Uskovan elämän jonkinlainen kynnyskysymys ja
arviointi peruste jumalattomien edessä on se,
tekeekö hän syntiä. Näihän se pitääkin olla.
Uskovan syntejä pitää arvostella ja tutkailla.
Mitä tutkailemista jumalattomien synneissä
olisikaan, nehän kuuluvat asiaan ja ideologiseen
kuvaan. Niillä rehvastellaan ja ylpeillään, ei
niitä käy tuomitseminen. Uskovalle itselleen
kaikki on ja pitääkin olla toisin.
Uskovan tulee ensimmäisenä tutkailla tekeekö
hänen seurakuntansa syntiä. Eihän ole sopivaa
elää synnillisissä seurakunnassa, joka ei vaella
Jumalan sanan mukaan, vaan joka noudattaa
vallitsevia henkiä ja väärejä oppeja.
On tutkailtava, onko minulle kerrottu seurakunnan
puolelta, mihin sitoudun henkisesti ja
taloudellisesti liittyessäni vai joudunkin
sitoutumaan ollenkaan ja saan elää vapaana
Jumalan lapsena, jota Herra ohjaa ja kasvattaa ja
jolle uskonveljet ja siskot ovat rakkaita
lähimmäisiä samalla taipaleella.
Noudattaako seurakunta avointa ja rehellista
tapaa hankkiessaan jäseniä? Osaako yhteisö pitää
ihmisten asioita takanaan, kunnioittaako
kotirauhaa ja odottaa että ihmiset ottavat
Jumalan kutsumana yhteyttä kun jäsenet ovat kukin
tahoillaan eläneet esimerkillistä ja
kunnioitettava kiinnostavaa elämää?
Onko seurakunnassa joku tai jotkut, jotka ovat
asettuneet Jumalankin yläpuolelle käyttäen
määräysvaltaansa ihmisten asioihin? Johtaako tämä
syyllistämiseen, nöyryytyksiin ja itsetunnon
murtumisiin. Onko jollakin hallussa ainoa totuus,
sellainen, jolla pyrkii hämärtämään toisten
todellisuudentajun? Onko yletön ystävällisyys se
palkinto minkä uskosta saa, kun mukautuu
ihmisiin, eikä välttämättä etsi Jumalaa ja katala
kierous tulee taakkaksi, jos omaa halun kokea
usko toisin kuin se ainoa totuus on?
Antaako seurakunta minulle yksityisyyden, jossa
hallitsen itse Jumalan armossa ja totuudessa omia
asioitani? Ystäviäni, harrastuksiani, perhettäni,
taloudellisia asioitani ja tulevaisuuden
suunnitelmia. Onko minulla täydellinen vapaus
erota seurakunnastani ilman myöhempää painostusta
tai loukkauksia?
Eli siis, ovatko seurakunnan tai yhteisön säännöt
sellaiset, että se sotivat vastoin yleisiä
eettisiä arvoja, polkevat ihmisoikeuksia ja
asettuvat jopa lain edelle? Vaatiiko seurakunta
näin jotain mitä Jumala ei sanassaan vaadi?
Rikkomaan esivaltaa ja yleistä säätämystä vastaan.
Jos nämä asiat ovat kunnossa, jos seurakunta
vaeltaa Jumalan sanan mukaan, eikä räikeästi riko
sitä vastaan jokaisessa jumalanpalveluksessa tai
muussa tilaisuudessa, niin sen jälkeen voi
katseen kääntää omaan sieluun. Mitä minä teen
Jumalan edessä, miten vaellan sanan tunnossa ja
kuinka ryven synnissä?
Tässä onkin se vaikea pala. Seurakunnan synti on
helppo pala todeta vähänkin arvostelukykyä ja
sanan tuntemusta omaavan, mutta kun katse
käännetään yksityiseen ihmiseen, niin järjen
aseet käyvät kovin tylsiksi. Ihminen kun on mikä
on. Hänessä on paljon pahaa, eikä juurikaan
muuta..
