Päivän menyy:
keitettyä uutta perunaa (tavallisesta kaupasta, kilohinta n. 50 senttiä)
kantarellimuhennosta (sienet itse poimittuina metsästä, kesäsipuli kaupasta, samoin puoli tölkkiä ruokakermaa sekä ripaus suolaa)
jälkiruoaksi itse poimittuja vadelmia
Aterian hinta oli korkeintaan euron ja tuoreus ja maku sellainen, ettei "hienostoravintoloissa" moiseen pystytä.
"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt."
keitettyä uutta perunaa (tavallisesta kaupasta, kilohinta n. 50 senttiä)
kantarellimuhennosta (sienet itse poimittuina metsästä, kesäsipuli kaupasta, samoin puoli tölkkiä ruokakermaa sekä ripaus suolaa)
jälkiruoaksi itse poimittuja vadelmia
Aterian hinta oli korkeintaan euron ja tuoreus ja maku sellainen, ettei "hienostoravintoloissa" moiseen pystytä.
"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt."
Vastaukset 20
Vanhimmat
Samantapaisia eväitä meilläkin, tosin perunat ja sipulit omasta pihasta ja sienet on herkkutatteja kun niitä tuossa lähimetsässä sattuu kasvamaan.
Noin muuten marjoja on saatu muutama kymmenen litraa jo pakkaseen, lähinnä mustikkaa ja punaherukkaa. Lisää pitäisi poimia ja puolukkasadon kypsymistä seuraillaan aina kävelyllä käydessä. Jokainen poimittu litra pienentää ensi talven kauppalaskua.
Sellainen kysymys, että kun tälle kesälle näyttää tulevan hyvä porkkanasato, niin voiko porkkanaa pakastaa esim. raasteena?
Hei,
en ole itse pakastanut porkkanaa, mutta netissä on asiasta tietoa. Porkkanaraasteen voi niiden mukaan pakastaa sellaisenaan, mutta viipaleet ja kuutiot on esikeitettävä.
Kokonaisen porkkanan säilyttäminen on hankalaa. Se vaatii kunnon kellarin ja esim. hiekkalaatikon.
Viime aikoina on täällä päin saatu sateita, ja mustikat ovat pyöristyneet kummasti. Ne ovat vielä ihan hyväkuntoisia. Vadelma-aika alkaa olla ohi, mutta kyllä tänä viikonloppuna pystyy vielä vadelmallakin herkuttelemaan.
Kyllä vaan on saatu gourmet herkkua. Maan mainio kanttarellikastike ja hyvät perunat. Miesystävän kanssa saatiin kalastettua taimenia ja muutama kampela , kampelat savustetiin ja ovat todella herkullsia.
Jälkiruuaksi tein maukasta marjapiirakkaa ja vanilajkastiketta.
On paljon antoisampaa kerätä metsänantimia ja nauttia hyvästä seurasta kuin lonsia jossakin paikallisessa bubissa juopottelemassa.
Mutta mähän olen tälläinen katkera vanha akka joka ei muka osaa nauttia elämästä. Hoh hoijaa
Hei, hei ja no, no.
Kuulostaa kadehdittavan upealta ja nauttimisen arvoiselta.
Mutta voisko muistaa että meitä ihmisiä on kovin eri laisia. Kaikista ei vaan ole koko ajan keräilemään, pakastamaan, hilloamaan ja säilömään.
Jotkut tykkää vaikka vaan makailla nurmikolla, ja sekin pitäis köyhälle suoda!
Juopottelut jääkööt sikseen. Siinä tulee ja menee jo niin paljon muitakin asioita kun toi köyhyys.
Saahan sitä maata, ja maataan. Muista kuitenkin, että ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse ja että "arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa, vaikkei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa".
Sellaista asiaa ei olekaan, mitä pitäisi tai voisi tehdä koko ajan, mutta kyllä tämä vuodenaika on sellainen, jolloin köyhempikin pääsee osille luonnon rikkauksista, kun vähän viitsii makuulta nousta.
