Ei ole mikään häpeä, heikkous tai vajavaisuus
myöntää sitä, että uskoo Jumalaan
kaikkivaltiaseen, maan ja taivaan luojaan, sekä
Hänen Poikaansa, joka sikisi pyhästä Hengestä.
Kokonaan toinen asia on uskoa siihen todella,
elää sen mukaan ja toteuttaa uskoaan. Sille, joka
uskoo, jolle Jumala on todellinen, eikä mikään
haavekuva, ei usko ja Jeesus ole elämän suhteen
millään tavalla ristiriitainen. Uskominen,
Jumalaan luottaminen, ei aiheuta missään asiassa
ylitsepääsemättömiä esteitä, ei johdata
kestämättömiin tilanteisiin, eikä vieroita
kaikesta siitä mikä ihmisyyteen kuuluuu.
Ongelmia ei ole, koska silloin kaikki elintarpeet
tulevat Herralta. Kun sielu etsii rauhaansa
Jumalan kautta, kokee sanan virvoituksen ja
Jeesuksen sovintoveren armon, tämän jälkeen
jokainen elämänkokemus on Jumalan lahja, Jumalan
opetus eikä elämässä ole mitään sellaista mikä ei
olisi Jumalan hallinnassa. Ihminen myöntäessä
oman riittämättömyytensä, sen ettei pysty
ulkokultaisella uskonnonharjoituksella samaan
aikaan mitään muuta kuin omaa ja lähimmäisten
kärsimystä, täytyy hänen ryhtyä elämään uskon
mukaan. Siitä voimasta ja tunteesta minkä
täydellinen Jumalan lapseus luo. Siinä
vapaudessa, jossa omat voimat ovat
riittämättömät, mutta jossa Jumalassa kaikki on
mahdollista.
Teologinen viisaus, tyhjä sanaselittäminen ei tee
ihmistä onnellisesti. Itseasiassa se ei vaikuta
sieluun yhtään sen enempää kuin Pikku-Kalle
vitsien toistaminen. Täytymme uskossa, kun
ymmärrämme ja tunnustamme sen, että jokainen
hetki elämässämme, jokainen asia, on Herran lahja
meille. Mitään emme voi omilla pyrinnöillämme
saavuttaa, emmekä muuttaa maailmaa vaikka kuinka
uskossamme tai uskottomuudessamme
pullistelisimme. Miten me rääpäleet voisimmekaan
muuttaa Jumalan luomaa maailmaa.Ei ainakaan
kirjoittelemalla jotain typeryyksiä netiin.
Siihen eivät rahkemme alkuunkaan riitä. Voimme
vain ottaa lahjana sen mitä taivaasta annetaan.
Näin meille syntyy oikea kunnioitus elämää
kohtaan. Jos asiat eivät siinä mielestämme ole
haluallamme tavalla, niin emme siitä ole
katkeria, vaan iloitsemme, että Jumala on
sallinut meille edes tälläisen elämän ja
ympäristön. Sen kautta saamme ilon ja rauhan,
jolla on taipumuksena kaikki muuttaa.
Miten elämästämme katoakaan
turhuus,tarkoituksettomuus, epätietoisuus ja
haihattelu, kun huomaamme, että meillä ei ole
taistelu Jumalan luomaa maailmaa vastaan, vaan
eläminen Jumalan voimasta ja rakkaudesta nauttien
niistä hedelmistä mitä sana meille lupaa silloin
kun todella uskomme Jumalan olevan. Kun uskomme
että Jumala on kaiken luonnut ja kaiken
ylläpitää. Jumala on tämänkin fooruminen takana.
Hänen armostaan me olemme täällä kukin nimimerkki
sellaisena kuin olemme. Jos Jumala ylläpitää tätä-
sen hän tosiaan tekee, ei ihmiset- niin miten me
vähäpätöiset ihmiset voimme ryhtyä vaatimaan
täältä itsellemme jotain tai haluamaan jonkin
olevan jonkinlaisen. Ken uskoo, voi vain Jumalan
armosta, lahjasta ja kiitollisuudesta tehdä sen
mitä suotavaksi annetaan, ei muuta. Silloin
meillä ei ole taistelu, vaan ilo. Ja sitä iloamme
eivät voi mikään murehduttaa. Sen takaa
taivaallinen ylläpito. Moderaattori, jolla on
valtaa hitusen enemmän kuin maallisella
vastaavalla.
