Autopilottien erot

Vene on 36 jalkaa ja ruoriohjaus, mutta varsinaisesti haluaisin saada selville, mitä eri systeemejä on ja miten ne eroavat toisistaan. Olen tosi tietämätön, niin että ihan yksinkertaiset perusasiat kiinostavat. Eikä tarvitse ottaa kantaa mikä laite on järkevä jne.

Vähän on noi raymarin koodit sekaisin. esim 6002 on pelkkä näyttö/näppäin yksikkö. Raymarinen / navsystemsin sivuilta löytyy esitteet/järjestelmät. Kannattaa katsoa sieltä.

Ei koko mitenkään rajoita hydraulisen pilotin asentamista, sehän on vain vaihtoehto sähkömoottoriservolle. Sähkömoottori pyörittää pumppua ja ohjaus tapahtuu työntötangolla. Etuina on liikkeen parempi hallittavuus käytettävän voiman ja nopeuden osalta. Ainoa haitta on suoraa sähkövetoa kalliimpi hankintahinta. Ohjauksessa tietysti tuntuu kuin siihen olisi asennettu iskunvaimennin, ratti ei heilauttamalla menekään laidasta laitaan. Joissain satamamanöövereissä se voi olla jopa marginaalisesti haitan tuntuinen, mutta purjehtiessa se ei vie tuntumaa, eikä lisää kitkaa.

Eli kyllä 36-jalkaiseenkin kannattaa hydraulinen laittaa, jos ei lisähinta ole este. Parempi se on.

Autopilottien yhteydessä gyro tarkoittaa pientä mikropiirianturia, joka mittaa veneen keulasuunnan kulmanopeutta. Fluxgate-kompassihan mittaa kompassisuuntaa, mutta sitä joutuu keskiarvostamaaan, jolloin autopilotti ei saa tarpeeksi ajantasaista tietoa kompassisuunnasta ja ei täten osaa reagoida nopeasti veneen kallisteluihin tai tuulenpuuskiin. Tästä syystä gyro parantaa todella paljon autopilotin toimintaa ja nykyaikana mielestäni gyro on ehdottomasti oltava.

Omissa veneissä on ollut vm. 2009 Raymarinen ST2000 , joka oli aivan surkea (ainakin ko. veneessä) ja vm. 2006 S1 (ST6002 ohjaimella ja lineaarityöyksiköllä varustettu systeemipilotti), joka oli jo varsin hyvä sellaisenaan. Perjantaina päivitin kurssitietokoneen gyrolla, minkä jälkeen autopilotti on aivan loistava. Tosin olen kokeillut vasta koneajoa tyynessä, mutta siinäkin huomasi jo aivan selkeän eron. Esimerkiksi 40 asteen käännös (4* 10) meni varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenkin päättyi pehmeästi asteelleen oikeaan kurssiin ilman yliampumista. Ilman gyroa tulee asetuksista riippuen joko hidas käännös tai melko voimakas ylilyönti.

Kokemusta on myös kaverin veneestä Nexuksen ja Simradin vastaavista systeemipiloteista, jotka toimivat aivan yhtä loistavasti kuin omani nyt.

Joakim_ kirjoitti:

Autopilottien yhteydessä gyro tarkoittaa pientä mikropiirianturia, joka mittaa veneen keulasuunnan kulmanopeutta. Fluxgate-kompassihan mittaa kompassisuuntaa, mutta sitä joutuu keskiarvostamaaan, jolloin autopilotti ei saa tarpeeksi ajantasaista tietoa kompassisuunnasta ja ei täten osaa reagoida nopeasti veneen kallisteluihin tai tuulenpuuskiin. Tästä syystä gyro parantaa todella paljon autopilotin toimintaa ja nykyaikana mielestäni gyro on ehdottomasti oltava.

