sukulaiseni kuoli pari vuotta sitten,äkilliseen sairaskohtaukseen.
hän oli katkaissut välit meihin sukulaisiin 8 vuotta aijemmin ja kumminani myös.olin silloin 10 vanha.
ajattelin että menisin keskustelemaan hänen kanssaan,koska syy miksi hän ei pitänyt meitä ketään ihmisenä oli aivan typerä. Petti vaimoaan erään sukulaisen ex-vaimon kanssa. Kun jäi kiinni siirsi en kokonaan muitten syyksi. Jutusta eivät tienneet kuin mies,nainen,miehen ja naisen (ei sukulaista)tuttavaansa ja minä tiesin heidän jutustaan silloin alusta asti,mutta en vielä silloin oikeen ymmärtänyt asiaa. Juttu ei todellakaan ollut niin että sukulaiset olisivat parittaneet heitä tai muutakaan. He vaan ihastuivat joskus ja jatkoivat tapailua myöhemmin. Ja kiinni jäännin jälkeen lopettivat suhteensa,koska nainen oli päättänyt yrittää ex-miehensä kanssa vielä.
Hänen kuomansa jälkeen en ole oikeen tienny surrakko vai mitä tehdä...
Toisaalta syytän häntä siitä että hylkäsi kaikki ja aiheutti paljon pahaa,mutta toisaalta mietin oliko hänellä tähän hyvätkin syyt.
Muut surevat häntä vielä vuosien jälkeen,koska eivät saaneet koskaan sovittua. Yleisissä sukujuhlissa keskustelu kääntyy aina siihen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.Minusta tämä on aika turhauttavaa..
Oli sopuakin yritetty mutta se aina päättyi vainajan riehumiseen ja syyttelyyn miten hirveitä muut olivat. Itse olin ajatellut että kävisin hänen luonaan puhumassa asioista,mutta ajattelin että mitä suotta,koska ei halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä miksi mennä puhumaan..
asia suretti alussa paljon,koska olisin itsekkin halunnut kertoa ensimmäisestä lapsestani ja halunnut näyttää tätä hänelle,mutta kun olen miettinyt asiaa myöhemmin niin ehkä näin parempi..
olenko se väärin jos en sure häntä niin kuin muut.
Ajattelen suurimmaksi osaksi että oma vikansa ettei saanut asioita selvitettyä silloin kuin oli vielä mahdollista..
hän oli katkaissut välit meihin sukulaisiin 8 vuotta aijemmin ja kumminani myös.olin silloin 10 vanha.
ajattelin että menisin keskustelemaan hänen kanssaan,koska syy miksi hän ei pitänyt meitä ketään ihmisenä oli aivan typerä. Petti vaimoaan erään sukulaisen ex-vaimon kanssa. Kun jäi kiinni siirsi en kokonaan muitten syyksi. Jutusta eivät tienneet kuin mies,nainen,miehen ja naisen (ei sukulaista)tuttavaansa ja minä tiesin heidän jutustaan silloin alusta asti,mutta en vielä silloin oikeen ymmärtänyt asiaa. Juttu ei todellakaan ollut niin että sukulaiset olisivat parittaneet heitä tai muutakaan. He vaan ihastuivat joskus ja jatkoivat tapailua myöhemmin. Ja kiinni jäännin jälkeen lopettivat suhteensa,koska nainen oli päättänyt yrittää ex-miehensä kanssa vielä.
Hänen kuomansa jälkeen en ole oikeen tienny surrakko vai mitä tehdä...
Toisaalta syytän häntä siitä että hylkäsi kaikki ja aiheutti paljon pahaa,mutta toisaalta mietin oliko hänellä tähän hyvätkin syyt.
Muut surevat häntä vielä vuosien jälkeen,koska eivät saaneet koskaan sovittua. Yleisissä sukujuhlissa keskustelu kääntyy aina siihen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.Minusta tämä on aika turhauttavaa..
Oli sopuakin yritetty mutta se aina päättyi vainajan riehumiseen ja syyttelyyn miten hirveitä muut olivat. Itse olin ajatellut että kävisin hänen luonaan puhumassa asioista,mutta ajattelin että mitä suotta,koska ei halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä miksi mennä puhumaan..
asia suretti alussa paljon,koska olisin itsekkin halunnut kertoa ensimmäisestä lapsestani ja halunnut näyttää tätä hänelle,mutta kun olen miettinyt asiaa myöhemmin niin ehkä näin parempi..
olenko se väärin jos en sure häntä niin kuin muut.
Ajattelen suurimmaksi osaksi että oma vikansa ettei saanut asioita selvitettyä silloin kuin oli vielä mahdollista..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.