MIelipidetiedustelu
1.Uskotko Jumalan olemassaoloon.
2.Uskotko Jeesuksen sovittaneen maaiman synnit.
3.Uskotko Jeesuksen olevan lunastaja ihmisen ja
Jumalan välillä ja Hänen olevan ovi Jumalan
vatakuntaan.
Pyydän vain yksi vastaus samalta henkilöltä.
1.Uskotko Jumalan olemassaoloon.
2.Uskotko Jeesuksen sovittaneen maaiman synnit.
3.Uskotko Jeesuksen olevan lunastaja ihmisen ja
Jumalan välillä ja Hänen olevan ovi Jumalan
vatakuntaan.
Pyydän vain yksi vastaus samalta henkilöltä.
Vastaukset 76
Vanhimmat
1 En
2 En
3 En
1.Totta helvetissä.Onhan se perkele pakko olla,
piru vie
2.Tottavitusa
3. Ovi se on vatasen valtakuntaan.Oikea
lännensaluunan ovi.Voi olla vaikka portsarina.
Kannattaa ottaa pari taalaa taskuunsa ,jotta
pääsee sisälle. Ei ole köyhän helppo pääs tä
taivaaseen.
Saahan tästä palkkion.Vaatin noin 1000 mk.Kiitos.
p.s.Nopeesti se raha
kivaa...me kartotetaan kuinka monta idioottii
tääl hilluu...
mä voin auttaa...oikee vastaus on kielteinen
kaikkiin kysymyksiin...
onnittelut hirvittävän kauniisti muodostetuista
kysymyksistä...kaunista kieltä...mut
niin...ahdistavaa et kurkkuu kuristaa.
Ivana
Miksi ahdistaa?
Miksi tyhjä ahdistaa?
Ettet vain uskoisi!
Ja petät iteäsi todistelemalla toista
blah...
mua ahdistaa ihmiset ja ihmisten luonne.
mua ahdistaa tapa, jolla ihmiset pettää itteään.
mua ahdistaa tapa, jolla sun kaltanen ääliö
yrittää syöttää mulle jotain mihin mä en usko.
mua ahdistaa se et mä olen liian heikko
jättääkseni vastaamatta tollasille tyypeille.
Kohta 1: Kyllä
Kohta 2. En
Kohta 3.En
Lyhyesti ja ytimekkäästi
Uskot jumalaan, mutta mihin ja minkälaiseen?
Evankelio minuakin. Haluan tietää jumalastasi.
Mikä on hänen suunnitelmansa ihmisille?
Mitä pitää tehdä, että jumalasi tykkäisi
minustakin? Voinhan olla väärässä, joten pitää
olla takaportti.
Kerro lisää.
...Kaizulle.
Eli uskon jumalaan, ihan siihen raamatulliseen.
UT on minulta mennyt yli koska sen armosanoma
laittaa kyseenalaiseen valoon sen että eletyllä
elämällä ei juurikaan ole väliä, vaan PIM! tulee
Jeesus ja antaa syntisi anteeksi vaikka olisit
murhamies.
Minusta on lohdullista uskoa jumalaan, vaikkei
hänenkään olemassaoloaan pystytä todistamaan sen
paremmin kuin jeesuksenkaan.
Tiivistelmä: Minun jumalani on oikeudenmukainen
ja hän katsoo mitä ihminen on elämässään tehnyt
ja toimii arviossaan sen mukaan.
Vanha Testamentti ja lakikokoelmat ovat kirjoja,
joita juutalaiset lukevat. Oletko siis
juutalainen.
Vai oletko muslimi, joiden allah on juuri
sellainen, että katsotaan nyt mitä olet saanut
aikaiseksi.
Jumala on sellainen, kuin on. Et voi omalla
mielipiteelläsi muuttaa Häntä haluamaksesi. Hän
on Raamatussa ilmoittanut itsensä siten, että
Vanhassa Testamentissa asiat tapahtuvat
konkreettisesti ja Uudessa Testamentissa
uudestaan. Niillä on siis yhteys toisiinsa VT:n
papin pukua myöten. Mooseksen johdattama Israelin
kansakin on suoraa vertausta uskovan
pelastumisesta ja ahdistuksesta ennen pääsyä
luvattuun maahan.
Ei niitä voi erottaa toisistaan, koska VT avaa
UT:ia.
...vastaa Kaizulle: Ei en ole juutalainen,
käsitykseni Jumalasta on erilainen kuin "uskovien"
Allahin katselmus mitä on tehnyt kuullostaa
mielestäni oikeudenmukaisemmalta kuin se että
pahimmatkin murhamiehet pääsevät taivaaseen (jos
taas Jumala ei ole kovettanut taas kerran
sydämiä..)
Raamatun synty on kiistanalainen, kaikkine
kähmisineen ennen keskiaikaa ja nimenomaan sen
aikana joten mielestäni en voi ajattelevana
olentona siihen 100% luottaa.
Tietenkään en voi tietää onko Jumalaa olemassa
saman ajatusmaailman mukaan mutta tuntuu
lohduttavammalta uskoa kuitenkin johonkin
ns."kristilliseen" kun kuitenkin on löytänyt
raamatusta jotain hyvääkin.
Kysynpä samalla sinultakin kuinka autiota on
paratiisissa, kun "uskovien" mukaan vain
vanhurskaat sinne pääsevät?
Esimerkkinä otetaan kirkkokuntien välinen
vihamielisyys johon lapset opetetaan jo pienenä,
eiväthän he voi tietää tekevänsä syntiä kun
kaikkein hurskaimmat kuten Paavi samoin
ajattelevat.
Että niin.....
Mietipäs, jos olet kännissä ajanut ratttijuoppona
jonkun yli. Etkö ole murhaaja? Eikö sinulla olisi
mitään mahdollisuutta silloin pelastua?
Mikä olisi silloin pienin rikkomus, mistä vielä
pääsisi taivaaseen?
Ei asia ole näin, vaan yksin Jumalan armoon
meidän tulee tarttua.
Yhdessäkään ihmisessä ei ole itsessään mitään
hyvää ja uskovastakaan ei jää muuta hyvää, kuin
se minkä Jumala on meihin vaikuttanut mennessämme
ikuisuuteen.
Kaikki pelastuvat, jotka ottavat Jeesuksen
vastaan. Kukaan ei ole synnitön, mutta meidän
pahuus jää tänne, eikä seuraa taivaaseen.
Uskova ei silti jää Jumalan rakkauteen
toimeettomana, vaan tekee tämän rakkauden
vaikutuksesta hyviä, Jumalan mieleisiä töitä.
Jeesukselle ei ole kirkkokuntia, vaan yxi
yhteinen srk. Opillisia kinoja ja painotuksia voi
olla, koska olemme erehtyväisiä ihmisiä myös.
"Yhdessäkään ihmisessä ei ole itsessään mitään
hyvää."
Kerroppa ystävä hyvä, mitkä tapahtumat ovat
johtaneet siihen, että vihaat muita ihmisiä näin
paljon? Onko sinua nöyryytetty, syrjitty,
käytetty hyväksi tms.?
Jotenkin tuntuu siltä, että sinun olisi syytä
jutella jokun kanssa. Eikä esim. kirkolla ole
sellaista henkilökuntaa, joka kuuntelee (ja
auttaa) ihmisiä selviytymään ongelmista? Jos
siellä ei ole, niin ainakin sitten oman
terveyskeskuksen (jollei jopa aseman) palveluihin
sellainen kuuluu.
Ei kannata nuorta(?) elämää hukata elämällä sitä
tuollaisten paineiden alaisuudessa.
Käsittääkseni edellmä mainitsemani palvelut ovat
ilmaisia, joten siitäkään ei tule kynnystä.
Hyvää vointia.
...otan alkoholia ja ajan sekä sillä tapan toisen
ihmisen, niin kyllä otan siitä rangaistuksen
vastaan, taas jos selvinpäin teen saman on se eri
asia, kaikessa pitää järkeistää syy ja seuraus.
Taas kirjoitit Jumalan armosta, etkä Jeesuksen
Miksi??? tässähän kohta tuntee itsensä
kuusivarpaiseksi kolminaisuudeksi kun käsitteet
muuttuvat tarpeen mukaan.
Ylipäätään tuntuu oudolta se että me olemme jo
valmiiksi tuhoon tuomittuja emmekä ole
kehittyneet sitten syntiinlankeamisen.
Antaa aika oudon kuvan Jumalasta sinun mukaasi
tuollainen, jätetään vaan roikkumaan tänne ja
odottamaan maailmanloppua.....
opillisia kiistoja voi olla...Minä väitän että
uskonnollisessa maailmassa ei muuta olekaan kuin
jatkuva vihanpito ja joka on lähtöisin erittäin
korkealta taholta.
Tarkoitin, että yhdessäkään ihmisessä ei ole
mitään hyvää, mitä Jumala ei olisi häneen
laittanut.
Ps. 16.
Daavidin runo.
Jumala, pidä minusta huoli,
sinuun minä turvaan.
2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani,
sinulta saan kaiken hyvän!"
Ps. 85.
13 Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
14 Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa
Herralle tien.
...otan alkoholia ja ajan sekä sillä tapan toisen
ihmisen, niin kyllä otan siitä rangaistuksen
vastaan, taas jos selvinpäin teen saman on se eri
asia, kaikessa pitää järkeistää syy ja seuraus.
K.
En tarkoittanut tämän maailman tuomioistuimia,
vaan Jumalan tuomiota. Jos siis kännissä
töpeksit, niin oletko menettänyt kaiken toivon
taivaasta?
Taas kirjoitit Jumalan armosta, etkä Jeesuksen
Miksi??? tässähän kohta tuntee itsensä
kuusivarpaiseksi kolminaisuudeksi kun käsitteet
muuttuvat tarpeen mukaan.
K.
Voit osoittaa rukouksesi mille tahansa Jumalan
persoonista. Silti on vain yxi Jumala.
Ylipäätään tuntuu oudolta se että me olemme jo
valmiiksi tuhoon tuomittuja emmekä ole
kehittyneet sitten syntiinlankeamisen.
K.
Olemme tuomion alla, niin kauan kuin haluamme
sieltä pois. Kaikki saavat vapautuksen, ketkä
uskovat, että Jeesus on heidät vapauttanut.
Huomaatko nyt, että on huomattavasti helpompaa
olla uskonnollinen, kun ottaa Jeesus vastaan
elämäänsä?
Antaa aika oudon kuvan Jumalasta sinun mukaasi
tuollainen, jätetään vaan roikkumaan tänne ja
odottamaan maailmanloppua.....
K.
Miten niin roikkumaan?
opillisia kiistoja voi olla...Minä väitän että
uskonnollisessa maailmassa ei muuta olekaan kuin
jatkuva vihanpito ja joka on lähtöisin erittäin
korkealta taholta.
K.
Uskonnot ovatkin ihmisistä, eikä Jumalasta. Usko
on Jumalasta, joka vaikuttaa hyvät teot.