Koko olemuksemmehan on käärmeen myrkyttämä. Niin
todella on, jokaisen vahemmistoveljenkin,
palavimman saarnaajan ja itseään Herran
voidelluksi nimittävän aktiojohtajankin.
Sydämemme on niskoitteleva ja tahtoo aina kulkea
omia teitään. Liha on täynnä himoja ja haluja,
vaikka suumme sanoisi toisin. Kukaan ei ole
itsessään vapaa pahuudesta.
Ihminen, joka ei tätä tunnusta, eikä pyydä
anteeksiantamusta eikä halua tulla armoistuimen
tykö, on uskonelämältään sammunut, Henki on
hänestä paennut ja hän on pukenut oman
uskonviitan harteilleen, jossa esittää pyhyyttä
ja puhtautta, mutta jossa ei muuta juuri olekaan
kuin syntiä synnin päälle.
Jumalan anteeksiantamus, se että saamme syntimme
anteeksi ja voimme sen kautta kasvaa elämään
elämää, jota Jumalan mielin katselee liittyy
siihen opetukseen, jossa velallinen sai velkansa
anteeksi, mutta ei vastavuoroisesti antanut
omalle velalliselleen anteeksi. Näin Jumala
toimii meidänkin kohdalla. Jumala ei halua, että
pysymme synnissä, kaikkea muuta, mutta Hän
haluaa, että tunnustamme kaikki sydämen syntimme
hänelle. Tälläisessä tilanteessa meistä tulee
lähimmäisiä, jotka ovat anteeksiantavia toinen
toisilleen. Ken on mielestään kurja ja heikko,
antaa mieluisten toisillekin anteeksi sen mitä
muut ovat häntä vastaan rikkoneet, kuten sana
opettaa.
Jeesus Kristus pyhittää meidät vanhurskaiksi,
jopa täydelliseksi Hänessä, kuten Paavalikin
katsoi olevan täydellinen siinä ettei kukaan
voinnut häntä tuomita kadotukseen. Kuitenkin hän
myönsi heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, kun
oli kyse sydämen tilasta, sisäisestä suhteesta
Herraan, uskonelämästä ja sen ymmärtämisestä.
Siinä emme koskaan saavuta päämäärää.
Uskonelämässä kasvamisessa emme todellakaan
koskaan saavuta päämäärää. Jos sen luulemme
saavuttaneemme, niin pahaisinkin kanssaihminen
löytää meistä kyllä vikoja ja haittoja, jotka
eivät ole Jumalasta, vaan ovat omaa pöyhkeyttämme
ja epämiellyttävyyttämme. Käskyt ja kehoitukset
ovat uskonelämäämme varten, jotta tiedämme mitä
meidän tulee Herrassa tavoitella ja mihin voimaa
rukoilla. Eivät siksi, että niiden mukaan
hurskastelisimme. Meidän on kehoitettu
ahkeroimaan myös sitä mikä on hyvää myös ihmisten
edessä, joten meidän ei tule kasvaa uskosamme
vastenmielisiksi raamatunlauseautomaateiksi, vaan
Jumalassa ihmiseksi, joka tietää mikä ihmisen osa
on ja mikä Jumalan.
Kauniiksi lopuksi joutuu se ken syntiä haluaa
välttää tunnustamaan sen, ettei tiedä siten miten
tietää tulee, vaan ainoastaan Jumalan armosta voi
luulla jotain ymmärtävänsä. Miten ihminen, joka
ei tajua edes omaa itseään, muistiaan,
ajatuksiaan, tunteitaan tai puhetaitoaan, voi
ryhtyä mestaroimaan Jumalan asioilla? On suuri
vaara, että teemme Jumalan valehtelijaksi, omasta
ymmärryksestämme ja kunniastamme Jumalan.
arviointi peruste jumalattomien edessä on se,
tekeekö hän syntiä. Näihän se pitääkin olla.
Uskovan syntejä pitää arvostella ja tutkailla.
