töissä mikään ei onnistu ja ahdistaa

Lähetän sulle ison halin.
Niinpä niin, kova työ on alkaa itseänsä muuttamaan. Se taitaa olla ihan elämän mittainen työ. Sinun kannattaa kuitenkin ryhtyä siihen. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, kun myönnät itselläsi olevan heikko itsetunto. Jos koet olevasi ihan hukassa, suosittelen, että haet ammattiauttajalta tukea. Hän osaa opastaa sinua matkalla itseesi.
Hae joko työpaikka lääkärin kautta tai sitten terveyskeskuksen kautta, mutta tärkeää on että autat itseäsi.
Voit myös piipahtaa kirjastossa ja etsiä kirjoja itsetunnosta, ainakin näin ensi alkuun. Onko voimia uuden, mieluisan ja kivan harrastuksen aloittamiseen? Kokeile ainakin.

minulla on ihan sama juttu kun ensi kirjoittajalla,hermoilen töissä ja sattuu vaikka mitä vahinkoja,häpeän itseäni myös ja mietin koko ajan mitä muut minusta ajattelevat.en puhu kovin paljoo kenenkään kanssa koska mua vituttaa ja turhauttaa jatkuaan.:/ tuntuu että en osaa tehdä mitään ja melkein kaikki tehtävät mitä annetaan töissä nii tuntuu ylitsepääsemättömänä

suunnilleen sama tilanne itsellä, ongelmia töissä kun ei näy mikään onnistuvan vaikka kuinka olen yrittänyt tilannetta korjata kaikin keinoin. Ehkä en vain osaa tai syy on jossain ihan muualla mutta minua aina tullaan syyttämään, kellään ei vain ole sen parempaa tietoa miten ratkaista ongelmat, haukkua kyllä osataan.

Mullakin samaa että alkaa työn ongelmat pyöriä mielessä kotonakin ja yöllä näen painajaisunia että olen töissä ja työ tuntuu aivan oudolta, työmäärä ylivoimainen enkä pysty enää pysymään mukana jne.

V-ittu hulluksi tässä tulee mutta lopareitakaan ei voi karenssin takia ottaa, s-tana että olen umpikujassa ja ahdingossa. Jokin ulospääsy pitää löytyä kohtapuoliin tavalla tai toisella...

Ongelma täälläkin..
Olen juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja tältä alalta ei ole kokemusta. Toisesta päivästä lähtien on tiuskittu, kun oon tehnyt niin enkä näin. Oletetaan että osaan kaiken, vaikka tietävät pienen työkokemukseni. Sanotaan että pitää soittaa ja kysyä jos on kysyttävää, sitten kun kysyt, sanotaan että pitää osaa ajatella. Mietin myöskin vaan työasioita kotona, jännitän mennä töihin enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Joka ilta ja aamu pelottaa että mitäköhän olen eilen tehnyt väärin ja mistä nyt moititaan. Itsetunnon päälle ottaa ja tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Tämä on työtä mitä olen aina halunnut tehdä, mutta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä. Työkavereilta en ihan vielä viitsi kysellä millaista heillä on ollut alussa. Pomon kanssa pitäisi tietenkin jutella tuntemuksistaan, mutta pelkään kertoa hänelle. Sen tyyppinen ihminen etten tiedä mitä sanoa ja miten ettei ala tiuskimaan pahemmin. Yritän kuitenkin parhaani ja haluan oppia. Joka päivä kun töissä stressaa ettei tee virheitä, niin silloin niitä vasta tuleekin.
Ja on kumma että virheistä tiuskitaan tai sanotaan muuten pahasti. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja on aivan inhimmillistä tehdä virheitä, ei kyllä selvästikään pomoni mielestä. Kukaan ei voi osata heti kaikkea uudessa työssä. Minua on myös todella huonosti perehdytetty työhön. Jopa työkaverini kuka on ollut jo yli vuoden tuolla, tekee virheitä. Homma on mennyt jo siihen että iltaisin itken ja töihin ei halua mennä taas haukuttavaksi. Mutta pakko käydä että pystyy elämään.