Vai niin. Niin ne kirjoitukset ja tulkinnat
muuttuvat, tarpeen tullen...
No, heittäydytään siihen sitten:
"14 Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa
Herralle tien."
ja toinen tulkinta:
14 Herran edellä kulkee oikeus, se varmistaa
Herralle tien.
(Mitenkähän muuten menee sanatarkasti ihka
ensimmäinen versio???)
Eikös Al Caponellakin kulkenut edellään "oikeus",
joka valmisti (ja varmisti) herralle (Caponelle)
tien. Hänen oli paljon turvallisempaa mennä
vaikka sanomalehteä ostamaan, kun sanansaattajat
olivat antaneet ymmärtää mitä tuleman pitää, jos
poikkeaa heidän edellä tuomastaan "oikeudesta".
Vuoden -33 mukaisesti.
Ps. 85.
14. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa
hänen askeltensa jälkiä.
Johannes Kastajahan se tuossa käy.
Daavid ennusti Johannes Kastajan.
Kaizu suoltaa väärää kristinoppia nettiin.
Uusi Testamentti ei missään kiellä tekojen
merkitystä. Siellä jopa sanotaan että jokainen
saa tekojensa mukaan sekä hyvää että pahaa.
Jokainen tulee siis saamaan palkinnon hyvistä
teoistaan mutta jokainen saa myös rangaistuksen
pahoista teoistaan. Rangaistukset ovat kuitenkin
oikeudenmukaisia ja Jeesus antaa ymmärtää että
ketään ei rangaista kohtuuttomasti, vaan juuri
niillä "lyöntimäärillä", kuin mikä oikein on.
Ja vankityrmästä pääsee Jeesuksen mukaan kyllä
ulos "kun on maksanut viimeisenkin rovon" mutta
elämän aikana jos vihamieheltään anteeksi pyytää,
pääsee kuolemankin jälkeen helpommalla. TÄSTÄ on
kysymys kristillisessä armonopissa eikä siitä
että joku Jumala antaisi anteeksi asioita, joita
ihminen on jollekulle toiselle ihmiselle tehnyt.
Vain loukatulla itsellään on oikeus antaa
anteeksi näissä tapauksissa.
Palkka maksetaan tekojen mukaan.
Ilm.2:2. Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi
ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää;
sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä
apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut
heidät valhettelijoiksi;
Pelastus on armosta mutta teoista palkka
maksetaan.
Ja ILm3:15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole
kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai
palava!
Hes.24:14. Minä, Herra, olen puhunut. Se
tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en
säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan
sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."
Mutta kun otamme pelastuksen vastaan sanoilla
tunnustamalla Jeesus Herraksemme niin olemme
siirtyneet vanhurskauden puolelle.
Matt.12:37. Sillä sanoistasi sinut julistetaan
vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan
syylliseksi."
Kristuksen sovitus on kilpemme mutta palkka tulee
teoista.
Jätä nyt jo tuo jyrkkä asenne, vaikka olisinkin
väärässä jos olet veljeni Jeesuksessa
Kristuksessa. Otan vastaan korjauksia
lempeämmässäkin asenteessa.
Paavalikin kirjoittaa, että rakennuksemme
koetellaan ikään kuin tulen läpi ja
taivasosuutemme kirkkaus on teoistamme kiinni.
Sanoinko, että kaikki saavat saman osan ja
palkkion taivaassa?
Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan.
Kaizu korjasi kurssia oikeaan suuntaan.
Annan myös kehuja kun aihetta on.
Ei pidä ottaa hernettä nenään.
Vielä.
Siis itsekin tarkoitin korkeampaa tuomiota, jos
otan viinaa ja ajan humalassa, sekä satun
tappamaan ihmisen on se minusta raskauttava
seikka toisin kuin suomen laissa jota
tulkitsemalla pääsee helpommalla juotuaan viinaa.
Miksi Jumala on halunnut jakaantua kolmeksi? eikö
yksi olisi riittänyt kun kaikkialla paitsi
vanhimmissa teksteissä onnistuneesti puhutaan
yhdestä jumalasta.
"K.
Olemme tuomion alla, niin kauan kuin haluamme
sieltä pois. Kaikki saavat vapautuksen, ketkä
uskovat, että Jeesus on heidät vapauttanut.
Huomaatko nyt, että on huomattavasti helpompaa
olla uskonnollinen, kun ottaa Jeesus vastaan
elämäänsä?"
Eli ei kannata mennä sieltä missä aita on matalin
vaan sieltä missä se on kaatunut.
Pitää vain uskoa.....
Taas sekoitat uskon ja uskonnollisuuden.....
Roikkumisella tarkoitin sitä että Jumala vain
ihmettelee miten ne rassut siellä pärjäävät kun
eivät raukat voi edes kehittyä.
Uskonnot ovat ihmisistä...jne.
Siis näinhän se on ja sen takia en haluakaan olla
tekemisissä seurakuntien tai lahkojen kanssa.
Rashaverak
-Kyyninen Teisti-
Pyhä kolmiyhteys kuvastaa vain mielestäni Jumalan
kaikkivoipaisuutta. Se, että Hän on joka paikassa
läsnä ja silti on henki ja lihaksi tullut, niin
kukapa ihminen sitä ymmärtäisi.
Uskoa et voi rutistaa itsestäsi, vaan pyytää
Jeesukselta. Jeesus antaa uskon, sitä pyytävälle
samalla pelastaen itselleen ihmisen maailmalta
jakadotukselta. Yksinkertaista, mutta kuinka niin
vaikeata. Jos asia ei olisi tärkeä ja jos Jeesus
ei olisi totta, niin mitäpä ihminen häviäisi
pyytäessään Jeesusta elämäänsä. Siinähän se
vaikeus onkin, että Hän on elävä Jumala ja totta.
minä uskon.
Kyllä
Mahdollisesti, mutta ei se minua pelasta. Uskon
lisäksi pitäisi olla tekoja, mitä minulta ei
löydy.
Kyllä, mutta jälleeen kerran kielipeli tarkoittaa
minulle erilaista taivasta ja maata.
Haluaisitko uskoa että pelastut, vai onko niin,
että kukaan ei pelastu?
tiedän, että mitä olen raamatusta lukenut, että
minä en voi olla se ketä Jumala rakastaa. En
noudata tarpeeksi korkeata moraalia esimerkikisi.
1.Uskon (mutta tunnustan raamatun jumalan
vastavoimaa).
2. En (Jeesus on synti=luonnonvastaisuus).
3. Uskon (mutta väärä ovi ja valheellinen
lunastaja. Kristityn kohtalo/jumalan valtakunta
on olemattomuus ja sielun kuolema).
Oletko näin päätellyt itse, vai oletko lukenut
näin jostain?
Onko saatana ilmoittanut sinulle näin?
Lukenut, mutta käsitellyt lukemaani paljon
syvemmin kuin vain sanoina, sielussani, joka on
jumalan oma. Eli siis ei minulla tuossa
"päättelyssä" suurin rooli ole.
Raamattu ON jumalan ilmoitus... meillä on kai
sitten erilaiset tavat sitä tulkita...? (.. no ei
kai... )
Soli gloria Noctis Divinae.
Anteeksi. Jokin olennainen jäi pois edellisestä.
Siis lukenut olen, Raamatusta, jos et jo
käsittänyt.
Sielusi on jumalan oma. Minkä Jumalan?
Alussa sanoit tunnustavasi Jumalan voiman
vastavoimaa.
Missä muuten lukee, tai mistä tiedät, että
3. Uskon (mutta väärä ovi ja valheellinen
lunastaja. Kristityn kohtalo/jumalan valtakunta
on olemattomuus ja sielun kuolema).
Sielun kuolema? Kuka antaa sielulle elämän?
Hienoa, että luet Raaamattua ja kirjoitat sen
isolla kunnioittaaksesi Jumalan sanaa.
Onko nimessä Jeesus sinun mielestäsi mitään
voimaa? Koitapas lausua se ääneen.
Tiedätkö, että Jeesus rakastaa sinua?
Hmh... selvennyksiä:
Tunnustan siis kristillisen jumalan vastavoimaa,
joka on minulle jumala, ja joka pitää sisällään
voimien myrskyn, josta syntyy tasapaino ja rauha.
Tasapainon vastavoima on kaaos ja tuho.
Kaiken olevan sielu on jumalan itseltään antamaa.
Se sielun kuolema/hiipuminen johtuu siitä kun
ajaudutaan liian kauaksi jumalasta. Ja... kristus
on tuhoava jumaluus vaikka antaisikin maailmassa
onnea. Eli ei siis täysin paha, mutta itse haluan
ikuisuutta. Ja koen lisäksi onnea tässäkin
elämässä.
Ja missä lukee... ei missään lue sanoilla, mutta
pahan kyllä tunnistaa muulla tavoin.
Ja vastauksena tuohon toiseen viestiisi...
Jeesuksen nimessä ei ole voimaa, ja selitin jo
miksi. Joillekin on, ja hyvä niin, ehkä joku
selviää vain kristuksen avulla maailmassa, mutta
jatko on eri juttu.
Voin sanoa jeesus ääneen ihan kuinka monta kertaa
haluat... ja puhunkin hänelle joskus, sillä uskon
häneen olemassaoloonsa. Mutta hänellä ei ole
valtaa minuun... eikä hänen nimissään voi kukaan
rukoilla puolestani.
Nuo isot kirjaimet on samantekeviä... on kivempaa
kirjoittaa esim. jumala yleisnimellä sillä hänhän
on kaikkialla vaikka onkin yksi. ;) Ihan miten
vain... miksi tuijotat niin paljon sanoihin?
Etkö todellakaan ole lukenut Raamatusta, mitä
Jeesuksen vastustajille tapahtuu?
Jos kaiken lisäksi vielä uskot Raamatun sanan
olevan totta.
Eikö saatana ole valheen isä?
Jos kerran uskot Raamatun teksteihin niin lue
oheinen Raamatun pätkä.
Ilmestyskirja 20.
Saatanan lopullinen tappio
7 Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään
Saatana vankilastaan, 8 ja se lähtee liikkeelle,
kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat
harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja
kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren
rannalla hiekkaa. 9 Ne nousevat maan tasangolle
ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun
kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se
tuhoaa ne kaikki. 10 Saatana, noiden kansojen
eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen,
tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja
siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja
ikuisesti.
Viimeinen tuomio
11 Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen,
joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä
pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt
jälkeäkään. 12 Näin myös kuolleet, suuret ja
pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat
avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli
merkitty, kukin tekojensa mukaan. 13 Meri antoi
kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat
kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa
mukaan. 14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen
järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
15 Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän
kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Sinä et voi tietää, millainen Saatana on. Lapsikin
tajuaa, että jos olisi Saatana, niin hän ei voisi
olla sellainen kuin kristityt kuvaavat.