Mitä tutkailemista jumalattomien synneissä
olisikaan, nehän kuuluvat asiaan ja ideologiseen
kuvaan. Niillä rehvastellaan ja ylpeillään, ei
niitä käy tuomitseminen. Uskovalle itselleen
kaikki on ja pitääkin olla toisin.
Uskovan tulee ensimmäisenä tutkailla tekeekö
hänen seurakuntansa syntiä. Eihän ole sopivaa
elää synnillisissä seurakunnassa, joka ei vaella
Jumalan sanan mukaan, vaan joka noudattaa
vallitsevia henkiä ja väärejä oppeja.
On tutkailtava, onko minulle kerrottu seurakunnan
puolelta, mihin sitoudun henkisesti ja
taloudellisesti liittyessäni vai joudunkin
sitoutumaan ollenkaan ja saan elää vapaana
Jumalan lapsena, jota Herra ohjaa ja kasvattaa ja
jolle uskonveljet ja siskot ovat rakkaita
lähimmäisiä samalla taipaleella.
Noudattaako seurakunta avointa ja rehellista
tapaa hankkiessaan jäseniä? Osaako yhteisö pitää
ihmisten asioita takanaan, kunnioittaako
kotirauhaa ja odottaa että ihmiset ottavat
Jumalan kutsumana yhteyttä kun jäsenet ovat kukin
tahoillaan eläneet esimerkillistä ja
kunnioitettava kiinnostavaa elämää?
Onko seurakunnassa joku tai jotkut, jotka ovat
asettuneet Jumalankin yläpuolelle käyttäen
määräysvaltaansa ihmisten asioihin? Johtaako tämä
syyllistämiseen, nöyryytyksiin ja itsetunnon
murtumisiin. Onko jollakin hallussa ainoa totuus,
sellainen, jolla pyrkii hämärtämään toisten
todellisuudentajun? Onko yletön ystävällisyys se
palkinto minkä uskosta saa, kun mukautuu
ihmisiin, eikä välttämättä etsi Jumalaa ja katala
kierous tulee taakkaksi, jos omaa halun kokea
usko toisin kuin se ainoa totuus on?
Antaako seurakunta minulle yksityisyyden, jossa
hallitsen itse Jumalan armossa ja totuudessa omia
asioitani? Ystäviäni, harrastuksiani, perhettäni,
taloudellisia asioitani ja tulevaisuuden
suunnitelmia. Onko minulla täydellinen vapaus
erota seurakunnastani ilman myöhempää painostusta
tai loukkauksia?
Eli siis, ovatko seurakunnan tai yhteisön säännöt
sellaiset, että se sotivat vastoin yleisiä
eettisiä arvoja, polkevat ihmisoikeuksia ja
asettuvat jopa lain edelle? Vaatiiko seurakunta
näin jotain mitä Jumala ei sanassaan vaadi?
Rikkomaan esivaltaa ja yleistä säätämystä vastaan.
Jos nämä asiat ovat kunnossa, jos seurakunta
vaeltaa Jumalan sanan mukaan, eikä räikeästi riko
sitä vastaan jokaisessa jumalanpalveluksessa tai
muussa tilaisuudessa, niin sen jälkeen voi
katseen kääntää omaan sieluun. Mitä minä teen
Jumalan edessä, miten vaellan sanan tunnossa ja
kuinka ryven synnissä?
Tässä onkin se vaikea pala. Seurakunnan synti on
helppo pala todeta vähänkin arvostelukykyä ja
sanan tuntemusta omaavan, mutta kun katse
käännetään yksityiseen ihmiseen, niin järjen
aseet käyvät kovin tylsiksi. Ihminen kun on mikä
on. Hänessä on paljon pahaa, eikä juurikaan
muuta..
Koko olemuksemmehan on käärmeen myrkyttämä. Niin
todella on, jokaisen vahemmistoveljenkin,
palavimman saarnaajan ja itseään Herran
voidelluksi nimittävän aktiojohtajankin.
