Ne haluaa jumalia ja enkeleitä. Kaikki tietää,
ettei ole. Ne pelkää kuolla. KUOLLA
ettei ole. Ne pelkää kuolla. KUOLLA
Uskovaiset elämän pelkääjiä
Kuolla
34861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
on, monille uskoville nöyrtyminen on äärimmäisen
vaikea asia. He eivät kykene nöyrtymään siihen
asiaintilaan, että kaikki eliöt kuollesaan
hajoavat siten että niiden voidaan sanoa häviävän
olemassaolosta. Nöryyden puute yhdistettynä
ylikiihottuneeseen eloonjäämisviettiin ja pelkoon
ajaa uskovia eteenpäin omissa harhamaailmoissaan.
ne pelkää kuolla. ne pelkää elää ilman apua..
ilman käskyjä.. ilman tiettyä suunnitelmaa.
nimenomaan eivät pelkää, kaikkein vähiten
kuolemaa. Uskovaiset ovat nimenomaan nöyrtyneet,
tunnustaneet oman pienuutensa ja mitättömyytensä
tässä maailmassa. He ovat tunnustaneet että
maailma ja koko universum on suuremman Luojan
varassa ja tahtovat kuulua hänelle, joka meidät on
luonut. Näin he ovat vapaita tämän maailman
kahleista. Sitä vain pidetään hulluutena. Ehkä
liian hyvää ollakseen totta?
uskovaiset ole lainkaan nöyrtyneet, kun eivät
kykene nöyrtymään siihen, että ei ole olemassa
mitään Jumalaa, joka pitäisi heitä tai tekisi
heistä 'tärkeitä'. Ateistit sen sijaan kykenevät
näkemään nöyrästi oman pienuutensa ja sen, että
he 'kuuluvat maailmalle', koska ovat sen osia.
Eivät uskovat eivätkä ateistit voi olla mitenkään
vapaita 'tämän maailman kahleista', paitsi
tietysti sen jälkeen kun olemme kuolleet ja meitä
ei enää ole.
Ei 'hulluus' ole mitään 'hyvää'.
Jumalan olemassaolon, mutta et pysty sitä
todistamaan. Se että sanot ettei Jumalaa ole
olemassa, on sinun kokemuksesi mutta ei mikään
universaalinen totuus. Kuten en minäkään pysty
todistamaan sinulle minun Jumalani olemassa oloa.
Miten voit tietää etteivät uskovaiset ole vapaita
tämän maailman kahleista? Oletko joskus ollut
uskossa ja luopunut siitä?
"He ovat tunnustaneet että maailma ja koko
universum on suuremman Luojan varassa ja tahtovat
kuulua hänelle, joka meidät on luonut."
Somennettuna tuota kutsutaan
kansanomaisesti "perseennuolemiseksi."
Vain hienoisell amuokkauksella tuon lauseen voi
liittää työelämään:
"He ovat miettineet, että heidän elämänsä on
juuri sen tyäpaikan varassa ja tahtovat
mielistellä häntä, joka on heidät palkannut."
Ja tätä mielistelyä tehdään sitten muitten
kustannuksella...
kyseessä ei olisi aito usko. Vertauksessa on
lisäksi pieni ristiriita: työpaikka on
konkreettinen, todistettavasti olemassa oleva
laitos. Mitä tulee Jumalaan, kuka on hänet nähnyt?
Empä usko että moni jaksaisi MIELISTELLÄ asiaa
jota ei tiedä varmaksi olevan olemassakaan...
Ihmiselle on hyvin helppoa ajatella ettei Jumalaa
ole olemassakaan, kun elämä kerran muutenkin sujuu
vallan mainiosti ilman Häntäkin. En tiedä, ehkä
niin voi olla, mutta vähän uskomattomalta
kuulostaa... Tunnen varmasti enemmän uskovaisia
kuin moni keskivertosuomalainen (en nyt silti
tarkoita yleistää) mutta en ole koskaan kuullut
moisista motiiveista!
että kukaan ei voi todistaa Jumalan/Jumalien
olemassaoloa/olemattomuutta. Ei kukaan voi
myöskään todistaa, että esim. minä en olisi
kaikkivaltias Jumala, sillä Jumaluuteni on
salattu. Eikä kukaan voi todistaa, etteikö
Pleroma olisi kaikkien Jumalien luoja ja maailman
säätäjä.
Voin helposti tietää, että uskovat eivät ole
vapaita tämän maailman kahleista, esimerkiksi
siitä, että jos uskovan ihmisen
energiansisäänsyöttöjärjestelmä lakkaa
toimimasta, hänen tajuntansa sammuu ja hän kuolee.
