Kesäkuun puolivälissä oli Turussa
valtakunnallinen kirkkomusiikki tapahtuma.
Lauantaina käytiin mielenkiintoinen seminaari
Sibelius-museossa ja aiheen oli Pyhä ja Paha
musiikki. Mitä listan keskustelijat ovat mieltä
aiheesta? Sekä uskovaisten, että ei-uskovaisten
mielipiteitä kaipaan. Alustuksena aiheeseen
linkki seminaarin puheisiin:
http://www.kirkkopalvelut.fi/kulttuuripalvelut/sav
eltajaseminaari16.6.alustukset.htm
Itse yhdistän musiikissani sähköisiä ja akustisia
instrumentteja, sekä erilaisia
musiikkityylisuuntia. Näyte linkissä:
http://members.theglobe.com/phtep/ylistakaa_herraa
.mp3
Karkeasti ottaen musiikin voisi jakaa:
Ensimmäiseksi kuvailevaan musiikkiin, jossa
erilaisilla soittimilla ja musiikkityylisuunnilla
voidaan kertoa ja kuvailla jotain asiaa vähän
samaantapaan kuin taiteilija kertoo omia
inspiraatioitaan taideteoksissa.
Toinen luokka olisi enemmän tai vähemmän puhdasta
henkisyyttä, ylevyyttä ja hartautta tavoitteleva
musiikki (Jumalanpalvelusmusiikin lukisin tähän
kategoriaan).
Kolmas luokka menee ristiin edellisen kanssa ja
on musiikkia, jossa tarkoituksena on rentouttaa
tai parantaa ihmistä, eli terapeuttinen musiikki.
Näiden lisäksi toki löytyy ajanvietemusiikkia ja
tanssimusiikki ja muita kategorioita.
Hyvä ja pyhä musiikki oli seminaarissa helpompi
määritellä, mutta mikä on pahaa musiikkia,
musiikkia joka ei rakenna tai jonka tarkoituksena
on manipuloida ihmisiä vihaan, sortoon,
masennukseen vastakohtana, hvyää tekevälle
musiikille? Onko kyse instrumenteista eli
äänenväreistä, vai nuoteista ja melodioista, vai
rytmistä, vai voimakkuudesta? Nämähän ovat
instrumentaalimusiikin vaikuttaat ja muuttuvat
osiot. Vokaalimusiikissa tulee teitenkin kyseesen
vielä sanoitus.
valtakunnallinen kirkkomusiikki tapahtuma.
Lauantaina käytiin mielenkiintoinen seminaari
Sibelius-museossa ja aiheen oli Pyhä ja Paha
musiikki. Mitä listan keskustelijat ovat mieltä
aiheesta? Sekä uskovaisten, että ei-uskovaisten
mielipiteitä kaipaan. Alustuksena aiheeseen
linkki seminaarin puheisiin:
http://www.kirkkopalvelut.fi/kulttuuripalvelut/sav
eltajaseminaari16.6.alustukset.htm
Itse yhdistän musiikissani sähköisiä ja akustisia
instrumentteja, sekä erilaisia
musiikkityylisuuntia. Näyte linkissä:
http://members.theglobe.com/phtep/ylistakaa_herraa
.mp3
Karkeasti ottaen musiikin voisi jakaa:
Ensimmäiseksi kuvailevaan musiikkiin, jossa
erilaisilla soittimilla ja musiikkityylisuunnilla
voidaan kertoa ja kuvailla jotain asiaa vähän
samaantapaan kuin taiteilija kertoo omia
inspiraatioitaan taideteoksissa.
Toinen luokka olisi enemmän tai vähemmän puhdasta
henkisyyttä, ylevyyttä ja hartautta tavoitteleva
musiikki (Jumalanpalvelusmusiikin lukisin tähän
kategoriaan).
Kolmas luokka menee ristiin edellisen kanssa ja
on musiikkia, jossa tarkoituksena on rentouttaa
tai parantaa ihmistä, eli terapeuttinen musiikki.
Näiden lisäksi toki löytyy ajanvietemusiikkia ja
tanssimusiikki ja muita kategorioita.