Sydämemme on niskoitteleva ja tahtoo aina kulkea
omia teitään. Liha on täynnä himoja ja haluja,
vaikka suumme sanoisi toisin. Kukaan ei ole
itsessään vapaa pahuudesta.
Ihminen, joka ei tätä tunnusta, eikä pyydä
anteeksiantamusta eikä halua tulla armoistuimen
tykö, on uskonelämältään sammunut, Henki on
hänestä paennut ja hän on pukenut oman
uskonviitan harteilleen, jossa esittää pyhyyttä
ja puhtautta, mutta jossa ei muuta juuri olekaan
kuin syntiä synnin päälle.
Jumalan anteeksiantamus, se että saamme syntimme
anteeksi ja voimme sen kautta kasvaa elämään
elämää, jota Jumalan mielin katselee liittyy
siihen opetukseen, jossa velallinen sai velkansa
anteeksi, mutta ei vastavuoroisesti antanut
omalle velalliselleen anteeksi. Näin Jumala
toimii meidänkin kohdalla. Jumala ei halua, että
pysymme synnissä, kaikkea muuta, mutta Hän
haluaa, että tunnustamme kaikki sydämen syntimme
hänelle. Tälläisessä tilanteessa meistä tulee
lähimmäisiä, jotka ovat anteeksiantavia toinen
toisilleen. Ken on mielestään kurja ja heikko,
antaa mieluisten toisillekin anteeksi sen mitä
muut ovat häntä vastaan rikkoneet, kuten sana
opettaa.
Jeesus Kristus pyhittää meidät vanhurskaiksi,
jopa täydelliseksi Hänessä, kuten Paavalikin
katsoi olevan täydellinen siinä ettei kukaan
voinnut häntä tuomita kadotukseen. Kuitenkin hän
myönsi heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, kun
oli kyse sydämen tilasta, sisäisestä suhteesta
Herraan, uskonelämästä ja sen ymmärtämisestä.
Siinä emme koskaan saavuta päämäärää.
Uskonelämässä kasvamisessa emme todellakaan
koskaan saavuta päämäärää. Jos sen luulemme
saavuttaneemme, niin pahaisinkin kanssaihminen
löytää meistä kyllä vikoja ja haittoja, jotka
eivät ole Jumalasta, vaan ovat omaa pöyhkeyttämme
ja epämiellyttävyyttämme. Käskyt ja kehoitukset
ovat uskonelämäämme varten, jotta tiedämme mitä
meidän tulee Herrassa tavoitella ja mihin voimaa
rukoilla. Eivät siksi, että niiden mukaan
hurskastelisimme. Meidän on kehoitettu
ahkeroimaan myös sitä mikä on hyvää myös ihmisten
edessä, joten meidän ei tule kasvaa uskosamme
vastenmielisiksi raamatunlauseautomaateiksi, vaan
Jumalassa ihmiseksi, joka tietää mikä ihmisen osa
on ja mikä Jumalan.
Kauniiksi lopuksi joutuu se ken syntiä haluaa
välttää tunnustamaan sen, ettei tiedä siten miten
tietää tulee, vaan ainoastaan Jumalan armosta voi
luulla jotain ymmärtävänsä. Miten ihminen, joka
ei tajua edes omaa itseään, muistiaan,
ajatuksiaan, tunteitaan tai puhetaitoaan, voi
ryhtyä mestaroimaan Jumalan asioilla? On suuri
vaara, että teemme Jumalan valehtelijaksi, omasta
ymmärryksestämme ja kunniastamme Jumalan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...kommentti.
En oikein ymmärrä tätä uskovien alituista itsensä
aliarviointia ja itsetunnon alenemaa, jos
yhteiskunta sallisi varmasti pukeutuisitte
säkkiin ja tuhrisitte itsenne tuhkalla vain
osoittaaksenne arvottomuuttanne.
Itse näen asian siten että olen juuri nin hyvä
kuin olen, ei siihen tarvitse minkään valtakunnan
Jumalaa vetää mukaan.
Miksi pitää kilvan julistaa olevansa huono ja
syntinen ihminen? Voisi olla vaihteeksi mukavaa
todeta että, hei minähän olen ihan OK!
