Kirjassa 'Sokea kelloseppä' evoluutioteoriaansa selittävä kirjoittaja Dawkins vertaa evoluutiota kelloseppään, joka sokeudestaan huolimatta aikaansaa maailman hienoimman kellon. Pohtiessaan elämän synnyn todennäköisyyksiä, kirjoittaja tuo esiin Fred Hoylen laskelmat, joiden mukaan elämän synty maan päällä on matemaattinen mahdottomuus. Hän myöntää Hoylen laskelmien pitävän paikkansa, jopa itsekin todistellen, että asia todella on niin. Mutta hän löytää merkillisen takaportin: Hoylen laskelmissa hänen mielestään oletetaan, että niiden osatekijöiden eli yksittäisten sattumien ajatellaan tapahtuvan yhdellä kertaa, ja että laskelmat siis pitäisivät paikkansa vain tällä edellytyksellä.
Luonto, sokea kelloseppä
ulimate
33123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Kirjassa 'Sokea kelloseppä' evoluutioteoriaansa selittävä kirjoittaja Dawkins vertaa evoluutiota kelloseppään, joka sokeudestaan huolimatta aikaansaa maailman hienoimman kellon. Pohtiessaan elämän synnyn todennäköisyyksiä, kirjoittaja tuo esiin Fred Hoylen laskelmat, joiden mukaan elämän synty maan päällä on matemaattinen mahdottomuus. Hän myöntää Hoylen laskelmien pitävän paikkansa, jopa itsekin todistellen, että asia todella on niin. Mutta hän löytää merkillisen takaportin: Hoylen laskelmissa hänen mielestään oletetaan, että niiden osatekijöiden eli yksittäisten sattumien ajatellaan tapahtuvan yhdellä kertaa, ja että laskelmat siis pitäisivät paikkansa vain tällä edellytyksellä."
Niinhän niissä oletetaan, Hoyle ei huomioi kasautuvaa valintaa lainkaan.
Niinhän se oli että Hoyle ei osannut ottaa huomioon sitä että viherhiukkasen kaikki 2000 kemiallista nykyään yhtäaikaista sokeria tuottavaa kemiallista reaktioita ilmaantuivat vähitellen miljoonien vuosien saatossa kasautuen ja kasautuen yhä vain suuremmiksi kasoiksi kunnes lopulta osuivat kaikki samaan kasaan ja huomasivat että kimppakiva on tosi kivaa.
Ja niin siinä sitten kävi että näin syntyi kaiken elollisen perusenergian loppumaton lähde. Ja ihan tsägällä kaikki. Eihän tuohon ketään sellaista älyllistä järjestelijää tarvittu jolla olisi ollut mielessä nykyisen ihastuttavan biodiversiteetin rakentaminen.
Eläköön evolutio, se on ihan varmasti ainakin ihmistä viisaampi.
Onhan se mielenkiintoista ajatella että jos sattumalle annetaan vain tarpeeksi aikaa niin se osoittautuu lopulta ihmistäkin nerokkaammaksi rakentajaksi.
"Eläköön evolutio, se on ihan varmasti ainakin ihmistä viisaampi.
Onhan se mielenkiintoista ajatella että jos sattumalle annetaan vain tarpeeksi aikaa niin se osoittautuu lopulta ihmistäkin nerokkaammaksi rakentajaksi. "
Olit jo oivaltamaisillasi, että evoluutio ei perustu sattumaan, vaan kasautuvaan muunteluun, mutta sitten viimeisessä lauseessasi palasit vanhaan typeryyteesi.
Niinhän niissä oletetaan, Hoyle ei huomioi kasautuvaa valintaa lainkaan
Dawkins ei huomioi ollenkaan sitä, että mikä siinä kasautuvassa valinnassa kertoisi aina kun on sattunut oikea sattuma "oikein tähän asti, jatka tästä edelleen". Ei sellaista olisi olemassa eli ei ole mitään kasautuvaa valintaa. Ei ainakaan kukaan väitä keksineensä mikä ja millainen valinta olisi toiminut ennen elämän syntyä johtaen pikkuhiljaa elämään.