Hyvä ja pyhä musiikki oli seminaarissa helpompi
määritellä, mutta mikä on pahaa musiikkia,
musiikkia joka ei rakenna tai jonka tarkoituksena
on manipuloida ihmisiä vihaan, sortoon,
masennukseen vastakohtana, hvyää tekevälle
musiikille? Onko kyse instrumenteista eli
äänenväreistä, vai nuoteista ja melodioista, vai
rytmistä, vai voimakkuudesta? Nämähän ovat
instrumentaalimusiikin vaikuttaat ja muuttuvat
osiot. Vokaalimusiikissa tulee teitenkin kyseesen
vielä sanoitus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanoituksista puhuttaessa täytyy ottaa huomioon
myös katharsis -vaikutus, joka musiikilla voi
myös olla.
Ja miten määritellään negatiivinen tunne? Ok,
esim. viha on sellainen, mutta onko se sinällään
paha. Jokainen ihminen tuntee myös näitä
tunteita, mutta tärkeämpää lienee se miten niihin
suhtautuu, miten ne käsittelee ja miten niitä
aiheuttavat asiat prosessoi mielessään?
en menisi liian syvälle määrittelyn kiemuroihin,
vaikka varmasti sellaista täytyy tehdä ainakin
joissain puitteissa. mitä tarkoittaa katharsis
vaikutu
viha on paha siksi, että sen vaikutus maailmaan
on repivää ja hajoittavaa, mutta myös ihmisen
sisäisesti se on ymmärrystä sumentava tunne.
totta, että ensimmäinen askel on havaita ne ja
miettiä miten niitä voi käsitellä, yleisesti
ottaen on tämänpäivän psykologian mukaista, että
vihan tunteet pitää jollain tavalla saada
purettua, jottei ne pääse patoutumaan sisälle.
toinen vaihe mielestäni on havaita, miten ja
mistä johtuen viha syntyy sisällämme. itse olen
100% vakuuttunut, että viha on vahingoittava
tunne. musiikin ei ainakaan pitäisi olla
motivoitunut samaan aikaan vihantunteita. on
sitten eri asia, jos kritillinen rakkaus tai
vaikka tekohurskaus saa aikaan saatananpalvojassa
vihan tunteita. kyse on siitä, miten toinen
reagoi, mutta ei siitä, että tarkoitus on saada
aikaan vihaa.
pyhyyden kokemukseen mielestäni liittyy aina
hieman huumoria, kyyneliä, pienuuden, mutta
samalla suuruuden tunnetta. pyhän edessä ihminen
nöyrtyy. tämän vastakohtana voisi olla musiikki,
jolla on tarkoitus nostattaa ihmisen egoa.
esimerkkinä vaikka rapmusiikki, jonka esittäjien
eleet ovat varsin pöyhkeileviä ja itseä
korostavia. en kuitenkaan halua yleistää, mutta
ajatuksena vaan annan.
Hengellisen musiikin erottaa ei-hengellisestä
musiikista sanoista. hengellistä musiikkia on
myös hevi-musiikki, jossa on kristillinen sanoma.
Ei-hengellisessä musiikissa kerrotaan yleensä
rakkaudesta tai paremminkin intohimosta. esim
disko tai popmusiikki on usein hyvin intohimoista
jopa seksuaalisesti kiihottavaa.
Outoutta on sen sijaan black -ja deathmetall
yms.musiikki jossa vain öristään jotain ja
revitellään skittaa.
Tarkoittaako se, että kun kielitaitosi ei riitä
saamaan selvää sanoista, voidaan sellaiset
tulkita "örinäksi"???
Joko meidän taito kuunnella tai sitten
niiden "örisien" taito laulaa selvästi on surkea.
Hienoa jos tietää alunperin tai lukeamalla mitä
biisin sanat on, mutta voisin lyödä hattuni
vetoa, että kukaan ei saa selvää (paitis laulaja
mielessään) mitä örinämusassa kerrotaan.
Toisaalta on kytllä olemassa muitakin abstrakteja
musiikkityylisuuntia, joissa esittäjän tai
laulajan sanoma ei välttämättä käy kovin helposti
selville. En tiedä, mikä tarkoitus tuollaisella
musiikilla sitten on...
