millä tavalla kuolisit jos saisit päättää?
Miten kuolisit?
vampire
91074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensin leikkausanestesia, sitten sikana pentobarbitaalia suoneen.
Nyt heti.
Jotain 120-vuotiaana, sairasteltuani ensin korkeintaan pari viikkoa, ihan sama mihin tai miten.
olis kiva jos voisi valita kivuttoman kuoleman
Jos tätä nyt pitää miettiä. Niin vanhana oman kullan kainaloon, haluaisin nukahtaa hänen kanssaan samaan aikaan samalle vuoteelle. Se olisi ihanaa. Kivuttomasti.
haluisin kuolla aseen luoteihin...
Miten kukaan edes voi kysyä tuommoista asiaa? "Millä tavalla kuolisit jos saisit päättää?", voi hemmetti että on kysymykset! Kuolema nyt on kaikkein vihoviimeinen asia josta edes tuommosta kannattaa kysellä, eläminen on paljon tärkeämpää! Hävetkää joskus kun tuommoisia kyselette!
Älä nyt noin kovin hikeenny mokomasta. Kuoleminen ei ole mitään inhottavaa eikä epänormaalia, se kuuluu elämään siinä kuin syntyminenkin. Kuolemasta pitäisi puhua enemmänkin, sitten se ehkä ei olisi niin pelottava asia kuin se nykyihmisille on. Ei kuolemasta puhuminen mitään itsetuhoista ajattelua ole. Vanha kansa puhui siitä alvariinsa, ja niinpä heillä ei hirveitä kohtauksia saatukkaan jos joku kuoli. Se ymmärrettiin elämään kuuluvaksi.
Minä haluaisin kuolla ollessani unessa tai muuten vaan tajuttomana. En kuitenkaa vielä vähän aikaan!
Mökillä tai muualla maaseudulla kauniin luonnon ympäröimänä ikkunasta tai terassilta ulos järvelle ja kukkuloille katsellen, sängyssä maaten. Ilman kipuja ja tuskia vain hiljaa hiipuisin ja heikkenisin, lakkaisin syömästä ja juomasta, tulisin vain entistä väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi kuitenkin ollen tietoinen läheystyvästä kuolemastani, niin että voisin kirjoittaa ja puhua siitä, valmistautua siihen henkisesti, iloita menneestä elämästäni ja ilman pelkoa miettiä tulevaa, jos sitä on. Tai sitten vain hyväksyä se, että kohta lopun eikä sen jälkeen ole mitään. Sitten vain kuihtuneena ja kaikkeni antaneena vain nukahtaisin lintujen lauluun ja metsän huminaan. Mieluiten yksinäni siis kuolisin. Rakkailleni olisin jättänyt hyvästit jo edellisenä päivänä tai aiemmin.