Helsingin Sanomat on katsonut etusivun
arvoiseksi taannoisen väitöskirjatyön (Kati
Niemelä), jonka mukaan papin työ ei enää
kiinnosta.
Teologisen tiedekunnan opiskelijoista enemmistö
on naisia. Opiskelijoista vain n. kolmasosa
asettaa seurakuntapapin työn ensisijaiseksi
suunnitelmissaan. Eniten mietityttävät työajat
(epäsäännöllisyys), ja naiset arvelevat myös
joutuvansa sukupuolensa takia hankaluuksiin,
pelätään mm. kollegojen väheksyntää. Papintyössä
ei juuri työtunteja lasketa. Sentään vapaapäiviä
on. Tosin Hesarin haastattelussa eräs pappi
mainitsi, että paljon niitä on jäänyt pitämättä,
mutta niiden laskemisesta tulisi vain paha
mieli...
Kolmannes evankelis-luterilaisten seurakuntien
työntekijöistä lähtee muutamien vuosien kuluessa
eläkkeelle. Seurakuntien on toisessa
tutkimuksessa todettu olevan kaikkea muuta kuin
sopuisia ja hyvin johdettuja työpaikkoja.
Arvelisin, ettei tämäkään lisää nuorten teologien
intoa papin uralle.
Naisteologien harkitseva suhtautuminen
seurakuntapapin työhön lohduttanee naispappeuden
vastustajia, mutta kun enemmistö teologian
opiskelijoista on siis kuitenkin naisia, eivätkä
kaikki miesteologitkaan papeiksi aio, evankelis-
luterilainen kirkko joutuu pian miettimään, mitä
on LAMA. Kymmenen vuotta sitten maailman ja
Suomen talous kokivat rytinän, josta ainakin
Suomessa kärsitään vielä tänä päivänä. Kirkko on
antanut sosiaalisen omantuntonsa edes hiukan
herätä.
Lama on kirkkoinstituution taloudellisesti
kannattava mutta henkisesti kannattamaton asema.
Nyt on kirkon aika hätkähtää miettimään, mikä
valtakunta se oikein on. Nyt on Roope Ankan aika
kaivaa esille onnenlanttinsa (Raamattu ja
kristillisyyden sanoma), ja käyttää rahasäiliönsä
tavalla, joka on itseään Kristuksen seuraajiksi
sanoville sopivaa.
Papin uralle aikovien telogiset tutkinnot pitää
myös rakentaa radikaalisti toisella tavalla kuin
nykyisin, ja näihin tutkintoihin tulisi olla
juuri sielunhoitotyöhön ja johtamiseen käyvät
vaatimukset - soveltuvuuskokeet jo ennen
pääsykoetta! Lyhyempi aika, enemmän käytännön
harjoitusta, vähemmän eksegetiikkaa,
kirkkohistoriaa, kieliä - eihän näiden aineiden
sinänsä mielenkiintoisista yksityiskohdista
seurakuntalaisille koskaan saarnata! Milloin
pääsemmekään Kustaa Vaasan ja puhdasoppisuuden
ajan pönäkkyydestä? Kirkko on ollut kauan
vieraantumisensa korkeuksissa. Nyt sen ("taivaan
kiitos") lienee viimeinkin lähdettävä
laskeutumaan lähemmäksi apostolista ihannetta.
Eri asia, tapahtuuko näin. Pidämmekö
mieluummin "kansankirkon", joka on jähmettynyt
valheelliseen vetävään asentoon kuin Paavo Nurmen
patsas, vai alammeko luottaa kristilliseen
sanomaan ja teemme benji-hypyn sen varassa?
arvoiseksi taannoisen väitöskirjatyön (Kati
Niemelä), jonka mukaan papin työ ei enää
kiinnosta.
Teologisen tiedekunnan opiskelijoista enemmistö
on naisia. Opiskelijoista vain n. kolmasosa
asettaa seurakuntapapin työn ensisijaiseksi
suunnitelmissaan. Eniten mietityttävät työajat
(epäsäännöllisyys), ja naiset arvelevat myös
joutuvansa sukupuolensa takia hankaluuksiin,
pelätään mm. kollegojen väheksyntää. Papintyössä
ei juuri työtunteja lasketa. Sentään vapaapäiviä
on. Tosin Hesarin haastattelussa eräs pappi
mainitsi, että paljon niitä on jäänyt pitämättä,
mutta niiden laskemisesta tulisi vain paha
mieli...
