Kärsin masennnuksesta, paniikiihäiriöistä,
unettomuudesta, pakkomielteistä
Olen usean vuoden käyttänyt Zoloftia 150 mg
päivittäin. 10 mg Stesolidia. 2 mg , Xanoric Uniläkkeennä 600 mg Heminevriniäm, 15 mg imovanea,
12 tablettia 5 mg Theralenia, nukun vain 5 tuntia yössä ja vaikka olen hyvin väsynyt en
pysty rentoutumaan ja keskityskyky on nollassa,
haluaisin päästä riippuvuvuudesta lääkkeistä eroon mutta miten, toisinaan otan esim.Stesolidia 3 kertaisen määrään, joskus pari lisää. Onko itsemurha helpoin ratkaisu?
unettomuudesta, pakkomielteistä
Olen usean vuoden käyttänyt Zoloftia 150 mg
päivittäin. 10 mg Stesolidia. 2 mg , Xanoric Uniläkkeennä 600 mg Heminevriniäm, 15 mg imovanea,
12 tablettia 5 mg Theralenia, nukun vain 5 tuntia yössä ja vaikka olen hyvin väsynyt en
pysty rentoutumaan ja keskityskyky on nollassa,
haluaisin päästä riippuvuvuudesta lääkkeistä eroon mutta miten, toisinaan otan esim.Stesolidia 3 kertaisen määrään, joskus pari lisää. Onko itsemurha helpoin ratkaisu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainoa varma mitä voin todeta on se että täältä et tuohon ongelmaan saa vastausta. Aivan liian monimutkainen oireilu ja lääkitys. Kehotan menemään sellaiselle psykiatrille joka on perehtynyt lääkityksiin ja viemään mukana kaikki mahdolliset tiedot aiemmista lääkkeistä, loppulausunnot, reseptit mitä vain löydät ja saat hoitopaikoistasi.
Kuraattorin puheilla, ja tapaan myös lääkärini
toisinaan joka on psykiatrin professori (30 vuoden kokemus) kyllä olen kokeillut erilaisia
lääkkeitä ja Zoloftia on vähennetty 100 mg ja
olen myös lopettanut Busparin syömisen koska siitä ei ollut juuri mitään apua, mutta mitä tehdä bentsojen kanssa tiedän että niistä on
vaikea päästä eroon.
Todennäköisesti se 30 v psykiatrina toiminut professori luottaa ja tuntee ne vanhat lääkkeet. Minusta tämä on entistä suurempi syy lähteä sellaiselle psykiatrille, joka tuntee lääkkeet. Tällaisen lääkeyhdistelmän hallitseminen on erittäin vaikeaa ja profesorit ovat usein keksittyneet enemmän tutkimukseen kuin lääkitysten järkeistämiseen.
Mutta mikä on syysi päästä eroon riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä? Epäiletkö että ne aiheuttavat kuvaamiasi oireita? Vai voisivatko oireet johtua siitä että iän myötä jonkun muun lääkkeen pitoisuus on noussut? Tai masennuksesi on mennyt ajan kanssa vaikeammaksi ja tarvitsee tehostamista?
hämmästynyt kysymykseesi bentsojen eroon pääsemisestä. Eivät ne tietenkään aiheuta ko oreita vaan siksihän niitä käytän että nimenomaan pääsisin oireista eroon. Mutta kun
toleranssi noihin bentsoihin nousee niin eikö olisi paras yrittää niistä pikkuhiljaa päästä eroon, mutta miten?
Kuinka koukussa?
Mene A-klinikalle, ei se oo hävettävää,siellä on muutenkin joskus fiksumpaa henkilökuntaa kuin noissa mielenterv.tstoissa!
Akupunktio ois hyvä kokeilla, siinä addiktiopotilaille laitetaan korviin oliko se nyt 5 neulaa-kokeillut joskus vuonna yks ja kaks, ja upeeta! Olen testannut akua muihinkin, kuten selkäspasmeihin-ja taas UPEETA!!!
Suosittelen.
Olen itse taas koukussa moneen........en oikeeseen kamaan, mutta kuitenkin. Mut jos ei muuta ni ainakin kykenen elämään muka "normaalia" elämää-mitä se on...?
Mutta hymyillä jaksan ilman mömmöjakin!
Halaan sua!
En ole edes ajatellut A-klinikkaa koska en käytä alkoholia.
Bentsot haluaisin lopettaa mutta pelkään vieroitusta.
olisi kai etsiä lääkäri joka on todella perehtynyt lääkeaineriippuvuuden hoitoon tai hakeutua A-klinikalle koska erittäin todennäköisesti noiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö noilla annoksilla on jo muodostunut riippuvuudeksi.
Bentsojen teho unilääkkeenä katoaa muutamassa kuukaudessa, niiden ahdistuneisuutta poistava teho säilyy pitempään.