mitä teen apua? et tee yhtikäs mitään,vaan jatkat töitäsi.Tiedän kyllä kokemuksesta,että ne työ"kaverit" ovat ihan perseestä alussa.(kyllä minullekkin
vittuiltiin..)mutta tänä päivänä ovat samalla lähtöviivalla.Ei näitä töitä koulunpenkillä opi.Eli myös sinun työkaverisi ovat aloittaneet tyhjästä.
työ opettaa...älä luovuta,sinusta tulee kyllä oman alan ammattilainen.

yritä vaan pyristellä eteenpäin, alku ei ole helppoa kenellekään mutta kokemuksen myötä homma alkaa luistaa paremmin kun oppii virheistään. Kantapään "yliopisto" on kova koulu mutta kyllä sekin aikaa myöten helpottuu.
Tietysti jos olet ollut jo kuukausia tai vuosia ja homma ei ole edistynyt mihinkään niin ehkä olisi syytä jutella esimiehen kanssa olisiko jokin muu tehtävä sopivampi. Toinen vaihtoehto mennä työterveyshuoltoon valittamaan stressiä tms. jotta saa jonkinverran sairaslomaa ja pääsee irti työstä vähäksi aikaa.

Älä ota stressiä, kaikki me kuolemme joskus.

en tiä onko oikeessa paikassa mutta koulussa mua ahdistaa kaikki ja kotona painostetaan lukemaan kokeisiin. Vaikka mä luen je luen niin hylätty sieltä tulee. Harrastus minulla on mutta vanhem
pani kieltävät hauskuuttelun niin kauan kuin koe on suorittamatta. Ottaa päähän kun mitään ei jää päähän lukemalla ja stressi painaa päälle eikä valoa näy putken päässä.

Oletko tullut ajatelleeksi,että vika ei ehkä olekkaan sinussa. Onko sinut opastettu ja perehdytetty työhösi riittävästi. Vai tyyliin,"ota mallia muista". Totuus on , että kukaan meistä ei osaa kaikkea, ei välttämättä edes se esimies sinunkaan työpaikallasi. Ja kysyä voi aina, jos ei neuvota,vika ei ole sinun ! Jos ehdit, käy vilkaseen Adressit. com / alin maksettava palkka ( ei suora linkki) Osa palomuureista estää) Jaksamista sulle jokatapauksessa !

Vanha keskustelu, mutta kuulostaa niin tutulta. En ymmärrä mistä voi johtua. Työtehtävät eivät ole todellakaan vaikeita, vaativat vaan normaalia järjenkäyttöä, mutta ei onnistu. Kotona omissa oloissa vastaavat ja vaativammatkin hommat menevät kuin vettä vaan.

Työssä on jotenkin koko ajan "paine päällä", kun tekee toiselle ja pitäisi tehdä muka jollain tietyllä tapaa, vaikka tärkeintä on, että tulee tehtyä. Koko ajan tulen virheitä, "jäätymisiä" ja epäonnistumisia, vaikka ilmapiiri on rento ja kukaan ei huuda jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu.

Vaikka periaatteessa ja käytännössäkin (=yksin kotona) ymmärrän ja osaan, mutta töissä vaan ei onnistu. En uskalla kysyä, kun ajattelen, että muilla menee vain hermot ja pitävät tyhmänä kun "ei tuotakaan tajunnut". Vaikka olisin tajunnut, mutta en vain kyseisessä tilanteessa osannut "paineen" alla hyödyntää "tajuamistani". Eikä ole ensimmäinen työ missä näin on käynyt. Alkaa turhauttaa. Töiden saamisen suhteen on muutenkin ollut vaikeaa, ja nyt olisi tarjolla jatkuva työ mikä on periaatteessa ok-hommaa, kun vain onnistuisi.

