Ne oli kirkossa. Pappi puhui monotonisella äänellä kuin olisi hautajaisissa ollut. Pelkkää typerää raamatunlausetta ja jumala sitä ja jumala tätä. Ei mitään henkilökohtaista. Uskontunnustuksen aikana katselin ja kuuntelin. Yksi vanhempi mies lausui sitä ääneen. Muut katselivat minun laillani ympärilleen. Jos oikein arvaan katselivat kuka on niin pösilö. Morsiamen sisääntulo oli kiva ja kanttorilla oli todella hieno ääni, joten se virsi, jonka hän yksin lauloi, oli hienoa kuunnella, noin musiikillisesti. Mutta muuten se oli kyllä aika koomaista touhua...
Mitä varten me ylläpidämme näitä lapsellisia taikamenoja, kun niihin ei usko juuri kukaan?
Mitä varten me ylläpidämme näitä lapsellisia taikamenoja, kun niihin ei usko juuri kukaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisin että perinnekysymys.
Tuttuni ja sukulaisenikaan ei ole pääasiassa kuin tapauskovaisia mutta perinnesyistä valitaan aina ne kirkkohäät. Kyllä se aika ärsyttävää kun noin muutama viikko sitten piti mennä tuttujen häihin ja siellä oli sitä uskontopotaskaa mutta oli ilo nähdä kun kaksi olivat löytäneet toisensa ja menivät onnellisina naimisiin.
En keskittynytkään pahemmin muuhun kirkkoiluun kuin siihen et mietin päässäni et siinä on kyllä oikeesti hyvä pari ja toivottavasti heillä menee jatkossakin hyvin
Sen verran piti omalle pojalle selittää omia tekemisiäni, että koin tarpeelliseksi kertoa, että nousin seisomaan morsiamen tullessa ja aviopariun lähtiessä, että nousin kunnioittaakseni heitä, enkä henkiolentoja. Myöhemmin hymyilytti oma selittely ;o)
Se oli hauskaa, kun poikaa (16v) hymyilytti, kun Pappi liikutteli käsiään ja luki loitsuja pariskunnan yllä. Hänelle ne olivat ihan kuin suoraan Harry Pottereista, kun ei ole kirkossa juurikaan käynyt ;o)
Minuakin huvittaa nämä rituaalit, ylös alas pitää pomppia penkistä. Seuraavalla kerralla kun pitää mennä kirkkoon jäänkin istumaan kun muut nousevat seisomaan. :> Ja entäs se ehtoollinen, kaikista naurettavin rituaali. Ai helvetti sentään :D
Ihmiselämän käännekohtia on mukava juhlistaa arjesta poikkeavilla menoilla.
On valitettavan helppoa mennä massan mukana ja tehdä sovinnaisen näköisiä juhlia.
Kyllähän ihmiset ovat yrittäneet rimpuilla irti menemällä naimisiin veden alla tai hypätessään laskuvarjolla, mutta niissäkin on pitäydytty perinteisessä kaavassa pappeineen ym. vaikka kumpikaan ei jumaliin juurikaan uskoisi.
Älkää hyvät ihmiset vaan ruvetko arkailemaan sukulaisten ja tuttavien reaktioita. Kyseessä on teidän oma elämänne ja juhlanne!
Siis....mikäpä meitä enää pitelee! Ei kun luovuus valloilleen ja tehdään häistä ja hautajaisista mieleenpainuvia ja yksilöllisiä tapahtumia! Keskitytään olennaiseen. Yhteiselon alkamiseen tai viimeisiin jäähyväisiin.
Eikös se olisi aika komeaa, että hautajaisia juhlistettaisiin vaikka ilotulituksella? Tai mentäisiin vainajan kantakapakkaan oluelle? Tai muistotilaisuuteen varatut rahat vietäisiin joukolla hyväntekeväisyysjärjestön toimistoon, lahjoitettaisiin elämä? Tai kokoonnuttaisiin vain yhteen ja muisteltaisiin kuolleen elämää ja merkitystä meidän elämämme jatkolle?