Porkkanoita voi tietty säilyttää hyvässä kellarissa hiekassa, vaan itse olen säilönyt porkkanaa hieman keitettynä pakastimessa ja valmiina ruokinakin. Käsittääkseni porkkanaa voi säilöä raastettuna hapattamalla, koska valmistamme hapankaalia syksyisin, johon lisäämme porkkanaa aika paljon ja hyvin säilyy. http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/sailonta/hapansailonta/
Porkkanaraasteen pakastaminen hienona raasteena löytyy myös http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/sailonta/pakastaminen/kasvikset_ja_sienet/
Oi, kiitoksia :)
Eihän sille mitään voi, jos on niin laiska, että ei viitsi edes ilmaista ruokaa syödäkseen laittaa. Köyhyys on monesti omien korvien välissä, sillä elämä koostuu pitkälle omista valinnoista. Minulla oli kerran liikkeessäni nuori nainen, joka ei jaksanut tulla töihin kello kymmeneksi. Hän perusteli asiaa sillä, että poikaystävä on töissä ravintolassa ja tulee niin myöhään kotiin. Yöllä on seurusteltava ja aamulla ei tee mieli nousta, kun kundikaveri jää nukkumaan. Koska minun ei tarvinnut välittää hänen rakkauselämästään, ehdotin lopputiliä ja siihen oli suostuminen. Tiedustelin kuitenkin, miten hän aikoo tulevaisuutensa järjestää. Hän aikoi mennä sossuun ja kundikaverikin auttaa. Mielestäni tuollainen valinta on vain tilapäisratkaisu, mutta eihän minun elämästäni ollutkaan kysymys.
on monen kohdalla, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Rahaa saadaan liian helposti ja siihen jäädään sitten makaamaan, eikä kehitetä itseä yhtään. Jos vaihtoehtona on, että voit nukkua aamulla pitkään kaupugin vuokra-asunnossa ja riittää, että ehdit virastoaikana hoitamaan asioita. Tulot muodostuvat erilaisista tuista ja niitä odotellaan tilille.
Täälläkin palstalla ovat monet antaneet ihan asiallisia neuvoja arjen pyöritykseen, kuinka saadaan ruokaan halvalla ja jopa ilmaiseksi. Miten luulette, että pienellä palkalla työssä käyvät hoitavat asiansa? Suomessa on paljon sellaisia, jotka pärjää ilman mitään tukia, asuvat vielä omissa asunnoissaan ja kouluttavat lapsiaan, kun he elävät tarkasti, tekevät ruokaa itse, eivätkä tuhlaa rahojaan. Juuri itse olin lasten kanssa poimimassa marjoja läheisessä metsässä, mentiin polkupyörillä ja nyt meillä on mustikoita. Ainoastaan minun polkupyörä on uutena ostettu 10v. sitten, lasten pyörät on kierrätyksestä. Ei ollut marjareissun kulut suuret.
Ssaatanan pölkkypää! Ei tää ole mikään ruokapalsta!
Täällä keskustellaan eksistentialistisista kysymyksistä.
Joten tämä palsta ei liene sopiva kaltaisellesi pieniaivoiselle yksilölle.
Olen tottunut keskustelemaan niin eksistentialistisista kuin eksistentiaalisistakin kysymyksistä hieman eri termein ja varmaan eri näkökulmistakin kuin sinä tekstistäsi päätellen. Siitä lienemme kuitenkin samaa mieltä, että ruoka on ihmisen eksistenssin jatkumisen kannalta hyvinkin oleellinen asia.
Metsä lahjoitti tänään pari litraa peukalonpään kokoisia laadukkaita mustikoita, suurta kauneutta ja syvän rauhan tuokioita, jotka johdattivat pohdiskelemaan eksistentiaalisia kysymyksiä.
Puolukkamättäät punersivat siihen malliin, että ensi kerralla on mukaan otettava myös puolukkakori.
Sain juuri kylästä ottaa muutaman desin karviaisia, poimin itse. Suurta herkkuani, lapsena oli kohokohta kun karviaiset kypsyivät ja niitä sai syödä suoraan pensaasta.
Yläpeullua sulle Saita Itara ja nuukuus kunniaan. mikä onkaan maukkainata kuin hyvät ja kirpeän maloisat karviaiset ja mikä onkaan ihanampaa kun metsä antaa gourmet ruokaa.
Metsässä rentoudun ja nautin kun löysin kauniin keltaisia kanttarelleja ja sain sellaisen määrän, että torilta ostettuna olsivat maksaneet 20€uroa.
Peukalonpään kokoisia mustikoitya löysin, oivallista ainesta mustikkapiirakkaan.
Kumma vaan , että moni kirjoittelija käy kumana ja herjaa kun positiivisesti kertoo kuinka rentoutuu luonnon parissa ja löytää metsän antimia.
