Millainen Jumalan pitäisi olla, vai pitäisikö
olla ollenkaan?
Pitäisikö olla tämän elämän lisäksi iankaikkista
elämää, joko taivaassa tai kadotuksessa?
Olisiko parempi, että oltaisiin tultu tyhjyydestä
ja sinne myöskin oltaisiin menossa?
olla ollenkaan?
Pitäisikö olla tämän elämän lisäksi iankaikkista
elämää, joko taivaassa tai kadotuksessa?
Olisiko parempi, että oltaisiin tultu tyhjyydestä
ja sinne myöskin oltaisiin menossa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Päivän lyhyt ja ainoa nopeasti muistelmista kyhätty ajatelmasikermä.:
"Aamulla uskova ja jumalaton kiistelivät mistä he ovat kotoisin, uskova sanoi "Olemme Taivaasta kotoisin" ja jumalaton sanoi "olemme tyhjyydestä ja liejusta". Päivä kului ja illan tullen, he molemmat kuolivat. Tarinan opetus piileekin siinä että molemmat olivat oikeassa ja pääsivät sinne mistä sanoivat tulleensakkin. Uskova pääsi Taivaaseen, jumalaton joutui tyhjyyteen ja mutaan."
kun Jeesus tulee meitä noutamaan.
Taivaaseen hevoista kattomaan.Ne kun on
eläinsuojelijoita.?
En minä. Me ihmiset emme saa asettua tuomarin
paikalle missään tilanteessa. Jos huomaamme
vääryyttä, pitää meidän siitä oikaista Jeesuksen
opetusten mukaisesti, hellävaraisesti ohjaten.
Sydämet ja teot punnitaan viimeisellä tuomiolla.
Jos uskovat pelastuvat vain vaivoin, niin kuinka
luulet käyvän niille, jotka viittaavat kintaalla
Jeesuksen ristintyölle? Ne ovat niitä, jotka
eivät usko.
Jumalaa ei pitäisi olla tai jos olisi, ei siitä
pitäisi välittää. Ikuisuus on ja pysyy elämämme
jälkeen kaikilla ja samana. Ei pitäisi olla
elämää. Voiimeinen kysymyksesi: Niin se on,ehkä
ikuisuus on parempi kuin tyhjyys. Tyhjyys on
huono sana, teknikoltakin.
välittää? Siis Jumalasta jos Hän olisi.
jos olisi jumala niin, jos ja jos... :-)
tässä elämässä on omasta mielestäni ihan
tarpeeksi opittavaa ja ihmeteltävää, jotta sitä
pitäisi vielä jatkossa ihmetellä vielä
entisestään. on hieman huonoja sanoja nuo taivas
ja kadotus, koska ateistihan kääntää mielellään
asiat päälaelleen... taivas = kadotus, kadotus =
tyhjyys... tyhjyydessä on aina jotain, jos siellä
on ihminen tai sielu. ja ilmeisesti siinä
tyhjyydessä on aika monta sielua ja ihmistä...
tästä en nyt ole niin varma, mutta vaikuttaisi
teoriasi mukaan siltä.
eiköhän ihminen tule noin useimmiten ainakin
äidin kohdusta. mielestäni se ei ole tyhjyys.
ihmisellä on syntymästään perhe, joten se ei ole
tyhjyys. ihminen kasvaa, kehittyy, oppii, etsii
tarkoitusta elämälleen ja useimmiten löytävät.
jos ihminen löytää itselleen tarkoituksen
maailmasta, niin kuka voi tuomita sen
tarkoituksen oikeaksi ja vääräksi? ja jos tässä
kohti tyhjyyttä ollaan menossa, niin pikemmin
kutsuisin sitä paikkaa haudaksi :-) ei ainakaan
toistaiseksi ole tullut ketään kuollutta vastaan,
joka ei olisi haudassa viihtynyt.
kadotus ja tyhjyys eivät ole samoja asioita.
Kadotus on helvetti ja se on paikka, jossa ei ole
mitään hyvää.
Ajattele niin, että kaikki hyvät asiat ovat
Jumalalta ja joskus jopa huonotkin, jos niillä on
loppujen lopuksi hyvä lopputulos.
Ajattele sitten helvettiä paikkana, jossa ollaan
täydellisen erossa hyvästä, eli Jumalasta. Se se
oli Jeesuksellekin kovin paikka - olla
täydellisen erossa Jumalasta. Sitä ei voi ihminen
edes käsittää.
Fyysisestihän me tulemme äidin kohdusta ja
synnymme tähän synnin vallassa olevaan maailmaan.
Se joutui synnin alaisuuteen, kun Aadam lankesi.
Uskovat ovat sen sijaan syntyneet uudestaan
Jumalan lapsiksi ja näin päässeet synnin
valtakunnasta pois. Tekemistä on vieläkin Pyhän
Hengen äänen kuuntelussa, mutta hitaasti edetään.
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?
olen vastannut tuohon kysymykseen ainakin kerran
aiemmin. yhden pitkän kriittisen kirjoituksen
kirjoitin pari viikkoa sitten ja sain vain yhden
vastauksen. ehkä johtui siitä, etten keksinyt
sille mitään 'seksikästä' otsikkoa, vaan melko
yleisen, turhanpäiväisen.
elämäntarkoitus:
sen kukin luo itse itselleen. ihmisellä on
tiettävästi vapaa tahto (?), joten ihmisellä on
myös kaikki kyky ja taito löytää itsessään tai
maailmassa syitä elää. joillekin se on usko,
raamattu, toiselle voi olla niin yksinkertainen
kuin itsensäkehittäminen, uusien asioiden
oppiminen ja se, että ymmärtää elämän
ainutlaatuisena. itselleni elämä edustaa
ainutlaatuisuutta, joka ikisen ihmisen elämä
edustaa sitä minulle. siksi minusta on sääli,
että jotkut heittävät oikeastaan oman elämänsä
hukkaan kuka mistäkin syystä. tunnen liian monta
nuorta naista ja tyttöä, jotka taistelevat vuosia
päästäkseen edes elämään kiinni. ehkä jotkut
kääntyvät uskoon, muttei se elämää sinällään tee
helpommaksi. elämään kuuluu vaikeudet ja tietysti
ne hyvät ajat. tarkoitukseni on rakastaa niitä
molempia.
jos elämä alkaakin vasta kuoleman jälkeen? Ts.
jos nyt elät täysillä ilman Jumalaa, niin onko
varmaa, että vietät ikuisuuttakaan Hänen kanssaan?
mikäli elämä olisi ns. jatkumo puhutaan hindujen
maailmankatsomuksesta ja karmasta, jota
kristinusko on muokannut. osa hindulaisuudesta on
varsin ateistista jumalakäsitykseltään. tärkeintä
on elää hyvin, oppia, olla tuomitsematta, elää
rauhassa jne. kaikenkaikkiaan hindulainen ajatus
sielun kuolemattomuudesta on ahdistava. mutta
aikanaan hindulaisia oli enemmän kuin
kristittyjä. kiitos rooman keisarin #?
kristinusko sai rahaa ja sotavoimat taakseen,
eikä siis ihme, että nykyään kristittyjä on
huomattavasti enemmän. hindulaisuus sen sijaan on
passiivinen uskonto, se ei pyri laajenemaan
toisin kuin islam ja kristinusko. mutta elämä ei
elämästä elämättömäksi muutu, ja sanotaan ettei
tehty tekemättömäksi. hindulaisuuden
puolustukseksi täytyy sanoa, että hindulaiset
ovat toteuttaneet aika hyvin rauhan
filosofiaansa, toisinkuin kristityt. jos tässä
kadotus odottaa tai helvetti, niin en kyllä koe
ansainneeni sitä. mutta toisaalta käsitykseni
elämästä, itsestäni ja uskonnoista on siinä
määrin vahva, ettei sitä tule muuttamaan edes se,
että kohtaisin 'jumalan' kasvokkain. tai mikäli
syystä tai toisesta tapaisin niin en selviäisi
tapaamisesta järjissäni, enkä usko, että kukaan
mukaan uskoo tai ei. mutta olen taipuvaisempi
uskomaan hindulaiseen 'taivaaseen' kuin
kristittyjen käsitykseen epämääräisestä,
jeesustelevasta jumalasta, joka ei tunnu
tietävän, että mitä haluaisi ihmisten tekevän
(paitsi joutuvansa jokaikinen kadotukseen). jos
en tässä elämässä usko/opi niin ehkä saan
ahdistua tai turhautua seuraavassa.
jos tosiaan tarkemmin miettii, niin eikö olekin
juuri niin, että kaikki muut uskonnot
ovat "järkevämpiä" ja loogisempia, kuin
kristinusko.
Ihminen siis valitsisi järjellä kaikista juuri
sen väärän. Mutta koska nämä eivät ole järjen
asioita, vaan Jumalan ihmisiin laittama usko ja
tietoisuus, niin eihän ihminen löydä Jumalaa
ilman Jumalan vaikutusta.
saisi olla armollinen kaikille, siis
kaikkien kuuluisi pelastua, ja Jumalan
pitäisi antaa kaikille sellainen elämä,
että kaikki olisi kuin Naantalin aurinkoja
joka päivä, ja rakastaisi Jumalaa koska
Jumala olisi konkreettisesti rakastettava,
Jumalalla pitäisi olla telepaattinen yhteys
kaikkiin luotuihin, ja kaikki voisi kysellä
Jumalalta mitä lystää, ja silloin Jumalan
vastaukset pitäisi olla niin viisaita ja
humoristisia, että Jumala osoittaisi olevansa
täysin eri kertaluokkaa luotuihin nähden.
Iankaikkinen elämä pitäisi olla, mutta vain
taivaassa, ja se olisikin sitten vielä normi-
elämää paljon ihmeellisempi paikka, Jumalan
erikoistaidonnäyte, jossa aika ei tulisi ikinä
pitkäksi.
Tyhjyydestä tulemiseen ja sinne menemiseen
-vaihtoehtoon käännyn, jos helvetti on olemassa.
Aika hyvä toivomus. Kukapa ei Jumalasta
tuollaisia toivoisi?
Käsitätkö tuon olevan mahdotonta?
Saisiko Jumalalla olla mitään vaatimuksia ihmisiä
kohtaan?
Jos, niin minkälaisia?
Miten me erottaisiin enkeleistä, jos kuvailemasi
olisi totta?
Uskon, että helvetti on olemassa.
Jompi kumpi siis on - joko tyhjyys tai helvetti.
Se on uskon asia. Kumpaan haluaisit uskoa -
taivaaseen/helvettiin vai tyhjyyteen?