Olen ajautunut jotenkin sellaiseen tilanteeseen arjessani, että todennäköisyys burnoutille on lähes varma. Aloitin neljä vuotta sitten ammattikorkeakoulussa opiskelut sillä ajatuksella, että käyn töissä perheyrityksessämme aina vain sen verran, että tulen toimeen. Kaksi vuotta tämä onnistui. Tuli vuosi 2009 ja taloustilanteen heikentyessä alkoi perheenjäsenten ja ainoan ulkopuolisen yhtiökumppanin väliset erimielisyydet. Tämä johti siihen, että ulkopuolisen yhtiökumppanin osakkeet ostettiin ja hänet poistettiin yrityksestä. Hän toimi siihen asti käytännössä toimitusjohtajan tehtävissä ja minä avustin aikataulujeni mukaan häntä.
Ulkopuolisen kumppanin lähdettyä koko organisaation pyörittäminen jäi minun huolekseni. Kysessä on PK yritys, joten päätin opiskelujen ohessa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin yrityksen hallinnolliset tehtävät. Lisäksi kesken luentojen kiirehdin vastaamaan puhelimeen, tauoilla hoidan tarjouksia ym. Tämä oli pakon sanelema asia, sillä yrityksen talous ei kestä rekrytiomista, eikä kukaan muu yrityksemme työntekijöistä pysty hoitamaan näitä tehtäviä. Tämä on kokeiltu sillä seurauksella, että minulla oli sen jäljiltä tuplasti enemmän työtä.
Opinnoissa alkaa nyt viides vuosi, sillä en valmistu määräajassa. Syksyksi on vielä muutama kurssi. Työhommat jatkuvat tietenkin normaalisiti. Opinnäytetyö oli tarkoitus tehdä tämän kesän kuluessa aina kun aikaa liikenee. Eipä liiennyt. Töissä on ollut kova ruuhka, ja kesä on mennyt käytännössä niin, että ainakin toisen viikonlopun päivän olen viettänyt töitä tehden. Kovalla työllä asiat kyllä onnistuvat, mutta oma jaksaminen tämän keskellä huolettaa. Motivaatio kouluasioihin on tiessään. Aktiivinen liikuntaharrastus on jäänyt tänä kesänä kaiken kiireen jalkoihin. Lisäksi oma talous on hieman tiukka opiskelusta johtuen.
Kun kyseessä on kuitenkin menestyvä perheyritys, jonka tulen jossain vaiheessa saamaan sukupolvenvaihdoksen kautta omakseni, en voisi oikein lyödä sitä laimin. Eikä myöskään koulua voi jättää kesken, niin tuntuu siltä, että ei ole poispääsyä tästä liiallisesta kuormituksesta. Kaikki muu elämässä onkin kohdallaan. Parisuhde voi hyvin, koska puoliso on ymmärtäväinen. Mutta joskus vaan tuntuu, että pää poksahtaa. Iltaisin ajattelen lentämistä, että saan nukuttua. Muuten kaikki asiat vaan pyörivät päässä, eikä uni tule.
Kaiken lisäksi kaverini päätti pyytää minua bestmaniksi, enkä kehdannut kieltäytyä. Tässä siis järjestellään vapaa-ajalla niitäkin asioita.
Olisiko kenelläkään vinkkejä, että minkälaisilla eväillä lähdetään syksyyn, että en löytäisi itseäni hermoparantolasta keväällä?
Ulkopuolisen kumppanin lähdettyä koko organisaation pyörittäminen jäi minun huolekseni. Kysessä on PK yritys, joten päätin opiskelujen ohessa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin yrityksen hallinnolliset tehtävät. Lisäksi kesken luentojen kiirehdin vastaamaan puhelimeen, tauoilla hoidan tarjouksia ym. Tämä oli pakon sanelema asia, sillä yrityksen talous ei kestä rekrytiomista, eikä kukaan muu yrityksemme työntekijöistä pysty hoitamaan näitä tehtäviä. Tämä on kokeiltu sillä seurauksella, että minulla oli sen jäljiltä tuplasti enemmän työtä.
Opinnoissa alkaa nyt viides vuosi, sillä en valmistu määräajassa. Syksyksi on vielä muutama kurssi. Työhommat jatkuvat tietenkin normaalisiti. Opinnäytetyö oli tarkoitus tehdä tämän kesän kuluessa aina kun aikaa liikenee. Eipä liiennyt. Töissä on ollut kova ruuhka, ja kesä on mennyt käytännössä niin, että ainakin toisen viikonlopun päivän olen viettänyt töitä tehden. Kovalla työllä asiat kyllä onnistuvat, mutta oma jaksaminen tämän keskellä huolettaa. Motivaatio kouluasioihin on tiessään. Aktiivinen liikuntaharrastus on jäänyt tänä kesänä kaiken kiireen jalkoihin. Lisäksi oma talous on hieman tiukka opiskelusta johtuen.
Kun kyseessä on kuitenkin menestyvä perheyritys, jonka tulen jossain vaiheessa saamaan sukupolvenvaihdoksen kautta omakseni, en voisi oikein lyödä sitä laimin. Eikä myöskään koulua voi jättää kesken, niin tuntuu siltä, että ei ole poispääsyä tästä liiallisesta kuormituksesta. Kaikki muu elämässä onkin kohdallaan. Parisuhde voi hyvin, koska puoliso on ymmärtäväinen. Mutta joskus vaan tuntuu, että pää poksahtaa. Iltaisin ajattelen lentämistä, että saan nukuttua. Muuten kaikki asiat vaan pyörivät päässä, eikä uni tule.
Kaiken lisäksi kaverini päätti pyytää minua bestmaniksi, enkä kehdannut kieltäytyä. Tässä siis järjestellään vapaa-ajalla niitäkin asioita.
Olisiko kenelläkään vinkkejä, että minkälaisilla eväillä lähdetään syksyyn, että en löytäisi itseäni hermoparantolasta keväällä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.