiseen kokonaisuuteen, mikä
entisestään lisää niiden spesifistä
kompleksisuutta.
Katsomme, että geneettinen kieli,
molekyylikoneet, informaation lisääntyminen
biologiassa ja tietoisuus ovat selviä
suunnittelusignaaleja.
17.5.2 Poikkeamia geneettisestä koodista
Geneettinen koodi merkitsee 64 mahdollisen
tripletin muuttamista 20 erilaiseksi
aminohapoksi. Vain vähän aikaa sitten tätä koodia
pidettiin universaalina eli kaikille eläville
olennoille yhteisenä. Uskottiin, että oli
löytynyt selkeä viittaus evoluutioon. DNA-
kaksoiskierteen rakenteen keksijä, Francis Crick,
oli sitä mieltä, että geneettisen koodin
universaalin luonteen vuoksi on pakko olettaa,
että kaikki eliöt ovat polveutuneet yhdestä
ainoasta eliöstä. Kerran vakiintuneen koodin
muuttuminen johtaisi kyseisen eliön kuolemiseen.
Vastoin evoluutioteoreettisia odotuksia löytyi
sitten kuitenkin poikkeuksia geneettiseen koodiin
ensin mitokondrioissa. Ei ole pystytty
selittämään, miten hypoteettinen geneettisen
koodin muutos olisi voinut tapahtua. Tämän
laatuinen muutos muuttaisi kaikki ne aminohapot,
joihin kyseinen koodi vaikuttaa. Tästä seuraisi
vaikeita toimintahäiriöitä.
Suunnitellun signaalin tunnistaminen
Evoluutioteoreetikot korostavat eliöiden yhteistä
alkuperäää ja tarjoavat todistusaineistoiksi
osissa III ja IV käsiteltyjä mekanismeja.
Erityisen todistusarvon saa eliöiden
molekyylitasolle asti ulottuva samanlaisuus.
Walter ReMine (1993) esitti sanomateorian, jonka
mukaan eliöiden samanlaisuudellä täytyy olla
yhteinen alkuperä. Ne ovat joko polveutuneet tai
niillä on yhteinen suunnittelija.
Biologia on geneettisesti ohjelmoitua.
Geneettisen informaation alkuperälle ei
toistaiseksi ole mitään luonnontieteellistä
selitystä. Useat matemaatikot kiinnittivät tähän
huomiota kuuluisassa Wistar instituutin
kokouksessa jo vuonna 1967. Samaa asiaa pohti
Wilder-Smith kirjassaan Creation of Life vuonna
1970. Osawa ei kyennyt antamaan geneettisen
koodin alkuperälle vuonna 1995 ilmestyneessä
kirjassaan mitään selitystä. Bioinformaatikko
Yockeyn (1992) mukaan elävä solu käyttää
signaalin siirtoon informaatiotekniikan
periaatteita, jotka eivät voi syntyä kemian ja
fysiikan lainalaisuuksista. Samaan päätyy
fyysikko Spetner (1997), jonka mukaan kaikki
solun tunnetut mutaatiot vain tuhoavat
informaatiota. Johnsonin (2000) mukaan
naturalistinen filosofia on sokaissut
tiedemaailman niin, ettei se ole valmis seuraaman
todisteita sinne mihin ne johtavat: elämä on
suunniteltu. Naturalistinen tieteellinen metodi
sulkee jo määritelmällisesti pois kaikki aineen
ulkopuoliset selitykset. Moderni kysymys
kuuluukin: mikä on paras naturalistinen selitys
elämän alkuperälle. Neutraali kysymys olisi:
millaiseen elämän alkuperään todisteet viittaavat.
Sanomateorian mukaan eliöissä on spesifisiä
suunnittelusignaaleja (design signal). Mistä me
tunnistamme suunnittelusignaalin? Tämä voi
tapahtua intuitiivisella tai analyyttisella
tasolla. Intuitiivisesti ne ovat rakenteita,
joiden syntyä tunnetut mekanismit eivät selitä,
joiden rakenne on mutkikkaampi kuin niiden
toiminta edellyttäisi ja
joiden kauneus ei selity yksin toiminnallisesti.
