Hei
Olen tuntenut oloni yksinäiseksi lukion jälkeen. Siitä on jo 4 vuotta. Kaikki kaverit jäi taakse ja oon ollu nyt tosi yksin. On mulla sillee opiskelupaikka, harjoittelupaikka, vanhemmat, oma vuokra-asunto (mutta ei hirvee läheinen)...
Itkeskelin iltaisin lukion jälkeen yksinäisyyttäni. Menin yliopistoon päästyäni juttelee tästä psykologille josta ei ollu mitään apua. Lopetin tuon puolen vuoden jälkeen ja nyt oon taas itkeny 1,5 vuotta putkeen. Varasin uuden ajan YTHS:lle.
Tarviin jotain näihin itkukohtauksiin, mutta onko tää masennusta? Myönnän, että mun on tosi vaikea tunnustaa tätä, mutta musta vaa tuntuu, että piristyiskö mun mieli jos saisin masennuslääkettä? Kannattaako vai ei pyytää sitä. Lisäks mun ajatukset harhailee ja oon välillä tosi kömpelö. Mua ahdistaa muiden ihmisten kanssa työskentely... Kaikesta huvittavinta on se, että itse oon lääke-alalla apteekissa...
Mitä mieltä ootte haenko apua turhaan/mitättömään asiaan? Missä menee hakemisen raja masennuslääkitykseen?
FAKTAT:
Itken viikosta riippuen 2-10 kertaa viikossa. On siis hyviä, mutta joskus tosi pahoja viikkoja. Ahdistun, muiden seurassa. Mun on vaikea keskittyä opiskeluun ja ajatukset harhailee joskus peruskoulun aikaisissa kiusausjutuissa. Otan tosi henk.kohtaisesti muiden kommentit itsestäni. Tunnen oloni tosi väsyneeksi koko ajan. Nukun usein päiväunia ja iltaisin nukun lisää. saatan nukkua joskus jopa 12 tuntia sängyssä koiran unta. Eli heräilen aina parin tunnin välein, mutta en vain saa pitkää yhtäkestoista unta.
HAENKO LÄÄKKEITÄ PAHAAN OLOONI?
KAIKKEIN PAHINTA ON SE, ETTÄ TYÖSKENTELEN OIKEASTI APTEEKISSA JA MUA PELOTTAA KAUHEASTI MITEN MUUT SUHTAUTUU MUHUN JOS NE SAIS TIETÄÄ MUN LÄÄKITYKSESTÄ? APTEEKKITYÖNTEKIJÄ SYÖ MASENNUSLÄÄKKEITÄ. KOHTALON IVAA? MUTTA EN TIEDÄ KAUANKO JAKSAN ILMAN? TIEDÄN ETTÄ TYÖNTEKIJÖILLÄ PITÄISI OLLA VAITIOLOVELVOLLISUUS MUTTA TODELLISUUDESSA KAIKISSA APTEEKEISSA JOISSA OON TYÖSKENNELLY ON VELLOTTU MUIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN ASIOIOTA....?
ONKO SIIS JÄRKEVÄÄ HAKEA MASENUSLÄÄKITYSTÄ, SILLÄKIN UHALLA ETTÄ SE PALJASTUIS MUN TYÖILMAPIIRIIN TIETOON?
NO,
Olen tuntenut oloni yksinäiseksi lukion jälkeen. Siitä on jo 4 vuotta. Kaikki kaverit jäi taakse ja oon ollu nyt tosi yksin. On mulla sillee opiskelupaikka, harjoittelupaikka, vanhemmat, oma vuokra-asunto (mutta ei hirvee läheinen)...
Itkeskelin iltaisin lukion jälkeen yksinäisyyttäni. Menin yliopistoon päästyäni juttelee tästä psykologille josta ei ollu mitään apua. Lopetin tuon puolen vuoden jälkeen ja nyt oon taas itkeny 1,5 vuotta putkeen. Varasin uuden ajan YTHS:lle.
Tarviin jotain näihin itkukohtauksiin, mutta onko tää masennusta? Myönnän, että mun on tosi vaikea tunnustaa tätä, mutta musta vaa tuntuu, että piristyiskö mun mieli jos saisin masennuslääkettä? Kannattaako vai ei pyytää sitä. Lisäks mun ajatukset harhailee ja oon välillä tosi kömpelö. Mua ahdistaa muiden ihmisten kanssa työskentely... Kaikesta huvittavinta on se, että itse oon lääke-alalla apteekissa...
