Haluaisin tietää muiden kokemuksista itsetunnon ja plastiikkakirurgisen toimenpiteen välillä. Itselläni on suurehko nenä, josta kärsin melkoisesti, vaikka muilta osin olen tyytyväinen itseeni. Viime aikoina olen miettinyt pitäisikö yrittää kasvattaa itsetuntoa ja hyväksyä itsensä vai mennäkö leikkaukseen. Haluaisin kuulla muiden kokemuksista leikkauksen ja itsetunnon suhteesta tai vastaavasti niiden henkilöiden mielipiteitä, jotka eivät ole menneet leikkaukseen harkinnasta huolimatta. Entä kuinka paljon ympäristön reaktiot ovat vaikuttaneet itsetuntoonne ja ratkaisuunne mennä leikkaukseen?
Itsetunto&nenä
nasu
213796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mulla oli rinnat eriparia ja niiden kans eläminen ja "piilottelu",miettiminen mikä niissä on vikana oli mulle ainakin hyvin raskasta ja rajoitti paljon mun elämää,harrastuksia,jne!Itsetunto muuten kohdallaan paitsi rintojen osalta ja nehän on kuitenkin suuri osa naisen elämää(riippuu tietysti naisesta;-)).Ympäristön reaktioista en voi sanoa,koska kukaan ei ainakaan oo myöhemmin tunnustanut mulle että olis huomannut eriparisuuttani.(Olin hyvä piilottelemaan)Joten kukaan muu kuin minä ei lopuksi vaikuttanut ratkaisuuni mennä leikkaukseen,miehenikin oli vastaan.Mutta kun päätökseni olin kuitenkin tehnyt niin päätös piti ja nyt ollan kuitenkin molemmat mieheni kanssa tyytyväisiä....
Joten 26 vuoden tuskastelun jälkeen marssin plstiikkakirurgin juttusille ja mulle kävi niin onnellisesti että rintojen korjausleikkauksen jälkeen ainut huoli ja murhe on ollut se .että miksi en mennyt ennemmin.
Olisin ehkä kenties voinut nauttia elämästäni "täysin rinnoin" jo ennenkin.
Mulla leikkaus oli tosi positiivinen juttu ja veikkaan että kasvoin pituuttakin sen jälkeen muutaman sentin.Mutta jokainen meistä lopullisesti itse kuitenkin lääkärinsä kanssa tekee sen päätöksen.Tekeekö itelleen jotain vai ei.Tässä yksi tarina....Ja tämä tarina oli vain kysyjälle.En kaipaa enää arvosteluja silikonivouhkaajalta..
Mieti tarkasti ja kysele paljon,keskustele asiasta lääkärisi kanssa.Löydät varmasti itsellesi sopivan ratkaisun...
Hyvää kesää;-)
Noin puolella naisista toinen rinta on selvästi toista suurempi. Joillakin ero on kuppikoon tai jopa enemmän. Suurinta osaa naisista tilanne ei haittaa yhtään. Jos kuitenkin leikkaukseen päättää mennä, terveydelle vähemmän vaarallinen vaihtoehto on pienentää suurempaa rintaa. Ei ole mitään tarvetta asennuttaa rintansa sisälle myrkyllistä silikonia sisältää muoviproteesia ja pelätä sen takia terveytensä pettämistä koko lopun elämänsä.
olen aikuinen ,en kaipaa neuvojasi.
Ja sellainen joka ei ole asiaa kokenut on ihan turha puhua (kirjoittaa) yhtään mitään....
Eli jos on jalka poikki,niin poikkase toinenki,jep jep...
ei rintojen eri kokoa voi verrata jalkoihin. jos toinen rinta on suurempi niin sen voi pienentää. toinen jalka ei yleensä koskaan ole niin paljon pidempi että sitä tarvitsisi leikata. mutta silloinhan olisikin kyse oikeasti liikkumisen kannalta tärkeästä leikkauksesta, toisin kuin rintojen kohdalla.
Kiitos Auringonpaiste vastauksestasi. Olen varannut ajan lääkäriltä ja ajattelin mennä asiasta keskustelemaan. Voihan sitä aina sen jälkeen miettiä mennäkö nenä leikkaukseen vai ei. Tosin jos se vaatii leikkauksen, että saan itsetuntoni kohdalleen ja vieraitten ihmisten kommentit loppumaan niin sitten se on sen arvoista.
