hei!!
olen alle kolmekymppinen nainen ja tässä monen monen vuoden ajan on kuolemanajatukset pelkona vaivaamassa mieltäni..siis joka päivä monta kertaa mietin että jos lapselleni sattuisi jotain että häntä ei enää olisi tai että mieheni ajaa kolarin tms.,.lähinnä ajatukset tulevat ilta-aikaan ja ne on todella inhottavia ja etenki kiusaavia ajatuksia.aina mietin että jos huomenna en nääkkään omaa perhettä tai että vanhempani menehtyvät...
mitenkähän tästä ajattelusta pääsee eroon ja onko tämä jotain masennusta mitä mulla sitten on ollut viimeiset 5- 6 vuotta...entä sitten jos jotain tapahtuukin ja syytän sitten itseä kun olen ajatellut näitä asioita.
jos joku pystyy ja vaivautuu vastaamaan niin kiitos etukäteen
olen alle kolmekymppinen nainen ja tässä monen monen vuoden ajan on kuolemanajatukset pelkona vaivaamassa mieltäni..siis joka päivä monta kertaa mietin että jos lapselleni sattuisi jotain että häntä ei enää olisi tai että mieheni ajaa kolarin tms.,.lähinnä ajatukset tulevat ilta-aikaan ja ne on todella inhottavia ja etenki kiusaavia ajatuksia.aina mietin että jos huomenna en nääkkään omaa perhettä tai että vanhempani menehtyvät...
mitenkähän tästä ajattelusta pääsee eroon ja onko tämä jotain masennusta mitä mulla sitten on ollut viimeiset 5- 6 vuotta...entä sitten jos jotain tapahtuukin ja syytän sitten itseä kun olen ajatellut näitä asioita.
jos joku pystyy ja vaivautuu vastaamaan niin kiitos etukäteen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Kuulostat tosi väsyneeltä ja ahdistuneelta. Mitenkähän asiasi oikein ovat, oletko lapsuudessasi kärsinyt yksinäisyydestä tai turvattomuudesta, onko sukulaisellesi tapahtunut jotain, kun olet ollut pieni niin että olet ymmärtänyt, että jotain pahaa on tapahtunut? Otahan asioista selvää, saat muuta ajateltavaa ja tehtävää. Tee pieni tarina elämästäsi vaikkapa aikajanan muodossa, kirjoita sinne kaikki tärkeimmät tapahtumat ja ihmiset, keitä olet tavannut. Voitkohan ottaa heihin nyt yhteyttä ja rakentaa ympärillesi turvaverkon? Ehkäpä joudut vielä miettimään sitäkin, uskallatko elää elämääsi pitäen huolta itsestäsi itsenäisenä nuorena naisena, ehkä joskus yksinäisenäkin. Olet pitkän tien alussa, mutta tuloksia luulisin tulevan. Elämään kuuluu tärkeänä osana myös kuolema. Ei se ehkä olekaan niin pelottava asia kuin luulet. Ajattele myös hengellisiä asioita, jos luulet, että niistä voisi olla apua. Sinusta pidetään huolta. Voimia sinulle.
kiitos vaivannäöstä kun vastasit,itseasissa en tunne olevani ahdistunut eikä muutkaan sitä ole sanoneet,vain nämä ajatukset jostain syystä pyörii päässä...lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään stategista,tietääkseni...
turvattomuus voidaan tulkita niin monella eritavalla mutta aikalailla normaalia elämää on ollut koko ikäni,erolapsi en ole eikä perheessäni ole koskaan ollut taloudellisesti vaikeaa tms..
kaikki on muuten vallan ihanasti elämässä,ainut että pelko tuosta asiasta kaivaa vaan mieltä.
lämmintä kesää=)
Kuvaamasi ajatukset ovat tyypillisiä pakkoajatuksia, joihin liitty huoli läheisten
menettämisestä. Muita tällaisia ajatuksia saattavat olla puhtauteen ja siisteyteen liittyvät pakkoajatukset ja rituaalit, sekä joillakin sopimattomat rivot ajatukset joiden
sisältöinä usein seksuaalisuus.
Pakkotoimintoja on joskus näihin liittyen,
"kun teen tämän mitään pahaa ei tapahdu".
Hoitoa vaiva tarvitsee. Kognitiivien psykoterapia
ja masennuslääkkeet ovat vaivaan parhaat hoitokeinot. Hae apua mikäli koet että oireet aiheuttavat jatkuvasti kärsimystä itsellesi. Olen
itse hoitanut useita henkilöitä tämän vaivan johdosta ihan hyvin tuloksin. Psykologi
samanlaisia ajatuksia. Olen kolmen lapsen isä ja elän elämäni onnellisinta aikaa. Olen ajatellut, että ne kuuluvat tähän elämäni vaiheeseen, koska on luonnollista tuntea menettämisen pelkoa rakkaimpiensa puolesta tässä pahassa maailmassa.
tuhannet kiitokset vastauksesta,arvelin vähän itsekkin että voisiko se olla tuollaista,nuorempana minulla oli juuri noita ajatuksia että esim pakko on ehtiä ennen tuota autoa tuon lyhtypylvään ohi tms..
minnekkähän pitäisi ottaa ensimmäisenä yhteyttä...jotenkin ei oma luonne anna periksi mennä mihinkään....