Kolmannes evankelis-luterilaisten seurakuntien
työntekijöistä lähtee muutamien vuosien kuluessa
eläkkeelle. Seurakuntien on toisessa
tutkimuksessa todettu olevan kaikkea muuta kuin
sopuisia ja hyvin johdettuja työpaikkoja.
Arvelisin, ettei tämäkään lisää nuorten teologien
intoa papin uralle.
Naisteologien harkitseva suhtautuminen
seurakuntapapin työhön lohduttanee naispappeuden
vastustajia, mutta kun enemmistö teologian
opiskelijoista on siis kuitenkin naisia, eivätkä
kaikki miesteologitkaan papeiksi aio, evankelis-
luterilainen kirkko joutuu pian miettimään, mitä
on LAMA. Kymmenen vuotta sitten maailman ja
Suomen talous kokivat rytinän, josta ainakin
Suomessa kärsitään vielä tänä päivänä. Kirkko on
antanut sosiaalisen omantuntonsa edes hiukan
herätä.
Lama on kirkkoinstituution taloudellisesti
kannattava mutta henkisesti kannattamaton asema.
Nyt on kirkon aika hätkähtää miettimään, mikä
valtakunta se oikein on. Nyt on Roope Ankan aika
kaivaa esille onnenlanttinsa (Raamattu ja
kristillisyyden sanoma), ja käyttää rahasäiliönsä
tavalla, joka on itseään Kristuksen seuraajiksi
sanoville sopivaa.
Papin uralle aikovien telogiset tutkinnot pitää
myös rakentaa radikaalisti toisella tavalla kuin
nykyisin, ja näihin tutkintoihin tulisi olla
juuri sielunhoitotyöhön ja johtamiseen käyvät
vaatimukset - soveltuvuuskokeet jo ennen
pääsykoetta! Lyhyempi aika, enemmän käytännön
harjoitusta, vähemmän eksegetiikkaa,
kirkkohistoriaa, kieliä - eihän näiden aineiden
sinänsä mielenkiintoisista yksityiskohdista
seurakuntalaisille koskaan saarnata! Milloin
pääsemmekään Kustaa Vaasan ja puhdasoppisuuden
ajan pönäkkyydestä? Kirkko on ollut kauan
vieraantumisensa korkeuksissa. Nyt sen ("taivaan
kiitos") lienee viimeinkin lähdettävä
laskeutumaan lähemmäksi apostolista ihannetta.
Eri asia, tapahtuuko näin. Pidämmekö
mieluummin "kansankirkon", joka on jähmettynyt
valheelliseen vetävään asentoon kuin Paavo Nurmen
patsas, vai alammeko luottaa kristilliseen
sanomaan ja teemme benji-hypyn sen varassa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On aina ilo lukea hertan tekstejä (vaikkei aina
kaikkea ymmärräkään).
On tosiasia että papit ovat ikääntymässä ja
suurten ikäluokkien mukan lähtee eläkkeelle yhä
enenevässä määrin myös heitä.
Seurakunta työnantajana, todellisuus on todella
tarua ihmeellisempää, oma sukulaiseni on ollut jo
pitkään siellä työssä ja kertomukset ylittävät
ajojahteineen ja ilmapiireineen monen
keskivertotyöpaikan selvästi.
Seurakuntalainen=seurakuntalaiselle susi pitää
aika monessa kohtaa paikkansa. (mutta ehkä ääri-
ilmiöt johtuvat osin siitä että kaikkien pitää
srk:n kaltaisessa työpaikassa kilvoitella
paremmuudestaan henkisesti).
Soveltuvuuskokeita voisi suositella myös
opettajaopistoon (tai mikä lienee oikea nimi),
tiedän monia jotka ovat täysin väärällä alalla
elämänkatsomuksensa puolesta mutta kun ei
muuallekaan päässyt niin...
hertta oli sitä mieltä että aineita voisi
vähentää rutkasti opetuksessa ja painottua
käytäntöön teorian sijaan. Periaatteessa
mielestäni hyvä idea mutta...nythän jo nähdään
mielestäni pahoina esimerkkeinä saarnaajat joilla
esiintyminen perustuu putaasti miellyttävyyteen
ja "sielujen" kalastukseen
tulosvastuuperiaatteella.
Jos tarkoitit sitä että papin virkaan ruvetaan
valitsemaan massoihin meneviä kiiltokuvapojuja
kauniine hymyineen like America, niin onko sekään
hyvä?
Oma pontimeni onkin ollut arvostella kirkkoa sen
luutuneista rakenteista ja jämähtäneisyydestään.
Kirkko elää omaa elämäänsä korkeuksissaan ja
sillä selvä, välillä annetaan muutama leipä
köyhille ja maksetaan puolet seurakuntanuoren
lennokista, siinä se.