Kristittyjen Saatana-käsitys on samanlainen naivi
kuvitelma, kuin esim. piirretyissä
lastenohjelmissa tai Batman-elokuvissa esiintyvät
rosvot. Niissä paha rosvo elää ainoana motiivinaan
hyvän eliminoiminen.
Kristittyjen mukaan Saatana olisi alunalkaen
enkeleistä uljain, joka olisi alkanut kapinoimaan
Jumalaa vastaan. Jos noin olisi, niin ei Saatana
voisi olla sellainen, joksi hänet kuvataan.
Ainahan on niin, että historia kirjoitetaan
voittajan näkökulmasta. Siispä emme voi luottaa
voittajan sanaan tässä. Ainahan kapinallinen on
läpeensä paha, jos kapina epäonnistuu, mutta
jumalallinen ilmestys, jos vallankaappaus onnistuu.
Muuten, koko selitys Saatanan synnystä osoittaa,
jos olisi totta, että Jumala ei ole kaikkivaltias,
eikä pysty näkemään tulevaisuuteen. Kristittyjen
teologia on niin alkeellista ja naivia, että
selittivät he asiat miten tahansa, niin aina
voidaan esittää aukkoja, jotka tekevät heidän
teologiansa mahdottomaksi.
Saatana on olemassa henkenä.
Menepäs saatananpalvojien kokouksiin ja huomaat
kuinka tuolit lentelevät. En ole ollut, mutta
kuullut juttuja asiasta.
Minkälainen saatana sitten mielestäsi on, jos
olisi olemassa?
On vaikea olla uskomatta pahoihin henkiin, kun on
niitten vaikutuksen/ ruummiilistumisen nähnyt.
Matkani on ollut pitkä valosta pimeään ja sieltä
olemaan yksin ilman Jumalaakaan.
Ettei Jumala olisi sieltä kantanut pois?
Äh... kuule, ei keskustella Raamatusta, sillä
meille siinä näkyy olevan kyseessä eri kirja.
Sinä vaahtoat koko ajan sanoista ja lukemisesta
("missä lukee, missä sanotaan") mutta minä luen
Raamattua "silmät kiinni", sillä mitä enemmän
suljen ruumistani pois jumalan yhteydessä, sitä
syvemmin voin hänet käsittää, sielulla/hengellä
tms. Katson hänen sanojaan ruumiini silmillä,
mutta niiden todellinen merkitys ei niillä voi
avautua.
Jeesuksen vastustajille... kuule, hän vastustaa
jumalaani, joten yksi suuri kunnia mitä voin
jumalalleni osoittaa on jeesuksen kieltäminen ja
henkinen tappaminen. Ja tiedän kyllä mitä siitä
seuraa... mutta ei siitä täällä väitellä kannata.
Raamattu on totta, mutta ne sanat joita sieltä
luemme ja näemme, eivät. Ne ovat valhetta, ja
joka niitä uskoo sanoina, on ruumiinsa lumoissa
niin ettei ikuisuuteen sovellu. Joten hän kuolee.
Kristus on kuolema.
"Saatana" on kaiken isä sekä äiti. Myös valheen,
sillä väärä jumala joka hallitsee todellista
valhetta, syntyi hänestä. Mutta alemmat valheet,
siis ne mitä arkipävissä kutsutaan valheiksi,
ovat peräisin raamatullisesta isästä.
Tuo ilmestyskirjan kohta... olen sen lukenut, ei
tarvitse toistaa täällä.
Uskon myös kahteen erilaiseen kuolemaan... toinen
on loppu ja olemattomuus, toinen vain uusi paluu
ikuisuuden kiertoon ja jumalan luo. Ja kuten
sanoin.. kristus on loppu. Joka hänet valitsee,
ei enää ruumiinsa jälkeen elä. Voi valita
helmiporttien loiston, joka on vain
silmänlumetta, tai sitten sielunsa, jonka oma
rauha on kaikki kirkkaus. Kristus on ruumiin ja
kaiken kuolema, ja kristuksen rakastajalle
lopullinen kuolema on siis ylin hyvä. Helmiportit
yms. ovat kristuksen/toisen kuoleman olemus,
hyvyys joka on korkeimmillaankin vain maallista.
Ei niitä milloinkaan tule olemaan, kuten ei
muitakaan sanoja ja symboleita. Tottakai se joka
haluaa kuolla pitää ikuisuutta pahana ja
"tulijärvenä".
En minä suinkaan halua kuolla, vaan yritän estää
sinuakin kuolemasta.
Mistä olet saanut käsityksesi, että elämää olisi
palvottava. Sehän päättyy aikanaan.
Kerro nyt ihmeessä missä tuohon oppiisi voisi
tutustua, vai onko tämä vain omaa päätelmääsi?
Etkö tiedä, ettei Jeesusta voitu tappaa. Hän itse
uhrasi itsensä kansansa viimeisenä uhrina.
Oleellista onkin, että tuonela ei voinut häntä
pitää, koska synnin palkka on kuolema ja Jeesus
oli synnitön.
Hohhoijaa...
"saatananpalvojien kokouksiin" ... "juttuja
asiasta".... kai varmasti sekin oli
"jumalallista" ilmoitusta, että voit olla
varma..? Kerro vielä sen nimi joka voi todistaa
että ne tuolit lensivät...
Tule joskus minun kokouksiini niin saattaisit
nähdä oikean Saatanan... no... olet ehkä hieman
liian syvällä valheessa, ja hän taas
äärimmäisissä korkeuksissa.. mutta jos oikein
siristäisit "silmiäsi"... ?
Itseasiassa uskon että tuoli voi lentää... mutta
ei sekään tapahdu aineessa, vaan jumalan
yhteydessä voi myös aistejaan hallita ja nähdä
mitä haluaa. Psykologia kai puhuu ärsykevastuksen
madaltumisesta tai jotain ja on toisaalta
oikeassa, vaikka jumalan toimen siinä kieltääkin.
Ei Saatana/jumala ole henki. Hän voi olla
maailmassa vain tasapainona... ja sitä ei täällä
paljoa ole. Häneen uskovilla on, eli jumala
vaikuttaa tähän maailmaan vain lastensa kautta.
Mutta... edelleenkin... saa uskoa mitä haluaa...
tuo kaikki on vain minun uskoani. Jokainen kantaa
valintansa seuraukset.
Osaako saatana luoda?
Eikö saatana ole kaiken valheen isä?
Voih... minä en ainakaan yritä estää sinua...
sinä kuolet, koska se on oma valintasi ja
kunnioitan sitä.
Mitä elämää tässä nyt ollaan palvomassa...?
Tuonela=ikuisuus. Kristittyjen valhetta on että
tuonela olisi rajallinen vankila tai millään
tavalla aineellinen.
Ei tämä ole minun oppiani... kuuntelen Raamattua
niillä aisteilla jotka ovat jumalasta. Voit
tutustua siihen "oppiin" jos hieman itseesi
katsahdat, käännä kerrankin se katse pois
pääkallonpaikalta...
Jeesusta ei voitu viedä tuonelaan, hänelle ei
voitu antaa ikuisuutta, sillä hän ei itse
halunnut sitä ottaa vastaan... siis Raamatun
maallinen sana sanoo tästä että häntä ei voitu
tappaa (=viedä ikuisuuteen).
Samoin synnistä... kristityille oikea
jumala/heidän Saatanansa, ja ikuisuuden luonto on
syntiä, sillä hehän palvovat loppua, kuolemaa,
olemattomuutta.
Jeesus oli uuden ajan alku, jolloin ikuisuus ja
harmonia alettiin nähdä pahana. Haluttiin vain
yksi ääripää, eli kaaos, mutta vain näkyvässä
maailmassa voi olla kaaosta, eli kaaos on
olemattomuus kun ruumis kuolee.
Jeesus uhrasi itsensä kaaoksen puolesta ja
onnistui. Johtamaan ihmisen harhaan. 333.
Tuonela on se paikka jonne menevät ihmiset, jotka
eivät elämänä aikana ottaneet vastaan Jeesusta.
Raamatussa on kuvauksia tuonelasta, kun Lasarus
ja rikas mies sinne joutuivat. Lasarus oli virran
toisella puolella Aabrahamin helmassa, kun taas
rikas mies tuonelassa. Kovin oli tukalat oltavat
sillä rikkaalla.
Miten pahuus mielestäsi palkitaan? Ei kai
hyvyydellä?
En usko että mitään voi luoda... kaikki tapahtuu,
ja kaikella on jumalallinen tarkoituksensa.
Ihminen ei vain todellakaan voi analysoida miksi,
vaan ymmärtää vain sen, minkä jumalan seurausta
jokin on. On ikiaikainen, ikuinen, tasapainon ja
kaiken luonnon oikea jumala, mutta myös kaaoksen
ja tuhon voimien jumala, josta maailman valheet
ovat peräisin. Tuo ensimmäinen jumala on Raamatun
mukaan Saatana, kaaoksen myöhempi jumala on
sanojen jumala ja kristuksen isä.
Saatana/jumala ei luo, vaan hänen voimansa
seurausta on syntyminen. Hän ei tee mitään
erillistä päätöstä luodakseen, vaan hän on
kaikki, ikuisuuden kierto. Kyllä silti itse
joskus käytän tuosta voimien kierrosta nimeä
luominen, ei se ole väärin...
Hmh... ei ole rikkautta eikä köyhyyttä. Raamatun
kielikuvissa ei ole totuutta sanoina.
Tuonela on minun uskoni mukaan ikuisuus. Ja paha
siksi, että sitä kuvailevat Raamatussa
kuolemanpalvojat.
Ei ole muuta hyvää kuin tasapaino, siis kaksi
voimaa toistensa syilyssä luoden täydellisen
harmonian. Saatanassa on minulle molemmat nuo
voimat, joten hän on hyvyys. Kristityille Saatana
on paha, sillä he tunnustavat kaaoksen.
Ei ole myöskään mitään palkintoja. Kaikki
valitsevat oman tiensä, ja jumala hyväksyy sen ja
osoittaa heille kohtalon.
Mistä olet oppisi lukenut tai päätellyt.
Emme tunnusta kaaosta. Mistä olet tuollaisen
käsityksen saanut?
Onko Jeesus, kaaos?
Et usko Raaamtun sanoihin. Uskotko Raamatun
sanomaan? Uskotko sen olevan Jumalan sanaa?
Mitä mieltä olet saatanan kohtalosta, jonka
Raamattu ilmoittaa?
Eikö saatana joudukaan tulijärveen? Onko Raamattu
väärässä tässä asiassa? Onko Raamattu oikeassa
missään asiassa?
1. en
2. en
3. en
Omaanhan vielä vakaan ja terveen ajattelutavan.
1. Uskon
2. Uskon
3. Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama asia. Eli en
usko Jeesuksen olevan avain omaan valtakuntaansa.
Jumala tuli maanpäälle Jeesuksena.
Olette mielestäni molemmat oikeassa. Ei syytä
kommentointiin.
Minä ja kuka muu?
Oliko mielipiteesi osoitettu koko
gallupvastaukseen?