Tuntuu että minusta ei ole minkään työn tekemiseen, kun aina käy näin, vaikka kokemusta, tietämystä ja koulutustakin olisi. Olen myös erittäin epäsosiaalinen, en uskalla puhua kenellekään, pelkään itseni nolaamista, josta myös johtuu, että en uskalla sanoa, jos en ymmärrä, koska pelkään että en kysymisen jälkeenkään ymmärrä ja taas nolaan itseni jne. jne.

Töissä kaikki tuntuu aina ylivoimaisen monimutkaiselta ja vaikealta, vaikka asia kiinnostaa ja vapaa-ajalla tuntuu ns. "omalta jutulta" ja omassa rauhassa tehntynä ei olisi mitään ongelmaa.

Onko ongelmani siis jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko -häiriö, ja pitäiskö hakea apua, ja jos, niin mistä ja miten?

Kaikki mitä listasit liityy enempi työyhteisön ilmapiiriin ja tapaan kohdella uusia/määräaikaisia. Uutena tarttee opastusta, ja uusiin työtehtäviin jo pitempään ollut... Paineensietokyky on toisilla luontainen, toisilla kehittyy työtehtävien hallinnan, ja iän myötä- tulee ns. näkemystäkin, eli sitä hiljaista tietoa, mistä puhutaan mutta jolle ei ole suoraa määritelmää- se tarkoittaa kykyä valita kuhunkin tilanteeseen sopivat työtavat, ja tehdä työnsä olosuhteista riippumatta tarkoituksenmukaisesti. Määritelmä on ihan oma- Eikä se sisällä pelkoa, koska mitä pelkäämistä itse työssä on? Työnantajassakaan joka ostaa- joko jonkin etukäteen sovitun tuotoksen, tai aikaa kuukausittain tai tunneittain, toiselta sopimusosapuolelta.
Hölmöhän se työnantaja on pitkässä juoksussa joka ei perehdytä työntekijäänsä niin, että tekijä ei voi ahdistukseltaan ja tai stressiltään suoriutua inhimilllisesti ottaen töistään- maksaa siis siitä mielellään, että joku pelkää tai on ahdistunut.

Olen itse käytännön työalalla, jota ei liikaa arvosteta. Ta tukee jaksamista siten, ja juttelemalla ihan naamakkain arkisia useinkin- töiden ongelmat saa ruotia jos aihetta, ja yksin ei tarvitse ahertaa kuin kukin määritellyt oman vastuualueen asiat- muu tehdään parityönä, jaksamisen tasaamiseksi.
Mitäs jos ajattelisit, että sinä itse olet ainoa joka voi valita sinun elämäntiesi osaia. Miksi valitset oman tilanteesi etkä puhu asioista esim. työnantajan kanssa? Johtaako se mihinkään- jos tilanne jatkuu?

Mitä itse haluat tehdä töiksesi? Joillain kyse on ns. omasta alasta, jossa kokee olevansa onnellinen- ja se ala sitten on kiehtova- oli mikä tahansa. Niin minun kävi, vaikka koetin vasiten opiskellakkin toiselle- jätin ne asiat joita opiskelin, harrastusten sarjaan, ja ihan itse olen ollut tyytyväinen, useita vuosia työssä jota en vaihtaisi. Joskus on rankempaa tietty- mutta se menee sitten ohi, kun kiirusaika helpottaa ja on aikaa myös muulle.

Minua ärsyttää, jos työkaverina on narsistinen persoona, joka vaatii minulta kohtuuttomia tuloksia työpaikalla. Mulla ei kemiat kohtaa tuollaisen henkilön kanssa. Tottakai pyrin siihen, että hoidan työni parhaalla mahdollisella tavalla. Mieluiten niin, etten tekisi mitään virheitä. Mutta kun joku toinen kyttää minua työpaikalla, niin aika vaikeaa on saada mitään huippulaatua aikaan. Menee kaikki voimavarat ja työaika sen narsistin miellyttämiseen, tosin huonolla menestyksellä. Hän kun ei halua olla minun ystäväni. Ei töissä eikä myöskään vapaalla.