Valinnasta eli luonnonvalinnasta eli synteettisestä evoluutioteoriasta on tähän asti puhuttu vain eläviin olentoihin liittyen mutta onko keksitty joku toinenkin valintamekanismi, sellainen joka toimii täysin kuolleessa ympäristössä johtaen kuolleen muuttumiseen eläväksi. Onko tällä valintamekanismilla nimikin?
Kuten täällä on jo aiemminkin kerrottu niin parisen vuotta sitten julkaistiin tutkielma, jonka mukaan elävä olento tarvitsee minimissään n. 350 geeniä. Nyt vain Dawkins ja muut evokit kuvailemaan mikä valinta ohjaa kuollutta möykkyä muodostamaan n. 350 keskenään toimivan kokonaisuuden muodostavan geenin rakentumista. Eli ei siis mitä tahansa geenistöä vaan sellainen geenistö, joka kykeneesynnyttämään aivan tarkoin määritellyn kokonaisuuden. Onhan selvää, että jos joukossa on edes yksikin sopimaton geeni niin silloin jokin elävän olennon välttämättä tarvitsema juttu jää syntymättä eikä tuloksena olisi elämää.
Joten Dawkins & Co ovat pelkkiä uususkonnon julistajia.
Ilmeisesti pystyt osoittamaan että viherhiukkaset alkoivat yhteyttää pöf-vain kerrasta valmina?
Oletatko että elämä vaatii auringon valoa?
Itsekin myönnät tietäväsi, että luonnon valintaprosessihan se sattumalle kertoo, mihin suuntaan on hyvä jatkaa ja mihin ei. Siksi siirryt äkistelemään toiseen asiaan:
"Ei ainakaan kukaan väitä keksineensä mikä ja millainen valinta olisi toiminut ennen elämän syntyä johtaen pikkuhiljaa elämään."
Onhan tuon kemiallisen evoluutionkin perusteet sinulle useampaan kertaan esitelty, ja monessa suhteessahan ne ovat samankaltaiset elämän biologisen evoluution kanssa. Havaintonäyttöä tälle kauan sitten loppuneelle prosessille on toki vähänlaisesti.
"Julkaistusta tutkielmasta" huolimatta emme tiedä, missä kopioituvan molekyylijoukon ja elävän olennon välinen raja sijaitsee ja mistä se riippuu. Tämä tietämättömyys ei silti osoita kemiallista evoluutiota ja elämän syntyä sen avulla mahdottomaksi, kun nimenomaista näyttöä mahdottomuudesta ei ole. Uskolle suuntaan tai toiseen jää tässä isonlainen aukko asuttavaksi.
----Tämä tietämättömyys ei silti osoita kemiallista evoluutiota ja elämän syntyä sen avulla mahdottomaksi-----
Jos tieteessä kuitenkin pysytään niin pitäisi osoittaa jokin kemian laki mikä kertoisi elämän synnyn vaatiman monimutkaisuuden muodostumisen ihan itsekseen mahdolliseksi. Miljoonia yhteensopivia asioita eli ei riitä mikä tahansa mahdoton kompleksisuus sinänsä vaan täsmälleen tietynlainen kompleksisuus. Suunaton palapeli, missä jokainen osa on sattuman muovaamana kuitenkin tismalleen oikein.
"Dawkins ei huomioi ollenkaan sitä, että mikä siinä kasautuvassa valinnassa kertoisi aina kun on sattunut oikea sattuma "oikein tähän asti, jatka tästä edelleen".