Tarkoitin yläpeukkua , tuli kirj. virhe
Sitä olen itsekki miettiny että miksi saa kauhean viharyöpyn niskaansa kun kirjoittaa vähänkään positiivista tälle palstalle. Ja huudellaan provoa. Se on kurjaa kun kuitenkin yrittää koko ajan parhaansa jotta saisi rahan riittämään koko porukalle ja tuon remontin etenemään jotta lapset saisivat taas huoneensa käyttöön. Mieluummin kuitenkin kirjoittelee niistä mukavista hetkistä, ne pitää saada pysymään muistissa jotta jaksaa ne ankeammatkin kaudet.
Niin ja kun käydään keskustelua köyhyydessä elämisestä ja mäkin haluan jakaa kokemuksiani ja niitä hyviä neuvoja joita olen saanut eteenpäin niin mullekin on kettuiltu.
Kaiken tuollaisen russutuksen yläpuolella olen, että olen muka ruma ja katkera ja vanha, se on niin kliseinen väittämä, että siihen en viitsi edes tarttua.
Mä olen vanha kyllä, mutta kaikkinensa mulla on ollut tiukoista ajoistakin huolimatyta peijakkaan hyvä elämä.
Ja sulle yhteiskunnan elätti suon kunnioitusta kun teet parhaasi antaaksesi lapsillesi siedettävän elämän.
Kyllä se köyhyys syö ihmistä, mutta omaa tilannetta ei yhtään helpota vihamielinen ja halveksuva asenne toisia kohtaan
ihmiset nyt vaan on nykyään jotenkin niin negatiivisia, mutta antaapa heidän kiehua omissa katkerissa liemissään, nautitaan me luonnosta , sen kauneudesta ja antimista, me jotka siitä osaamme nauttia ja iloitkaamme muutenkin sellaisista asioista joista nämä peruskielteiset eivät näe mitään hyvää. Ei se kaljan kittuu ole onni heillekään pitkän päälle mutta ottaa aikansa ennenkuin huomaavat sen.Omassa lähipiirissäni olen sen huomannut että nekaljan juojat ovat niitä peruskatkeria jotka ei ole mihinkään tyytyväisiä, aina on jotain liian vähän ja joillakuilla liikaa heidän mielestään.
Kyllä saavat kiehua negatiiviset ihmiset katkerissa liemissään. Oli niin ihanaa olla metsässä ja löytää kauniin keltaisia kanttarelleja ja tuoreita ja palanpainikkeeksi löytää isoja mustikoita.
Metsässä samoillessa mieli rentoutuu ja saa liikuntaa ja samalla hyviä metsän antimia.
Maailma tarjoaa paljon kaunista ja kivoja juttuja köyhälle , pienelle ihmiselle kun vaan liikuu avoimin ja positiivisin mielin.
Ei kaljan kittaus mitään olekaan muuta kuin kukkaron päälle käyvää harrastusta ja siinäpä ei rahat sitten muualle riitäkään.
Moni asia voisi olla kohdallani paremmin, mutta sen sijaan että narisen ja valitan mietin miten aina selviän pulmallisista tilanteista ja koetan löytää jotakin kivaakin elämässä mikä auttaa jaksamaan.
muutamakin kaljapelle on ihmetellyt miten meillä on varaa tehdä tai ostaa sitä ja tätä, mutta ei tule mieleen ettei me juoda jokailta itseämme kaljapöhnään niinkuin he. Mitään iloa en kyllä saa siitä pöhnäämisestä joten jätän sen kokonaan pois, hyvää konjakkia kahvinkanssa joskus puolisoni kanssa nautimme sekä hyvistä ruokaviineistä pidämme myös, vihjeeksi ,kalan kanssa oli hyvaa alamos niminen valkkari, hyvin sopii savustetun lohen ja kampelan kanssa.
Metsästä löytyy kanttarelleja ja vielä mustikoitakin.eikä maksa mitään.kohta voi poimia puolukoita.itse kasvatin tomaatit ja ruukkusalaatin lopun laitoin maahan.sieltähän kasvaa taas uutta salaattia.jäljelle jääneestä risotosta tein piirakan,halpaa ja hyvää.samassa lämmössä perunasipuli-lihasuikalelaatikko.ei tarveaineet paljon maksa.ei pienituloisen kannata heittää ruokaa jätteisiin,mielikuvitus kehiin aina syntyy uutta.kaljaan ei rahat riitä.luonto se on sielulle hyvää ja metsässä samoilu!!