Musiikkihan on itseilmaisua, mutta miksi ilmaista
itseänsä siten, että siitä kukaan ei saa mitään
selvää?
instrumentaalimusiikkiko ei sitten voi olla
hengellistä?
Eihän musiikkia voi valjastaa mihinkään tietyyn
pyhä/paha asetelmaan. Musiikin kuuntelija on
ainoa joka voi luokitella musiikin/äänimaailam.
Eikö saatanan palvojalle aiheuta hengellinen
kirkkomusiikki suunnatonta agressiota tai
ahdituneisuutta. Kun taas saatanalliset
sanoitukset uskoivasen mielessä ahdituneisuutta
ja miksei myös agressiota.
siellä mainitsin tuosta agressiosta. musiikkia on
todella vaikea asettaa noihin raameihin, mutta
toivoin vain, että joitain uusia näkökulmia ja
ajatuksia löytäisin tuon vastakkainasettelun
kautta. you never know :)
on siis otettava huomioon ulkoiset vaikutukset,
mutta myös taiteilijan ja musiikin vaikuttimet.
sanotaan vaikka näin, että vaikka Jeesus rakasti
koko ihmiskuntaa, niin sittenkin hän kohtasi
suurta vihaa. käytännössä kun eteenpäin kumartaa
niin taaksepäin pyllistää. kaikille ei voi olla
mieliksi, eli sen pohjalta ei voi ainakaan
määritellä pyhää ja pahaa.
Sellainen bändi, kun Eläkeläiset, soittavat
suomalaisilla sanoilla alakerran sanoituksia -
luokkaa nahkurin orsilla tavataan.
Kuinka ollakkaan, saksalaiset saatananpalvojat
ovat ottaneet omakseen tämän bändin musiikin.
Henki siis yhdistää, mutta mikä henki?
niin mnielipiteen vapaushan ihmisllä on,
perustuslaeissa ihan määrätty. En ole kuullut
eläkeläisten musiikkia, mutta en voi uskoa, että
henki joka tuollaiisa ihmisiä ja tuollaista
kuvailemaasi musiikkia yhdistää olisi kovinkaan
humaania, saati sitten hengellistä ja arvokasta.
Miksi ihmiset haluavat takaisin eläimelliseen
tilaansa? Tottahan on helpompaa antaa raakuudelle
valta, kuin tavoitella hengen puhtautta. Ja
siinäkö sitten lieneekin se ensimmäinen syy.
Kuljetaan totaalisesti siellä, missä aita ja
kynnykset ovat matalimmat?
Onko eläkeläisten musiikkia internetissä
julkaistuna?
niistä tuli haastattelu tänään tai eilen ja
perusarvot tuntui olevan kohdalla:
Viina
tupakka
pumpattavat barbarat
ym.
Hauskaa on. :(
Minun mielestäni oikeata musiikkia on se joka
ylistää Jeesusta. Olipa musiikki kovaotsaisinta
örrin mörrintää tai suloisimpia pling-ääniä ja
savuisia rumpusoundeja, jos se on tehty
pelkästään Jeesusta kunnioittaakseen, se on
mielestäni ainoa määrite oikeaan kristilliseen
musiikkiin.
Keskiajalla oli hieman omituinen tapa leimata
muutamat soinnut saatanallisiksi. Olikos nyt
ainakin korotettu kvintti joka oli
oikein "saatanallinen". Sellainen on täysin
epäkristillistä, samoiten kun musiikingenrejen
määrittely. Mistä ihmeestä toinen ihminen tietää
mitä toinen kuulee korvissaan?
Mutta vasta sitten, kun hevoinen tajuaa, että
kaikkeen mikä määritellään saatanalliseksi, pätee
sama. Koko saatanalliseksi leimaaminen on
saatanallista.