Itse asiassa tuossa aloittajan mainitsemassa kirjassa ei käsitellä elämän syntyä lainkaan Hoylen laskelmilla, vaan Hoylen lentokonevertausta käytetään makromutaatioiden mittana, mahdollisesti jossakin toisessa kirjassa Dawkins sitä käsittelee elämän synnyn yhteydessä. Mutta aivan käsittämätöntä on, ettet ole vielä ymmärtänyt miten valinta toimii: ympäristössään menestyvät kopioituvat molekyylit, jotka saavat siitä rakenneusaineita ja energiaa, runsastuvat, vaikka ne eivät ole eläviä. Aivan yksinkertainen asia.
"Ei sellaista olisi olemassa eli ei ole mitään kasautuvaa valintaa."
Juu, tietenkin on. Olen antanut tämän linkin sinulle jo n. 10 kertaa ja siinä kerrotaan kopioituvista molekyyleistä, jotka muuntelevat ja kilpailevat keskenään ja näin tuossa ympäristössä toimivimmat molekyylit runsastuvat, aivan kuten biologiset organismit luonnonvalinnan kohteena:
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/01/090109173205.htm
Onko nyt niin, että et osaa lukea englantia vai estääkö Mortonin demonisi sinua tätä ymmärtämästä, kun jatkuasti jankkaat samaa asiaa, johon on vastaus tässä linkissäni?
"Ei ainakaan kukaan väitä keksineensä mikä ja millainen valinta olisi toiminut ennen elämän syntyä johtaen pikkuhiljaa elämään."
Valinta on sellainen, että ympäristönsä raaka-aineita ja energiaa tehokkaimmin kopioituessaan hyväksi käyttävä molekyyli runsastuu siinä nopeimmin. Asia on selvä ja sinullekin selitetty lukuisia kertoja.
"Valinnasta eli luonnonvalinnasta eli synteettisestä evoluutioteoriasta on tähän asti puhuttu vain eläviin olentoihin liittyen mutta onko keksitty joku toinenkin valintamekanismi, sellainen joka toimii täysin kuolleessa ympäristössä johtaen kuolleen muuttumiseen eläväksi. Onko tällä valintamekanismilla nimikin?"
Sitä kutsutaan vain valinnaksi, koska sana luonnonvalinta koskee eläviä organismeja.
"Kuten täällä on jo aiemminkin kerrottu niin parisen vuotta sitten julkaistiin tutkielma, jonka mukaan elävä olento tarvitsee minimissään n. 350 geeniä."
Ehei. Tutkimuksen tulos ei ollut tuo, vaan että siihen mennessä pienin genomi oli sen kokoinen. nyttemmin toki on löydetty jo pienempiäkin genomeja, esim. tämä:
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/04_03/minimal.shtml
"Nyt vain Dawkins ja muut evokit kuvailemaan mikä valinta ohjaa kuollutta möykkyä muodostamaan n. 350 keskenään toimivan kokonaisuuden muodostavan geenin rakentumista."
Esim nuo linkkini RNA-molekyylit kopioivat itseään, muuntelevat ja kilpailevat ympäristönsä resursseista, ovat siis valinnan kohteena, vaikka ne ovat vain kohtalaisen lyhyitä RNA-jaksoja. Tylsää toistella sinulle jo lukuisia kertoja kerrottua asiaa, kun Mortonin demonisi ei päästä tätä tajuntaasi.
"Eli ei siis mitä tahansa geenistöä vaan sellainen geenistö, joka kykeneesynnyttämään aivan tarkoin määritellyn kokonaisuuden."
Ja mikä on tämä tarkoin määrätty kokonaisuus? Elämää kun on erilaista ja omamme on vain yksi vaihtoehto.
"Onhan selvää, että jos joukossa on edes yksikin sopimaton geeni niin silloin jokin elävän olennon välttämättä tarvitsema juttu jää syntymättä eikä tuloksena olisi elämää."
Heh. Jos se karsiutuukin, muut kopiot kykenevät jatkamaan kopioitumistaan.
"Jos tieteessä kuitenkin pysytään niin pitäisi osoittaa jokin kemian laki mikä kertoisi elämän synnyn vaatiman monimutkaisuuden muodostumisen ihan itsekseen mahdolliseksi."