Jos, niin et kai tarkoita, että ateistit (ym)
olisivat väärässä ja me uskovat oikeassa..
Tarkoitin, että olitte molemmat samoilla
linjoilla vaan kaksin. En muuta tarkoittanut.
Herran siunausta.
1.Kyllä, ainakin jollain tasolla. En ole varma
onko kyseessä persoonallinen jumala, vai
persoonaton entiteetti.
2.En
3. En. Toisaalta uskon Jeesuksen olleen
eräänlainen profeetta omana aikanaan ja olen sitä
mieltä, että hänellä oli hyviä ideoita maailman
suhteen. Hän ei kuitenkaan ollut sen jumalaisempi,
kuin kunkaan muukaan, ainoastaan monia fiksumpi.
Lisäksi uskon Nirvânaan/Krishnalokaan (riippuen
päivästä), reinkarnaatioon ja karmaan.
Uskon kyllä näihin kaikkiin kolmeen
.
Uskon täysin näin.
Että nämä kysymykset ovat kysytyt tuhansia
kertoja eri ihmisiltä.
Minä vastaan näihin kaikkiin kysymyksiin: - Kyllä!
Tie - Totuus ja Elämä = Jeesus ja Hänen Pyhä
Henkensä, joka on maailmassa vaikuttamassa yhä
edelleen.
Jyrkkiä vastauksia.
Olenko ainoa joka ei tiedä uskooko vai ei?
En oikein edes tiedä mitä se uskominen on. Onko
se sitä että tietää noiden olemassaolon vai sitä
että ajattelee niiden olevan olemassa/olevan
totta?
Vai onko se ehkä jatkuvaa todisteiden etsimistä
vahvistamaan noiden todenperäisyyttä? Jatkuvaa
etsimistä, kokeilemista, epäilemistä ja ajoittain
vakuuttumista siitä että noi on totta ja sitten
taas epäilemistä?
Minulle kaikki on auki joten vastaan näin:
1.?
2.?
3.?
Uskoa ei voi omalla voimalla, koska luonto ei
anna periksi eikä järki ymmärrä.
Uskon ensiaskel on halu Jeesuksen yhteyteen. Jos
siis haluat pelastua, niin rukoile Jeesusta
elämääsi.
Jeesus antaa sinulle uskon ja pelastuksen viitan.
> En oikein edes tiedä mitä se uskominen on.
Uskominen on omaan haluun perustuvaa vahvaa
sisäistä tunnetta jonkin sellaisen asian
todenperäisyydestä, josta ei ole mitään
kiistatonta tietoa. Usko nimen omaan edellyttää
tietämättömyyttä, mutta uskoon liittyy aina myös
luottamuksen elementti; usko ilman luottamusta on
"vain" toivoa.
Uskon synnyttää halu (kuten Kaitzu aivan oikein
toteaakin). Perimmäisenä lienee halu selittää ja
kontrolloida meitä ympäröivää, kaoottista ja
käsittämättömän tuntuista maalimaa. Toki myös
esim. rakastettuna olemisen halu on merkittävä
uskon motiivi.
Jos et tiedä uskovasi, et usko (tämä onkin ehkä
ainoa asia, jonka uskonnollisessa uskossa voi
varmasti tietää ja lähesitä sukua Descartesin
kuuluisalle lauseelle "Ajattelen, siis olen").
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että usko ei
ole minkäänlainen todiste uskon kohteen
olemassaolosta. Minäkin uskon kyllä esim. maan
ulkopuoliseen elämään, mutta en sentään afgrahnien
ja raunileenaluukasten tapaan kuvittele uskoni
olevan mikään todiste mistään.
> Jatkuvaa
> etsimistä, kokeilemista, epäilemistä ja
ajoittain
> vakuuttumista siitä että noi on totta ja sitten
> taas epäilemistä?
Tätä usko ei ole. Aito uskonnollinen usko on nimen
omaan etsimisestä luopumista. Mitäpä etsimistä
maailmassa olisi, sillä uskon kohteen halutaan
olevan lopullinen totuus ja se, mitä siitä ei
mahdollisesti ymmärretä, sitä ei voi eikä ole
lupakaan ymmärtää.
Ja sitten omat vastaukseni alkuperäisiin
kysymyksiin:
> 1.Uskotko Jumalan olemassaoloon.
Jumalat ovat olemassa käsitteinä samaan tapaan kun
mikä tahansa abstrakti asia, kuten
yhteiskuntamuoto tai vaikkapa kieli. Jumalat ovat
ihmisen halujen ja toiveiden kohteita. Tämä
tietenkään ei ole mikään uskon asia lainkaan, vaan
viisi minuuttia tätä palstaa lueskelemalla
haivaitsee tämän, kunhan vain vähänkin ymmärtää
lukemaansa.
> 2.Uskotko Jeesuksen sovittaneen maaiman synnit.
Raamatussa mainittu Jeesus -niminen henkilö lienee
ollut historiallinen, joskin aivan varma tästä ei
voi olla. Uskon :-), että kertomuksilla
Jeesuksesta on historiallinen tausta.
Käsittääkseni Jeesus on ollut jonkinlainen
uskonnollinen saarnaaja, oman aikansa Luther tai
ehkä Mikko Lahti. Asialla on minulle vain
kursorista merkitystä, sillä ajatus jonkinlaisesta
ihmisuhrista, jolla "sovitetaan" jonkin
persoonallisen jumalan itse ihmisille aiheuttamat
kärsimykset ja vääryydet on... kummallinen.
Synti on olemassa samaan tapaan vain käsitteenä
kun jumalakin. Synti on hyvin subjektiivista,
jokainen kokee sen omalla tavallaan (kuten
uskovien kirjoituksista täältäkin huomaa). Jos
joku ihminen uskoo vahvasti jonkun ammoin kuolleen
maallikkosaarnaajan sovittavan hänen tekemänsä
oman omatunnon vastaisuudet, niin varmaan sitten
tapahtuu. Tämä on kuitenkin ihmismielen sisäinen
prosessi.
> 3.Uskotko Jeesuksen olevan lunastaja ihmisen ja
> Jumalan välillä ja Hänen olevan ovi Jumalan
> vatakuntaan.
Tähän kysymykseen vastaus käynee ilmi kahdesta
ensimmäisestä.
.......................................
..........................................
..........................................
....................
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana.
Olen tässä pitkästä aikaa lueskellut näitä
kaikenkarvaisia, sataan kertaan kierrettyjä
kädenvääntöjä uskon syvimmästä olemuksesta ja
heikkoa tekee. Näyttää siltä, että kova kierto ja
vääntö saa ruuvit vaan kiristymään ja kantajengin
kannat jumaluuksista ja jumalattomuuksista vain
jumittuvat yhä syvemmälle samaan uomaan. Olet
ilahduttava poikkeus tässä sakissa,
evoluutiokannanottoja lukuunottamatta olet näinä
viikkoina tuttanut ihan uuden laatuista tekstiä.
Et silti sinäkään näköjään ole välttynyt tämän
puolivillaisen juupas-eipäs-minä-hyvä-keskustelun
vaikutukselta, kyynisyytesi kaikkeen
käsittämättömään näyttää vain lisääntyneen.
"Uskominen on omaan haluun perustuvaa vahvaa
sisäistä tunnetta jonkin sellaisen asian
todenperäisyydestä, josta ei ole mitään
kiistatonta tietoa."
Faktisesti voidaan tietysti sanoa näin ja olla
ihan oikeassa, mutta varsinaisessa
uskontouskomisessa lienee kyse hiven
monimutkaisemmasta psykologisesta prosessista.
Halu ei ole useinkaan yksiselitteisesti
tiedostettu vaan piilotajunnasta kumpuava tarve,
jonka takana on monennäköistä ahdistusta tämän
elämän tarkoituksesta, ihan noin yksinkertaisen
pubertaalisesti sanottuna. Luulisinpa, että lähes
kaikki uskoon tulleet ovat joutuneet tämän
rippikoulukysymyksen kanssa silmäkkäin. Itse en
voinut olla hymyilemättä, kun ensimmäisen kerran
törmäsin yli kolmikymppiseen, jolle tämä asia oli
päivän polttava ongelma. Itseäni se ei ole
jaksanut askarruttaa kovinkaan kummasti sen
jälkeen kun opin lukemaan.
Kun elämisen tarkoitus ei ole rationaalisesti
selitettävissä, on hypättävä reunan yli
irrationaalisen puolelle ja päätettävä, että
jotain muutakin on tarjolla kuin tämä kurja
maailma. Tuonpuoleisen reseptejähän sitten on
rustattu kaikille jokaisen makuun.
Näkisinkin, että muna on ennen kanaa tässä
asiassa.
"Jos et tiedä uskovasi, et usko"
Tätä lausetta en allekirjoittaisi. Se tietty
sopii yhteen rationaalisen uskon määritelmäsi
kanssa, mutta taaskin kristillisen jumaluskon
yksi tunnusmerkkejä lienee, että epäuskoa täytyy
koko ajan kurittaa ja eliminoida sanan kuulossa
seurakunnan läsnäollessa ja itseänsä siitä
rankaista ja nöyryyttää.
Olen taas hoitanut jokakesäisen
kirkkokyyditykseni ja siellä istuessani katselin
seurakuntaa, joka oli paikalle vaivautunut jopa
juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina. Liekö
montakaan heistä semmoisia, jotka kysyttäessä
vastaisivat uskovansa. Taas tuli mieleen, että
semmoinen konstailematon perinnetapauskovaisuus
taitaa sittenkin olla sitä parasta, ainakin minua
se liikauttaa kuten nuoret kiinalaiset, jotka
turistilaumojen keskellä kumartelivat Buddhaansa
kiltisti kolme kertaa.
"Mitäpä etsimistä
maailmassa olisi, sillä uskon kohteen halutaan
olevan lopullinen totuus ja se, mitä siitä ei
mahdollisesti ymmärretä, sitä ei voi eikä ole
lupakaan ymmärtää."
Tässä puhuu tosi kyynikko, tosi pseudohippi.
Näinhän tietysti meidän hurut täällä antaa
ymmärtää, mutta ei kaikki jotka sanovat
herraherra tiedä mistä puhuvat. Itse olen
ymmärtänyt, että totuuden etsimisessä kuluu päivä
toisensa jälkeen ja aina on aloitettava alusta,
ihan kristillisesti. Körttiläiset, jotka
parhaiten tunnen, puhuvat uskon kilvoituksesta ja
tarkoittanevat juuri tätä jokapäiväistä
tulkkausta. Olen vahvasti antanut itselleni
todistaa, että ne, jotka ovat vahvimmassa
uskossa, ovat varsinaisen lusteen nielleet.
Uskossa on paljon kyseenalaista, mutta ihan niin
älytöntä kuin annat tässä ymmärtää se ei ehkä
sittenkään ole.
Terve vaan, Oplev. Mites matka meni?
> evoluutiokannanottoja lukuunottamatta olet näinä
> viikkoina tuttanut ihan uuden laatuista tekstiä.