Analyyttisella tasolla suunnittelusignaalin
tunnistaminen biologiassa on puutteellisten
tietojemme vuoksi vaikeaa. Michael Behe (1996)
toi paljon huomiota saaneessa kirjassaan
keskusteluun käsitteen redusoitumattoman
monimutkainen (irreducible complexity). Hän
osoitti, että biologia koostuu molekyylikoneista,
joiden alkuperää ei voi selittää
evoluutiomekanismeilla. William Dembskin (1998 ja
1999) mukaan suunnittelu voidaan havaita
tieteellisillä menetelmillä. Dembski jaottelee
ilmiöt 1) sattumanvaraisiin, 2) lainmukaisiin ja
3) suunniteltuihin. Sattuma ja lainmukaisuus ei
voi synnyttää biologista maailmaa, jossa on
kaikki suunnittelun merkit. Dembski osoittaa,
että Dawkinsin tietokoneohjelmiin perustuvat
evoluutioesimerkit ovat vain ennalta sovitun
ohjelman eli lainmukaisuuden toteutumista.
Suunnitellun toiminnan tunnistaminen on keskeinen
osa inhimillistä toimintaa. Se ei perustu
filosofiseen näkemykseen tai uskonkappaleisiin.
Siihen perustuu esimerkiksi kirjallisen varkauden
tunnistaminen, todisteiden arvioiminen
oikeudessa, salakirjoituksen viestin
tunnistaminen ja purkaminen sekä ulkoavaruuden
älyllisen elämän tunnistaminen. Suunniteltu
toiminta tunnistetaan määritellyn
monimutkaisuuden (specified complexity) avulla.
Kaikki DNA:n ja proteiinien sekvenssit ovat
monimutkaisia. Se ei tee niistä vielä
suunniteltuja. Biologisten molekyylien tulee myös
liittyä holistiseen kokonaisuuteen, mikä
entisestään lisää niiden spesifistä
kompleksisuutta.
Katsomme, että geneettinen kieli,
molekyylikoneet, informaation lisääntyminen
biologiassa ja tietoisuus ovat selviä
suunnittelusignaaleja.
17.5.2 Poikkeamia geneettisestä koodista
Geneettinen koodi merkitsee 64 mahdollisen
tripletin muuttamista 20 erilaiseksi
aminohapoksi. Vain vähän aikaa sitten tätä koodia
pidettiin universaalina eli kaikille eläville
olennoille yhteisenä. Uskottiin, että oli
löytynyt selkeä viittaus evoluutioon. DNA-
kaksoiskierteen rakenteen keksijä, Francis Crick,
oli sitä mieltä, että geneettisen koodin
universaalin luonteen vuoksi on pakko olettaa,
että kaikki eliöt ovat polveutuneet yhdestä
ainoasta eliöstä. Kerran vakiintuneen koodin
muuttuminen johtaisi kyseisen eliön kuolemiseen.
Vastoin evoluutioteoreettisia odotuksia löytyi
sitten kuitenkin poikkeuksia geneettiseen koodiin
ensin mitokondrioissa. Ei ole pystytty
selittämään, miten hypoteettinen geneettisen
koodin muutos olisi voinut tapahtua. Tämän
laatuinen muutos muuttaisi kaikki ne aminohapot,
joihin kyseinen koodi vaikuttaa. Tästä seuraisi
vaikeita toimintahäiriöitä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tuoko muka todistaa Raamatun luomiskertomuksen
todeksi?
Salli minun nauraa!
Lähestyt asiaa väärästä vinkkelistä Pakana (M)
Olisi purettava perusoletus: "Ainoa mahdollinen
tieteellinen selitys
luonnonilmiöille voidaan saada vain
evoluutioteorian puitteissa / on
ehdottomasti voitava sisällyttää
evoluutioteoriaan."