Kysymys ei ole yksittäisestä laista, vaan luonnonlakien ja olosuhteiden yhteisvaikutuksesta.
"Miljoonia yhteensopivia asioita eli ei riitä mikä tahansa mahdoton kompleksisuus sinänsä vaan täsmälleen tietynlainen kompleksisuus. Suunaton palapeli, missä jokainen osa on sattuman muovaamana kuitenkin tismalleen oikein."
Satunnainen molekyylien muuntelu tarvitsee elämän syntyynkin valintaa, eli nuo yhteensopivuudet ovat siinäkin muuntelun ja valinnan tulosta.
"Onhan se mielenkiintoista ajatella että jos sattumalle annetaan vain tarpeeksi aikaa niin se osoittautuu lopulta ihmistäkin nerokkaammaksi rakentajaksi."
Varsinkin silloin kun mukana on valinta prosessi (evoluutiolla tämä on luonnon valinta)
Pieni yksinkertaistus, jos sallitaan.
Mahdollisuus veikata lotossa 7 oikein on melko pieni. Joku tilastomatemaatikko sen voi tarkemmin kertoakin. Se on todella pieni. Joku kreationisti on käyttänyt lottoarvontaa vertauksena siihen että on lähes mahdotonta ilman "älykästä suunnittelijaa" päätyä juuri nykyisen kaltaiseen elämän muotoon eikä mihinkään muuhun jos todennäköisyys on lottoarvontaankin verrattuna häviävän pieni.
Kyllä vaan. Ei pidä katsoakaan lottoarvontaa yksittäisen lottoajan kannalta vaan havaita se tosiseikka että koko Lotto-historian ajan aina vuodesta 1970-luvulta saakka on tietääkseni aina 100% varmuudella saatu arvottua joku lottorivi. Ei ole jäänyt kertaakaan väliin. Siis todennäköisyys lähempänä 1:tä kuin jotain muuta lukua.
Nykyisen kaltaiseen elämänmuotoon on päädytty siis huomattavan häviävän pienellä todennäköisyydellä. Mutta että yleensä johonkin elämän muotoon niiden miljardien erilaisten vaihtoehtojen päädytty on huomattavasti todennäköisempää.
Lähempänä luonnonvalinnan todellista mekanismia olisi lotto, josska jokaista numeroa saa arvata erikseen useita kertoja, kunnes se menee oikein. Todennäköisyydet suurenevat roimasti.
Ja tuota vastaavan esimerkin Dawkins samaisessa kirjassaan tarjoaakin ("Me thinks like a weasel"). Avaajalta tuo ilmeisesti jäi ymmärtämättä samaan tapaan kuin tuo Hoylen kardinaalivirhekin.
Joku matemaatikko on laskenut, että korttipakan satunnaisesti pöydälle levitettyjen korttien sinänsä hyvin epätodennäköisen järjestyksen syntyminen uudestaan vaatisi lähes 'ikuisuuden'; siihen ei riittäisi edes koko maailmankaikkeuden ikä. Yksinkertaisetkin proteiinit sisältävät satoja aminohappoja, mitä voisi verrata siihen, että kymmenen korttipakan kortit pitäisi satunnaisesti poimimalla saada haluttuun järjestykseen.
Analogiasi kusee kympillä.
Tuo uudelleenjärjestäminen kestäisi todella kauan, jos a) tavoitteena pitäisi olla nimenomaan jokin tietty järjestys ja b) tuo järjestyksen haku tapahtuisi täysin satunnaisesti. Kumpikaan ei noista vaan vastaa evoluution toimintaa.
Evoluution tavoitteena ei ole mikään tietty järjestys t.s. tämä nyt vallitseva tilanne on vain se toteutunut tapaus, ei mikään tavoiteltu tulos. Ja kuten pitäisi paatuneimmankin kreaatin jo tajuta, niin evoluutio ei myöskään ole täysin satunnaista, koska luonnonvalinta ei sitä ole.