Hyvin tuttua. Aloitin tuossa vuosi sitten työt eräässä yrityksessä. En saanut mitään kunnollista perehdytystä tehtväiini. Lähin kontaktihenkilö ei tiennyt mistään mitään. Lopuilla ei ollut aikaa vastata. Sain myös kysymyksiini sellaisia vastauksia että oletko noin tyhmä, kyllä sun pietäis jo tietää... tämä alkoi tosiaan haitata kysymysten esittämistä. Työn teko alkoi pelottaa sillä kun ei tiennyt juuri mitään ei myöskään tiennyt kunnolla miten missäkin tilanteessa kuului toimia. Töihin meno alkoi ahdistaa ylenpalttisesti. Illat ja viikonloput menivät työn miettimisessä. Pelkäsin jatkuvasti olinko mokannut, entä jos olin, mitä siitä seuraa jne. Teinkö nyt sen ja sen tehtävän ihan oikein. En saanut hetken rauhaa työmurheilta. Ahdistuksen lisääntyessä menetin yöunet eikä ruokakaan oikein maistunut. Työ oli 24/7 mielessä. Hiukan ennen koeaikani umpeutumista irtisanoin itseni. Siinä vaiheessa en enää miettinyt karensseja.

Kiitos tästä työkokemuksestä mulle on jäänyt päälle ihan hirveä kammo. En uskalla mennä töihin sillä pelkään jo etukäteen vastaavaa tilannetta. Työssä olessa pelko johti mokailuihin ja nämä mokat vielä lisäsivät ahdistusta. Nyt mulla on jo työhaastatteluun mennessä tämä ahdistus päällä joten pelkään että sen takia teen uudessa paikassa mokia sillä aivot pää ei ole mukana kunnolla.

Olen tosiaan korkeasti koulutettu henkilö ja opintolainaa niskassa, Nyt ahdistaa tämä tilanne... millä maksan velkani takaisin?? kun en enää uskalla hakea oman alan töihin. Tällä hetkellä ainoa vaihtoehto työstä tuntuisi löytyvän siivousalalta... eikä niillä palkoilla lainoja maksella

Kuulostaa niin tutulta. Itse olen omalla alallani töissä. Nyt puoli vuotta tullut täyteen, ei aikaisempaa työkokemusta alalta. Turhankin usein tulee tyhmiä virheitä, mutta ei sellaisia mitä ei voisi korjata kuitenkaan. Mahdollisuus olisi tehdä isompia virheitä, joista voisi tulla satojen tuhansien eurojen vahinkoja yritykselle tai asiakkaille. Tänään alkoi oikein vituttamaan kun yksinkertaiseen hommaan (muilla menisi ehkä 15min) meni 2,5 tuntia työaikaa.. Kyseessä oli aiemman virheeni korjaus. En ollut itse huomannut virhettä aiemmin ja korjatessa sitten en voinut käyttää ohjelmistojen automaatiota hyväksi, kun joku on aiemmin kaavat sotkenut niistä. Jos olisin vain aiemmin tämän huomannut (olisi pitänyt helposti huomata), niin max 30 minuuttia olisi mennyt. Meni hyvin hukkaan tuo aika, vaikka olihan se kieltämättä opettavaista.