Tätä perusoletusta vain ei niin helposti suoraan
myönnetä, vaikka se ilmenee
täälläkin lähes kaikissa evoistien
puheenvuoroissa. Rohkeimmin sen kiteyttää
yhdysvaltalainen Lewontin:
"...me olemme etukäteen
sitoutuneet materialismiin. Ei niin, että tieteen
metodit ja instituutiot
pakottaisivat meidät jollakin tavalla hyväksymään
materialistisen selityksen
fenomenaalisesta maailmasta, vaan päinvastoin
meitä ohjaa etukäteinen
sitoutuminen materiaalisiin syihin, jotta voimme
luoda tutkimuskoneiston ja
käsitejärjestelmän, joilla voimme tuottaa
materialistisia selityksiä,
olivatpa ne sitten kuinka epäintuitiivista tai
mystisoivaa tahansa
ulkopuoliselle..."
Koetan välttää tämän esityksen muodostumista
liian pitkäksi, mutta lainaan
vielä otteen kirjasta Evoluutio, kriittinen
analyysi (EK) selventääkseni
tämän perusoletuksen luonnetta:
"Bioinformaatikko Yockeyn (1992) mukaan elävä
solu käyttää signaalin
siirtoon informaatiotekniikan periaatteita, jotka
eivät voi syntyä kemian ja
fysiikan lainalaisuuksista. Samaan päätyy
fyysikko Spetner (1997), jonka
mukaan kaikki solun tunnetut mutaatiot vain
tuhoavat informaatiota.
Johnsonin (2000) mukaan naturalistinen filosofia
on sokaissut tiedemaailman
niin, ettei se ole valmis seuraaman todisteita
sinne mihin ne johtavat:
elämä on suunniteltu. Naturalistinen tieteellinen
metodi sulkee jo
määritelmällisesti pois kaikki aineen
ulkopuoliset selitykset. Moderni
kysymys kuuluukin: mikä on paras naturalistinen
selitys elämän alkuperälle.
Neutraali kysymys olisi: millaiseen elämän
alkuperään todisteet viittaavat."
Miksi tätä neutraalia kysymystä ei siis voitaisi
tehdä? Ongelma on
jumiutuminen yhteen
maailmankatsomukseen/teoriaan, vaikka löytyy
empiiristä
aineistoa, jotka viittaavat toisenlaiseen
syntytapaan
Hyvää yötä kaikille
Vaikka se vain kumoaa evoluutioteoriaa, eikä siis
selitä tai todista mistään muusta.
Minä henkilökohtaisesti uskon siihen mikä
todistetaan, tai on todistettavissa, eli jos näin
todellakin on, uskon siihen, mutta en siitä
huolimatta usko jumalaan.
En ole tiedemies, joten evoluutioteria on
kuulostanut järkevimmältä. Miksi siis jos se on
kumottavissa, siitä ei ole tehty yhtään suurempaa
haloota?
Maailma on saatanan temmellyskenttä ja valhetta
piisaa. Tämän valheen vuoksi totuutta ei voi
ottaa vastaan.
Siksi, että se ei ole kumottavissa, tuollaiset
hihhulikirjailijat kumoavat sitä kirjoissaan,
mutta kun tiedemiehet lukevat kyseisiä opuksia,
niin he löytävät niistä miehenmentäviä aukkoja.
Siispä ne ovat huuhaakirjoja.
Valhetta on kohta 2000 vuotta syötetty kansoille.
Nyt alkaa aika olemaan kypsä sille, että
tuollainen valhe ei enää kanna.
Kuka tämän valheen levittämisestä hyötyy?
Yksikään evankelista ei korota itseään tai sitten
hänellä ei ole hommaan voitelua.
Valtaakaan ei enää saa, kun julistaa.
Mikä olisi homman pointti tälle valheelle?
Homman pointti on johtomiesten taloudellinen
hyöty, ja rivijäsenten hihhulointi.