Esim. jos sinä lopetat hengittämisen, niin jonkin
ajan kuluttua tajuntasi sammuu ja vähän pitemmän
ajan kuluttua kuolet. Näin käy jokaiselle, uskoi
mihin Jumaliin hyvänsä tai oli uskomatta. Tämän
maailman kahleista pääsemme vasta kun kuolemme,
eli häviämme olemassaolosta.
on ihan samanlainen fysiolofia kuin muillakin
ihmisillä, totta. Kun he kuolevat, he mätänevät ja
maatuvat. (maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun
pitää jälleen tuleman) Se mistä kristityt puhuvat
on RUUMIIN YLÖSNOUSEMUS.
siitä 'ruumiin ylösnousemuksesta' saa toki puhua
niin paljon kuin kutakin nyt sattuu huvittamaan.
Juttu on niin, että maailmaan mahtuu paljon
puhetta ja loppuu se puhe 'ruumiin
ylösnousemuksesta' siitä puhuvan kuollessa, ja
niin loppuu muukin satuilu.
Raamattu antaa käsitteen uskovaisesta.
Uudestisyntynyt ylhäältä taivaasta. Ovat
maailmassa mutta eivät tästä maailmasta. Sinun
sielu on sinetöity hengelläsi. Kenen henki
sinussa on, sen oma olet. Uskovaisen sielu on
sinetöity Pyhällä hengellä ja ruumiin kuoleman
jälkeen sielu ja henki eivät kuole, mutta ruumis
palajaa maahan takaisin. Sieltä se on ja sinne se
kuuluu.
Lehdissä kirjoitetaan: "menetti henkensä". Miksi?
Henkihän ei kuole vai oletko eri mieltä?
pelkkää höpötystä, jolla ei anna hyvää kuvaa
siitä mitä elämä oikeasti on. Ei eläimissä (ei
siis myöskään ihmisessä, joka on eläin) ole
olemassa mitään 'henkeä'. Siksi kenessäkään ei
ole kenenkään 'henkeä'. Siksi 'henki' ei voi
kuolla, miten semmoinen voisikaan kuolla jota ei
edes ole olemassa.
On tapana kirjoittaa: 'menetti henkensä' vain
siksi että se on tapana. On olemassa muitakin
huonoja tapoja.
Job menetti alussa kaiken omaisuutensa eli
lapsensa (10 kpl) ja suuren määrän karjaa. Kun
koettelemukset olivat ohitse lupasi Jumala
siunata Jobia kaksinkertaisesti verrattuna
menetettyyn. Hän sai karjaa kaksinkertaisesti
mutta lapsia vain saman kymmen kappaletta. Miksi?
Siinäpä sinulle miettimistä.
Kerro sitten minulle kuka olet jos sinussa ei ole
henkeä. Mikä on se tekijä joka sinut alussa teki
eläväksi ja mikä se tekijä mikä elämäsi lopettaa?
Olli oletko viisas ihminen?"! Vittu mitä skeidaa
ja perusteluja...
Satuja satuja ja satuja... aivopesu
toimii,edelleen!!
Mitäs karitsa sulle on tehny et tollai alat
vaahtoo. jos osoitit kiukkusi ollille olis ehkä
parempi kattoo mihkä kohti vastaukses pistät.
nettikyttä!
Tarina Jobista kertoo vain sen, että se Jumala
joka Jobia tuolloin kiusasi, oli hullu.
Kysyt että mikä olen, kun minussa ei ole 'henkeä'.
Olen eliö, ja minut on tehnyt eläväksi se
prosessi joka aluksi tapahtui vanhemmissani
(isässäni ja äidissäni). Laajemmin tarkasteltuna
elämä on aineen prosessi sopivissa olosuhteissa,
ja tässä maailmankaikkeudessa nuo olosuhteet
toisinaan ovat elämälle sopivat. Se tekijä, joka
tekee minut eläväksi(ja elämäni lopettaa) on/ovat
luonnonlait, jotka tässä maailmankaikkeudessa
toistaiseksi ovat olleet voimassa.
Ei elämään tarvita mitään 'henkeä', eikä mitään
henkeä tietenkään ole olemassakaan. Kaikki elävät
elävät ihan mallikkaasti, vaikkei niillä
mitään 'henkeä' olekaan. Niin kauan kuin
energiansisäänsyöttö organismiin on turvattu,
niin kauan se pysyy elossa. Henkeä ei elämässä
ole.
Puhut koko ajan luonnonlaista. Mikä on lain
olemus? Laki säädetään aina, joten olet nyt
kertomassa minulle että joku sääti lain. On
nimittäin todella virheellistä käyttää teoriassa
laki sanaa koska teoriahan esittää ettei
luonnonvalintaa ohjaa mikään äly vaan sattuma,
eikö näin?