Omissa veneissä on ollut vm. 2009 Raymarinen ST2000 , joka oli aivan surkea (ainakin ko. veneessä) ja vm. 2006 S1 (ST6002 ohjaimella ja lineaarityöyksiköllä varustettu systeemipilotti), joka oli jo varsin hyvä sellaisenaan. Perjantaina päivitin kurssitietokoneen gyrolla, minkä jälkeen autopilotti on aivan loistava. Tosin olen kokeillut vasta koneajoa tyynessä, mutta siinäkin huomasi jo aivan selkeän eron. Esimerkiksi 40 asteen käännös (4* 10) meni varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenkin päättyi pehmeästi asteelleen oikeaan kurssiin ilman yliampumista. Ilman gyroa tulee asetuksista riippuen joko hidas käännös tai melko voimakas ylilyönti.

Kokemusta on myös kaverin veneestä Nexuksen ja Simradin vastaavista systeemipiloteista, jotka toimivat aivan yhtä loistavasti kuin omani nyt.

Lue lisää

Miten muuten saat fluxgaten niin tarkasti, että käännös menee asteelleen oikein? Minun havaintojeni mukaan sitä ei saa millään kohdaileen.

Joakim_ kirjoitti:

Autopilottien yhteydessä gyro tarkoittaa pientä mikropiirianturia, joka mittaa veneen keulasuunnan kulmanopeutta. Fluxgate-kompassihan mittaa kompassisuuntaa, mutta sitä joutuu keskiarvostamaaan, jolloin autopilotti ei saa tarpeeksi ajantasaista tietoa kompassisuunnasta ja ei täten osaa reagoida nopeasti veneen kallisteluihin tai tuulenpuuskiin. Tästä syystä gyro parantaa todella paljon autopilotin toimintaa ja nykyaikana mielestäni gyro on ehdottomasti oltava.

Omissa veneissä on ollut vm. 2009 Raymarinen ST2000 , joka oli aivan surkea (ainakin ko. veneessä) ja vm. 2006 S1 (ST6002 ohjaimella ja lineaarityöyksiköllä varustettu systeemipilotti), joka oli jo varsin hyvä sellaisenaan. Perjantaina päivitin kurssitietokoneen gyrolla, minkä jälkeen autopilotti on aivan loistava. Tosin olen kokeillut vasta koneajoa tyynessä, mutta siinäkin huomasi jo aivan selkeän eron. Esimerkiksi 40 asteen käännös (4* 10) meni varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenkin päättyi pehmeästi asteelleen oikeaan kurssiin ilman yliampumista. Ilman gyroa tulee asetuksista riippuen joko hidas käännös tai melko voimakas ylilyönti.

Kokemusta on myös kaverin veneestä Nexuksen ja Simradin vastaavista systeemipiloteista, jotka toimivat aivan yhtä loistavasti kuin omani nyt.

Lue lisää

Raymarinen spx-5:ta olen tämän kesän käyttänyt. Periaatteessa ihan OK ainakin Itämerellä, mutta hiukan kummallisuutta siinä on. Sen, että käännökset ei mene kaikkiin suuntiin samoilla asteluvuilla voin suostua ymmärtämään, koska en ole vielä viitsinyt tutkia fluxgaten eksymää kaikilla suunnilla. Mutta se, että masiina saattaa vaihtaa itsekseen suuntaa muutamalla asteella, on ärsyttävää. Eli hyvissä olosuhteissa (kevyt tuuli, ei juuri aallokkoa, koneajo) huomaa, että yht'äkkiä veneen kulkema tosisuunta muuttuu muutaman asteen, vaikka autopilottiin ei kosketa ja sen näyttämä kompassilukema pysyy ennallaan. Olen miettinyt, että voiko fluxgate olla niin herkkä, että se reagoisi ympäristön luonnollisiin magnetismivaihteluihin, vaikka varsinainen ohjailukompassi ei ole moksiskaan?

En ymmärtänyt tarkoititko rattiin kiinnittämisen ongelmalla tuuliperäsintä vai sähköistä autopilottia. Vastaan tuuliperäsimen osalta.