Mikko Lahti osakeyhtiöineen edustaa sitä
rahanhimoa, ja sinä Kaizu sitä hihhulismia.
Tuon on Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä
vastaan. Onhan noita tiedekriittisia ja
evoluutiokriittisiä kirjoja kirjoitettu paljonkin.
Kuitenkin, kun tieteen asiantuntijat ovat
tutustuneet noihin kirjoihin, on käynyt ilmi, että
kirjojen kirjoittajat ovat vain yrittäneet tuottaa
kirjoja, joiden tehtävä on tukea kreationismia, ja
"osoittaa" tieteen teoriat
paikkansapitämättömiksi. Tyypillistä noille
kirjoille on, että otetaan yksittäisiä
tutkimustuloksia tai yksittäisiä repliikkejä
tieteellisistä julkaisuista. Usein lainataan
vanhentuneita kirjoituksia tai tutkimuksia. Usein
sellaisia, jotka eivät omana aikanaankaan ole
saaneet varauksetonta hyväksyntää
tiedeyhteisöissä. Takerrutaan yksittäisiin
asioihin, ja tehdään niistä suuria totuuksia.
Tuollaiset kirjat ovat suunnattu ihmisille, joilta
itseltään puuttuu tieteellinen koulutus. "Oikeat"
tieteenharjoittajat näkevät heti, että kirja on
kirjoitettu populistisesti ja tarkoitushakuisesti.
Kun tuollaista teosta on lähdetty kirjoittamaan,
niin jo alussa on ollut selvillä, että kirja tulee
"todistamaan" tieteelliset teoriat vääriksi, ja
siten tukemaan kreationismia.
Ihminen, joka luettuaan tuollaisen kirjan, pitää
itseään fiksumpana kuin maailman ansioituneimmat
tiedemiehet, on todellinen ääliö. Hän on aivopesun
uhri, joka on sisäistänyt tuon huuhaakirjan
"tiedot" juuri niin kuin kirjoittaja oli
halunnutkin. Sinänsä en yhtään ihmettele, koska
kyseessähän on jo valmiiksi ihminen, joka on
otollista maaperää tuollaiselle bullshitille. Ei
hän muuten hihhuli olisikaan.
kerran on olemassa jokin 'suunnittelija', niin
kun purat perusoletuksen, "ainoa mahdollinen
tieteellinen selitys luonnonilmiöille voidaan
saada vain evoluutioteorian puitteissa...", niin
millaisen tieteellisen selityksen kreationistit
sitten antavat? Eli millä tavoin 'Jumala loi
jne..."? Ja, miten kreationistit selittävät esim.
Jumalan koostumuksen? Eli sen, että mistä Jumala
on pantu kokoon? Ja mitkä ovat Jumalan
vuorovaikutusmekanismit? Millä tavoin Jumala
reagoi erityyppisiin energioihin ja
säteilykenttiin? Millä tavoin Jumala käyttäytyy
esim. mustassa aukossa? Miten Jumala voi selittää
sen, että luomisteoria on syvällisesti
intuitionvastainen, eikä edes mikään teoria, vaan
pelkkää sekoilua?
Tuon on Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä
vastaan. Onhan noita luomiskriittisiä ja
raamattukriittisiä kirjoja kirjoitettu paljonkin.
Kuitenkin, kun tieteen asiantuntijat ovat
tutustuneet noihin kirjoihin, on käynyt ilmi,
että kirjojen kirjoittajat ovat vain yrittäneet
tuottaa kirjoja, joiden tehtävä on tukea
evolutionismia, ja "osoittaa" raamatun
kertomukset paikkansapitämättömiksi. Tyypillistä
noille kirjoille on, että otetaan yksittäisiä
tutkimustuloksia tai yksittäisiä repliikkejä
Raamatun kertomuksista. Usein lainataan
Darwinin kirjoituksia tai tutkimuksia. Usein
sellaisia, jotka eivät omana aikanaankaan ole
saaneet varauksetonta hyväksyntää
tiedeyhteisöissä. Takerrutaan yksittäisiin
asioihin, ja tehdään niistä suuria valheita.