"51-vuotias plastiikkakirurgi on laitettu leikkauskieltoon lukuisten leikkausvirheiden vuoksi. Yksi järkyttävimmistä klinikalla sattuneista tapauksista tapahtui keväällä 2003. 70-vuotias nainen halusi rintoihinsa rasvaimun. Julkisessa sairaalassa sitä ei suostuttu tekemään naisen iän ja vakavien sairauksien vuoksi. 51-vuotias espoolaiskirurgi suostui leikkaamaan naisen maksua vastaan. Rasvaimu aiheutti naiselle vakavan tulehduksen, jonka vuoksi hänen molemmat rintansa jouduttiin poistamaan. Leikkauksen seurauksena nainen ei pystynyt vielä elokuun lopussakaan liikkumaan itsenäisesti. TEO:n lausunnossa mainitaan myös potilas, jolle plastiikkakirurgi oli tehnyt useita nenäleikkauksia onnistumatta. Asiantuntijalausunnon mukaan nenästä ei jäänyt juuri mitään jäljelle."
No nyt nasu tietää että ei mene 51-52-vuotiaalle plastiikkakirurgille leikattavaksi.
Se kyllä avartaa paljon se lääkärin kanssa keskustelu.Ja sittenhän voi kallistaa mielipiteensä ja päätöksensä ihan mihkä suuntaan vaan.
Kerro miten kävi ,teit mitä teit niin se päätös on oikea niin kauan kun se on SUN OMA!Eikä kenenkään muun.
Minulta on höylätty nenän päästä savolaistöpsyä pienemmäksi. Tehtiin Mehiläisessä. Kannattaa varmaan valita hyvämaineinen klinikka Suomesta. Toisaalta, en pidä ns. Hollywood-nenistä, jotka ovat kuin lapsen neniksi leikattuja. Iso nenä voi olla persoonallinen.
Kävin nenäleikkauksessa ja olen erittäin pettynyt. Kirurgi kysyi vielä tuntia ennen leikkausta, että "Mitäs tälle pitäisi sitten tehdä?" Olin käynyt röntgenissä ja kolme kertaa valokuvattavana, ja minun piti nähdä tietokoneelta kuva "leikatusta" nenästä etukäteen. Kirurgi sanoi aina, että "Kyllä sinä ne näet, ja se onkin tärkeää, jotta meillä olisi yhteisymmärrys asiasta". Kuvien katsomista siirrettiin leikkausaamuun, mutta leikkausaamuna minulle sanottiin, että "Kukaan ei ole ehtinyt laittamaan niitä koneelle, mutta leikkaus voidaan silti tehdä tänään". Kaikesta huolimatta luotin kirurgin ammattitaitoon ja siihen, että olin saanut toiveeni ymmärretyksi. Viikko leikkauksen jälkeen, kun paketit otettiin pois, minulta meinasi tulla itku. Nenäni ei ollut muuttunut milliäkään mihinkään suuntaan. Maksoin lähes 7000 euroa turhasta, ja nenä on samanlainen kuin ennen leikkausta.
Onkohan meillä ollut sama lääkäri... olis tosi hyvä saada tietää. Jos on, voitais ehkä tehdä asialle jotain? Kun yksin tapellessa on vain oma sana lääkärin sanaa vastaan.
Mulla on huijatun olo josta peilikuvakin jatkuvasti muistuttaa.
Pitäis laittaa sen lekurin oma nenä remonttiin, s******n puoskari...
Laita mulle viesti tähän ketjuun jos satut näkemään tämän?
T:Nikke
olen eri henkilö mutta kirurgin puhetapa kuulostaa hyvin tutulta ja omalla kohdallani oli kyseessä matti p. enkä ole ollenkaan tyytyväinen uusintaleikkauksesta huolimatta.
...että samasta miehestä puhutaan.
Minultakin otettiin kuvat, mutta en saanut nähtäväkseni mitään ennen-jälkeen kuvia.
Tarkistan lähipäivinä vielä tuon sukunimen.
Sen jälkeen suunnittelemme jatkon ja laitamme lääkärinretkun vastuuseen yhdessä?
Pitkään olen aikonut tehdä asialle jotain, mutta yksin kun on ajatus tuntunut taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Onhan tuo oma nenäni persoonallinen, enkä ajatellut siitä hollywood nekkua tehdä, mutta jos vähän höylättäis sitä nenänpäätä:) Kyllähän siitä siltikin jää ihan kunnon nenä jäljelle.