Tuuliperäsimiä on periaatteessa kahta tyyppiä: 1) itsenäisellä ohjausperäsimellä varustettuja (yleisimmät merkit lienevät Hydrovane ja Windpilot Pacific Plus) ja 2) veneen omaa peräsintä liikuttavia malleja (Aries, Monitor, Windpilot Pacific ym). Itselläni on monivuotinen kokemus sekä Monitorista että Hydrovanesta - molemmat ovat omasta mielestäni erinomaisia ja materiaaliltaan varsin tukevia.
Rattiveneeseen kannattaa mielestäni harkita edellistä vaihtoehtoa. Siinä veneen peräsin lukitaan paikalleen ja tarvittaessa tuuliperäsimen ohjauslapa voi toimia vaikka kokonaan ilman veneen omaa peräsintä (toimiva hätäperäsin!). Etuna on sekin, ettei voimansiirtoon tarvita mitään naruja.
Jälkimmäisissä malleissa voimansiirto tuuliperäsimen servolavasta välitetään joko suoraan peräsinakseliin tai naruilla ratin keskiön narurumpuun, jossa voi olla irroituskytkin. Pinnaohjatussa tämäkin on helpompi toteuttaa. Tarvitaan vain yksi narun kiinnityshela pinnaan (Monitorissa on hst-ketjun pätkä, joka vedetään pinnan koukkuun).

Voimansiirtojen kaavioita ja valokuvia löytynee valmistajien sivustoilta.

Miten keskustelu nyt siirtyi maailmanympäripurjehdukseen, vaikka alkuperäinen kysyjä ei mitenkään viitannut ko. tarpeeseen?

Tässä on tuo mainittu vertailu eri nopeuksista, josta on ote myös Die Yacht 22/2010:ssä: http://members.shaw.ca/taonui/windvane.html

Tuolla on mainittu autopilotin merkki ja malli, mutta ei mitään mainintaan gyrosta. Kun autopilotti oli hankittu 2002, lienee todennäköisintä, että gyroa ei ollut. Vertailut on tehty varsin kovissa tuulissa (16-30 solmua). Tekstin mukaan autopilotti ohjasi suorempaa, mutta tuulipilotti oli nopeampi lähellä kryssiä ja lenssiä. Autopilotti taas oli nopeampi sivutuulilla (85-130 astetta).

Vertailuissa pitää muistaa sekä tuulialue että venetyyppi. Tuossa Yachtin jutussa pitkien matkojen kilpapurjehdusta harrastava taas sanoo autopilotin olevan ~10% nopeampi kuin tuulipilotin. Kilpaluissa käytetään nykyään vain autopilotteja, joten on selvää, että se on selkeäasti nopeampi kun muistaa millainen riesa sähkönkulutus on pitkissä kilpailuissa. Toki kilpailuissa venetyypitkin ovat täysin erilaisia kuin tuon vertailun raskas pitkäkölinen vene.

Itämerellä autopilottia käytetään paljon myös koneajossa, johon tuulipilotti ei sovellu. Nykyiset autopilotit osaavat ohjata myös ongelmitta tuulikulman mukaan (vertailussa autopilotilla ajettiin kompassisuuntaa avotuulilla).

Ainakin minun mielestäni ruori (engl. rudder, ruots. roder) on aina tarkoittanut peräsinlaitteistoa eikä suinkaan ruorirattia eli rattia niinkuin tällä keskustelupalstalla näyttää käyneen.
Eikö termit rattipilotti ja pinnapilotti olisi selkeämmät kuin "ruoripilotti".
Kalleimmat/vahvimmat autopilotit kytketään peräsinakseliin (rattiohjatussa veneessä usein kvadrantin välityksellä), olipa veneen ohjailumeknismi ratti tai pinna. Käytännössä kuitenkin pinnapilotti riittää pinnaohjattuun veneeseen. Halvimmissa rattipiloteissa pieni sähkömoottori kiinnitetään ohjauspedestaaliin ja voimansiirto välitetään hihnalla rattiin kiinnitettyyn hihnapyörään. Sellaisella pärjäät saaristossa ja kesäisellä Itämerellä oikein hyvin. Perhe- tai yksinpurjehduksessa autopilotti on hyvä apu myös vastakäännösten tekemisessä tai vaikkapa spinnun alasotossa ilman gastin apua.