Rashaverak
-Valta ei ole koskaan hyvä ellei sen haltija ole
hyvä (Martin Luther King)-
Se, että mielestäni papiksi opiskeleminen
perustuisi enemmän käytännön ihmisläheisiin
aineisiin, ei liity saarnoihin. Hyvänen aika -
kuinka paljon saarnoja enää vääntäydytään
kuulemaan? Eikä niitä mennä kuulemaan hyvän
ulkomuodon ja vetävän esiintymistavan
innostamina, ainakaan "kansankirkkoon".
Papin toimiminen seurakuntalaisten
konkreettisempana paimenena ja arkipäiväisen
elämän tukena lienee evankeliumin mukaista.
Tällaisessa elämäntehtävässä tarvitaan muutakin
kuin tieteellistä mieltä ja oivallista
tenttikeskittymistä. Kristillisen sanoman on
mentävä ihmisten luo. Ei riitä, että se pomppaa
esiin sunnuntaiaamuna kello 10.
"Tällaisessa elämäntehtävässä tarvitaan muutakin
kuin tieteellistä mieltä ja oivallista
tenttikeskittymistä. Kristillisen sanoman on
mentävä ihmisten luo. Ei riitä, että se pomppaa
esiin sunnuntaiaamuna kello 10."
Kyllä mutta miksi sitä pitää papilta asti hakea
ja mikä pappi edes on se oikea Jumalan sanaa
välittävä?
Aina kun arvostellaan uskovaisia, he
puolustautuvat sanomalla ettemme me vaan ne
toiset, tai se ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Pitää erottaa toisistaan Usko, Uskonto, Kirkko ja
Jumala. Mitä yhteistä näillä voi olla jos toisen
mielestä aina juuri sen toisen usko on väärä?
"Kansankirkko" kolisee tyhjyyttään juuri siksi
että nykyihminen hakee ns. elämysmatkailua ja
kauniita asioita, kuka olisi tänään kiinnostunut
uhkailuilla Helvetin tulesta?
Tässä astuvat kuvaan vapaat suunnat, niillä on
nyt enemmän kuin koskaan tilaisuutensa ja uskon
että pikkuhiljaa kotoinen kirkkommekin alkaa
painostuksesta "hauskentaa" ohjelmanumeroitaan.
Rashaverak
- -----------(---) :-)) (uusi itämainen viisaus)
Kansankirkko kolisee tyhjyyttään siksi, että
ihmisiä ei enää kiinnosta uskonasiat, koska olemme
maallistuneet. Ei siitä voi syyttää papistoa.
Aivan sama, millaisia pappeja on kirkossa, ei
rahvas (suurin osa) mene enää jumalanpalveluksiin.
Yksi asia kirjoituksessasi hyppäsi silmilleni. Jos
jo nykyisessä tilanteessa ei saada tarpeeksi
päteviä opiskelijanalkuja kiinnostumaan
pappisopinnoista, niin mitä soveltuvuuskokeet
auttavat asiaa? Jos jo muutenkin pienestä
kiinnostuneiden joukosta pyritään
soveltuvuuskokein rajaamaan osa pois, niin eikö
tuo "lama" syvene entuudestaankin.
Ei soveltuvuuskokeilla millekään alalle voi olla
haittaa. Niillähän pyritään saamaan oikeat ihmiset
oikeisiin tehtäviin, mutta mainitsemaasi
nimenomaiseen ongelmaa epäilisin
soveltuvuuskokeiden entisestäänkin huonontavan.
Ei sillä, että asia minulle mitenkään kuuluisi.
Enhän kuulu kirkkoon. Toisaalta, kirkko ei itse
vastaa pappiskoulutuksesta, vaan se on valtion
ylläpitämien yliopistojen tehtävä.
Ex Tempore tuli mieleeni kysymys ortodoksisen
kirkon pappiskoulutuksesta. Minä en tiedä, miten
tullaan ortodoksiseksi papiksi Suomessa.
Opiskelevatko ortodoksipapiksi opiskelevat samassa
tiedekunnassa ev.lut. papeiksi opiskelevien
kanssa, ja sitten syventävät opintojaan
ortodoksikirkon helmassa? Vai onko opinnot täysin
erilliset, ja jos, niin vastaako opetuksesta
ortodoksikirkko?
Kyllä, se hyppäsi silmillesi ja hyppäsi tästä
rutisevasta koneesta niin että arvoituksellinen
musta sulka vain jäi parvekkeen ovelle (ja tämä
on ihan totta). Näin sen itse.