Perehdytys oli ehkä vähän liian heppoinen, johtuen muiden kiireistä. Jotkut perusasiat ovat täysin hukassa, vaikka olen tätä alaa opiskellut vuosia. Tämän takia en sitten uskalla kysyä tyhmiä kysymyksiä. Alkuvaiheessa kyselin, koska se on normaalia. Ei enää puolen vuoden jälkeen, kait. En vain saanut heti alan töitä ja monet asiat ehtivät unohtua muita hommia tehdessä. Pelkään kokoajan virheitä ja mietin päivittäin meniköhän joku nyt väärin. Aika kuluu tarkistellessa. Pitää aina ajatuksen kanssa tarkastaa "olen tarkastanut tämän, se on ok, en mieti sitä enää", muutoin tarkistan asian aina uudelleen ja uudelleen, enkä ole koskaan varma asiasta. Olen erittäin epävarma ihminen. Sisällä kaaosta, ulospäin hyvinkin rauhallinen ja järkevän oloinen.

Työtehtävissä ei ole moittimista, pidän työstäni, mutta vihaan itseäni kun en vain osaa omasta mielestäni riittävän hyvin. Osa työkavereista varmasti ihmettelee, miten olen vielä ko. paikassa töissä tai miksen vain osaa näitä asioita jo. Kokoajan kehittyessä tehtävät muuttuvat haastavammiksi, mitä pidän positiivisena, mutta kun pari perusasiaa tökkii, niin eihän siitä tietenkään hyvää seuraa. Ensi viikolla pitää ottaa asia puheeksi, vaikka mielestäni siinäkin menee hyvää työaikaa hukkaan. Jos nyt saan tämän virheiden kierteen katkaistua, niin uusia asioita voi huoletta opetella. Tietenkään en ole täysi idiootti työssäni, ja monet asiat osaan leikiten, mitä muut eivät osaa. Johtuu lähinnä siitä, että nämä on opetettu minulle, mutta ei muille, koska heillä on riittävän kiireistä muutenkin. Nämä tehtävät ajautuivat minulle, koska olin vasta tullut ja määrättyjä tehtäviä ei ollut paljon, mutta riittävästi kuitenkin. Sitten eräs henkilö irtisanoi itsensä ja hommat jäivät minulle. Haastavia, mutta mukavia tehtäviä. Tein monta kuukautta hyvin pienellä kokemuksella kahden ihmisen työt yhtäaikaa. Sanomattakin selvää, ettei virheiltä vältytty.

Kun aloitin, meitä aloitti muitakin samaan aikaan. Muilla oli työkokemusta jo alalta. Kaikki näistä muista saivat potkut koeajalla, koska homma ei vain toiminut. Uutena alalla on siitä helppo aloittaa, että yritys voi opettaa juuri heidän käyttämänsä toimintamallit työntekijälle. Palkkaanikin on nostettu kertaalleen, koeajan loputtua. Huomasin vain palkkanauhasta, että miksikäs näin paljon maksetaan. Ei palkka kovin suuri ole, mutta tuntuu etten ansaitsisi edes sitä. Teen kuitenkin yritykselle enemmän rahaa, mitä palkkani on, vaikka en keskituottoihin pääsekkään. Pomo on erittäin kannustava ja positiivinen, työilmapiiri on mielestäni loistava, töissä ei itsessään ole mitään vikaa. Asetan aina itselleni tavoitteita, mutta tässä työssä en ole saavuttanut ensimmäistäkään asettamassani määräajassa. Normaalisti opin asioita hyvin nopeasti ja saan varmuutta tekemisiini, mutta jotenkin tässä työssä näin ei ole käynyt.

Asiaan voi vaikuttaa, ja varmaan vaikuttaakin se, että olin edellisessä työssä ollessani erittäin masentunut (ei diagnoosia, mutta joka päivä teki mieli vetää itsensä hirteen). Nykyisin psykoligin mielestä enää lievästi masentunut. Tuntuu etten käy täydellä teholla, enkä osaa aina rentoutua vapaa-ajalla. Huomattavaa parannusta kuitenkin, kun nykyään haluaa olla töissä ja elää.