Seurakunnista ja lahkoista:
Siis saa olla todellinen ihmemies jos meinaa
löytää oikeamielisen seurakunnan mistään.
Tarkoitan juuri sitä että kaikissa vähänkin
suljetummissa yhteisöissä aina joku ottaa vallan
käsiinsä ja rupeaa oman ns.Jumalallisen visionsa
ohjaamana ajamaan omia tarkoitusperiään.
Kaikki on aina niin helppoa ja puhdasta uskovien
ajatusmaailmassa, ei ole väärinkäytöksiä eikä
valheellisia saarnaajia, tai jos on niin ei
ainakaan juuri siinä seurakunnassa johon ko.
henkilö kuuluu, mitä muissa ...noniin.
Juuri oli juttua esim. Katolisten Neitsyt Marian
palvonnasta, kyllä sielläkin teologit tietävät
palvonnan ja kunnioituksen rajat, ei tavallinen
kirkkokansa.
Samaa tapahtuu kaikissa uskonnoissa, rajat
hämärtyvät ja keskinäiset riidat vain
lisääntyvät. Miksi näin?? Jos kaikki on lähtöisin
Jumalasta.
Rashaverak
Opetukset tulee aina punnita Raamatun valossa.
Siellä ei edetä kenenkään visioiden mukaan, vaan
Herran johdatuksessa.
Jos virheitä ja ylilyöntejä tapahtuu, johtuu se
meidän ominaisuuksistamme - olemmehan vain
ihmisiä.
...varmasti määrittelee seurakunnan, itseasiassa
Katolinen sellainen oli se ensimmäinen (lainaus
johdatus Katolisuuteen) ja sen perusteella
luulisi heidän tietävän kaikista parhaiten
Jumalan aivoitukset.
Hekin ovat ihmisiä ja harhautuneet palvomaan
Neitsyt Mariaa.
Eli mikään seurakunta ei ole oikeassa Raamatun
mukaan, niinkö? Koskapa kaikki ovat vain
ihmisiä...
Rashaverak
ja se on niiden ihmisten joukko, jotka ovat osa
Jeesusruumista.
...taas noilla määreillä että se joukko on
häviävän pieni...ja arvaa missä on hyyyyyvin
autiota:)
Rashaverak
että tunnustat Jeesuksen tässä elämässä Herraksi.
Loput tekee Hän itse sinussa.
Uusi Jerusalem on niin iso, että sinne mahtuu
kaikki. Mitat ovat jotain yli 2000X2000X2000
kuutiokilometriä. Taivas on siis kuutionmuotoinen.
Mutta taidat olla oikeasti noin tyhmä?
mutta kiva ihan lukea taas sinunkin
rakkaudentäyteisiä saivartelujasi näin yösydännä.
...
vain se, että mitään 'syntiä' ei ole olemassakaan.
Jumala se vain esittää 'Pyhyyttä ja puhtautta',
ja tuntee pakottavaa tarvetta paheksua luomiaan
asioita.
ole syntiä luonut, vaan se on vapaiden olentojen
vapauteen kuuluva ominaisuus.
onko ihminen syntyessään syntinen? miksi ihminen
täyttyy synneistä? mikä/kuka ihmisen täyttää
synneillä? kuka on määritellyt synnin ja miten se
on määritelty? kuka meistä on syntinen, kuka ei?
mitä olemme elämässä oppineet synninteoista? mitä
olemme oppineet synneistä
maailmankirjallisuudesta? jos maailmassa elää
yksikin synnitön niin sattuisiko kukaan tietämään
kyseisen ihmisen yhteystietoja, täällä olisi
yksi, joka haluaisi keskustella :-) joku minua
viisaampi voinee vastata
vaikka et halua.
Puhutaan siis Raamatun syntikäsitteestä. En tiedä
onko muissa uskonnoissa, paitsi juutalaisuudessa
edes koko käsitettä.