Toleranssin kehittyminen voi jopa aiheuttaa unettomuutta ja ahdistuneisuutta joka johtuu riippuvuudesta.
Vieroitus tapahtuu yleensä pitkän puoliintumisajan omaavilla bentsoilla annostusta vähentämällä ja se voi kestää jopa vuoden.
Itsemurha-ajatukset kannattaa heivata heti kättelyssä ja pureutua päättäväisesti lääkityksen järkeistämisprojektiin, elämää on bentsojen jälkeenkin.
Olen itse käynyt läpi bentsojen lopettamisen, olosuhteiden pakosta jouduin lopettamaan seinään ja käymään läpi koko prosessin yksin ilman minkäänlaista tukea. Homma kesti alusta loppuun hieman yli vuoden mutta sen jälkeen elämä taas maistui ja 12 vuoteen en tarvinnut mitään lääkitystä.
Oliko vieroitusoireet ihan hirveät? Pystyitkö
olemaan töissä?
Ja mitä sen jälkeen jos ahdistuneisuus jatkuu?
En käytä alkoholia siksi ei ole ollut ajatustakaan mennä A-klinikalle.
on oikeastaan vaikea määritella, lopettamisen jälkeen koin n. 4 kk kestävän paniikkikohtausta muistuttavan tilan, on mahdotonta sanoa olivatko tuntemukset vieroitusoireita, vai se alkuperäinen sairaus jota bentsoilla oli lähdetty lääkitsemään, oireet olivat kuitenkin minulla huomattavasti massiivisemmat kuin ennen lääkitystä.
Työnteoko ei lopettamisen jälkeen tullut kysymykseen, tuntui että oli täysi työ pysytellä yleensä jotenkuten järjissään.
Vuoden kuluttua lopettamisesta alkoi työnteko jo sujua ja kaikki ennen ja jälkeen lääkitystä vaivanneet oireet olivat kadonneet täysin ja pysyivät poissa ilman mitään lääkkeitä 12 vuotta.
A-klinikka hoitaa muitakin riippuvuuksia kuin alkoholismia, lääkeaineriippuvuus kannattaa selvittää sellaisten lääkärien kanssa jotka ovat perillä riippuvuuden hoidosta, yleislääkärit siitä harvoin ymmärtävät tuon taivaallista.
Olen itse juuri toipumassa erään, emotionaalisesti erittäin traumaattisen kokemuksen laukaisemasta masennus/ahdistus/paniikkikaudesta, asiaan vaikuttaa tosin muitakin yleiseen elämäntilanteeseen liittyvia seikkoja, joista suurimpaan osaan en pysty itse vaikuttamaan.
Olen käyttänyt alusta asti pelkästään bentsoja (Xanor) ja pudottanut hitaasti vuorokausiannoksen n. kymmenesosaan aloitusannostuksesta.
Olen pitänyt annostelun niin matalana etteivät oireet ole missään vaiheessa kadonneet täysin ... kestämistä siinä on ollut, alkuaikoina paniikkikohtaukset olivat kohtalaisen voimakkaita lääkityksestä huolimatta ja usein tuli päivän, pari kestäviä itkukausia sängynpohjalla.
Olen tämän prosessin aikana toisaalta myös kyennyt tutustumaan itseeni, löytänyt itsestäni asioita joista en tiennyt aiemmin ja kyennyt muokkaamaan stressitekijöihin reagoimistani ja arvelen tällä keinoin saaneeni elämänhallintatyökaluja joita mikään oireet poistava lääke ei voi antaa.
Yksi pahimpia kantoja kaskessa ovat olleet lääkärit, kun minulle 80-luvulla, useamman lääkärin voimalla vakuutettiin etteivät bentsot aiheuta riippuvuutta tai vieroitustaoireita, ovat lääkärit tällä kerralla yrittäneet pakottaa minut SSRI-lääkitykselle juuri bentsojen toleranssi- ja riippuvuuspotentiaalin vuoksi ... eräs jopa uhkasi pakkolähetteellä mielisairaalaan ellen suostu hänen "ehdottamaansa" lääkitykseen.
Lääkärille meno reseptin uusimiseksi aiheutti aina voimakkaan ahdistuksen ja lääkärissäkäynti tiesikin yleensä n. 3 päivän jatkuvaa paniikkia.
Omille huomioilleni tuosta omaterapiasta sain lääkäreiltä halveksivia ja pilkallisia kommentteja, siitäkin huolimatta että olen sen avulla saanut laskettua lääkitystäni tasaisesti ja työkykyäni sekä sosiaalista toimintakykyäni palautettua.
Tuntuu kuin potilaan omat mielipiteet ja ajattelu olisivat verinen loukkaus lääkärin auktoriteettia vastaan.
Itse katson että olen paranemaan päin koululääketieteen ponnisteluista huolimatta.