Aloitin viime viikolla uudessa työpaikassa. Jotenkin tuli heti huomattua, että tästä ei tule mitään. En pysty ajamaan työntömastotrukkia, enkä halua ajaa sitä, enkä edes oppia ajamaan sitä. Liian vaikea kone. Siksi toiseksi asiat jotka osaan tehdä muissa varastoissa eivät nyt sitten onnistu tässä työpaikassa koska minulta näköjään odotetaan osaamista. Pitäisi olla ripeä ja tehdä laatua. Ei, en ole ripeä ja teen vain paskaa jos pitää yrittää tehdä nopeasti. Voin tehdä hitaasti omaan tahtiini, mutta tehokaasti en ala tekemään koska sillä ei hyvää synny.

Työntömastotrukkiin en suostu enää koskemaan, ajakoot joku muu sitä joka osaa. Minä menen hyllyväliin sitten vaikka vastapainotrukilla, ihan sama mahtuuko vai ei. En kuitenkaan suostu ajamaan konetta jota en osaa enkä halua osata ajaa.

Työttömänä oli sentään se hyvä puoli ettei tarvinnut hakata päätä seinään koneen kanssa, jota ei osaa ajaa eikä kiinnosta oppiakaan.

No kyllä te jotakin osaatte ja oikein ja työpanostanne arvostetaan, kun kerran siellä töissä olette eikä teitä ole koeajan puitteissa pihalle potkittu!
Turhaa stressaatte, työnantaja on halunnut juuri teidät hakijoiden joukosta ja nähtävästi haluaa jatkossa pitääkin talossa.
JOS OIKEASTI asia olisi niin kuin tässä moni itsestään ajattelee, niin tuskin siellä töissä oltaisiin oikeasti katsottu kovinkaan pitkään. Näin se vaan on.
Se on vain oman pään sisällä se asia, varmasti ootte hyviä työntekijöitä kaikki! Arvostakaa vain enempi itseänne!

Nähtävästi tätä samaa rataa on alalla kuin alalla. Itse olen IT-puolella ja sama epätoivoinen fiilis kuin usealla täällä. Sen lisäksi, että en tunne oppivani toivottuja asioita tarpeeksi nopeasti tarpeeksi hyvin, niin seuraavana päivänä on uutta opittavaa... ja seuraavana... ja seuraavana... j...

Koulusta valmistuin "suht" kiitettävillä papereilla inssiksi, mutta työelämä vetää heti turpaan :)

Itse tykkään perehdyttää uusia työntekijöitä kun kollegoille se tuntuu olevan niin vaikeaa. Tykkäävät vaan juoruta omissa kuppikunnissaan. Yritän aina vähän keventää tunnelmaa huumorilla kun alku on uutta ja jännittävää ja opittavaa paljon uusilla. Tiedän miltä itsestäni tuntui tulla työmaalle johon ei saanut perehdytystä aikoinaan ja päätin että autan muita uusia ja olenkin saanut hyviä kavereita.

Jännä juttu suomessa että pomot ei kehu ikinä mistään ,vaikka olisi todella hyvä työntekijä.
Nykyään työntekijät luulee, että viduiks menee kaikki, kun on liian kiire mutta todellisuudessa homma pyörii hienosti, jos firmasta ei ulos savusteta.
Kyllä te osaatte, yrittäkää rentoutua vapaa-ajalla niin helpottaa !

Ottakaa iisisti. Minä en välitä työstäni. Mutta teen mitä osaan ja tiedän ,että on tehtävä. Muuten haistatan pitkät koko touhulle. Palkka tulee,se on se pääasia😀

aloitus on kuin omasta suustani. puuh

Pelkään myös itseni nolaamista. Se taitaakin olla aika yleinen pelko. Kunpa en olisi niin ankara itseäni kohtaan. Kaikille virheitä tapahtuu.

Minä teen tahallaan työt huonosti ja käyttäytyminen on huonoa. Toivon potkuja.

Suomalaiset ja ehkä muut pimittää tietoa. He pitävät hyvän tiedon itsellään. Se on kilpailuetu.