Koitetaan sitten selvittää hieman lisää.

Autopilotti rattiohjauksessa koostuu useista eri osista. Näkyvimmät on käyttöyksikkö näyttöineen ja näppäimineen sekä työyksikkö (drive unit). Lisäksi on tietokone, peräsinkulma-anturi, kompassi (fluxgate) ym muuta piilossa olevaa.

Työyksikkö voi olla quadranttiin kiinnitetty lineaarimoottori, pedestaaliin ketjulla tai suoraan (bavaria) kiinnitetty moottori, tai rattiin kiinnitetty hihnavetoinen sähkömoottori. Näistä jälkimmäisin on edullisin ja siksi ehkä yleisin.

Mutta se on myös hankalin käytössä. Kun kaikissa muissa vaihtoehdoissa pilotin käyttöönottoon riittää yhden napin painallus, täytyy hihnavetoisessa lisäksi kääntää "hihna päälle" erillisestä vivusta ratissa. Ja se on myös heikoin kohta systeemissä. Muovinen vipu pysyy huonosti oikeassa asennossa, hyppii pois päältä ja saattaa unohtua päälle, vaikka pilotti on kytketty käyttöyksiköstä pois päältä. Silloin työyksikkö hajoaa, jos käsin kääntää ruoria.

Yleisin käyttö suomen vesillä taitaa pilotilla olla juuri sellainen, että hetkeksi täytyy poistua ruorin luota ja siksi aikaa kytketään pilotti päälle. Silloin helpolla käyttöönotolla on suurempi merkitys. Ja siinä käytössä se hihnavetoinen on huonoin ja virhealttein.

ratti- ja pinnapilot kirjoitti:

Ainakin minun mielestäni ruori (engl. rudder, ruots. roder) on aina tarkoittanut peräsinlaitteistoa eikä suinkaan ruorirattia eli rattia niinkuin tällä keskustelupalstalla näyttää käyneen.
Eikö termit rattipilotti ja pinnapilotti olisi selkeämmät kuin "ruoripilotti".
Kalleimmat/vahvimmat autopilotit kytketään peräsinakseliin (rattiohjatussa veneessä usein kvadrantin välityksellä), olipa veneen ohjailumeknismi ratti tai pinna. Käytännössä kuitenkin pinnapilotti riittää pinnaohjattuun veneeseen. Halvimmissa rattipiloteissa pieni sähkömoottori kiinnitetään ohjauspedestaaliin ja voimansiirto välitetään hihnalla rattiin kiinnitettyyn hihnapyörään. Sellaisella pärjäät saaristossa ja kesäisellä Itämerellä oikein hyvin. Perhe- tai yksinpurjehduksessa autopilotti on hyvä apu myös vastakäännösten tekemisessä tai vaikkapa spinnun alasotossa ilman gastin apua.

Lue lisää

Suomenkielessä ruori on tarkoittanut jo kymmeniä vuosia ensisijaisesti sitä ratasta, "rattia", ei peräsintä. Tämän huomaa myös sanakirjoista. Merkitys on tosiaan erilainen kuin esim. englannissa, ruotsissa tai saksassa. Mutta näin se vain on. Mistä sitten lie johtunutkin.
Ei ole muuten lainkaan harvinaista, että sanojen merkitys hieman muuttuu levitessään yleiskieleen jonkin suppean alakulttuurin kielestä.

"Todella kätevä laittaa päälle, vipu ja napin painallus - menee n.1s"

Kumpi on kätevämpää ja nopeampaa, painaa vain yhtä nappia vai painaa yhtä nappia JA kääntää vipua.

Useassa veneessä olen joutunut virittelemään kumiköyttä tms, jotta pilotti pysyisi päällä. Ja yhdessä veneessä meni työyksikkö rikki, kun gasti painoi nappia mutta unohti kääntää sitä vipua ja väänsi voimalla ruoria. Jos yksi ja sama henkilö yksin käyttää pilottia, voi homma toimia.

En halua haukkua yhtä systeemiä ja kehua muita. Kunhan tuon oman kokemuksen mukanaan tuomia käyttökokemuksia kysyjän tietoon.
Kaikessa kun on puolensa.