No, tietooni ei ole tullut mitään merkittävää
uutta tutkimustietoa, toisaalta kireationistitkaan
eivät kykene esittämään mitään muuta kun moneen
kertaan kaluttuja virheellisyyksiä, joiden
oikominen tulee jo melkein selkäytimestä.
Keskusteluakaan ei aiheesta juuri saa aikaan. (Oli
vähän taas kiusausta mennä mukaan tuohon
arkkikeskusteluun. Ehkä sekaannun siihen, jos se
vielä jatkuu, vaikka pointtini ovatkin vain
vanhan toistelua.)
> kyynisyytesi kaikkeen
> käsittämättömään näyttää vain lisääntyneen.
No, minä en ole pitänyt itseäni kyynisenä
"käsittämättömän" suhteen, vaan pikemminkin
uteliaana. Tässä oli minun käsitykseni yhdestä
merkittävästä uskon motiivista. Ehkä käsitykseni
on väärä; se on kuitenkin omani. Kyyninen olen
sitten ylipäätään kaiken suhteen... :-)
> Halu ei ole useinkaan yksiselitteisesti
> tiedostettu vaan piilotajunnasta kumpuava tarve,
Juuh. Olen itsekin sitä mieltä, että ihminen ei
useinkaan kovin selvästi tiedosta motiivejaan.
Lisäksi olen täälläkin joskus todennut, että
ihminen yleensä tietää melko vähän siitä, miten
ajattelee, alalla on vielä paljon tutkimista.
Halun syyt ovat monet ja varmaan monilla
erilaiset, mutta halu on yhtä kaikki olemassa.
Vähän tietysti pitää täälläkin typistää, jotta
tekee itsensä helpommin ymmäretyksi, vaikka edes
väärinkin.
> jonka takana on monennäköistä ahdistusta tämän
> elämän tarkoituksesta,
Jep. Ei kaivata varsinaisesti pelastusta tms.,
vaan halutaan, että elämällä olisi noin ylipäätään
jokin tarkoitus, olkoon se sitten vaikka 42.
Minusta yksi perusinhimillinen piirre ihmisessä on
järjestyksen kaipuu; halutaan maailman olevan
ymmärrettävä ja selitettävä. Uskonnot (ja myös
moderni tiede) syntyvät juuri tältä pohjalta.
Siksi minä kyllä pidän uskonnollisuutta aivan
perustavanlaatuisena ihmisen ominaisuutena. Sitä
sen sijaan en oikein ymmärrä, miksi ihmisen
uskonnollisuus saa usein niin kieroutuneita
muotoja.
> "Jos et tiedä uskovasi, et usko"
>
> Tätä lausetta en allekirjoittaisi.
Perustan tämän ajatuksen lähinnä siihen, millä
innolla uskovaiset tuomitsevat uskosta luopumisen
(pahus, että missasin taas sen Punaisen langan,
samoin kun viime syksynäkin). Kelpo uskovan
mielestä kun uskonsa epäilijä ei usko lainkaan.
Koska uskooon kuuluu alistuminen ehdoitta, uskon
ehdot ovat siis luopumusta, ei-uskoa.
No, oikeastaan tämä on melko tuore ja ehkä vielä
vähän "raakile" päätelmänä. Itse asiassa mm. tämän
palstan uskovaiset kirjoittelijat ovat saaneet
minut ajattelemaan näin. Omakohtaisesti en voi
tästä mitään sanoa, minulta kun ilmeisesti puuttuu
tuo uskon geeni :-). En tiedä, pitääkö kristityn
kurittaa epäuskoaan, pääasiassa vaikuttaa siltä,
että kuritus kohdistuu epäuskoisiin.
> joka oli paikalle vaivautunut jopa
> juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina.
Varmaan kirkkosalissa oli paljon krapulaisia.
Ainakin minulla oli hillitön...
> mutta ei kaikki jotka sanovat
> herraherra tiedä mistä puhuvat.
Hiukan samaa aihetta sivuten olen yrittänyt tehdä
itseni ymmärretyksi tuolla takasivulla yhdessä
typerässä keskustelussa (joihin sortuminen on
ajoittainen heikkouteni). Minä olen kanssasi samaa
mieltä, mutta koska kaikki kuitenkin kuvittelevat
tietävänsä sen lopullisen totuuden, niin asialla
ei ole käytännön merkitystä. Jumala on uskovalle
totuus. Päämäärää ei tarvitse etsiä, ainoastaan
keinoja sinne pääsemiseen. Ei kelpo uskova pohdi,
onko enkeleitä olemassa vaan esim. sitä, millaiset
siivet niillä mahtaa olla...
> Uskossa on paljon kyseenalaista, mutta ihan niin
> älytöntä kuin annat tässä ymmärtää se ei ehkä
> sittenkään ole.
Ei usko ole "älytöntä". Halut ovat ylipäätään
voimakas motiivi mille vaan, ja usko sinänsä voi
olla vaikka kuinka rationaalista. Tuhannet vuodet
juuri papisto tms. ovat olleet yhteiskunnan
sivistyneistöä, "älykkäimpiä", jos niin haluaa
sanoa. Usko vastaa varmasti parhaalla
mahdollisella tavalla moneen kysymykseen niille,
jotka lopullisia vastauksia ilman eivät voi elää.
Ja mielenrauha on minusta kuitenkin elämässä
tärkeintä, keinot ovat oikeastaan sivuseikka.
Siinä mielessä voit olla oikeassa, että minusta
usko aina edellyttää tietämättömyyttä (eihän se
muuten ole uskoa vaan tietoa), mutta ei tiedon
puute kuitenkaan ole älyn puutetta.
Toisaalta kuitenkin vaikkapa kristinusko näyttää
melko älyttömältä, mutta tämä on eri asia. Tällä
palstalla esim. Rashaverakin kristillisyyttä
kritisoiva usko tuntuu huomattavasti järkevämmältä
kun jonkun Kaitzun muutaman lauseen toistelu
kerta toisensa perään. Kristinuskoa (jonka
parhaiten tunnen) tulen sen ilmenemismuotojen
suvaitsemattomuuden ja opillisen sakavuuden vuoksi
varmaan kritisoimaan vastaisuudessakin. Silti
ymmärrän kyllä jossain määrin kovimmankin fundan
motiiveja.
Lopuksi yksi lempilausahduksistani, joka
tiettävästi on jopa itse keksitty:
Asioita voi ymmärtää, vaikka niitä ei hyväksy.
Asioita voi myös hyväksyä vaikka niitä ei ymmärrä.
.......................................
.....................................
..................................
.................................
on näin alkuun todettava, että kirjoituksessani
esiintyi huomattavan hauska lapsus, jota en käy
tässä osoittelemaan, etteivät kokat kolise
kättelyssä (vaikka sekin on itse asiassa jos ei
aina hauskaa niin kuitenkin mielenkiintoista).
"Mites matka meni?"
Kiitos kysymästä, vallan erinomaisesti.
Intensiivisten matkojen jälkimainingit vievät
usein mehut ja mielenkiinnon kaikelta
tavanomaiselta, joten tämä palsta on tuntunut
lähinnä sahanpurulta matkan jälkeen. Aamulla
ensimmäisen järjen hivenen tunkeutuessa kallooni
on paikanmääritys vieläkin ensimmäinen
askarruttava asia.
Mietin sitä meidän kommunistikeskustelua siellä
useammassakin yhteydessä. Sinistä taivasta ei
tosiaan Pekingissä paljon näkynyt, mutta ei sitä
näy juuri muissakaan suurkaupungeissa, jossa olen
viime vuosina vieraillut, Ateena taitaa olla
melkein pahinta laatua. Merkille oli kuitenkin
pantava, että ympäristöjutut ovat siellä kovasti
esillä ja työtä ja propagandaa puhtaamman luonnon
puolesta tehdään. Oppaan mukaan saasteita on
pystytty vähentämään viidenneksellä
huippulukemista. Ne, jotka olivat jo vanhoja
Kiinankävijöitä, todistivat myöskin parannusta
tapahtuneen. Toisaalta en ole niin roskattomissa
kaupungeissa koskaan ennen ollut, minkä siistinä
luonteena ilahtuneena panin merkille.
Se, mikä Kiinaa saastuttaa eniten tällä hetkellä,
on länsimainen/jenkkiläinen roskakulttuuri. En
edes Neukuissa ole nähnyt niin prameita ökytaloja
kuin ne mauttomat pilvenpiirtäjät, joita kaikkiin
kaupunkeihin rakennettiin taivasta pimentämään.
Ja näiden Potemkinin kulissien takana sitten
vanha Kiina sinnittelee köyhyytensä kurimuksessa.
Sääli kultturien kuolemaa mutta kysymys tietysti
kuuluu, onko meillä toisaalta oikeutta vaatia
ihmisiä olemaan vaurastumatta ja edistymättä vain
siksi, että voisimme heidän vanhaa kulttuuriaan
käydä silloin tällöin ihailemassa ilmastoidun ja
parfymoidun hotellihuoneen suojista. Kuitenkin
vanhat pekingiläiset korttelipihat näyttivät
viihtyisiltä kamaliin kolmikymmenkerroksisiin
kasarmeihin verrattuna.
Myynti, markkinointi ja mainonta pilaa sekä
ympäristön että viihtyisyyden. Jos mainokset
täällä ovat suhteellisen vaatimattomia tolppia
katujen varsilla, oli siellä hirvitystalojen
katot täynnä yhtä julmetun hirveitä mainnoksia
eikä niin pientä kioskipahaa edes Sisä-
Mongoliassa, etteikö ikkunat olisi olleet täynnä
kirjoitusta (tosin kiinalaiset kirjainmerkit
ilahduttavat silmää hiven enemmän kuin
Valintatalon vinoon tekstatut
saunapalvitarjoukset). Sitten oli pelkkää
amokjuoksua yrittää selviytyä ehjin nahoin
terrakottasotilaiden luokse kaikenmaailman (ihan
fyysisesti) päällekäyvien kortti- ja
rihkamakaupustelijoiden kynsistä. Huhhuh.
Kiinan turistinähtävyyksistä suurin osa liittyy
uskontoon, sillä keisarikinhan oli taivaan ja
ihmisten välittäjä. Hämmästyttävää, en moista
odottanut. Liekö sen vai tämän uskontopalstalla
roikkumisen syy mutta ensimmäisen kerran syntyi
näistä asioista mielenkiintoisia keskusteluja
ihan fyysistenkin henkilöiden kanssa.
Siinä pieni matkakertomus. Toivottavasti
kysymyksesi ei ollut retoorinen...
"Sitä
sen sijaan en oikein ymmärrä, miksi ihmisen
uskonnollisuus saa usein niin kieroutuneita
muotoja."