yksi ensimmäisiä vaiheita onkin miettiä ja
tutkia, onko se, mitä me kuulemme,
määriteltävissä absoluuttisesti sellaiseksi, mikä
jokaiselle sielulle on samanlailla
mahdollista "kokea". On aika selvää, että kun
länsimaissa saatetaan urkumusiikkia pitää varsin
ylevänä äänenä, niin sama musiikki alkuasukkailla
saa kauhun ja kiihkon väreitä. Heille rumpujen
kaiku on se, mikä rauhoittaa ja on "pyhää". Tätä
kautta mielestäni onkin mahdollista tehdä
tiettyjä määritelmiä. Ei pelkästään se, että
tuntee olonsa hyväksi, vaan se, että musiikki saa
ihmisen myös käyttäytymään lähimmäisiään kohtaan
samalla hartauden tunteella, kuin musiikkia
kokiessaan. Se on mielestäni määriteltävissä
jotakuinkin pyhäksi. Musiikki joka rikkoo
rakkauden rajoja, joka näkyy toiminnassa sortona
tai väkivaltana, ja joka on omiaan korostamaan
vain yksilöllisyyttä, sen voisin luokitella
epäpyhäksi musiikiksi.
Sinulta voisin kysyä saman kysymyksen,e ttä onko
instrumentaalimusiikki, tai voiko tuo musiikki
olla hengellistä, vaikka sitä sanojen puuttessa
ei sanoista voi päätellä?
Kyllä vaan se korotettu kvintti eli tritonus on
määritelty kaikkein epäharmoonisimmaksi
sävelyhdistelmäksi (länsimaisen musiikin
puitteissa). Jos ja kun kuuntelee ja tuntee
hieman musiikin perusteita, niin tietää, että
harmoniset kaksisävelet tai soinnut värähtelevät
tiettyjen matemaattisten kaavojen mukaan
yksinkertaisin suhtein (kerrannaisin) 1:2 tai 1:4
tai 3:¤, mutta epäharmoniset vaikkapa 1:7 ja näin
muodostavat suurempaa huojuntaa. Sitä sanotaan
riitasoinnuksi. Tritonus on kaikkein karkein ja
riitasointuisin kaksivävel. Siitä tulee sen
saatanallisuus merkitys. Saatanan tarkoitus on
vain korostaa yksilöllisyyttää äärimmäisyyksiin
ja sitä kautta tuottaa epäsopua
ja "riitasointuja" ihmisten välille.
Saatanalliseksi määritteleminen ei kuitenkaan ole
itsetarkoitus. Ihmisen emieli toimii niin, että
sen täytyy määritellä ja lokeroida hieman
asioita. Saatanallista siitä tulee siinä
vaiheessa, ja tämä on hieuksen hieno raja, kun
määrittelyllä halutaan itsensä tai aatteidensa
takia erottaa ihmisiä toisistaan. Se johtaa
eripuraisuuteen ja se on todellakin Saatanan
päämäärä. Jo määrittely uskovainen ja ei-
uskovainen on joskus omiaan erottamaan ihmisiä,
mutta samalla tavalla ateisti monesti haluaa
erottautua ateistiksi jotta eroaisi niistä paljon
puhutuista uskovista hihhuleista :) Sekin on
Saatanan työtä. Päämäärä ei kuitenkaan ole
erottaminen, vaan mielestäni selvien asioiden
esiin tuominen. Tietyt ideologiat ja aatteet ja
musiikki on motiiveiltaan suuntautunut
loukkaamaan ihmisyyttä, ja se on
Saatanallisuutta.
Joku tietysti väittää, että kaikki on
suhteellista. Satanistein mielestä Kristus on se
oikea paha. Ja Saatana se hyvä. Tämä kuitenkin on
enemmän sanoilla ja termeillä kikkailua,
varsinkin jos Saatanaa hyvänä pitävät noudattavat
Jeesuksen elämäntapoja (joka kuulostaaisi todella
oudolta, vaikka ehkä sellaisiakin maailmasta
löytyy, kukaties...). Hyvä ja Paha siinä
mielessä, että ne saattavat ihmisen mielessä olla
suhteellisia ja muuttua kulttuurin tai muiden
arvojen mukaan, ei tarkoita sitä, etteikö hyvällä
ja pahalla, pyhällä ja pahalla musiikilla voisi
olla lähes absoluuttinenkin merkitys. Itse uskon
yhteen totuuteen kaikissa asioissa. Henkisesti
kypsät ihmiset lopulta huomaavat samoja
totuuksia, ja lopulta kypsimmät hedelmät löytyvät
saman puun juurelta. Sitä kutsuisin
Kristuspuuksi. Se tuottaa samalaisen hyvän
totuuden hedelmän, ei suhteellisia hedelmiä.