Koska tämä topikki pompsahti taas ylös, niin lisätään tähän nyt vielä yksi asia: Rattiin kiinnitettävässä työyksikössä on hammashihna. Se ei voi luistaa. Jos se luistaa, häviää siitä hampaita jonka jälkeen se ei enää toimi. Useimmin kyllä ne hampaat tuossa tilanteessa hajoaa sieltä moottorin planeettavaihteesta.

Mun kokemus ST2000 :sta oli varsin huono kaikessa käytössä. Oikein kovasti säätämällä (siis muuttamalla rudder gain, damping jne. asetuksia) sen sai toimimaan hetken, mutta seuraavana päivänä oli toisenlainen olosuhde ja taas toimi huonosti.

Ongelmallista oli jo koneajo aivan tyynessä säässä. Vene menee aluksi suoraan, mutta syystä tai toisesta alkaa kääntyä hiukan (esim. joku kävelee kannella ja vene kallistuu hiukan). Pilotti nykyttelee aivan kuten ennenkin eli vartta sentti sisään ja sentti ulos 1-2 sekunnin syklissä, vaikka kurssi alkaa olla 10-20 astetta pielessä. Sitten yhtäkkiä vekotin tajuaa, ettei mennäkän oikeaan suuntaan ja kääntää kerralla 20-30 astetta. Ei tuollaisella osu viittojen väliin tai uskalla ajaa, jos on vastaantulijoita!

Aallokossa (koneajossa tai purjein) taas pilotti veti pinnaa helposti täysillä edes-taa laidasta laitaan, vaikka vene meni todella hienosti suoraan vain pinnaan keskellä pitäen.

Kalibroin moneen kertaan kompassin, mutta selkeästi se ei ollut syypää. Pilotilla pystyi tekemään seuraavan: Ajat 230 astetta, painat auto, vene menee hetken 230, mutta sitten alkaa kääntyä, painat "stand by", pilotti näyttää 250, painat auto ja pilotti jatkaa suoraan. Siis ajaa samaa suuntaa sekä asetuksella 230 että 250! Jatkat vielä tuosta painamalla kaksi kertaa -10. Nyt vene kääntyy voimakkaasti ja alkaa taas ajaa 230 suuntaa!

Samanlaista olen kuullut parilta muultakin ST1000/2000 (noissa liene sama elektroniikka) omistajalta, mutta myös tyytyväisiä on. Homma lienee venekohtaista, mutta sanoisin, että ST2000 ohjausohjema on tyhmä kuin saapas.

Nykyisen veneeni Raymarinen systeemipilotti ei kärsi tuollaisista ongelmista lainkaan. Ja tutut ovat kehuneet myös ikivanhoja Autohelm-pinnapilotteja paljon paremmiksi kuin nykyiset 1000/2000.

Joakim_ kirjoitti:

Mun kokemus ST2000 :sta oli varsin huono kaikessa käytössä. Oikein kovasti säätämällä (siis muuttamalla rudder gain, damping jne. asetuksia) sen sai toimimaan hetken, mutta seuraavana päivänä oli toisenlainen olosuhde ja taas toimi huonosti.

Ongelmallista oli jo koneajo aivan tyynessä säässä. Vene menee aluksi suoraan, mutta syystä tai toisesta alkaa kääntyä hiukan (esim. joku kävelee kannella ja vene kallistuu hiukan). Pilotti nykyttelee aivan kuten ennenkin eli vartta sentti sisään ja sentti ulos 1-2 sekunnin syklissä, vaikka kurssi alkaa olla 10-20 astetta pielessä. Sitten yhtäkkiä vekotin tajuaa, ettei mennäkän oikeaan suuntaan ja kääntää kerralla 20-30 astetta. Ei tuollaisella osu viittojen väliin tai uskalla ajaa, jos on vastaantulijoita!

Aallokossa (koneajossa tai purjein) taas pilotti veti pinnaa helposti täysillä edes-taa laidasta laitaan, vaikka vene meni todella hienosti suoraan vain pinnaan keskellä pitäen.