>onko ihminen syntyessään syntinen?<
Ihminen on sen synnin kirouksen alla, joka
maailmaan tuli Aadamin lankeemuksesta, eli on.
Tästä perisynnistä pääsee eroon uskomalla
Jeesuksen kärsineen puolestasi.
> miksi ihminen
täyttyy synneistä?<
K.
Ihminen ilman Jeesuksen veren pesua on jo täynnä
syntiä. Kaikki hyvät asiat hän tekee itse ja
ottaa tästä kiitoksen itselleen, vaikka sana
sanoo, että kaiken hyvän anti tulee Jumalalta.
Näin ihminen varastaa Jumalata kunnian ja
hyvätkin teot kääntyvät vastaisiksi.
>mikä/kuka ihmisen täyttää
synneillä? kuka on määritellyt synnin ja miten se
on määritelty? kuka meistä on syntinen, kuka ei?
mitä olemme elämässä oppineet synninteoista? mitä
olemme oppineet synneistä
maailmankirjallisuudesta? jos maailmassa elää
yksikin synnitön niin sattuisiko kukaan tietämään
kyseisen ihmisen yhteystietoja, täällä olisi
yksi, joka haluaisi keskustella :-) joku minua
viisaampi voinee vastata <
K.
Jeesus oli ainoa,joka ei tehnyt syntiä. Jos Hän
olisi yhdenkin synnin tehnyt, niin Hän olisi
jäänyt tuonelaan. Tuonelan seinässä on kuitenkin
sääntökirja, jossa lukee, että synnin palkka on
kuolema. Synnitön ei siis pysy tuonelassa.
yönvietossa, kohta nukkumaan. täytyy sanoa vielä,
että kyllä kai ne muutkin syntiä tekee kuin
kristityt. tarkoitin ihan sitä, että mitä synti
on ilman sitä, että käytät mitään raamatun
viitekehystä vaan sitä, minkä koet olevan
luonnostaan ihmiselle pahaksi tai moraalitonta.
jos et pysty siihen ilman raamattua, niin kyllä
mulla ainakin usko menee suhun ihmisenä.
saattaisit olla viimeinen, jonka puolesta löisin
viittä markkaa vetoon. muista olla välillä ihan
vaan tavallinen ihminen (ihmisten joukossa, ellet
sitten levitä ilosanomaa työpaikoilla,
lastentarhoissa, vapaa-aikana, lomamatkoilla jne.)
ja jättää nää uskohöpinät. koita nyt muistaa,
että ateistilla ei ole mitään sellaista
kirjoitettua moraalia kuin kristityillä on
raamattu. ateistit toimivat siis sisäisen
etiikkansa mukaan, joko hyvin tai huonosti. se,
että kristityillä on kirjoitettu tiukka moraali
ei tarkoita takuuvarmasti sitä, että kristityt
toimisivat oikein. itseasiassa, mitä enemmän on
sääntöjä, sen enemmän on niitä, jotka rikkoo
sääntöjä ja ne säännönrikkojat, syntiset ovat
kristittyjä tässä tapauksessa. puhut kuinka
paljon tahansa raamatusta ja raamatun
syntikäsitteestä ja minä omasta humaanimmasta
käsityksestäni, niin me emme toisiamme ymmärrä.
sen takia lopetan tällä palstalla kirjoittamisen.