Kerro enemmän tuosta Dawkinsin kirjassa olevasta tietokone "ajosta", joka jäljittelee luonnonvalintaa?
Aivan, se riippuu siitä, mistä näkövinkkelistä asiaa katsoo. Todennäköisyys, että voittaisin lotossa, on pieni. Mutta, että joku voittaa lotossa, on aika lähellä yhtä.
Hah hah...... voi kun naurattaa.
Sopisi tutustua todennäköisyyslaskema-matematiikkaan hiekan tarkemmin.
"Sopisi tutustua todennäköisyyslaskema-matematiikkaan hiekan tarkemmin."
Ei kai se kenellekään pahaa tekisi. Sinun on syytä alkaa melko alusta, vaikkapa aiheen nimestä. Naureskelet sitten, kun aihetta tulee itsellesikin; muilla onkin jo.
Ulkomuistista, siitä taitaa olla n. 15 vuotta, kun luin kirjan viimeksi:
Dawkinsin "me thinks like a weasel"-esimerkki jäljittelee luonnonvalintaa vain kasautuvan valinnan osalta t.s. esimerkki havainnollistaa kasautuvan valinnan laskennallisen tehokkuuden täydelliseen satunnaisuuteen nähden (siis tapaan, jolla Hoyle laski). Todelliseen luonnonvalintaan verrattuna esimerkki on tietysti karkea yksinkertaistus, mutta se on silti hyvin opettavainen sellainen.
Simulaatio tapahtui s.e. alkujaan satunnaisesta (paitsi pituudeltaan 19 merkin pituisesta) merkkijonosta ajokerroittan (sukupolvittain) valittiin tietyt "valintakriteerin" mukaiset merkit jäämään merkkijonoon, ja kaikki muut valittiin satunnaisesti uudelleen. Tuo valinta vastaa yksinkertaistettuna tilannetta, jossa ympäristön valintapaine suosii joitakin tiettyjä "alleeleja" (tässä kirjaimia), jotka siksi jätettiin elämään ja tuottamaan seuraava sukupolvi. Oikeassa elämässä toki niiden rinnalla eläisi toki muitakin "merkkijonoja", mutta niillä ei ole laskelman kannalta merkitystä, koska tarkoitus on selvittää nimenomaan se, kuinka nopeasti jokin ympäristön suosima tulos saavutetaan.
Ajokertoja toistettiin kunnes koko "valintakriteerin" mukainen merkkijono oli saavutettu. Se Dawkinsin käyttämä "valintakriteeri" oli tuo "me thinks like a weasel", mutta periaatteessa suurinpiirtein sama tulos saavutettaisiin ihan millä tahansa tuon mittaisella merkkijonolla. Olennaista on, että ympäristö jollakin kriteerillä valikoi "säilyvät alleelit" eli kirjaimet.
Tuloksen saavuttamiseen tarvittavien ajokertojen määrää verrattiin sitten siihen täydellisellä arvonnalla tarvittujen kertojen määrään, jolloin havaitaan, että tuloksissa on astronominen, useiden kertaluokkien ero kasautauvan valinnan hyväksi.
Siksi jokainen laskelma, joka ei tuota kasautuvaa valintaa ota huomioon käsitellessään tietyn muodon syntyhistoriaa, on jo premisseiltään perseellään. Tuohon ovat kapsahtaneet Hoylen lisäksi vielä eräät ID-valopäätkin kuten Dembski.
Dawkinsin luonnonvalinnan jäljitelmä on kyseenalaistettu alla olevassa linkissä. Onko sinulla Dawkinsin vastinnetta tähän?
http://www.answersingenesis.org/tj/v12/i3/dawkins.asp
Dawkinsin vastinetta ja Illun vastausta odotellessa pari kommenttia:
Weasel-esimerkki ei yritä todistaa Jumalan olemattomuutta tai elämän itsesyntyä, vaan havainnollistaa valintaprosessin merkitystä sattumanvaraisuuden vähentäjänä. Sen se tekee rakenteellisesti oikein, vaikkakin todellisuutta huomattavasti yksinkertaistaen. Tarkempia vastaavia simulaatioita on tehty nimenomaan luonnonvalinnan vaikutusten arvioimiseksi erilaisissa tilanteissa.