Jokainen kohtaamamme elävä ihminen on samalla
tavalla meille Jumalan lahja. Saattaa olla, että
meistä tuo lähimmäinen vaikuttaa pahemman kerran
kieroutuneelta tyypiltä, jossa ei asu mitään
hyvää, mutta jos uskon Jumalaan, täytyy minun
uskoa myös siihen, että myös hänet Jumala on
luonnut, hänen edestään Jeesus Kristus on kuollut
ja Jumalan armo ja rakkaus lepää hänen päällänsä.
Kuinka minä voisin ryhtyä tätä Jumalan armoa
mitätöimään käyttäytymällä häntä kohtaan muutoin
kuin samalla tavalla kuin Jumala, joka antaa
auringon paistaa sekä hyville että pahoille. Niin
voisin tehdä vain ja ainoastaan epäuskoisena.
Jumala voi tietenkin lähettää luoksemme ja
lähellemme ihmisiä, jotka vaikuttavat enkeleiltä,
joiden vuoksi kävelemme päin seiniä ja joiden
olemus ja silmien viestit sotkevat kemiamme
pahemman kerran. Tällöinkin meidän tulee ottaa
asia vastaan aivan yhtälailla nöyrin mielin,
muistaen että Jumala on luonnut elämään
monenlaisia kuvajaisia, eikä asia ole mitenkään
meistä riippuvainen, eikä omaa ansioitamme, vaan
meille suodaan armosta tällä kertaa tätä ja
Jumalan silmä tarkkaa aivan yhtälailla meitä kuin
silloinkin kun onnemme ei tunnu olevan yhtä
myötäinen. Jos intoudumme niin, että unohdamme
sen, että kyseessä on Jumalan luoma ilmestys ja
katsomme itse olevamme jotain erityistä, niin
tilanne voi haihtua kuin viinin huuma vaikka
yrittäisimme mitä.
Ei Jumala ilmennä itseään meille vain sanassaan,
vaan kaikessa mitä maailmassa on. Sellaisessakin,
mikä on selvästi Jumalan sanaa ja olemusta
vastaan. Emme usko Jumalaan kaikkivaltiaaseen,
ellemme myönnä näin olevan. Uskomme silloin
johonkin haavekuvaan, jotka emme koskaan kohtaa
ja jolla ei ole Jumalan sanan kanssa
yhteneväisyyttä.
Kun Raamatun sana on elintarpeemme, sielumme
ravinto ja Hengemme lähde, niin sen kautta näemme
sen, miten siellä on kuvattu myös asioita, jotka
eivät ole pelkästään uskonnollisia, mutta niissä
on jumalallinen vaikutin. Samalla tavoin meidän
on nähtävä elävänkin elämän keskellä. Jos
kohtaamme jotain selvästi pahaa, ei meidän tule
siihen mukautua, ei sitä myötäillä, vaan tutkia
se sanan kautta, ymmärtää sen vaikuttimet ja se
että Jumalan armon kautta kaikki sellainen on
maailmassa mahdollista. Silloin asia ei ole
meille mitenkään ristiriitainen, vaikea tai
kiusallinen. Miten voi olla jos uskomme Jumalaan
ja Hän armossaan ja rakkaudessaan on kaiken
takana. Niidenkin, jotka hänet kieltävät ja
häpäisevät. Jumalan rakkauden vuoksi, armon
runsauden vuoksi he saavat sitä tehdä ja voivat
vielä tulla rakkaiksi lapsiksi. Siksi meidän ei
tule mitätöidä armoa, vaan sitä edesauttaa.
Varsinkin jos saamme siihen yhtään apua ylhäältä.
Ja yleensä saamme, jos uskomme.
myöntää sitä, että uskoo Jumalaan
kaikkivaltiaseen, maan ja taivaan luojaan, sekä
Hänen Poikaansa, joka sikisi pyhästä Hengestä.
Kokonaan toinen asia on uskoa siihen todella,
elää sen mukaan ja toteuttaa uskoaan. Sille, joka
uskoo, jolle Jumala on todellinen, eikä mikään
haavekuva, ei usko ja Jeesus ole elämän suhteen
millään tavalla ristiriitainen. Uskominen,
Jumalaan luottaminen, ei aiheuta missään asiassa
ylitsepääsemättömiä esteitä, ei johdata
kestämättömiin tilanteisiin, eikä vieroita
kaikesta siitä mikä ihmisyyteen kuuluuu.