Kalibroin moneen kertaan kompassin, mutta selkeästi se ei ollut syypää. Pilotilla pystyi tekemään seuraavan: Ajat 230 astetta, painat auto, vene menee hetken 230, mutta sitten alkaa kääntyä, painat "stand by", pilotti näyttää 250, painat auto ja pilotti jatkaa suoraan. Siis ajaa samaa suuntaa sekä asetuksella 230 että 250! Jatkat vielä tuosta painamalla kaksi kertaa -10. Nyt vene kääntyy voimakkaasti ja alkaa taas ajaa 230 suuntaa!

Samanlaista olen kuullut parilta muultakin ST1000/2000 (noissa liene sama elektroniikka) omistajalta, mutta myös tyytyväisiä on. Homma lienee venekohtaista, mutta sanoisin, että ST2000 ohjausohjema on tyhmä kuin saapas.

Nykyisen veneeni Raymarinen systeemipilotti ei kärsi tuollaisista ongelmista lainkaan. Ja tutut ovat kehuneet myös ikivanhoja Autohelm-pinnapilotteja paljon paremmiksi kuin nykyiset 1000/2000.

Lue lisää

Vanhat Autohelmit missä oli putkimainen työyksikkö ja erillinen kompassi/ohjainpurnukka oli sitkeitä värkkejä. Aika niistä jo kyllä jättää. Pinnapiloteista nykyinen Simrad TP 22 on ihan kelvollinen. Sietää keliä varsin pitkälle ennen kun antautuu. TP32 olisi tietty 5 tonniseen veneeseen vielä parempi..

Korvieni mukaan Simrad on hiljaisempi käytössä kuin Raymarinet, jos sillä kenelle on merkitystä:-)

Samanlaisia kokemuksia kuin Hakrolla, mutta en yhdistäisi elektroniikan ongelmia yhteen merkkiin. Omassa käytössäni Autohelmin laitteet tuntuivat hiukan pitkäikäisimmiltä kuin kiinalaisvalmisteiset raymariinit. Olisikohan halpatyövoiman maissa valmistetussa vene-elektroniikassa enemmän laatuongelmia?
Edes GPS:t eivät ole kestäneet pitkiä merireissuja. Kahdesta eri merkkisestä tuhoutui antenni korroosion takia (antenni takakaiteessa). Silva-merkkisen gps-repeaterin "vesitiivis" ulkonäyttö täyttyi puoliksi vedellä, kun avotilan yli meni toistuvasti aaltoja. Nasa-navtex kesti valtameriolosuhteita vajaan vuoden, kunnes antennin elektroniikkakortti syöpyi pilalle ja lisäksi lcd-näyttö meni mustaksi (vaikka oli sisällä aika hyvässä auringon suojassa). Karttaplotteri on muutaman kerran pimentynyt yllättäen, joskus hyytynyt niin, ettei mikään nappula toimi. Listaa voisi jatkaa, mutta helpompi luetella ne laitteet, jotka ovat kestäneet. Olen yhä tyytyväinen japanilaisen F:n tutkaan, gps:ään ja navtexiin. Ne ovat kestäneet ja toimineet ilman häiriöitä, vaikka olen seilannut arktisillakin vesillä. Vuoden ikäinen Raymariinin Smart Pilot sen sijaan on ollut pettymys gyrosta huolimatta. Se toimii tyydyttävästi vain, jos meri ei ole korkea. Jos on merenkäyntiä, se saattaa äkkiä lopettaa ohjaamisen ja rupeaa piipittämään. Näyttöruutuun tulee eri kerroilla erilainen viesti, esim."drive stop", "off course","no data","initial setup" tms. Kun virransyötön on katkaissut ja käynnistänyt autopilotin uudelleen, se on taas ruvennut toimimaan - onneksi on luotettava tuuliperäsin, joka ei ole koskaan pettänyt! Autopilotti on parhaimmillaan koneajossa tai purjehtiessa kevyissä tuulissa tasaisella merellä.
Minusta huvivene-elektroniikan laatu ja kestoikä on aika kyseenalaista. Olisikohan hintakilpailun seuraus?