Tosiseikka, että kauttaaltaan elämässä ylivoimainen valtaosa lisääntymisen yrityksistä päätyy joko syntymättömyyteen tai varhaiseen kuolemaan on vahva näyttö mutaatioita karsivan valintaprosessin olemassaolosta. Vaikka weasel-lauseen sijalla oleva valintakriteeri onkin luonnossa paljon mutkikkaampi, se ei ole lähelläkään sokeaa sattumaa, vaan riippuu kunkin yrityksen laadullisista ominaisuuksista.
Mikään linkissäsi esitetty ei anna aihetta muuttaa ylläolevia päätelmiä.
Tuo kritiikkisivu on aika turhaa luettavaa, mutta muutama kommentti kuitenkin. En usko Dawkinsin tuota edes kommentoineen.
Siinä "me thinks like a weasel"-esimerkissä kyse oli nimenomaan kumulatiivisen valinnan tehokkuudesta verrattuna siihen, että kaiken täytyisi järjestyä sattumalta. AiG:n artikkelissa ei kumota sen paremmin simulaation tulosta (kasautuva valinta huikean paljon tehokkaampaa) kuin sitäkään, etteikö kasautuvaa valintaa tapahtuisi. Blind Watchmaker-kirjassa kyllä kerrotaan (muistini mukaan) toisaalla, että uudet rakenteet ovat tulosta asteittaisista kumulatiivisen valinnan tuloksena perimään kertyvistä muutoksista, mutta tämä esimerkki ei sitä tee tai ole tarkoitettu sitä osoittamaan. Esimerkissä on kyse nimenomaan kumulatiivisen valinnan tehokkuudesta laskennallisessa tehokkuusmielessä.
AiG:n artikkelin kirjoittaja on ymmärtänyt hieman väärin sen, mikä merkitys on sillä "me thinks like a weasel" merkkijonolla itsellään. Sen tietämisellä etukäteen ei ole mitään muuta merkitystä kuin, että se havainnollistaa itse valintaa, tuo merkkijono siis ainoastaan edustaa jotakin mielivaltaista ympäristön valintapaineen suuntaa.
Tietysti esimerkki on yksinkertaistettu, asiat ovat monimutkaisempia elävässä elämässä kuin esimerkissä. Kuten AiG:kin aivan oikein huomauttaa, niin ympäristö voi muuttua, jolloin valintapaineetkin voivat ohjata kehitystä alkutilanteesta poikkeavaan suuntaan. Kehityksen suuntaan vaikuttavia ympäristönmuutoksia tapahtuu riittävän pitkien aikojen kuluessa lähes varmuudella, ja esimerkissä on siis oletettu ympäristön ohjaavan koko tarkastelujakson ajan samaan suuntaan. Huomaa kuitenkin, että vaikka tuo ympäristön ohjaus muuttuisi monestikin, niin silti kasautuva valinta on tehokkuudeltaan täysin suvereeni satunnaisuuteen verrattuna. Noita muutoksia olisi voitu esimerkkiin laittaa, mutta sillä ei olisi esimerkin kannalta mitään merkitystä. Tuo olisi voitu tehdä vaikka s.e valintapaine muuttuisi jossakin prosessin stepissä muodosta "me thinks" muotoon "he stinks", jolloin tarvittavien sukupolvien määrä luultavasti kasvaisi, mutta simulaation lopputulos olisi edelleen täysin sama: kasautuvan valinnan tehokkuus olisi aivan samaan tapaan useita kertaluokkia suurempi kuin satunnaisen vertailutapauksen.
