Mulla on ihan kamala hammaslääkäri kammo. :'( Kenelläkään muilla ja mikä tilanne?
Mulla:
24v 2 lapsen äiti, ensimmäisen raskauden aikana alko hampaat mennä huonoksi, nyt oon sit särkylääkkeiden kanssa pelannut, mut en uskalla soittaa. :/
Lapsena sain niin huonoa kohtelua hammaslääkärissä että pelko jäi ja pelkkä ajatus soittamisestakin saa voimaan pahoin (pari kertaa oksentanutkin) ja sydän melkein lakkaa toimimasta kun jännitän. :'(
Mulla:
24v 2 lapsen äiti, ensimmäisen raskauden aikana alko hampaat mennä huonoksi, nyt oon sit särkylääkkeiden kanssa pelannut, mut en uskalla soittaa. :/
Lapsena sain niin huonoa kohtelua hammaslääkärissä että pelko jäi ja pelkkä ajatus soittamisestakin saa voimaan pahoin (pari kertaa oksentanutkin) ja sydän melkein lakkaa toimimasta kun jännitän. :'(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pyydä miehesi, ystäväsi tai äitisi soittamaan sinulle aika. Ja pyydä heidät tueksi ainakin odotushuoneeseen. Itsellä näistä keinoista apua.
Onneksi en oo ainoa kellä on PAHA hampulekurikammo :( Tuntuu että kukaan ei ymmärrä pelkoni todellista "tasoa", kun kaikki vähättelee. Entinen hammaslääkärikin vähätteli asiaa, ei pitänyt sopimistamme jutuista kiinni (esim. nostan käden pystyyn kun haluan tauon, kertoo koko ajan mitä tekee). Lapsesta asti siis pelännyt. Tuo edellä mainitsemani akka myös pisti kerran puudutuspiikin väärään kohtaan ja se sattui niin helvetisti, että nyt on kammo myös puudutuspiikkeihin.
Minunkin pitäisi varata aika lääkärille, asun nyt uudella paikkakunnalla enkä ole kertaakaan käynyt täällä hammaslääkärissä.. Oon pyöritelly ite tässä tota numeroo muutaman päivän ajan, mua kanssa oksettaa, sydän pompottaa miten sattuu yms. paniikin kaltaisia oireita.
Mua ei lohduta se, että joku tulee tueksi, se on testattu.
Mikä sua siinä pelottaa? Kipu? Kontrollin menettäminen? Joku joskus käski mun miettiä et mitä mä pelkään. Mä pelkään sitä kipua, poran ääntä (vihloo korvissa se vinkuna ja se toinen on kamala myös) ja sitä kun tuntuu ettei saa henkeä kun on suu niin täynnä kaikkea.
Joo, helposti ajateltuna mullahan ei pitäis olla mitään ongelmaa siinä menemisessä, koska puudutus kuitenkin auttaa aina, eli en oikein tunne kipua (ainakaan paljoo..). Mutta se on silti niin hirveetä, että viikkoa ennen aikaa menee maha ihan sekasin, oksentelen, panikoin, hyperventiloin, en pysty syömään enkä nukkumaan yms.
Miksi tää on niin kauheeta.
Jihuu! Ei enää mitään ongelmaa hammaslääkäripelosta, kun on proteesit! Pelkäsin minäkin aikoinani, kunnes rohkaistuin. Oli tavatttoman huonoja kokemuksia hammaslääkäreista, jotka porasivat hermoon. Päätin, että enää ei porata, vaan kaikki pois! Ensin lähti ylähampaat, tuli yläkokproteesit ja muutaman vuoden päästä kaikki pois myös alhaalta.
Hei! Mulla oli vähän pienempänä myös hampulääkärikammo, ei tosin noin paha kuin teillä..mutta itse hoidin pelon ajatellen, että vain tämä (1h tai joku aika..) ja sen jälkeen hampaani ovat taas kunnossa, ja voin jatkaa taas normaalia elämääni, ne tekevät sinulle palveluksen, hampaat kunnossa, taas takaisin samaan arkeen. 1. vedin syvään henkeä 2. ajattelin että tämä on ihan kohta ohitse että ne tekevät sinulle palveluksen, ehjät hampaat jälleen. 3. takaisin samaan arkeen ehjin hampain. Niin ja älkää pelätkö puudutusta, se tuntuu ihan miltei samalta kuin sinulta otettaisiin verikoe ilman emlaa, pientä ''pistoa'' ei teidän tarvitse pelätä.
:)
ja
Omat hampaat aina proteesit voittaa minun mielestäni.
Ei omat hampaat AINA voita proteeseja. Minulla paikattiin etuhampaat ensi kertaa jo alakouluiässä.. Siis paikattiin ja hoidettiin kyllä lapsena. Vanhemmat pakottivat siihen hammaslääkärin piinapenkkiin, jossa siis hammaslääkäri porasi hermoon. Hirveä kokemus! Sitten ne paikatut hampaat vaan yksinkertaisesti alkoivat murentua ja lohkeilla yksi kerrallaan, etuhampaitakin katkesi ja särkikin niitä. Sitten päätin, etten enää siihen paikkausrulijanssiin ala, jolla olisin pitkittänyt hampaitteni ikää ehkä muutamalla vuodella. Nyt ei enää särje eikä vihlo kun on proteesit, ja hyvä näin.
Nykyään potilaat otetaan paremmin huomioon, voit vaikka aikaa varatessasi sanoa jännityksestäsi ja pyydä ajanvaraajaa antamaan aika sellaiselle lääkärille joka on tottunut pelkopotilaisiin! Jotkut lääkärit suosivat esilääkitystä, eli vähän rauhottavaa n.tunti ennen varsinaista aikaa. Kaikki tuntemukset kannattaa puhua ääneen niin niihin osataan reagoida. Rohkeasti vaan ja muista että olet maksava asiakas joka saa vaatia hyvää palvelua!!