Tuollaiset kirjat ovat suunnattu ihmisille,
joilta itseltään puuttuu tieteellinen koulutus.
"Oikeat" tieteenharjoittajat näkevät heti, että
kirja on kirjoitettu populistisesti ja
tarkoitushakuisesti.
Kun tuollaista teosta on lähdetty kirjoittamaan,
niin jo alussa on ollut selvillä, että kirja
tulee "todistamaan" Raamatun kertomukset
vääriksi, ja siten tukemaan evolutionismia.
Ihminen, joka luettuaan tuollaisen kirjan, pitää
itseään fiksumpana kuin maailman ansioituneimmat
tiedemiehet, on todellinen ääliö. Hän on
aivopesun uhri, joka on sisäistänyt tuon
huuhaakirjan "tiedot" juuri niin kuin kirjoittaja
oli halunnutkin. Sinänsä en yhtään ihmettele,
koska kyseessähän on jo valmiiksi ihminen, joka
on otollista maaperää tuollaiselle roskalle. Ei
hän muuten evolutionisti olisikaan.
Ehkä ihmiset tietävät Jumalan koostumuksen
miljardien vuosien päästä. Katsos tiede kehityy
eikä se pysty vielä Jumalaa tutkimaan. Ei se
silti pois sulje Jumalan olemassaoloa.
Tällainen on evolutionistin vastaus kaikkeen
sovellettuna se nyt sitten kristinuskoon.
Lue enemmän, luulet vähemmän
on ajanut jumalahypoteesin aina vain kauemmaksi.
Tietyssä mielessä "kauemmas" voidaan ajaa aina.
Aina on jotakin jota emme tiedä. Tämä on se
jumalasi sijaintipaikka.
Minun ei tarvitse nojautua hupoteettiseen
selitykseen (jumala).
Totuus riittää, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Joka tietoa lisää se tuskaa lisää.
Tiede ei pysty sulkemaan Jumalaa pois mistään. Ei
pysty myöskään osoittamaan olemassaoloaan. Onko
sinusta mukava käyttää sanaa tiede aivankuin se
sinetöisi sen ettei Jumalaa ole?
Olet oikeassa että tiede ajaa kauemmaksi
Jumalasta koko ajan. Miksi? Ihmisen on vaikea
usko Jeesukseen ja tunnustaa se.
Jeesus tulee pian!
", vaikka löytyy
empiiristä
aineistoa, jotka viittaavat toisenlaiseen
syntytapaan "
- Ensin kritisoit, että tiede sulkee kaikki
materian ulkopuolella olevat syyt pois.
Käsitykseni mukaan tarkoitat siis, että maailman
syy ei ole materiaalinen. Kysyisin nyt vaan
vastaustasi tuohon yllä olevaan lainaukseen.
Miten tätä mentaalista syytä tutkitaan
empiirisesti. Ilmeisesti kuitenkin jotenkin kun
siitä löytyy empiiristä aineistoa.kerran siitä
Ei tiede aja pois jumalasta. Tieto ajaa pois
olemattomasta.
Jumalia on kautta aikain käytetty selittämään sitä
mitä ei ymmärretä, mitä enemmän ymmärretään sitä
vähemmän jää tilaa jumalille.
Tässä mielessä jumalaton tila suurenee kaiken
aikaa. Silti aina on äärettömän paljon asioita
joita emme tiedä. Jumalasi saakoon sieltä
asuinsija, minä en sitä tarvitse. (kunnes
kuolinvuoteella varmuuden vuoksi vuosikymmenien
pelottelun tuloksena tunnustan uskoni, mutta se
on vain inhimillistä).