Ongelmia ei ole, koska silloin kaikki elintarpeet
tulevat Herralta. Kun sielu etsii rauhaansa
Jumalan kautta, kokee sanan virvoituksen ja
Jeesuksen sovintoveren armon, tämän jälkeen
jokainen elämänkokemus on Jumalan lahja, Jumalan
opetus eikä elämässä ole mitään sellaista mikä ei
olisi Jumalan hallinnassa. Ihminen myöntäessä
oman riittämättömyytensä, sen ettei pysty
ulkokultaisella uskonnonharjoituksella samaan
aikaan mitään muuta kuin omaa ja lähimmäisten
kärsimystä, täytyy hänen ryhtyä elämään uskon
mukaan. Siitä voimasta ja tunteesta minkä
täydellinen Jumalan lapseus luo. Siinä
vapaudessa, jossa omat voimat ovat
riittämättömät, mutta jossa Jumalassa kaikki on
mahdollista.
Teologinen viisaus, tyhjä sanaselittäminen ei tee
ihmistä onnellisesti. Itseasiassa se ei vaikuta
sieluun yhtään sen enempää kuin Pikku-Kalle
vitsien toistaminen. Täytymme uskossa, kun
ymmärrämme ja tunnustamme sen, että jokainen
hetki elämässämme, jokainen asia, on Herran lahja
meille. Mitään emme voi omilla pyrinnöillämme
saavuttaa, emmekä muuttaa maailmaa vaikka kuinka
uskossamme tai uskottomuudessamme
pullistelisimme. Miten me rääpäleet voisimmekaan
muuttaa Jumalan luomaa maailmaa.Ei ainakaan
kirjoittelemalla jotain typeryyksiä netiin.
Siihen eivät rahkemme alkuunkaan riitä. Voimme
vain ottaa lahjana sen mitä taivaasta annetaan.
Näin meille syntyy oikea kunnioitus elämää
kohtaan. Jos asiat eivät siinä mielestämme ole
haluallamme tavalla, niin emme siitä ole
katkeria, vaan iloitsemme, että Jumala on
sallinut meille edes tälläisen elämän ja
ympäristön. Sen kautta saamme ilon ja rauhan,
jolla on taipumuksena kaikki muuttaa.
Miten elämästämme katoakaan
turhuus,tarkoituksettomuus, epätietoisuus ja
haihattelu, kun huomaamme, että meillä ei ole
taistelu Jumalan luomaa maailmaa vastaan, vaan
eläminen Jumalan voimasta ja rakkaudesta nauttien
niistä hedelmistä mitä sana meille lupaa silloin
kun todella uskomme Jumalan olevan. Kun uskomme
että Jumala on kaiken luonnut ja kaiken
ylläpitää. Jumala on tämänkin fooruminen takana.
Hänen armostaan me olemme täällä kukin nimimerkki
sellaisena kuin olemme. Jos Jumala ylläpitää tätä-
sen hän tosiaan tekee, ei ihmiset- niin miten me
vähäpätöiset ihmiset voimme ryhtyä vaatimaan
täältä itsellemme jotain tai haluamaan jonkin
olevan jonkinlaisen. Ken uskoo, voi vain Jumalan
armosta, lahjasta ja kiitollisuudesta tehdä sen
mitä suotavaksi annetaan, ei muuta. Silloin
meillä ei ole taistelu, vaan ilo. Ja sitä iloamme
eivät voi mikään murehduttaa. Sen takaa
taivaallinen ylläpito. Moderaattori, jolla on
valtaa hitusen enemmän kuin maallisella
vastaavalla.
Jokainen kohtaamamme elävä ihminen on samalla
tavalla meille Jumalan lahja. Saattaa olla, että
meistä tuo lähimmäinen vaikuttaa pahemman kerran
kieroutuneelta tyypiltä, jossa ei asu mitään
hyvää, mutta jos uskon Jumalaan, täytyy minun
uskoa myös siihen, että myös hänet Jumala on
luonnut, hänen edestään Jeesus Kristus on kuollut
ja Jumalan armo ja rakkaus lepää hänen päällänsä.