oon joutunut takomaan samoja asioita ainakin
kolme kertaa kutakin ja siitä huolimatta te
toistatte samaa raamatunsanaa, kun nuo asiat on
hitto vieköön ilman raamattua selviä! mitä tulee
moraaliin ja etiikkaan, hyvään elämään. kristityt
eivät tasanvarmasti ole edes maailman top10:ssä,
jos puhutaan synnittömistä ihmisistä. enkä siksi
myöskään voi ymmärtää, että miksi yksikään jumala
tai jeesus haluaisi teidät pelastaa. mulle on
ihminen tärkeä, sinä, minä, perhe, tutut ja aika
usein tuntemattomat, jotka haluavat mulle kertoa
asioitaan. kristityt elävät niin raamatunoppien
mukaan, että terve ajattelu on valahtanut päästä
selkäpuolelle pikkuhousuja. tähän samaan ilmiöön
olen kyllä kohdannut niin bisnesmaailmassa kuin
milloin missäkin. raamatusta ja bisneksestä on
inhimillisyys kaukana. mä en halua uskoa
sellaiseen, eikä siihen ole ollut lähimpään 18
vuoteen tarvetta. tämä on uskontokeskustelu,
mutta toivoin jo pht:ltä sitä, että ottaisi
näihin juttuihin kantaa ihmisenä. ei
käännyttäjänä tai evankelistana. jos teillä on
joku helkkarin tarve käännyttää ihmisiä niin
menkää lähetyssaarnaajiksi. jehovan todistajat
aiheuttavat useissa vastareaktioita. mulla ei ole
niitä vastaan koskaan ollut niin kauan, kun
pystyvät keskustelemaan, eivätkä tarjoa koko ajan
jumalansanaa. me ollaan kaikki ihmisiä, niin
hindulaiset, mustat, japanilaiset, minä, sinä,
pakana, orjat, hitler, afrikan nälkäänäkevät. mun
uskoni on se, että me ollaan kaikki tasa-
arvoisia, samassa asemassa. toiset tekee pahoja
tekoja, mutta joutuvat siitä tilille ennemmin tai
myöhemmin. onpa käynyt niin, ettei elämänsä
aikana kukaan ole joutunut tekosistaan tilille ja
se on osa elämää. millä oikeudella yksikään
kirja, uskonto tai evankelista voi alkaa pitämään
toisia, kaltaisiaan syntisempiä kuin itseä?
sanon, että ihminen joka alentaa rotuja tai
toisen maailmankatsomuksen omaavia, ovat
rasisteja. ja mulla sappi kiehuu, jos joudun
tekemisiin sellaisten puusilmien kanssa. joten
kysyn sulta... miten on? ja pyydän, älä mainitse
sanallakaan mitä raamattu odottaa. vaan sano,
mitä mieltä itse olet synnistä ja ihmisten tasa-
arvoisuudesta. jos menet raamatun puolelta
ottamaan yhdenkin opin tai vertauksen niin... mun
on valitettavasti sanottava, että sussa on hyvän
rasistin eväät.
Ensinnäkin, lukaisin teidän (pht ja sinä) välisiä
keskusteluja ja ne olivat taas uutta avaavia,
nimittäin sinusta.
Olet täysin oikealla asialla oman moraalisi ja
ihmiskäsityksesi kautta, mutta mitä sanot siihen,
jos kerron, että kaikki hyvä tuleekin Jumalalta,
vaikka sinä teetkin sen? Tässä tulee se ero.
Synnistä sen verran, että kaikki ovat syntisiä.
Moraali ja omatunto ovat asioita, jotka ovat
ihmisessä sisäänrakennetuja, etteivät olisi kuin
villipedot.
Ja pyydän, älä nyt vaan minun takiani ja ajamana
täältä lähde.
Siinä kristityn viesti.Miten joku voi tehdä
uskostaan niin masokistisen,että se jo vaikuttaa
sairaalta.Uskonhan pitäisi olla iloinen asia,vai
kuinka?
mutta eihän sellainen sitä ymmärrä, joka ei ole
Jumalan yhteydessä.
Siis mihin vastasit?Haluatko karkoittaa täältä
muitakin pois kuin Oplevin?
.
Otsikko,johon kommenttini oli ylempänä.Tosiaan
kysyn vieläkin,miksi uskon on oltava masokistista?
Ei ole mielestäni aivan terve ajatus.Evankeliumi
on ilosanoma.Siihen uskon,sanokoot muut mitä
tahansa.
Minä uskon, sekä evankeliumiin ja yritän sitä
levittää, lisäksi uskon Jeesukseen.
On nimenomaan ilosanoma Jeesuksesta!!
Niin on.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus on kuollut
meidän puolestamme.