Tottakai soveltuvuuskokeet auttavat asiaa.
Lama on ainakin markkinatalouden mukaan vallan
tarpeen ja oikein, miksei myös henkisen
kulttuurin alalla? Lama pistäköön tarkistamaan
periaatteita ja aatteita yleensäkin. Mikä ihmeen
pakko on pitää nykyisenlaista
seurakuntajärjestelmää? Ei leipäpappeja eikä
haahuilevia viinigastronimi-leidipappeja
tarvita. Pappien määrä saa rauhassa vähentyä
kolmanneksella, samoin tietenkin heidän
työsarkansa. Seurakunnan diakoniatyö,
nuorisotyö, päihdehuoltotyö, vanhustyö,
käytännöllinen arkipäivän sielunhoito - ne
pystynevät nykypäivänä julkituomaan kristinuskon
sanomaa paremmin kuin seurakunnan pääideologin
linjapuheet ja ikiaikaisten aikataulujen mukaiset
riitit. Miksi niiden pitää olla jokaviikkoisia?
Jumalanpalvelus kerran kuukaudessa riittää.
Onhan Suomessakin ollut aikoja, jolloin
pohjanperien pahnanpohjimmaiset vietiin
kirkonkylille kastettaviksi kun kelirikot
sallivat. Taisi ristittävä usein jo osata
kävellä...
Sanoo kuin herra Pätkä Puupää-
elokuvissa: "Asiahan ei oikeastaan minulle
kuulu, mutta...". Ainakin tämä asia kuuluu
sinullekin valtion verojen maksajana.
Suomen ortodoksiset papit saavat pätevyyden
papinviran hoitamiseen Joensuun yliopistossa
(oletin niin, ja noin lukikin J:n yliopiston
sivuilla), mutta en tiedä, mitä muita vaatimuksia
on, ja onko mahdollista päästä täällä
ortodoksipapiksi muunmaalaisella koulutuksella.
Leipäpappeja ei voida tappaa sukupuuttoon millään
testeillä. Jos pappiskoulutukseen hakeutuvilta
pystyttäisiin luotettavasti testaamaan heidän
uskonsa aste, ja pidettäisiin huoli, että
koulutukseen pääsisi vain uskovia, niin se ei
takaisi uskovia pappeja.
Edellyttäen, että uskovia kanditaatteja edes
löytyisi tarvittava määrä, on todennäköistä, että
ainakaan uskovia pappeja ei valmistuisi toivottua
määrää. Opiskelijoilta kun katoaa usko
kristinuskon oppeihin opintojen edetessä. Ei kovin
moni voi enää uskoa lapsen lailla Jeesukseen, kun
on yliopistossa oppinut, että Jeesus ei ole
historiallinen henkilö, ja että evankeliumit ovat
syntyneet useita kymmeniä vuosia kristinuskon
syntymisen jälkeen. Muutama esimerkki mainitakseni.
Asiaahan auttaa kovasti se, että teologisessa
tiedekunnassa opettajinakin toimii henkilöitä,
jotka avoimesti myöntävät, etteivät usko (esim.
Myllykoski).
Onneksi en ole uskis. Jos olisin, niin olisin
kovasti huolissani kirkon tilasta. Nythän olen
vain vahingoniloinen.
Mikä on Hertta mielestäsi tämä kristillinen sanoma?
"Nyt sen ("taivaan
kiitos") lienee viimeinkin lähdettävä
laskeutumaan lähemmäksi apostolista ihannetta." ja "..puhdasoppisuuden
ajan pönäkkyydestä"
Olenko väärässä, vai näenkö tässä sanan ekumenia kirjoitettuna rivien väliin?
Itse inhoan Suomen pakanallista kirkkoa, mutta luulen että jos siellä tehdään suuria muutoksia, tulen inhoamaan seuraavaa vieläkin enemmän.
Tuota sanaa "ekumenia" ei ole täällä
lähiaikoina räävitty. Siitä olisi sietänyt
kakaista vaikka otsikon.
Ekumenia ei pursu rivien välistä ainakaan
tarkoituksella. Mikä siihen viittaisi? Mitä se
haittaisi? Ekumenia on kuuleman mukaan yksi
antikristuksen inkarnaatioista ja lopunajan
kouristuksista. Mikä esim. Raamatussa puhuisi
ekumeniaa vastaan? Tosin se ei silloin liene
ollut päivän puheenaihe.
Onko "ekumenia" samaa kuin kristinuskon
pelkistäminen? Jos on, niin hätäkö?
Se on monelle.