Sekin on totta, että aiemmin valinnassa suositutkin perimän osat voivat kohdata uusia mutaatioita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkkitapauksen rinnalla samassa "populaatiossa" eläisi muitakin "merkkijonoja" t.s. vaikka yksittäiseen jo toteutuneeseen suotuisaan merkkitapaukseen kohdistuisikin uusi mutaatio, niin tuo valinnassa menestyvä tapaus olisi edelleen todennäköisesti populaatiossa olemassa. Populaatiossa olemassaolevan menestyvän muodon päätyminen takaisin tarkasteltavaan perimänjaksoon olisi suorastaan todennäköistä, ja myös paljon todennäköisempää kuin sen palaaminen uudelleen mutaation kautta, joka sekin olisi mahdollista. Tuo suotuisan merkin "uudelleenmutatoituminen" voisi siis lisätä tarvittavien sukupolvien määrää, muttei muuttaisi sitä tehokkuusvertailun lopputulosta mihinkään suuntaan sekään. Tuo ainoastaan turhaan komplisoisi tässä nykymuodossaan hyvin opettavaista esimerkkiä..
En muista montako kertaa tehokkaampaa se kasautuva valinta oli, mutta siinä puhutaan todella valtavasta erosta.
Kyllähän kasautuva valinta on tehokasta "tietokoneella", jos on ohjelma ja mistä valita.
Kuitenkin jos lähdemme liikkeelle yksinkertaisesta otuksesta, jolla on olemassa vain yksi ajo tuota tietokoneohjelmaa, eikä ole "varastossa" noita muita ajoja, niin sama ohjelma pyörii jatkuvasti, eikä kasautuvaa valintaa pääse syntymään.
Siis mistä muodostuu tuo valinnan runsaus, josta valita? Valintahan ei luo nuita valintoja, vaan valitsee niistä.
Ota huomioon, että tuossa tietokoneohjelmassa oli jo alun alkaen mahdollisuus päästä heti tuohon tavoitelauseeseen, mutta alussa olleessa, elävässä elämässä tätä mahdollisuutta ei ollut.
>>Siis mistä muodostuu tuo valinnan runsaus, josta valita?
"Ota huomioon, että tuossa tietokoneohjelmassa oli jo alun alkaen mahdollisuus päästä heti tuohon tavoitelauseeseen, mutta alussa olleessa, elävässä elämässä tätä mahdollisuutta ei ollut."
Korjaisin oman lauseeni loppuosan muotoon, myös alussa oleessa, elävässä elämässä on heti päästy oikeaan "tavoitelauseeseen".
Rekompinaatio ei synnytä uutta geneettistä matriaalia valittavaksi. Luonnovalinta pyrkii poistamaan elinkelvottomat mutaatiot, joten ne ovat vain marginaaliin kuuluva asia, siis kaikka mutaatioita ei voida hyväksyä.
Kas, a:han se siellä yrittää kirjoittaa. Muutaman melkein koherentin lauseen saitkin aikaisiksi, mutta asiaa niistä ei edelleenkään löytynyt.
Rekombinaatiot ja mutaatiot nimenomaan tuottavat uutta geneettistä materiaalia, myös uutta DNA:ta, joten suksipas nyt siitä sinne helvettiisi tuhlaamasta toisten aikaa.
Oikean lottorivin todennäköisyys putoaa melko dramaattisesti, jos se vaaditaan arvontajärjestyksessä.
Tai kahdesti peräkkäin.
Muistetaan kuitenkin se, että todennäköisyyksien summalain mukaan lottorivin yhteneväisyys on todennettava kahdesti.
????
Heh, minun piti vastata avaukseen mutta se jäikin vahingossa tuonne ylemmäs. Eli jos jotakuta kiinnostaa niin tuolta ylempää löytyy tekstia missä kumoan täysin avauksen horinat Hoylen muka tekemästä virheestä.
Etpähän kumonnut mitään horinoita, esitit vain omiasi. Ja yhden emävaleenkin.