Olen tietoinen leikkaukseen liittyvistä riskeistä niin kuin nimim. leikattu toi esiin oman kokemuksensa. Aluksi ajattelin tosiaan jutella lääkärin kanssa ja katsoa mitä heillä on tarjottavana sekä minkälaista palvelua saan. Kyseessä on kuitenkin minulle herkkä asia, joten sen mukaisesti odotan saavani hyvää palvelua. Mutta ensi viikollahan se nähdään:)
Kiitoksia kaikista kannanotoista tähän mennessä. Olen saanut paljon uutta näkökulmaa mielipiteistänne ja kokemuksistanne.
Multa leikattiin ja oikaistiin nenän välilevyä. Nenä oli siis ahtautunut ja se aiheutti oireita limakalvoturvotuksen takia. 2 viikkoa leikkauksen jälkeen nenäni meni todella epämiellyttävään kuntoon. Särkyä, jomotusta ja epämiellyttäviä tuntemuksia nenäontelossa. Niistäminen pistää ikävästi ja nauraminen on vaikeata ja kireää. Nenäni jopa haisee sisältäpäin epämiellyttävältä. Lääkäri sanoi, että nenän parantuminen kestää todella kauan, mutta musta tuntuu, että se on nyt ottanut takapakkia. Joudun syömään rauhoittavia, että jotenkin pystyn elämään ja olemaan.
No niin kävinpä sitten viime viikolla kysymyssä lääkärin mielipidettä. Sen tarkempia röntgen kuvia tai tietokonekuvia vastaanotolla ei otettu/tehty. Asiasta kysyinkin ja vastauksena oli, että esim tietokonekuvista ei ole mitään hyötyä varsinaiseen leikkaukseen. Eli suunnittelu tapahtui paperille.
Käynti kyllä auttoi, mutta pieni epävarmuus asian suhteen silti vielä on. Itse kun olen hieman erimieltä sen suhteen mistä leikataan ja mistä ei. Niin ja hintaahan leikkaukselle kyllä tulisi, sille ei voi mitään. No, mutta kattellaan. Annan itselleni ½ vuotta aikaa miettiä asiaa, sitä ennen en tee mitään.
Mulla oli aikaisemmin iso nenä joka ei ollenkaan sopinut kasvojeni muotoon. Noin 15 vuotta elin siten että nenä oli elämän keksipisteenä. Ei mennyt sekuntiakaan kun en olisi ajatellut että mitäköhän noikin miettii nenästäni. Ja miettihän ne. Kommentteja sai kuunnella liian usein. Ei ole hauskaa esim. ratikassa kuulla kun jonkun 5-vuotias räkänokka huutaa täyttä kurkkua että "miksi tolla on noin iso nenä", tai kun snägärillä joku tulee sanomaan että "onpa sulla iso klyyvari". Itsetuntoni oli tämän takia siis aina pohjalukemissa ja elämä oli yhtä helvettiä. Olin koko ajan vihainen ja todella hiljainen, ja vanhemmat sun muut ihmettelivät että mistä on oikein kyse. En ollut ikinä heille puhunut heille ongelmastani. Iso virhe.
Viime vuonna sitten oli taas todella paha olo ja jotenkin sain kakistettua ulos vanhemmilleni mistä oikein kiikastaa. Lyhyen neuvottelun jälkeen tulimme yhdessä siihen tulokseen että leikkaukseen on mentävä. Vanhemmat maksoivat puolet leikkauskuluista.
Noh, nyt on vuosi vierähtänyt, ja nenä on nyt uudessa muodossaan. Ei sy nytkään täydellinen ole, mutta huomattavasti parempi. Itsetunto on kohonnut jonkun verran ja pienet asiat, kuten se että ei koko ajan tarvitse hävetä sitä että kun joku katsoo sinua sivusta, ovat tehneet elämästäni parempaa. En voi kuitenkaan sanoa että leikkaus olisi kertaheitolla poistanut kaikki ongelmat roskikseen. Olen niin monta vuotta elänyt helvetissä, että siitä täydellisesti toipuminen kestää varmasti vuosia.
Noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen sain myös elämäni ensimmäisen tyttöystävän (olen 24), joka taas nosti itsetuntopisteitä huomattavasti (emme tosin kuitenkaan ole enään yhdessä). Olen kuitenkin edelleenkiin hyvin herkkä vaipumaan masennukseen ja epätoivoon kun asiat eivät mene niin kuin haluan, kuten esim. sen jälkeen kun lopetimme suhteemme.