Kuinka minä voisin ryhtyä tätä Jumalan armoa
mitätöimään käyttäytymällä häntä kohtaan muutoin
kuin samalla tavalla kuin Jumala, joka antaa
auringon paistaa sekä hyville että pahoille. Niin
voisin tehdä vain ja ainoastaan epäuskoisena.
Jumala voi tietenkin lähettää luoksemme ja
lähellemme ihmisiä, jotka vaikuttavat enkeleiltä,
joiden vuoksi kävelemme päin seiniä ja joiden
olemus ja silmien viestit sotkevat kemiamme
pahemman kerran. Tällöinkin meidän tulee ottaa
asia vastaan aivan yhtälailla nöyrin mielin,
muistaen että Jumala on luonnut elämään
monenlaisia kuvajaisia, eikä asia ole mitenkään
meistä riippuvainen, eikä omaa ansioitamme, vaan
meille suodaan armosta tällä kertaa tätä ja
Jumalan silmä tarkkaa aivan yhtälailla meitä kuin
silloinkin kun onnemme ei tunnu olevan yhtä
myötäinen. Jos intoudumme niin, että unohdamme
sen, että kyseessä on Jumalan luoma ilmestys ja
katsomme itse olevamme jotain erityistä, niin
tilanne voi haihtua kuin viinin huuma vaikka
yrittäisimme mitä.
Ei Jumala ilmennä itseään meille vain sanassaan,
vaan kaikessa mitä maailmassa on. Sellaisessakin,
mikä on selvästi Jumalan sanaa ja olemusta
vastaan. Emme usko Jumalaan kaikkivaltiaaseen,
ellemme myönnä näin olevan. Uskomme silloin
johonkin haavekuvaan, jotka emme koskaan kohtaa
ja jolla ei ole Jumalan sanan kanssa
yhteneväisyyttä.
Kun Raamatun sana on elintarpeemme, sielumme
ravinto ja Hengemme lähde, niin sen kautta näemme
sen, miten siellä on kuvattu myös asioita, jotka
eivät ole pelkästään uskonnollisia, mutta niissä
on jumalallinen vaikutin. Samalla tavoin meidän
on nähtävä elävänkin elämän keskellä. Jos
kohtaamme jotain selvästi pahaa, ei meidän tule
siihen mukautua, ei sitä myötäillä, vaan tutkia
se sanan kautta, ymmärtää sen vaikuttimet ja se
että Jumalan armon kautta kaikki sellainen on
maailmassa mahdollista. Silloin asia ei ole
meille mitenkään ristiriitainen, vaikea tai
kiusallinen. Miten voi olla jos uskomme Jumalaan
ja Hän armossaan ja rakkaudessaan on kaiken
takana. Niidenkin, jotka hänet kieltävät ja
häpäisevät. Jumalan rakkauden vuoksi, armon
runsauden vuoksi he saavat sitä tehdä ja voivat
vielä tulla rakkaiksi lapsiksi. Siksi meidän ei
tule mitätöidä armoa, vaan sitä edesauttaa.
Varsinkin jos saamme siihen yhtään apua ylhäältä.
Ja yleensä saamme, jos uskomme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kenenkäs lapsi se jeesus nyt olikaan? Toiset
sanovat, että jumalan. Sinä sanot, että pyhän
hengen.
Mitenkähän se silloin oli. Tekikö Maria
syrjähypyn, eikä tiennyt itsekään lapsen oikeasta
isästä? Tajuttuaan tilanteen sepitti isänsä
kanssa hillittömän tarinan. Kouluttamattomana
taatelintallaajana Jooseppi nieli koko tarinan.
Nykyään tuosta syrjähypystä luetaan k uin jostain
sankariteosta!
Sanotko vielä kerran...unohdin
Olen ajatellut joskus että jos kerran Raamattu on totta jne, niin kuinka monta viisasta sanaa tälläkin palstalla on sanottu. Kuinka monta helmeä ja timanttia täällä on tarjottu jumalattomille. Se on käsittämätöntä kuinka jossakin missä voi olla niin rumaa, voi myös olla kaunista. Kornin kuuloista kliseilyä, mutta totta. Toden totta, ihmisen tarvitsee ymmärtää maailmasta edes hitunen, niin hän jo ylistää Jumalaa.