Totuus ei ole äänestyksen tulos.
sitä, että kun tietomme lisääntyy, lisäntyy
myöskin sen tiedon määrä, mitä emme tiedä. Jos
ajatellaan tietoa laajenevana pallona, niin
tiedon laajentuessa pallon kosketuspinta suurenee
tietämättömyyteen nähden. Samalla kuitenkin
pallon sisällä oleva järjestys kasvaa. Toinen
hyöty on siinä, että tiedon kasvaessa oppii
ymmärtämään paremmin että kaikkea ei tiedä.
Tämähän on empiirisesti todennettu väite. Eihän
niin tyhmää ihmistä ole olemassakaan, etteikö hän
luulisi olevansa viisas.
Vanha viisaus,
mielestäni tietyn rajan jälkeen käy toisinpäin.
Kun tiedon määrä on riittävä (mitä se sitten
onkin) alkaa kokonaisuus hahmottua. Toisaalta
"tiedon pallon" kasvaessa sen pinta-ala lisääntyy
ja tuntemattoman absoluuttinen määrä kasvaa.
Aikoinani raamattua lukiessani yht'äkkiä näin
tekstin "läpi" ja ymmärsin kirjoittajien
kontekstin. Sen jälkeen en enään tarvinnut
jumalahypoteesia, kaikki tuntui selvältä.
Totuus ei ole äänestyksen tulos. Jeesus sanoi:
"minä olen tie, totuus ja elämä".
Raamattu on luotettava ja pelastuminen tarkoittaa
sitä että haluaa lähteä täältä Jeesuksen mukaan
taivaaseen. Vaihtoehtona on sitten se toinen
josta ei tarvitse varmaankaan aina mainita.
Totean sinulle, lähde mukaamme kun Jeesus saapuu!
ehkä sitten on niin että tulevaisuudessa tiedämme
Jumalan koostumuksen. Siitä on ainakin se etu,
että silloin pystymme melkoisen tarkasti
ennustamaan miten Jumala käyttäytyy missäkin
olosuhteissa. Mittaamme Jumalan 'mahtavia
fiiliksiä' ja katsomme miten signaalit etenevät,
ja mille reaktioalueille.
On totta, että Jumalan/Jumalien
olemassaoloa/olemattomuutta ei voida todistaa, ja
siksi koko kysymys Jumalan/Jumalien
oleamassaolosta on puhtaan spekulatiivinen, ja
vailla merkitystä.
makeaa olisikaan totella uskovien kutsua. Miten
helppoa olisi heittäytyä tuudittavaan pelastuksen
tunteeseen. Kuten sanottu, kuoleman lähestyessä
voin näin tehdä, mutta sen sanon: se ei ole
sydämestä, vaan varmistelusta.
Minä en todellakaan pysty uskomaan raamatun, enkä
mihinkään muuhunkaan, jumaliin. En tarvitse mitään
yliluonnollista. Luonnollinen riittää.
Vilpitön kysymykseni sinulle.
Kuoleman odottelun varaan ei elämää kannata
jättää. Kaverini kuoli auto-onnettomuudessa
ollessaan 20-vuotias. Tuskin ehti miettiä siinä
silmänräpäyksessä rekan edessä murskautuessaan
Jumalaa ja pelastusta, Markoa ei enää ollut.
Oletko varma omasta kohdastasi?
Siksi teologisessa tiedekunnassa on
keskeyttämisprosentti suurempi kuin missään muussa
yliopiston tiedekunnassa.
Papiksi alkaa opiskelemaan uskovaisia nuoria,
mutta kun heille selviää yliopistossa, että
kristinusko ei olekaan sellaista kuin he ovat
luulleet, niin moni lopettaa. Siinä syy, miksi
useimmat papit ovat leipäpappeja. Myös useimmat
teologisen tiedekunnan opettajat ovat leipäpappeja
(esim. teologian tri Myllykoski).
Tunnen muutamia pappeja. Menivät teologiseen
huvikseen. Laittoivat varasijalle kun hakivat
moneen paikkaan. Sattuivat pääsemään. Ei olleet
uskossa mennessään.