Mitä mieltä ootte haenko apua turhaan/mitättömään asiaan? Missä menee hakemisen raja masennuslääkitykseen?
FAKTAT:
Itken viikosta riippuen 2-10 kertaa viikossa. On siis hyviä, mutta joskus tosi pahoja viikkoja. Ahdistun, muiden seurassa. Mun on vaikea keskittyä opiskeluun ja ajatukset harhailee joskus peruskoulun aikaisissa kiusausjutuissa. Otan tosi henk.kohtaisesti muiden kommentit itsestäni. Tunnen oloni tosi väsyneeksi koko ajan. Nukun usein päiväunia ja iltaisin nukun lisää. saatan nukkua joskus jopa 12 tuntia sängyssä koiran unta. Eli heräilen aina parin tunnin välein, mutta en vain saa pitkää yhtäkestoista unta.
HAENKO LÄÄKKEITÄ PAHAAN OLOONI?
KAIKKEIN PAHINTA ON SE, ETTÄ TYÖSKENTELEN OIKEASTI APTEEKISSA JA MUA PELOTTAA KAUHEASTI MITEN MUUT SUHTAUTUU MUHUN JOS NE SAIS TIETÄÄ MUN LÄÄKITYKSESTÄ? APTEEKKITYÖNTEKIJÄ SYÖ MASENNUSLÄÄKKEITÄ. KOHTALON IVAA? MUTTA EN TIEDÄ KAUANKO JAKSAN ILMAN? TIEDÄN ETTÄ TYÖNTEKIJÖILLÄ PITÄISI OLLA VAITIOLOVELVOLLISUUS MUTTA TODELLISUUDESSA KAIKISSA APTEEKEISSA JOISSA OON TYÖSKENNELLY ON VELLOTTU MUIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN ASIOIOTA....?
ONKO SIIS JÄRKEVÄÄ HAKEA MASENUSLÄÄKITYSTÄ, SILLÄKIN UHALLA ETTÄ SE PALJASTUIS MUN TYÖILMAPIIRIIN TIETOON?
NO,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksityisasiasi ei kuulu muille työntekijöille, tässä yhteiskunnassa masennus on valitettavan yleistä ja suurin osa meistä käy sen elämässämme jossain vaiheessa lävitse, ehkä jopa useampia kertoja. Hyvin paljon mahdollista että joku muukin työntekija apteekissasi on käynyt tai tulee käymään tämän läpi. Joten vaikka asia selviäisi siitä ei kannata nolostua ja muiden on turha hurskastella.
Kerra tilanteestasi lääkärille, hän voi auttaa ja neuvoa eteenpäin. Jos tilanne menee vakavaksi, älä tyydy pelkkiin pillereihin mitä tuputtavat vaan vaadi myös tukea ja hoitoa.
Minä olin joskus masentunut oikein pahasti, mutta joo sitten oli eräs nykyään pääesikunnan vääpeli, sen kanssa tehtiin juttuja kun asui naapurissa.
Aluksi se sanoi että on kyllä typerä sairaus tuo masennus... että ei mikään oikein kiinnosta..
Siitä se vaan sitten lähti pois sitten aikanaan elämän vetämänä, no jaa..
- nyt varmaan kysyt sitten sitä että no ei kaikilla ole mitään vääpeleitä auttamassa... jokaisella on joku ihminen kuitenkin.
Suuri osa masennusoireista johtuukin kilpirauhashäiriöistä.
Mulla on vähän samat oireet kun sulla. Oon 13 vuotias, ja mä en pääse sängystä ylös eikä mikään kiinnosta enää. Mulla on masennusta, ja en ole vielä saanut mitään lääkkeitä, mutta luulisin että saan ne aika pian. En selviä tästä ja itsemurhariski on suuri. Yritän pysyä vielä elossa. Sulla on varmaan masennusta ja kannattaa ottaa yhteyttä vaikka lääkäriin tai keneen tahansa joka tietää näistä asioista. Ne ohjaa eteenpäin.
Lapsille ei ole lääkkeitä masennukseen ja aikuisten lääkkeetkin toimivat blasepon tavoin.
Hakeudu terveydenhoitajalle kouluusi, niin hän antaa sinulle neuvoja.
Todennäköisesti olet vain yksinäinen. Siihen auttaa, kun hakeutuu muiden seuraan esim. harrastusten kautta
Oletko ajatellut partiota?
Siellä tehdään kaikkea kivaa ja on paljon porukkaa. Taatusti löydät itsellesi seuraa sieltä.