Kiva jos joku jaksoi lukea.
//Jeppe
Kiitoksia tarinastasi. Oma itsetuntoni on kyllä aikas pohjalukemissa sen takia, että pohdin aina mitäköhän muut ajattelevat ja niin kuin itsekin totesit kyllähän muut ajattelevat ja sanovat vielä ajatuksensa ääneen. Toisaalta tiedostan senkin , että ei se elämä kertaheitolla muutu ihanaksi ja auvoisaksi. Toisaalta olisi ihana pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on eikä käyttää turhaa energiaa siihen mitä muut minusta ajattelevat. Loppujen lopuksi elämäni on kuitenkin hyvällä mallilla eikä nenäni ole estänyt minua esim. tutustumasta uusiin ihmisiin. No, mutta kai minä vielä pohdin asiaa ja kärsin tai sitten muutan omaa asennettani ja alan hymyilemään enemmän:)
Kuinka kauan sinulla meni leikkauksesta paranemiseen? Toisin sanoen kuinka kauan silmät oli mustansiniset ja nenä turvonnut?
Meni semmoiset 1-2 viikkoa jonka jälkeen pahin turvotus ja mustat silmänaluset olivat poissa. Tai itse asiassa mustat silmänaluset taisivat häippästä jo viikossa. Yhden viikon jälkeen naama oli jo kohtuullisen hyvässä kunnossa. Lastaa nenän päällä jouduin pitämään muistaakseni yksi tai kaksi viikkoa. Nenä oli hieman turvoksissa jopa joitakin kuukausia, mutta oli se silti pienempi kuin ennen leikkausta :D
//Jeppe
Kivut olivat aika kovat pari ensimmäistä päivää, mutta niistä selvisin aika kovilla kipulääkkeilla jotka sain mukaan. Sen jälkeen ei kipuja ollut.
Halusinpa kantaa korteni kekoon, vaikka keskustelun alkamisesta onkin jo kauan. Ehkäpä joku vielä lueskelee.
Oma tilanteeni oli vielä muutama vuosi sitten aivan samanlainen kuin esim. Jepellä. Nenä oli iso ja itsetunto nollassa. Kadulla kävellessäni tunsin kaikkien katsovan nenääni (katsoivatko oikeasti, en tiedä) ja nuorten kanssa työskennellessäni sain kuulla milloin minkäkinlaista kommenttia, kysyttiinpä jopa ihan suoraan, että miksi minulla on niin iso nenä.
Koska en halunnut opiskella itselleni toista ammattia, mutta kommenttien takia tämä nykyinen kävi raskaaksi, päätin tehdä asialle jotain. Menin leikkaukseen (samainen Matti P. luulisin, jota täällä on parjattu leikkasi nenäni) erään joulun alla. Pari ensimmäistä viikkoa nenä oli turvonnut, viimeiset siteet sain pois uuden vuoden aattona.
Seuraavien kuukausien aikana nenä muutti vielä hieman muotoaan, mutta muutos oli heti nähtävissä. Minullekaan ei tehty mitään nöpönenää, vaan nyt voin sanoa omaavani suoran ja kasvoihini sopivan ulokkeen :) Suurin muutos ei tapahtunutkaan niinkään nenässä vaan itsetunnossa.
Sitä tuli nimittäin rutkasti lisää. Sitä oli omiaan lisäämään oma tunne siitä, että jotain on tapahtunut, sekä se, että kommentit loppuivat. Kumpi on syy ja kumpi seuraus, varmuutta en saa koskaan, mutta joka tapauksessa minun kohdallani nenäleikkaukseen meneminen oli täysin oikea ratkaisu ja vaikutti koko elämääni. Ennen leikkausta en esimerkiksi pystynyt pitämään ihmissuhteita kasassa huonon itsetuntoni takia. Nyt olen menossa naimisiin, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kohonnut itsetuntoni ja itsevarmuuteni on saanut sen aikaan.
ps. nenästä otettiin pois puoli senttiä rustoa molemmilta puolilta, eli itsetunto voi olla pienestä kiinni, tässä tapauksessa yhdestä sentistä!
Kävin vähän päälle 30-kymppisenä leikkauksessa, ja se kannatti. Nenästä ei tullut kaunista, mutta ihan mukiin menevä. Etsi luotettava kirurgi ja sairaala.