Minusta tässä ei juuri ole mitään kummallista. On
totta, että ihminen kaipaa järjestystä ja turvaa
elämälleen, mutta kuten aiemmissa keskusteluissa
olen jo todennut, se pitäisi saada lapsena
lahjaksi. Jos näin ei käy, on oman mielen
kaaokseen aikuisena saatava jotain rakennetta ja
semmoisenhan usko(nto) tarjoaa. Mitä suurempi
puutostauti on kyseessä, sitä tiukemmat eväät se
tietysti tarvitsee. Ei kai semmoista
tukirakennetta kukaan enää halua purkaa ja
kyseinalaistaa ja mikäpäs siinä, onhan se
kuitenkin aika 'terve' verrattuna moneen muuhun
ahdistusapuun ja fanaattisuuteen.
Kun näinä päivinä on lehdet pullollaan
teloituksista Kiinasta, on siinäkin yhteydessä
tämä asia taas tullut mieleen. Tiukka
totalitarismikin on kaaosta järjestykseen ja nyt
kun taloudellinen kuilu kasvaa ja huolenpito
vähenee, elämän kaaos lisääntyy ja
tukijärjestelmistä on kyse. En voi millään olla
tässä yhteydessä näkemättä ja arvostelematta
markkinataloutta ja kapitalismia ihmisen elämän
huonosta arvosta ja hoidosta taloudellisiin
arvoihin verrattuna.
"Omakohtaisesti en voi
tästä mitään sanoa, minulta kun ilmeisesti
puuttuu
tuo uskon geeni :-)"
"Kyyninen olen
sitten ylipäätään kaiken suhteen... :-)"
En tiedä, onko kovin asiallista nyt sinua ryhtyä
tässä analyseeraamaan, mutta näin lukijana voi
sanoa, että sinun tiukka asialinjasi tuntuu
joskus defensiiviseltä. Sanot uskovasi elämään
maan ulkopuolella, mutta samalla sivulauseessa
vedät tiukan hajuraon raunariittaluukkaisiin.
Miksi ihmeessä? Ei kai nyt pienintäkään vaaraa
ole, että sinut tämän sortin hihhuleihin
sotkettaisi? Kun 'käsittämätön' älyllistäkin
ihmistä kuitenkin kiinnostaa, ei liene hirveän
vaarallista seikkailla ihan epäloogisestikin
niissä sfääreissä. Logiikka on itseasiassa
paljolti aika tylsää ja väritöntä ja kulkee kohti
kyynisyyttä, millä puolestaan on sitten semmoinen
etäisyyttä ottava taipumus.
"Koska uskooon kuuluu alistuminen ehdoitta, uskon
ehdot ovat siis luopumusta, ei-uskoa."
Ei näitä huruja tällä palstalla ole syytä ottaa
uskon etevimpinä edustajina vaan omilta
ääriryhmiltään lähetystehtävän saaneina
sotilaina. Voin vain kuvitella, miten näiden
seurakuntien vanhempainkokouksessa jaetaan
listoja eri keskustelupalstojen wwweistä ja
jaetaan järjestyksessä jokaisella läsnäolijalle
omansa favoriitteihin lisättäväksi,
velvollisuudella kirjoittaa ainakin kymmenen
käännytystä päivässä. Kaitsu on nyt vain
arvonnassa tämän atressin itselleen saanut
topmanin pyydettyä toistaiseksi vapautusta
perhesyihin vedoten.
Minulle ei ainakaan näin äkkiseltään tule mieleen
yhtään kohtaa, jossa ehdotonta alamaisuutta
vaadittaisiin, paitsi vaimoilta. Eikä minun
tuntemani uskominen pidä sisällään totuuden
tietämistä vaan sen etsimistä, taivasosavarmuutta
vaan epämääräisen kuolemattomuuden toivoa eikä
toisten tuomitsemista vaan itsekasvatusta ja ehkä
liiallistakin oman huonommuuden ja syyllisyyden
tuntoa.
Kaikitenkin, näkemykseni ihmisten uskosta on
huomattavasti positiivisempi kuin sinun ja syykin
lienee selvä. Kukapa se kelpo vanhempiaan
tahtoisi järjen köyhyydestä ruveta arvailemaan,
varsinkin kun kyse on ihan älykkäistä ihmisistä...
tulihan vähän hullu juttu tuohon totalitääriseen
kaaos-järjestys-kappaleeseen, joka muutenkin
kärsi keskittymishäiriöistä. Asiahan ei ole, että
"Tiukka totalitarismikin on kaaosta järjestykseen"
vaan ihan päinvastoin.
Tai sitten ei.
Hmmm. Huomaa, että matkasi on ollut antoisa. Kiina
kyllä tavallaan kiinostaisi minuakin, mutta eipä
ole tullut käytyä.
> (vaikka sekin on itse asiassa jos ei
> aina hauskaa niin kuitenkin mielenkiintoista).
Minä en pidä kirjoitusvirheitä kovinkaan kuvaavina
tai paljastavina. Niitä kun sattuu kenelle
tahansa. Kerron syistä omlta kohdaltani joskus
enenmmän.
>, joten tämä palsta on tuntunut
> lähinnä sahanpurulta matkan jälkeen.
Heh, olet vain aistinut todellisuutta paremmin kun
ennen :-). Tämä palsta on sahanpurua.
> Mietin sitä meidän kommunistikeskustelua siellä
> useammassakin yhteydessä.
Tämä on arvostettavaa. Sinä todella mietit
asioita, toisin, kun useimmat muut. Minäkin olen
miettinyt käymiämme keskusteluja. Ehdottomuuksia
ei ole, ja joka muuta väittää, on ehdottomasti
väärässä ;-).
> Ateena taitaa olla
> melkein pahinta laatua.
Se johtuu tietääkseni pääasiassa onnettomista
maantieteellisistä olosuhteista, Ateena kun on
pahasti sumpussa ympäroivien vuorten muodostamassa
maljassa. Itse kävin viimeksi New Yorkissa, ja
minusta se oli ilmastollisesti yllättävänkin
hyvässä kunnossa (tosin minä olen aina pitänyt
kuuman asvaltin tuoksusta).
> ökytaloja
> kuin ne mauttomat pilvenpiirtäjät, joita
kaikkiin
> kaupunkeihin rakennettiin taivasta pimentämään.
Juu, en tiedä, miksi se siellä päin maailmaa on
niin muodissa. Maailman korkein pilvenpiirtäjä
sijaitsee muistaakseni tätä nykyä Malesiassa,
joskin vielä korkeampaa ollaan jonnekin
rakentamassa... Toisaalta, kyllä Manhattaninkin
siluetissa on huikeaa kauneutta...
> kysymys tietysti
> kuuluu, onko meillä toisaalta oikeutta vaatia
> ihmisiä olemaan vaurastumatta ja edistymättä
vain
> siksi, että voisimme heidän vanhaa kulttuuriaan
> käydä silloin tällöin ihailemassa ilmastoidun ja
> parfymoidun hotellihuoneen suojista.
Niinpä. Se voi kuulua myös (ja tämä on minusta
vieläkin vakavampi puoli), että onko meillä
oikeutta vaatia viittä miljardia ihmistä olemaan
vaurastumatta samalla tavoin kun viisisataa
miljoonaa ihmistä on tehnyt siksi, että nyt
tiedämme, että ekosysteemi ei kestä tapaa, jolla
länsimainen kulttuuri on saavuttanut
kukoistuksensa. Tarkoitan esimerkiksi, että meillä
on toki tänä päivänä varaa kalliimpiin
freonittomeihin jääkaappeihin. Mutta vain siksi,
että me surutta (ja tietämättömyyttämme) ostelimme
vuosikymmeniä niitä halvempia, freonillisia
kaappeja ja täten lisäsimme hyvinvointia ja
varallisuuttamme lainaamalla sitä ilman takausta
ekosysteemistä.
Tieto lisää tuskaa, mutta kenen tuskaa? Onko
meillä oikeutta vaatia meidän tietomme lisäävän
kolmannen maailman maiden tuskaa? Tämä on minusta
enemmän se "valkoisen miehen taakka", ei mikään
löperö luonnovarojen riisto tms.
Olisi tämäkin oman keskusteluna aihe...
> Myynti, markkinointi ja mainonta pilaa sekä
> ympäristön että viihtyisyyden.
Heh. Käydään tästäkin joskus oma keskustelunsa.
Markkinatalous ei entisissä
suunnitelmatalousmaissa ole vielä kovinkaan
pitkälle jalostunutta. Meillä mainokset ovat
"vaatimattomia tolppia" siksi, että ihmiset
osaavat edellyttää tasoa ja tyyliä myös
markkinointiviestinnältä. Maissa, jossa koko asia
on suhteellisen uusi, ei tätä kuluttajan
"laatutietoisuutta" ole vielä kehittynyt.
> Siinä pieni matkakertomus. Toivottavasti
> kysymyksesi ei ollut retoorinen...
Vastasit varsin tyhjentävsti ottaen huomioon
kysymyksen lyhyyden :-)
> se pitäisi saada lapsena
> lahjaksi. Jos näin ei käy, on oman mielen
> kaaokseen aikuisena saatava jotain rakennetta ja
> semmoisenhan usko(nto) tarjoaa.
Taitaa pitää tuo hyvinkin paikkansa. Monasti
tuntuu, että mitä myöhäsyntysempi usko, sen
ahdasmielisempää se on. Täälläkin pahimmat fundat
lienevät aikuisiässä uskoon tulleita... Mutta
miksi näin on? Onko se vain puutostaudin
pahentunutta oireilua? Tähän olet sinä varmasti
parempi vastaamaan, mutta itse ajattelisin sen
olevan oire myös tietynlaisesta väsymyksestä,
periksi antamisesta maailman mielettömyyden
edessä.
> Tiukka
> totalitarismikin on kaaosta järjestykseen
Korjauksellasi (siis "järjestystä kaaokseen") olen
periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Itsekin olen
joskus miettinyt, että ideaalisin
yhteiskuntajärjestelmä voisi olla jonkinlainen
valistunut ja viisas itsevaltius. Valta kuitenkin
todella turmelee, ja historian ainoa kohtuullisen
onnistunut esimerkki kyseisestä lienee Julius
Cesar. Ja tämäkin vain siksi, että Cesarin
absoluuttinen valtakausi taisi olla vain n. vuoden
mittainen. Tietämäni mukaan kautta historian
kaikki totalitarsmit ovat aina epäonnistuneet
tavalla tai toisella, riippumatta kulloisestakin
kansanluonteesta.
> En voi millään olla
> tässä yhteydessä näkemättä ja arvostelematta
> markkinataloutta ja kapitalismia ihmisen elämän
> huonosta arvosta ja hoidosta taloudellisiin
> arvoihin verrattuna.
Ymärrän kyllä, mitä tarkoitat (ja ymmärsin jo
aiemassa keskustelussame). Demokratiassa kuitenkin
ihmiset itse päättävät, miten ihmisen elämän
arvoja hoidetaan. Jos ihmiset ovat liian typeriä
tai haluttomia päättämään, tarvittaisiin sitä
viisasta totalitarismia. Kaikki totalitarismit
ovat kuitenkin epäonnistuneet... joten?