Tunnen myös siellä opiskelleita ja kommentit ovat
olleet seuraavia: "usko voi myös mennä
kuulemisesta".
varma mielipiteestäni. Joss olen joskus pitkään
vuoteen omana saatan tehdä aikaisemmin
mainitsemani asian.
Tällä hetkellä en kuitenkaan voi mitenkään uskoa
jumalaan tai raamatun sanomaan. Näen sen
kertakaikkiaan mahdottomana. Vaikka en ottaisikaan
sitä kirjaimellisesti on se mielestäni
uskomatonta. En näe sen uskomiselle minkäänlaista
motiivia.
En pelkää kuolemaa. Se on luonnollinen osa elämää.
Tuo tukee teoriaa. Eivät kaikki sinne menevät
olekaan uskossa. Ne, jotka eivät ole uskossa,
useammin jäävät sinne ja läpäisevät tutkinnon.
Siksihän meillä on niin paljon leipäpappeja. Ne,
jotka teologiseen mennessään ovat uskossa, useasti
lopettavat TAI menettävät uskonsa.
Tunnen leipäpappeja, ja olen monen kanssa
jutellut. Itse asiassa, olen keskustellut vain
kahden papin kanssa, jotka selvästi tunnustavat
olevansa uskossa.
Tiedemiesten esittämiä otaksumia ja päätelmiä.
Eikö Sinulle ole tullut asiasta selkeää
mielipidettä?
Olen ollut huomaavinani, että itselläni on täysin
selkeä mielipide evoluutionistien ja
fundamenttaalisten ryhmien kinaan. Ja se on ajan
haaskausta kaikki tyyni...
Tutkimalla maailmaa ja kirjoituksia löytyy
sydämeen vastaus pikimmiten. Maailmankaikkeus on
ainakin 16 miljardia vuotta vanha. Siinä ajassa
on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Ihmisen -
maapallon suuren pähkäilijän - aika täällä
maapallolla on kuin itikan pieraisu Saharassa.
Siinä ajassa "luominen" ja Raamatun
luomiskertomus kyllä löytää paikkansa
evoluutionistinkin sydämeen jota minäkin edustan.
Raamatulla ja evoluutionistin luomiskaudella ei
tarvitse olla mitään ristiriitaa. Joka muuten
(ristiriita) piti olla sovitettuna Ristillä jo
2000 vuotta sitten. Taisi ola vuosi 33 ja sitä
rataa...
Että sellaista...
Tuli mieleen, että nyt on pakko sekoittaa jo Von
Dännikenkin mukaan. Ne perustelut kuulostivat
järkevimmiltä, ET:hän. meidät väsäs ;)
sanoisin rumasti sanoisin että kyseessä on pelkkä
pseudotieteellinen pa****jauhanta.
Tosiasiassa kritiikkiä pitää olla, ja kritiikkiä
kyseisille lausahduksille on paljon tullutkin.
Tässä resepti kirjan kijroittajan mallin mukaan:
Hankitaan koulusivistystä, otetaan muutama
tosiasia, sekoitetaan tosiasioita irralleen
alkuperäisistä kontekstista ja voila': saadaan
osoitettua mitä tahansa.
Tämä vaan ei kestä minkäänlaista todellista
kriittistä tarkastelua. Miten voi
informaatioteoriaa sotkea noin perusteellisesti
filosofisiin mielipiteisiin! Uskomatonta.
Kukaan ei ole väittänytkään että tiedämme miten
elämä tarkalleen syntyi, emme tiedä miten DNA tai
RNA saivat alkunsa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä
että meidän olisi taas kerran otettava
jumalahypoteesi kaapista ja nostettava mystiikka
kunniaan. Olemme niin monta kertaa antaneet
hypoteesille (jumala) sellaisia tehtäviä ja
toimintoja jotka on sitten osoitettu luonnon
normaaliksi toiminnaksi ja täysoin järjellä
käsitettäväksi.