Kesähelteelle vaateet, jotka Jumala hyväksyy

säkki kirjoitti:

Uskovana oleminen, Jumalan tahdon täyttäminen ei
ole helppoa. Itseasiassa se on ihmiselle mahdoton
tehtävä. Siksi hänen ei tule itseään korottaa, ei
leikkiä Jumalasta seuraavaa, vaan tunnustaa että
vain Jumalan mätisäkki, joka teen sen minkä
minulle armollisesti tehtäväksi suodaan. Jos
homma pelaa, asiat rullaavat ja lähimmäiset
hymyilevät lempeästi, ei se ole siitä olisin
juuri sellainen kuin Jumala tahtoo, vaan
ainoastaan armon pilkahdus.

Mikä siitä uskovan elämästä tekee niin vaikean?
Eikö se ole helppoa sanaa höpistä, käydä
jumalanpalveluksessa, kieltäytyä jostain mistä
joutuu monesti muutoinkin kieltäytymään kun
siihen saa kuitenkin armossa langeta, rukoilla
hätäpäissään kun ahdistaa ja näyttää iloista
naamaa, että taivas odottaa.

Se mikä uskovan asettaa jonkinlaiseen
ristiriitaan maailmaa ja sen ihmisiä vastaan, on
se että hänen tekoihinsa ja puheisiinsa tulee
liittyä aina totuus. Nöyrimpänä, avuliaampana ja
heikoimmilla hetkelläänkään ei hän sanoillaan tai
teoillaan ilmaise luopuvansa siitä totuudesta
minkä oikeaksi tuntee. Silloin hänelle olisi
kaikki kilvoittelu ja viisaus mennyttä. Jos hän
Pietarin tavoin maailman paineen alla kieltäisi
jotain mikä on totta, olisi se uskonelämän
senhetkinen niitti. Hän sekä Jumalan että
ihmisten silmissä menettäisi arvostuksensa.
Kyllähän hieman outoa rehellistä ihmistä jollakin
tavalla siedetään, mutta aika tylyjä ollaan
sellaiselle, joka ei pysy totuudessa maailman
edessä.

Koska totuudessa pysyvä ihminen vaikuttaa
helposti ylpeältä ja siitä tulee hänen ainut
liikkeellepaneva voimamme, on meille annettu Pyhä
Henki kasvattamaan ja jalostamaan meitä, että
emme vaella lihan ylpeydessä ja tee siinä
ainoastaan pahaa Jumalan valtakunnalle. Jos
ihminen itsessään omassa voimassaan tekee jotain
minkä luulee olevan Jumalasta, on se surkeaa,
säälittävää ja sellaista että aivan oikeutetusti
saa maailman tuomion. Hengen ihminen saa sitä
osakseen, mutta tilanne on varovaisempi ja hän
pitää niitä tarpeellisinä koetuksina näyttämään
onko hänessä Pietaria kieltämiseen vielä jossain
muodossa läsnä.

Uudestisyntyneessä ihmisessä on uudenlaista
hengellistä näköä ja kuuloa, sellaista jonka hän
on jumalan koulussa omaksunut, jotka eivät ole
fraaseja erinäisiin tilanteisiin tuottaen vain
ärtymystä, vaan armon rauhaa ja laupeutta nähdä
ja tuntea hengellisesti myös maallinen ihminen.
Hänellä on myös uusi sydän, uudet ajatukset ja
aivan uusi suhtautuminen maailmaan. Tosiaannkaan
hän ei ole vain oma entinen minänsä, joka on
alkanut outoja juttuja haastamaan, vaan hänestä
on tullut kokonaan toinen ihminen sydämeltään ja
olemukseltaan. Ei omaa teatterimaisuuttaan, vaan
Jumalan voimasta hän on aito ja luonnollinen
sellainen kuin armossa on.