Ajatuksesi elämästä on minun näkemyksellä ontuva
mutta jos niin uskot niin siitä vaan.
on vain sana, jonka tarkoitus on kuvata niitä
toimintaperiaatteita, jotka maailmassa toimivat.
Ei luonnonlakeja ole kukaan säätänyt, vaan ne
ovat potentiaalisina aina olleet olemassa.
Ei luonnonvalintaa teoriankaan mukaan ohjaa
sattuma, vaan erittäin monimutkaiset prosessit,
jotka ihmisen näkökulmasta ovat sattumanvaraisia.
Nämä prosessit ovat seurausta aine-energian
ominaisuuksista.
Ajatukseni elämästä ei ole lainkaan ontuva, koska
asia on todella niin kuin kuvaan.
Onko tosiaan noin? Keksitkö sitten syyn miksi minä haluan ennenkaikkea joko kuolla tai tulla temmatuksi pois tästä ruumiista Jeesuksen luo? En minä välitä kovinkaan paljon oleskella täällä, ja voin täysin valehtelematta sanoa, että en ole ikinä pelännyt kuolemaa (paitsi ehkä hieman tapaa jolla se voi tulla, katsos liha on heikko).
Meneppä jututtamaan vaikka vanhemman ikäluokan uskovaa ja kysy pelkääkö hän kuolemaa tai pelkääkö hän edes elämää? Meneppä käymään sairaalassa kuolevien osastolla, ja vertaa siellä uskovan ja uskottoman kuolemista (siinä on jotakin mikä pitäisi jokaisen nähdä).
Ajattele ennenkuin kirjoitat (= tapa jolla saada sormesi pois näppäimistöltä)
Haluat kuolla koska olet epäonnistunut elämässä.
Et uskalla ottaa vastuuta omasta elämästäsi, on
paljon helpompaa paeta huumeiden tai uskonnon
turvaan.
Uskovat pelkäävät kuolemaa, he pelkäävät sitä että
lakkaavat olemasta. Eivät kestä totuutta.
He ovat pahoillaan siitä että eivät käyttäneet
elämäänsä hyvään elämiseen, vaan turhaan toivoon
jostakin olemattomasta kuoleman jälkeisestä
elämästä.
Toiveet eivät totuutta muuta.
Hyvää kesän jatkoa sinullekin.
Onko sinullakaan kohta mitään sanottavaa tällä
palstalla? Vastaustesi taso alkaa muistuttamaan
Pakanan vastaavia.
Entisenä hihhulina tiedät ettemme pelkää
kuolemaa. Se että uskosta osattomana käy kuoleman
rajalla muistuttaa helvetistä. Niin minullekin
kävi. Rajussa ulosajossa aloin miettimään miten
olisi käynyt jos olisin siinä kuollut. Tajusin
että ilman Jeesusta olisin helvetissä. Siksi
aloin etsimään Jumalan kasvoja ja sain vapautua
kuoleman pelosta.
Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä".
Jos löysimme totuuden kait me sen kestämme.
Taitaa kuitenkin Alex olla niin ettet itse ole
löytänyt totuutta ja pelkäät itse kuolemaa? Mitä
sitten kun raja tulee vastaan ja tennarit jää
lattialle? Missä olet sitten?
loppui siihen hetkeen kun tunnustin itselleni että
maailmankaikkeus kaikkine asioineen ei tarvitse
jumalahypoteesia.
Siihen loppui epäilys, siihen loppui pelko.
Siitä alkoi onnellinen elämä.
Olen nähnyt paljon ihmisiä jotka saavat rauhan
uskonnosta (uskontokunnasta riippumatta). Hyvä
näin. On helpompaa elää uskoen ja pohtimatta
maailman totuuksia, mutta jos pohdit liikaa
uskontoa toteat sen olevan huumetta. Ja niinkuin
muutkin huumeet, se on toisille vaarallista ja
toisille ei.
Ei minun tarvitse sitä koko aikaa miettiä.
Riittää kun on olemassa ja Jumalan laki on
kirjoitettuna sydämeen eli rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi.
Olet kyllä oikeassa yksilökohtaisesta uskon
vaikutuksesta. Onhan eikkaritkin yksilöitä.
omat mielipiteet ja ajatukset... ei ole heitetty
sanoja suuhun kuin sulle... kopoia kopion perään!
Kyllä mielipiteesi on jonkun toisen kehittämiä
eli olet valinnut elämänfilosofiasi jonkun toisen
ajatusten pohjalta.