Demokraattinen markkinatalous ei ole minusta
absoluuttisesti paras, mutta puutteineenkin
tietämistäni vähiten huono yhteiskuntajärjstelmä.
Mutta, hyvä nainen, ei aloiteta tätä uudestaan.
Heitä kommenttisi, jos haluat, mutta minä jätän
tämän tähän.
> Sanot uskovasi elämään
> maan ulkopuolella, mutta samalla sivulauseessa
> vedät tiukan hajuraon raunariittaluukkaisiin.
En minä ole ollenkaan huolissani omasta
asemastani, mainitsen raunileenaluukaset siksi,
että nämä ufohörhöt ovat lähimpänä uskonnollisia
hörhöjä. He. käyttävät uskoaan maan ulkopuoliseen
elämään uskonnollisen uskon tavoin: "koska minä
uskon niin lujasti, näin se on.". Minusta
kyseessä on vain hyvä esimerkki asiasta, johon voi
uskoa ilman uskonnollista uskoa; eihän meillä ole
minkäänlaisia kiistattomia todisteita maan
ulkopuolisesta elämästä.
> Logiikka on itseasiassa
> paljolti aika tylsää ja väritöntä ja kulkee
kohti
> kyynisyyttä,
Arvaapa mitä, minusta logiikka ei ole ollenkaan
tylsää, päin vastoin. Se on tavattoman kiehtovaa,
ja looginen ajattelu johtaa monasti erittäin
ennalta-arvaamattomiin tuloksiin. No, kyse on kai
vain siitä, mitä ihmiset tylsäksi tai keihtovaksi
kokevat.
> millä puolestaan on sitten semmoinen
> etäisyyttä ottava taipumus.
Niin. Tämä on toinen luonnekysymys. Maailma
tuntuu joskus vieraalta, siksi siihen on hyvä
välillä pitää vähän etäisyyttä.
> Voin vain kuvitella, miten näiden
> seurakuntien vanhempainkokouksessa jaetaan
> listoja eri keskustelupalstojen wwweistä
Uh, näin tämän mielessäni... Saarnaajaa heittää
ensin powerpointslaideja seinälle, esittelee
tekniikoita ja osoittelee karttakepeillä
nimimerkkejä... tuimailmeiset kaaderit istahtavat
hämärässä salissa kukin oman koneensa ääreen ja
paneutuvat pyhään tehtäväänsä ja aloittavat
kilvoittelun jumalansa suosiosta... Tuostahan
voisi tehdä vaikka elokuvan.
> Minulle ei ainakaan näin äkkiseltään tule
mieleen
> yhtään kohtaa, jossa ehdotonta alamaisuutta
> vaadittaisiin,
Nyt en kyllä jaksa hakuja tehdä, mutta on niitä.
Tunnettu taa-arvotaistelija Paavalikin niitä
varsinkin viljelee. Löydän kyllä, mutta juuri nyt
en jaksa etsiä.
> . Eikä minun
> tuntemani uskominen pidä sisällään totuuden
> tietämistä vaan sen etsimistä,
Sinun uskosi onkin kristillisyydestä poikkeavaa
laatua. Muutama vuosisata sitten sinut olisi
poltettu kerettiläisenä noitana oikopäätä.
Oikeastaan en osaa edes sanoa, mitä se oikea
kristillinen usko on. Tälläkin palstalla sitä
esiintyy niin montaa sorttia. Pääasiassa oikea
usko tuntuu kuitenkin olevan kyseenalaistamatonta,
kulloisenkin kohdalla oman seurakunnan opin
kritiikitöntä hyväksyntää.
Muuten: Tove Jansson R. I. P. Maailma on juuri
menettänyut suuren taiteilijan ja hienon ihmisen.
En tiedä hänen vakaumuksestaan, mutta esimerkiksi
hän kyllä käy meistä kenelle tahansa.
Mutta hei hulinaa, ystäväni herrat John Jameson ja
Matti Nukku veivät voiton juuri, kun olin
postaamassa tätä löpinää. Tässä on nyt aamuinen,
rankasti sensuroitu versio. Ei tässäkään paljoa
tolkkua ole :-).
.........................
...........
"Mutta, hyvä nainen, ei aloiteta tätä uudestaan.
Heitä kommenttisi, jos haluat, mutta minä jätän
tämän tähän."
Tuo 'hyvä nainen' on hyvä! Taas sain makiat
naurut ja uskonkin, että täällä roikkumiseni yksi
salaisuus on siinä, että joskus lukee tämmöisiä
hauskuuksia. Kun luin jutun loppuun, päättelin,
että tämä on yksi niistä sensuroimattomista
kohdista ja vielä enemmän nauratti. Vaikka yöllä
täällä usein kukunkin, on minun vaikea kuvitella
nukkuvani kesken jutun, hehhhehhh. Toisaalta en
käytä unilääkkeitäkään.
Vakavasti ottaen toivomuksesi on kuitenkin vähän
ikävänmakuinen. Minua kovasti kiinnostaa, miksi
keskustelumme joskus ajautuvat niin tiukkoihin
asetelmiin ja miksi ne minua henkilökohtaisesti
joskus satuttavat. Voi olla, että kovin isoja ja
monimutkaisia asioita ei voi vain tällä tavoin
käsitellä, vaan ne vaativat notkeampia ja
monipuolisempia kommunikointivälineitä. Ja sitä
jamesonia.
"mainitsen raunileenaluukaset siksi,
että nämä ufohörhöt ovat lähimpänä uskonnollisia
hörhöjä"
Niin minä sen kyllä ymmärsinkin, mutta yritin
selittää, että sinunkin positivismissäsi on pieni
rakonen näiden ufojen kohdalla eikä kukaan voine
edes kuvitella, että se on missään tekemisissä
ufofundamentalismin kanssa. Samalla tavoin
taloonsa voi tehdä tuuletusreiät mitä vaan
eitodistettua asiaa - vaikka uskontoa - varten,
jotta ilma ei pysähtyisi ja happi loppuisi.
"Arvaapa mitä, minusta logiikka ei ole ollenkaan
tylsää, päin vastoin."
Totta kai minä nyt sen arvasin, jopa tiedänkin,
koska se näkyy kaikista kirjoitelmistasi (niin
luettaavaa tekstiä ei synny, jos ei ole
aiheeseensa lähes ihastunut). Mutta arvaatko
sinä, että minäkin olen (varsinkin ollut)
logiikan lumoissa. Et tietenkään, ethän sinä
minua edes loogikkona pidä, nyyyh. Minä teen
työtä logiikan avulla ja nautin, kun siinä hyvin
onnistun ja saan aikaan kauniita systemaattisia
rakenteita ja kuvioita.
Kuitenkin minua on entistä enemmän alkanut
miellyttää tässä maailmassa elämän pienet ja
suuret epäloogisuudet, koska niillä on jotenkin
kumma rikastuttava vaikutus ihmisen elämään (tai
ainakin minun). Se on sama kuin että rakastaa
siistiä ja järjestyksessä olevaa taloaan, mutta
ilman vierailuja, jotka aina aiheuttavat kaaosta
ja epäjärjestystä, sillä ei olisi mitään arvoa.
"Maailma tuntuu joskus vieraalta, siksi siihen on
hyvä välillä pitää vähän etäisyyttä."
Tämä ajatelma ei täytä minun logiikkani
vaatimuksia. Jos maailma tuntuu vieraalta, siihen
pitää ottaa yhteyttä, mutta silloin kun se tuppaa
liian lähelle, siihen on hyvä ottaa etäisyyttä.
Kyynisyys on itseriittoisuutta ja oman
logiikkansa ainoaksi hyväksi julistamista ja
kuten itse sanoit, kukaan ei voi olla
ehdottomasti oikeassa.
"Sinun uskosi onkin kristillisyydestä poikkeavaa
laatua."
Miksi sinä luulet, että minulla on usko? Olen
huomattavan vakuuttunut siitä, että minulla ei
ole uskoa. Uskonnot kiinnostavat minua, minulla
on tunnesuhde evankelisluterilaiseen kirkkoon ja
körttiläisyyteen lapsuuteni johdosta ja minulla
on tarve löytää looginen selitys sille, miksi
ihmisen on hyvä olla epäitsekäs ja rakastava
(johon kyllä uskon). Uskoa ei minulla todellakaan
ole, minä puhuin vain siitä uskosta, joka minulle
on tuttu ympärilläni olevien uskovaisten kautta.
Siitä minulla ei ole paljoakaan pahaa
sanottavana, vaikka itselleni en sitä kaipaakaan.
"Oikeastaan en osaa edes sanoa, mitä se oikea
kristillinen usko on"
Totta perin, sehän vasta kamalaa olisikin kaiken
sen pöllytyksen jälkeen, jota sen 'tietävät' ovat
taholtasi saaneet tällä palstalla tuta.
Väittäisin kuitenkin edelleenkin, että
tietämättömyys oman uskonsa oikeellisuudesta ja
hyvyydestä on eräs kristinuskon ydin. Siksi
monesta kunnon kristitystä on vaikeaa edes mennä
kehuskelemaan, että on uskovainen.
"RIP"
Tove Janssonista en paljon tiedä. Muumit eivät
minua aikoinaan lapsena puhutelleet, pelottivat
lähinnä, ja nytkin ne ovat jääneet varsin
satunnaisen tuttavuuden asteelle. Höstvisa on
sentään mielestäni yksi kauneimmista (rakkaus)
lauluista mitä tiedän.
Ha det bra
> Vaikka yöllä
> täällä usein kukunkin, on minun vaikea
kuvitella
> nukkuvani kesken jutun,
Oikeastaan se meni niin, että umpiväsyneenä
ja pöhnässä juttua kirjoittelin. Minulla on sitten
tapana lukea tekstini vielä läpi, korjata
huomaamani kirjoitusvirheet ja ehkä miettiä
vielä jotakin kohtaa. Huomasin kuitenkin
olevani kyvytön tällaiseen operaatioon, joten
päätin siirtää sen seuraavaksi aamuksi.
Aamulla olin sitten sen verran tolkuissani, että
poistin puolet tekstistä.
> ja miksi ne minua henkilökohtaisesti
> joskus satuttavat.
Olen pahoillani. Minä lienen joskus kyyninen
ja ilkeä ihminen, ja satutan sanoilla
tarpeettomastikin. Oikeasti pidän sinusta.
Rakkaudestahan ne hevosetkin... (mutta ei
hevoiset :-) ). Minä epäilen myös, että olemme
molemmat kohtuullisen voimakastahtoisia ja
itsepäisiä ihmisiä. Täytyy todeta, että en
minäkään aivan ilman vammoja ole aina
selvinnyt.
> Ja sitä
> jamesonia.
Ehkä punaviini toimii kuitenkin paremmin,
herra Jamesonin luonne kun on pitkiin
keskusteluihin ehkä hieman liian jyrkkä...