Hän on kuin uudessa ihmeellisessä maailmassa.
Hänellä on aivan uudenlaiset ilot, surut ja
huolenaiheet. Häntä ei huoleta eikä suruta
sellainen mikä ennen, vaan hän huolestuu niistä
asioista mistä ei ennen mitään välittänyt
sydämensä kylmyydessä. Ihmisiä kohtaan hänellä on
rakkaus. Jumalan rakkaus. Muutoin ei olisi edes
uskoa. Kuitenkin hänellä on taistelu. Se taistelu
on sydämen maailmallisuutta vastaan.Että hänen
sydämensä luopuu Jumalasta jonain hetkenä ja
menettää armon Hengen. Siinä on hänen
vihollisuutensa.

Uskova pukee Hengessä päällensä uuden puvun.
Jeesuksen Krituksen seuraamisen. Tämä on hänessä
merkkinä uskosta. Se on vahvempi ja todempi
merkki kuin sanat, jotka niin herkäst
valehtelevat kaikkea muutakin. Kieltävät,
myötävät ja uskottelevat sellaista mikä ei ole.
Kristukse vaate taasen on taivaallinen asia, jota
ei voi ottaa ja omistaa, vaan se annetaan. Se ei
ole pöystäilyn vaatee, vaan tasoittaa totuuden
tien kulkijan persoonallisuutta.

Tässä vaateessa ei esiinnytä itsekkäästi,
ylpeästi eikä kevytmielisesti. Ei riidelä
tarpeettomasti riitakumppanin kanssa, ei puhuta
turhia sanoja, vaan valon sanoja.

Pukuun kuuluu myös ystävällisyys, hyvyys,
hyvätahtoisuus ja Jumalan lasten tulisi olla
maailman hyvätahtoisimmat ihmiset. Tämä
ominaisuus on lähimmäisen sielujen pelastukseksi
hyödyllisempi kuin korkein valistus,
koreimmatkaan sanat milloin ne tulevat kylmästä
ja epäystävällisestä mielestä. Katkera julistus
synnyttää tietenkin katkeruutta. Oi miten surkeaa
sellainen onkaan ja poiskitkettävää.

Pukuumme liittyy myös sävyisyys, ettemme aivan
vähästä suutu, olemme pitkämielisiä, ettemme väsy
anteeksiantamuksesa, emmekä luovu kokonaan
osoittamsta ystävyyyttä sille lähimmäiselle, joka
kärsivällisyyttämme koettelee.

Näin on pukumme. Ensin meidän on itsemme puettava
tähän ja sen jälkeen voimme ryhtyä sitä puhua
sovittamaan lähimmäistemme päälle. Varsinkaan
jumalattoman. Mahdoton meluhan siitä muutoin
nousee. Ei se puhu ole maallisen ihmisen muodin
mukainen, eikä hänelle haluttava. Ei varsinkaan
jos emme itse ole siihen pukeutuneet. Näyttämällä
miten hyvin se meitä pukee, saatamme saada jonkin
sielun saada sitä katselemaan omakseen haluten.
Muussa tapaukessa saamme odottaa mitä tahansa ja
se kaikki on meille oikein ja sillä kaikella on
Jumalan sallimus.

Joku hönkäuskovaiset voivat ryhtyä ja ovat niin
tehneetkin, pohtimaan sitä millaiseen maalliseen
pukuun uskovan on syytä sonnustautua. Voiko olla
miniä, kireyttä ja muuta sellaista. Ken
kesähelteellä sellaisia ajatuksia päässään
sulattaa eikä näe, että meidän mielessämme asuu
Jumalan vapaus, eikä siinä että hikoilemme
turkissa silloin kun voisi olla Eevan ja Aatamin
puvussa, niin ei ole syytä ihmetellä jos
jumalattomat ampuvat täydeltä laidalta. Ja se on
vielä oikeutettua, eikä kärsimistä Kristuksen
tähden. Hänessähän meillä ei sitä ole, koska Hän
on voittanut maailman. Ei se voi meitä voittaa.
Itse voimme kyllä itsemme tuhota.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä