Huono itsetunto..

itsetunto juontaa aika pitkälle kasvatuksen
kautta ja ympäristöstä opitusta moraalista ja
etiikasta. siinä missä hyvin tiukka uskonnollinen
ympäristö pitää suorastaan syntisenä vaikkapa
huorintekoa, jumalan nimen toistamista jne. niin
yhteiskunnallisesti ihmiset myös arvioidaan aika
usein sosiaalisesti: ihmisten oletetaan alkavan
koulut 7-vuotiaana, siirtyvän ammatilliseen
koulutukseen 15-19-vuotiaana, työelämään
viimeistään 25-vuotiaana, on suotavaa että
ihmisellä on perhe, lapsia, hyvä ammatti, koti...
jos joko uskonnolliset tai yhteiskunnalliset
tavoitteet ja normit jäävät saavuttamatta, voi
itsetunto olla aika riekaleina. tämä toisaalta
riippuu hyvin paljon sitten siitä, että mihin
suuntaan ihminen persoonallisuutena kehittyy.
itsetunto, itsetuntemushan on hyvä - kuten
sanasta voi päätellä - kun ihminen tuntee
itsensä, pystyy pitämään niin tunne- kuin
älyllisen elämänsä tasapainossa. eli ei tukeudu
liikaa tunteeseen, eikä toisaalta tietoon. se,
miten sen tasapainon saavuttaa, jossa tilaa on
lopulta vain itselle ja itsetuntemukselle ja
itsensä kehittämiselle... se on taiteenlaji.
jotta siihen pääsee saattaa joutua tekemään aika
pitkän niin tiedollisen kuin emotionaalisen
vaelluksen. kaikki eivät tule koskaan itseään
tavoittamaan ja unohtamaan moraalin ja etiikan
joka on kirjoitettu. itsetuntoon liittyy ns.
luonnollinen moraali ja etiikka, joka käy
itsekunkin ihmisen järkeen. yksi tällainen melko
selkeä moraaliseettinen sääntö on: kohtele muita
kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. kyseinen
ajatus on aina matkannut kiinasta, intian kautta
eurooppaan. eikä se mielestäni ole kovin vaikea
ajatus oppia ilman, että se lukee kirjoissa.
samalla tavalla on helppo silloin ymmärtää, että
jos en itse tykkää tavaroitani vietävän tai, että
joku tappaisi minut, niin todennäköisesti ei
muutkaan ihmiset siitä hirveästi pidä. vahvista
itsetuntoa ja tee henkistä, itsenäistä vaellusta,
älä usko kaikkea, mitä ihmiset sanovat vaan tee
itse omat päätelmät.



Imagine no possesions,
I wonder if you can,
No need for greed or hunger,
A brotherhood of man,
imagine all the people
Sharing all the world...

Siitä se lähtee, hyvän itsetunnon saavuttaminen.

sä olet hirvittävän heikko...

Olet kääntynyt Jumalan puoleen ja pyytänyt häntä
eheyttämään ja korjaamaan särkyneen sisimpäsi.
Voit luottaa siihen, että Jumala on kuullut
rukouksesi. Kun vuosia sitten olin itse tuossa
samassa tilanteessa rukoillen samalla tavoin,
ihmettelin ja petyinkin siihen, että tuntui ettei
mitään parannusta asiaan tapahtunut.
Kun mietin asiaa tarkemmin tajusin, että jotenkin
olin vain nähtävästi olettanut, että Jumala
napsauttaa sormia ja kas vain, olen ehjä ja
tasapainoinen ihminen. Halusin siis päästä koko
asiasta mahdollisimman helpolla ja mahdollisimman
vähällä tuskalla.
Mutta Jumala ei toiminutkaan niin.... Hän halusi
(ja oli aivan oikeassa siinä), että minä teen
itse työtä asian eteen, ja niitä kipeitä asioita
joita nousee pinnalle, on työstettävä ennen kuin
ne voivat parantua. Tässä kaikessa oli suurena
apuna Raamattu, ja siellä olevat kannustavat ja
lohduttavat sanat.

Raamattu oli apunani myös omaan sisimpääni ja
omaan "raadollisuuteeni" tutustumisessa.
Jouduin myös nöyrtymään ihmisapuun, vaikka olin
aina ylpeästi ajatellut, että pärjään ilmankin;
kun oikein ahdisti, niin kävin juttelemassa
työpaikkapsykologin kanssa.
Luin myös paljon itsetunnosta, eheytymisestä yms.
kertovia kirjoja (sekä hengellisiä
että "tavallisia" kirjoja). Yksi hyvä kirja on
muuten Tommy Hellstenin: Virtahepo työpaikalla.

Uskovilla on aina läsnä tietoisuus omasta
huonoudesta ja kelvottomuudesta, mutta silti
voimme omata terveellisen itsetunnon, johon
kuuluu oman itsensä hyväksyminen ja rakastaminen;
sillä ilman sitä on vaikea hyväksyä ja rakastaa
muitakaan ihmisiä.....

Tässä vielä ote Anna-Mari Kaskisen laulusta:
***
"Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan,
tuska, joka yhä kulkee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti;
kyynel, joka poskille ei juokse:
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse.

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
Kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata,
tuskakin on toivon kasvumaata."
***
Lähde rohkeasti tutkimusretkelle itseesi Jumalan
huomassa ja luota Herraan, sillä:
"kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka
Jumalaa rakastavat".

Kirjoitat, että olet särkynyt saviruukku, jota
kukaan ei voi eheyttää, ja että näet itsesi
jatkuvasti vain huonompana ja huonompana...

Tämä varmaan on totta - kaikkien ihmisten
kohdalla. Olemmme särkyvää kamaa, rikkinäisiä
monin tavoin, paljon huonompia kuin haluaisimme
olla - ja paljon huonompina kuin mitä yhteiskunnan
paineet etc. haluaisivat että olemme. Huonon
itsetunnon lähteet nousevat siitä, että huomaamme,
että emme pysty täyttämään sitä mittaa, mikä
meille on (muka) asetettu, sitä mittaa, minkä itse
olemme itsellemme asettaneet.

Pintapuolisesti katsottuna myös usko vaatii samaa.
Kristus kehoitti olemaan täydellinen, kuten hän on
itse. Kuitenkin tämä ei ole edes puoli totuutta.
Sillä juuri sitä varten Kristus tuli ihmiseksi,
ettei kukaan täytä mittaa.

Sinä et jaksa uskoa itseesi, ja pidät itseäsi
kelvottomana. Kuitenkin sinä olet Jumalan luoma,
ainutlaatuinen, rakastettu. Vaikka sinä et jaksa
uskoa itseesi, Jumala uskoo kuitenkin sinuun.
Sinun rukouksesi on jo kuultu, ennen kuin edes
ehdit sen lausua. Jumala toimii omalla tavallaan.

Juuri siinä on armo: Jumala tietää, mikä on
ihminen: heikko saviastia, tuulen mukana huojuva
ruohonkorsi. Voit luottaa Kristuksen kutsuun:
"Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien
uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Eli toisin sanoen: anna itsellesi lupa olla heikko
ja särkynyt, ja lepää.

Pistä ittees vauhti, ota ittees niskasta kii, ja
tee jotain konkreettista! älä vetäydy kuorees,
älä jää tutkiskeleman mitään eeposmaisia
tarukokoelmia(raamattu)!! Rupee vaikka opiskellen
jotain!