> että sinunkin positivismissäsi on pieni
> rakonen näiden ufojen kohdalla eikä kukaan
voine
> edes kuvitella, että se on missään
tekemisissä
> ufofundamentalismin kanssa.
Ei. uskoni maan ulkopuoliseen elämään olen
alun perin ottanut esimerkiksi yhteydessä,
jossa keskusteltiin siitä, uskooko ihminen
ylipäätään mihinkään vai ei. Muina
esimerkkeinä käytin uskoa mm. siihen, että
suosikkijääkiekkojoukkoeeni voittaa joskus
mestaruuden tai että Suomi pelaa joskus
jalkapallon mm-kisoissa.
Tällainen usko on hyvin sopusoinnussa
empirismin kanssa. Kaiken sen perusteella,
mitä tiedämme maailmankaikkeudesta ja
elämänstä, on hyvin perusteltua olettaa, että
elämää on muuallakin
maailmankaikkeudessa kun vain
maapallollla. Meillä ei asiasta ole kuitenkaan
kiistattomia todisteita; tällaista vain
aihetodisteisiin pohjautuvaa oletusta voi hyvin
kutsua uskoksi.
Itse asiassa en usko ufoihin lainkaan.
Minusta ajatus, että täällä alvariinsa lentelee
vieraiden sivilisaatioiden sikareja tai lautasia,
on lähinnä naurettava, ja aika lailla sukua
näille toisten kuvittelemille ihmishahmoisille
siivekkäille ympäriinsälentelijöille... Tämä on
yksi syy, miksi haluan korostaa
irtisanoutumistani ufohörhöistä, sekoitithan
sinäkin nämä asiat toisiinsa.
> Kuitenkin minua on entistä enemmän
alkanut
> miellyttää tässä maailmassa elämän pienet
ja
> suuret epäloogisuudet,
Tiedän mitä tarkoitat. Yllättyisit varmaan
suuresti, mikäli tuntisit "siviili"minäni.
> Se on sama kuin että rakastaa
> siistiä ja järjestyksessä olevaa taloaan,
Työpöytäni, kämppäni ja ehkäpä
maailmanikin on oikeasti yhtä suurta kaaosta,
johon järjestystä ei tunnu syntyvän millään.
> "Maailma tuntuu joskus vieraalta, siksi
siihen on
> hyvä välillä pitää vähän etäisyyttä."
>
> Tämä ajatelma ei täytä minun logiikkani
> vaatimuksia.
Juu. Pääsipä minulta melkoinen sammakko.
Tämän olisi ehdottomasti pitänyt kuulua niihin
sensuroituihin kohtiin. Mutta, olen usein
kokenut ulkopuolisuuden tunnetta ja ollut siitä
viehettynytkin. Eräänlainen yhteiskunnan
ulkopuolelle asettuminen on aina kiehtonut
minua, ehkä toteutankin aiheeseen liittyvän
haaveeni joskus.
> Kyynisyys on itseriittoisuutta ja oman
> logiikkansa ainoaksi hyväksi julistamista
Ensimmäisen määritteesi hyväksyn myös
itseeni sopivaksi, mutta toista en. Logiikkani
on parasta mahdollista ainoastaan minulle
itselleni. Muiden puolesta en osaa eikä
minulla ole oikeuttakaan sanoa mitään.
Toivon tietysti, että logiikani on yleisemminkin
ainakin kohtuullista.
> Miksi sinä luulet, että minulla on usko?
No, onhan minullakin usko siihen
maanulkoiseen elämään... Kaikkihan me
johonkin uskomme. Olemme keskustelleet
tästä aiemmin, enkä millään muotoa pidä
sinua kristittynä tai edes yleisesti erityisen
uskonnollisena ihmisenä. No, olin hätäinen ja
pyydän anteeksi.
> ja minulla
> on tarve löytää looginen selitys sille, miksi
> ihmisen on hyvä olla epäitsekäs ja
rakastava
Minä ajattelen yksinkertaisesti siten, että
ihmiset ovat hienoja eläimiä, jotka ansaitsevat
hyviä tekoja, huolenpitoa ja rakkautta. Elämä
on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua ja
toinen ihminen ihmiselle parasta mahdollista
seuraa. Puhtaan biologiselta kannalta
katsottuna epäitsekkyys ja rakkaus lienevät
lajin säilymiselle edullisia ominaisuuksia.
Onhan elämän säilymisen kannalta toki
yleensä parempi halata kun ampua naapuria.
> "Oikeastaan en osaa edes sanoa, mitä se
oikea
> kristillinen usko on"
>
> Totta perin, sehän vasta kamalaa olisikin
kaiken
> sen pöllytyksen jälkeen, jota sen 'tietävät'
ovat
> taholtasi saaneet tällä palstalla tuta.
Olen juuri hiljan hiukan selvittänyt itselleni ja
myös Pakana(M):lle tapaani valita aiheet,
joihin otan kantaa. Osoitteessa
http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E7
6AB5C773G11D4 Löytyy aihesta pitkähkö
kirjoitus (joka häpeäkseni on aivan täynnä
kirjoitusvirheitä). Jopa Pakana(M) meni
hiljaiseksi...
> Väittäisin kuitenkin edelleenkin, että
> tietämättömyys oman uskonsa
oikeellisuudesta ja
> hyvyydestä on eräs kristinuskon ydin.
Tämä on hyvä esimerkki tästä uskon
epämääräisyydestä. Juuri taannoin
keskustelin yhden umpihullun kanssa pitkät
pätkät tuolla takasivulla, ja hänen uskonsa
ydin oli absoluuttinen totuus jumalasta, jonka
hän hyvin tiesi. Minä en osaa sanoa, kumpi
teistä on oikeassa.
Mutta, vetäydyn tästä joksikin aikaa mökille
laituria korjaamaan ja lepotuoleja
kasaamaan. Nettipistäytymiset ovat varmaan
lähiaikoina hyvin satunnaisia. Joten hyvää
kesänjatkoa vain.
............ ............. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .......... .......... ...............
......... ...........
"Itse asiassa en usko ufoihin lainkaan."
Tässä on nyt tullut täydellinen väärinkäsitys.
Olin sata varma, että olet sanonut uskovasi juuri
ufoihin, mikä on minua hämmästyttänyt
suunnattomasti. No, se joka väärin luulee se
väärin vastaa.
"Mutta, olen usein kokenut ulkopuolisuuden
tunnetta ja ollut siitä viehettynytkin"
Niin olen minäkin. Olen vaihtanut maatakin
lisätäkseni ulkopuolisuuden tunnetta, sillä se
luo mukavaa tyytyväisyyttä omaan itseensä,
mahdollisuutta antaa itselleen anteeksi oma
sopeutumattomuutensa tässä maailmassa.
Tämä vieraus kuitenkin lyö korvalle sitä, josta
myöhemmin kirjotin ja jota kommentoit, nimittäin
että ihmisen olisi oltava hyvä ja rakastava
toisia kohtaan. Itselleni tämä on elämän suurin
ristiriita. Olen epäitsekäs ja jalomielinen
teoriassa, käytännössä minulla on lähes aina
hiven vaikeaa ihmisten kanssa. Tosin olen
ilahtuneena pannut merkille, että kehitystä
asiassa on vuosien varrella tapahtunut, olen
viimeinkin oppinut olemaan vaatimatta
kanssakäymiseltä täydellisyyttä.
Tähän samaan asiaan liittyy tuo oman logiikan
hyvyys ja kyynisyys muita ihmisiä kohtaan. En
tarkoittanutkaan, että pitäisit jotenkin omaa
logiikkaasi ainoana oikeana mutta
implisiittisestihän pidät sitä parhaana
kuitenkin, muutoinhan vaihtaisit sen toiseen. Jos
se puree kuten sinunkin logiikkasi tekee, on
kiusaus suuri ryhtyä lepäämään laakereillaan ja
katsella muiden rämpimistä logiikan viidakossa
liaanikeinusta käsin. Hohhojjaa - tuntuuko
tutulta?
"Työpöytäni, kämppäni ja ehkäpä
maailmanikin on oikeasti yhtä suurta kaaosta,
johon järjestystä ei tunnu syntyvän millään"
Tämä on yksi asia, jota ihmisissä huvittuneena
tarkkailen. Joku viisas on sanonut, että sisäistä
kaaosta hallitaan ulkoisella järjestyksellä. Näin
ei kuitenkaan siis sinunkaan tapauksessasi ole.
Itselläni on järjestys sekä ulkona että sisällä,
vieläpä niin, että ne kulkevat koko ajan käsi
kädessä. Järjestyksen salaisuus on
yksinkertaistamisessa, minimalismissa. Ehkä siksi
voisi kuvitella, että minä asetan vielä suurempia
vaatimuksia järjestelmille kuin sinä, sillä minä
vaadin täydellistä puhtautta ja linjakkuutta sekä
ympäristöltäni että ajatusmalleiltani.
"Puhtaan biologiselta kannalta
katsottuna epäitsekkyys ja rakkaus lienevät
lajin säilymiselle edullisia ominaisuuksia."
Näin ei nyt kuitenkaan yksinomaan ole vaan
aggressiivinen oman reviirin puolustaminen on
tietysti niukkuuden vallitessa pätevä
ulkopoliittinen henkiinjäämisstrategia, mikäli
yhteistyö ja siten reviirin yhdistäminen ei ole
mahdollista. Lajin sisällä lisääntymisen kannalta
on ollut tietysti hyvä pitää vähän huolta
naisista ja lapsista.
"Tämä on hyvä esimerkki tästä uskon
epämääräisyydestä."
Niin ja se on minusta ainoa oikea tapa uskoa:
epämääräinen, yksilöllinen, rusinapullausko.
Siitä näyttäisi parhaimmat hedelmät syntyvän.
Alusta jäi vähän kommentoimatta:
"Minä epäilen myös, että olemme
molemmat kohtuullisen voimakastahtoisia ja
itsepäisiä ihmisiä."
Niin minä olen itse itseni aina kokenut, mutta
ympäristöni väittää minua kiltiksi. Se tietysti
todistaa, että käyttäytymiseni ei ole
adekvaattia. On kummallista, miten vähän tietoa
minulla (kuten muillakin ihmisillä yleensä) on
siitä, miltä kayttäytymiseni näyttää ulkoapäin ja
mitä vaikutuksia sillä on toisiin ihmisiin. Liika
orientoituminen sen mukaan on tietysti päin
peetä, mutta tieto tuskin olisi haitaksi.
Toivottavasti tulet takaisin, kun laituri ja
lepolasset on koottu (tai jos loma loppuu ennen
sitä).
Kestäviä rakennelmia!
Jos osaisin kirjoittaa, tuo ylläoleva olisi
tekstiäni. Jännä tunne lukea omia ajatuksiaan
selkokielellä.
1. En
2. En
3. En
Uskoisin, jos:
1. Olisi konkreettinen näyttö
2. Olisi sovittanut maailman RAHAVELAT
2. en
3. en.
1. Kyllä
2. Kyllä
3. Kyllä