samoja havaintoja! kirjoitti:

Samanlaisia kokemuksia kuin Hakrolla, mutta en yhdistäisi elektroniikan ongelmia yhteen merkkiin. Omassa käytössäni Autohelmin laitteet tuntuivat hiukan pitkäikäisimmiltä kuin kiinalaisvalmisteiset raymariinit. Olisikohan halpatyövoiman maissa valmistetussa vene-elektroniikassa enemmän laatuongelmia?
Edes GPS:t eivät ole kestäneet pitkiä merireissuja. Kahdesta eri merkkisestä tuhoutui antenni korroosion takia (antenni takakaiteessa). Silva-merkkisen gps-repeaterin "vesitiivis" ulkonäyttö täyttyi puoliksi vedellä, kun avotilan yli meni toistuvasti aaltoja. Nasa-navtex kesti valtameriolosuhteita vajaan vuoden, kunnes antennin elektroniikkakortti syöpyi pilalle ja lisäksi lcd-näyttö meni mustaksi (vaikka oli sisällä aika hyvässä auringon suojassa). Karttaplotteri on muutaman kerran pimentynyt yllättäen, joskus hyytynyt niin, ettei mikään nappula toimi. Listaa voisi jatkaa, mutta helpompi luetella ne laitteet, jotka ovat kestäneet. Olen yhä tyytyväinen japanilaisen F:n tutkaan, gps:ään ja navtexiin. Ne ovat kestäneet ja toimineet ilman häiriöitä, vaikka olen seilannut arktisillakin vesillä. Vuoden ikäinen Raymariinin Smart Pilot sen sijaan on ollut pettymys gyrosta huolimatta. Se toimii tyydyttävästi vain, jos meri ei ole korkea. Jos on merenkäyntiä, se saattaa äkkiä lopettaa ohjaamisen ja rupeaa piipittämään. Näyttöruutuun tulee eri kerroilla erilainen viesti, esim."drive stop", "off course","no data","initial setup" tms. Kun virransyötön on katkaissut ja käynnistänyt autopilotin uudelleen, se on taas ruvennut toimimaan - onneksi on luotettava tuuliperäsin, joka ei ole koskaan pettänyt! Autopilotti on parhaimmillaan koneajossa tai purjehtiessa kevyissä tuulissa tasaisella merellä.
Minusta huvivene-elektroniikan laatu ja kestoikä on aika kyseenalaista. Olisikohan hintakilpailun seuraus?

Lue lisää

Kyllä, laatu ja kestoikä ovat todella kyseenalaisia.

Raymarinen VHF-puhelin hajosi alle 3 v iässä, samoin Navmanin karttaplotteri. Toisessa veneessä Silvan loki ja tuulimittari ovat kestäneet yli 25 vuotta, nyt tosin näyttöruuduista on vaikea saada enää selvää. Samoin yli 25 v vanhoja VHF-puhelimia on yhä käytössä. Mahtaako mikään nykymaailman vekotin - merkistä riippumatta - olla käyttökunnossa 25 v päästä?

No, nämä ovat toki hyviä muistutuksia siitä, miten elektroniikkaan kannattaa suhtautua... Ainakin kaikki keskeiset järjestelmät pitäisi kahdentaa jos veneellä meinaa lähteä yhtään pidemmälle.

Luulisin, että Raymarinen kallein pinnapilotti (oli ST4000, nykyään SPX tjsp.) on selkeästi parempi. Siinähän on erillinen kompassi, näyttö/ohjain ja työyksikkö. Taitaa olla nykyään gyrokin.

Joakim_ kirjoitti:

Luulisin, että Raymarinen kallein pinnapilotti (oli ST4000, nykyään SPX tjsp.) on selkeästi parempi. Siinähän on erillinen kompassi, näyttö/ohjain ja työyksikkö. Taitaa olla nykyään gyrokin.