Varmaankaan et esimerkiksi tutki itse
evoluutioteoriaa lainkaan vaan luet toisten
tutkimustuloksia? Olet siis itsekin aivopesty.
mulla on tuhansia kirjoja... jostainhan se oppi
täytyy hakea! on tyhmää olla tietämättä! Ottaa
tietoa vastaan, toisin kuin uskova, jolle
heitetään joku fakta vietikapulana, niin tipahtaa
kun ei osu yksiin oman jutun kans! Vaikka olisi
toditetusti niin... se on sääli
rauhaa
Uskomme kyllä pohjautuu Raamattuun, mutta on
olemassa paljon muuta lähdekirjallisuutta jota
voi lukea. Olen itse kiinnostunut Raamatun
arkeologiasta ja otan yhteyttä Yhdysvaltoihin
tutkijoihin jotka tekevät löytöjä Lähi-Idässä.
Ongelma on ollut vain se että kovin harvoin
muistavat vastata joten voi mennä aikaa puoli
vuotta ja muistutuksella saa vastauksen.
Mainitsin Joosefin haudasta Egyptissä ja olen nyt
hakemassa sitä tutkijaryhmää joka paikalla on
ollut todistamassa sen alkuperää ja yhteyttä
Raamatun kertomukseen. Tiedän sen että kertomus
käy yhteen löytyneiden todisteiden valossa, mutta
lisätietoja kaipaan.
Miksi muuten arkeologia tukee Raamattua muttei
biologia?
Kaikki tietää ettei ole Jumalaa, mutta minäkin
uskon Jumalaan, joten valehtelet. Taas kerran
sanat ovat tärkeitä. Ajattelet ilmeisesti että ne
ihmiset jotka eivät usko Jumalaan ovat kaikki.
Aivankuin uskovainen ei olisi ihminen.
Muistuttaa jo Hitlerin ajatuksia, vaikka et ehkä
sitä tarkoittanut?
Kuolemasta sen verran että minulla on tilit
selvät ja voisin lähteä täältä jo tänään.
Inhimillistä on että ajatus tuottaa surua kun on
pieni lapsi ja todella rakas vaimo, jotka
jäisivät yksin. Täydellisessä rakkaudessa ei ole
pelkoa eli Jumalassa siksi en pelkää kuolemaa.
Tällaista samaa on kirjoitettu jo aiemminkin
pelosta uuden keskustelun alle. Voisiko dj
vaihtaa levyä?
"Täydellinen rakkaus" odottaa sinua. Tee miehen
työ ja vedä naru kaulaan. Vai epäiletkö
sittenkin, että uskosi voikin olla valhetta?
Elämä on lahja meille. Kuinka minä itseni
tappaisin? Elämällä on tarkoitus ja päämäärä,
ainakin minulla.
Osoitat kommentillasi todella huonoa
huumorintajua. Eikkari ystäväni ampui pari vuotta
sitten itsensä enkä ole siitä päässyt yli oikein
vieläkään. Ainoa asia mikä lämmittää oli se että
hän oli ennen kuolemaansa sanonut että minä olen
ainoa ihminen joka häntä on kuunnellut ja
ymmärtänyt koskaan. Hänellä oli kova tausta kotoa
eikä päässyt eroon painajaisunistaan jotka vuosia
veivät unen. Niinpä alkoholi maistui reippaasti.
Hänen itsemurhansa oli kohdalleni todellinen
shokki. Voisit ajatella mitä kirjoittelet!
Tällaiset ihmiset tarvitsevat apua ja elämälläni
on tarkoitus. Auttaa sorrettuja, heikkoja ihmisiä!
Väärä mies auttajana. Olisit ohjannut
ammattiauttajan luo. Ei sinusta ole eikä ollut.
Ymmärrä jo nyt saatanan terapeutti.
Ei muuten pidä paikkansa, just päin vastoin.
Mun yksi ystäväni pelkäsi kuolemaa sairastaessaan
syöpää, mutta vapautui kuoleman pelosta
tullessaan uskoon. Tuskin siinä vaiheessa mikään
lume-uskos auttais, joten se on todellinen asia,
joka on olemassa.
Ja ei kannattaisi sanoa, ettei Jumalaa eikä
enkeleitä ole, MILLÄS TODISTAT? Monet ovat jopa
enkeleitä nähneetkin. Äläkä vaan väitä, että
koska et näe Jumalaa, sitä ei ole. Silloin
sinuakaan ei nyt ole olemassa koska en näe sinua
nyt. Oiskohan kysymys siitä, että meidän ihmisten
näkökyky on rajoitettu, ethän näe ilmaakaan jota
hengität paitsi jos se tiivistyy vedeksi...mutta
tiedät, että se on koska se "toimii"
Raamatussa on sopiva vastaus tähän:"Hullu sanoo
sydämessään, että Jumalaa ei ole".Huom minä en
syytä sinua hulluksi, mutta Raamattu kyllä...
Hyvää viikonloppua ja jatkoa elämällesi.