Lue lisää

Raymarinen SPX-5 pinnapilotin hinta taitaa olla 1200 euron luokkaa, smartcontroller-kaukosäätimen kanssa 400 e enemmän.
Ei se oman kokemukseni mukaan ole juurikaan parempi kuin oli entinen ST4000 (joka lopulta lakkasi toimimasta). SPX:ssä on erillinen "course computer", jollaista vanhassa ST4000 mallissa ei ollut. Myös gyro on uutta, joskaan ei käyttökokemusteni mukaan mitenkään mullistava parannus.
Jos nyt olisin hankkimassa pinnapilottia, katselisin sittenkin kahta halvempaa (ostaisin toisen varalaitteeksi) ja vertailisin eri merkkejä. Yksi mahdollisuus olisi Simrad TP32. Niitä taitaisi saada pari kpl yhden SPX-5:n hinnalla eikä tarvitsisi asentaa ja johdottaa komponentteja kuten "reiskassa".

käyttökokemusta on kirjoitti:

Raymarinen SPX-5 pinnapilotin hinta taitaa olla 1200 euron luokkaa, smartcontroller-kaukosäätimen kanssa 400 e enemmän.
Ei se oman kokemukseni mukaan ole juurikaan parempi kuin oli entinen ST4000 (joka lopulta lakkasi toimimasta). SPX:ssä on erillinen "course computer", jollaista vanhassa ST4000 mallissa ei ollut. Myös gyro on uutta, joskaan ei käyttökokemusteni mukaan mitenkään mullistava parannus.
Jos nyt olisin hankkimassa pinnapilottia, katselisin sittenkin kahta halvempaa (ostaisin toisen varalaitteeksi) ja vertailisin eri merkkejä. Yksi mahdollisuus olisi Simrad TP32. Niitä taitaisi saada pari kpl yhden SPX-5:n hinnalla eikä tarvitsisi asentaa ja johdottaa komponentteja kuten "reiskassa".

Lue lisää

Niin kysehän oli siitä, että ST4000/SPX olisi parempi kuin ST1000/2000. En ainakaan ole kuullut kenenkään valittavan surkeasta ohjauksesta ST4000/SPX:n osalta.

SPX:ssä lienee sama kurssitietokone kuin systeemipiloteissa eli on varmaankin paljon fiksumpi kuin ST1000/2000.

Kalliimmalle hinnalle saa vastineeksi myös yhden yleisnäytön ja kompassin.

Ettei nyt tulisi sekaannusta, selvennetään:
kyllä näissä raymariinin gyrollisissa autopiloteissa on ihan samanlainen fluxgate-kompassi kuin ilman gyroa olevissa malleissa.

Oma käsitykseni perustuu vanhan ST4000:n ja uuden gyroversion vertailuun (sama vene, samanlaisia purjehduksia Itämeri-Pohjanmeri, ensin vanha ja sitten uusi autopilotti). Näin tiivistän käytännön kokemukseni:
- kokemus gyrosta oli selvä pettymys mainoslauseiden mielikuviin verrattuna: odotin parempaa ohjailukykyä aallokossa
- ero gyrottomaan oli sittenkin aika vähäinen, pläkän koneajossa olematon
- myös uusi gyro-autopilotti on aika surkea korkeassa sivumyötäisessä aallokossa (kun >10 m/s)
- sähkön kulutuksessa en huomannut käytännön eroa, vaikka vanha autopilotti jossain tilanteissa ajoi kiemuraisempaa kurssia
- uuteen autopilottiini on jo nyt ilmaantunut coursecomputerin elektroniikkaongelmia. (Saman tyyppisiä ongelmia oli edellisen veneeni ST6000 autopilotissa, johon tehtiin takuukorjauksena course computerin elektroniikkaosan vaihto heti uutena, mutta elektroniikan ongelmia ilmaantui takuuajan umpeuduttua).

Kaverilla oli Raymarine 6001 ilman gyroa. Häntä harmitti veneen kiemurtelu. Sitten hän osti siihen gyron, sellaisen pienen palikan, joka kiinnitetään kurssitietokoneeseen. Veneen käytös muuttui täysin. Hän sanoi, että gyro kannattaa ehdottomasti hankkia.