Taannoin käytiin keskustelua kauppojen sunnuntaiaukiolosta, ja kerrankin kirkko avasi suunsa ja ilmoitti pappiensa ja piispojensa toimesta, että sunnuntai tulee säilyttää lepopäivänä - mielestäni aivan oikea kannanotto.
Kuitenkin tässä työstä ja levosta käydyssä keskustelussa on 100 % :sesti unohdettu eräs asia.
Suomessa on jo 30 vuoden ajan pidetty sunnuntain lisäksi myös lauantaita lepopäivänä. Lauantaivapaaseen päädyttiin aikoinaan työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta.
Raamattu kuitenkin selkeäsanaisesti ilmoittaa, että ihmisen on tehtävä työtä kuutena päivänä viikossa ja levättävä vain yhtenä. Se on Jumalan selkeä käsky, joka ilmoitetaan jo Raamatun alkulehdillä.
Kuitenkaan tästä asiasta ei koskaan kuule puhuttavan. Kirkolta sellaista vaikenemista voi tietysti odottaa, sehän vain harvoin kommentoi mitään, eikä varsinkaan Raamattuun liittyviä kysymyksiä, mutta että jopa adventistit, jotka normaalisti askartelevat raamatullisten sapattien ja juhlien parissa ja pitävät niitä osana uskonsa sisältöä, eivät ole ottaneet kantaa! Se on jo ihme.
Tosin kyllä kaikki muutkin kirkkokunnat ovat olleet hiljaa. Kukaan ei ole uskaltanut nousta uhmaamaan suurta ja mahtavaa SAK :ta ja vaatimaan, että raamatullinen työn ja levon rytmi palautetaan yhteiskuntaan ja lauantaista tehdään taas palkallinen työpäivä.
Olisikohan laiskottelun halu se tekijä, joka pitää mm. Kristillisdemokraattisen puolueen hiljaa asiasta? Ilmeisesti ei haluta menettää yhtään vapaa-aikaa, vaikka se sitten tapahtuisi Raamatun opin kustannuksella.
Kuitenkin tässä työstä ja levosta käydyssä keskustelussa on 100 % :sesti unohdettu eräs asia.
Suomessa on jo 30 vuoden ajan pidetty sunnuntain lisäksi myös lauantaita lepopäivänä. Lauantaivapaaseen päädyttiin aikoinaan työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta.
Raamattu kuitenkin selkeäsanaisesti ilmoittaa, että ihmisen on tehtävä työtä kuutena päivänä viikossa ja levättävä vain yhtenä. Se on Jumalan selkeä käsky, joka ilmoitetaan jo Raamatun alkulehdillä.
Kuitenkaan tästä asiasta ei koskaan kuule puhuttavan. Kirkolta sellaista vaikenemista voi tietysti odottaa, sehän vain harvoin kommentoi mitään, eikä varsinkaan Raamattuun liittyviä kysymyksiä, mutta että jopa adventistit, jotka normaalisti askartelevat raamatullisten sapattien ja juhlien parissa ja pitävät niitä osana uskonsa sisältöä, eivät ole ottaneet kantaa! Se on jo ihme.
Tosin kyllä kaikki muutkin kirkkokunnat ovat olleet hiljaa. Kukaan ei ole uskaltanut nousta uhmaamaan suurta ja mahtavaa SAK :ta ja vaatimaan, että raamatullinen työn ja levon rytmi palautetaan yhteiskuntaan ja lauantaista tehdään taas palkallinen työpäivä.
Olisikohan laiskottelun halu se tekijä, joka pitää mm. Kristillisdemokraattisen puolueen hiljaa asiasta? Ilmeisesti ei haluta menettää yhtään vapaa-aikaa, vaikka se sitten tapahtuisi Raamatun opin kustannuksella.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Raamatun sapatti on lauantai. Sunnuntai tuli
lepopäiväksi vasta noin 400-luvulla. Siispä te
kristityt vietätte väärän jumalan päivää
lepopäivänänne-
Sinä se jaksat. Ensimmäisten kirkkoisien välittämä tieto alkukristityiltä kertoi sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä. Samaan viittaavat UT :n maininnat siitä,miten kristityt kokoontuivat "Herran päivänä", mikä tarkoitti Herran ylösnousemuksen päivää, sunnuntaita, jumalanpalveluksen ajankohtana. Rooman keisari vain VIRALLISTI myöhemmin sen käytännön, joka jo oli olemassa.
ja puhut paskaa. Asia ei ole noin.
Yksikään pappi ei ole kiistänyt tuota tietoa
vääräksi. Olet tietävinäsi enemmän kuin koulutetut
teologit. Tyypillistä maallikkosaarnaajalle. Mitä
ei tiedetä, se sepitetään.
No, no, iisisti nyt! Ymmärrän, että NE papit, joita sinä ateistina ja Kristuksen vihollisena mahdollisesti tunnet, ovat samaa maata sinun kanssasi ja siten samaa mieltä sapatista. Valitettavasti vain historiantutkimus kuten ei myöskään yksikään USKOVA pappi ole tuota mieltä.
Ja kuule: kun noin kiivaasti vastustat sunnuntaita (vain voidaksesi olla joka asiassa vastarannankiiski ), niin ehdotan, että liityt juutalaiseen seurakuntaan. Siellä on sinulle sapatinsuosijoita seuraksi... ja voihan siellä olla pulaa fariseuksistakin, johon virkaan sopisit hyvin.
muutu totuudeksi, vaikka kuinka sen vannoisit.
Totuus on, että Rooman keisari ensin päätti, että
sunnuntaita vietetään lepopäivänä, ja kirkko vasta
kymmeniä vuosia myöhemmin hyväksyi asian
virallisesti. Keväällä kirjoitin aiheesta
otsikonavauksen, jossa kerroin tarkat ajankohdat
ja historialliset faktat.
Sinä levittelet joko omia valheita, tai sitten
jostain typerältä hihhuleiden "totuus"-foorumilta
omaksuttuja valheita.
...pätkääkään lukenut kirkkohistoriaa?
Pakana (M) on oikeassa. Lauantai oli alkuperäinen
pyhäpäivä ja roomalaiset vaihtoivat sen
sunnuntaiksi (auringonjumalan päiväksi), koska
halusivat integroida pakanat juoheammin
kristillisiin juhliin mukaan. Sama idea oli
lätkäistä Jeesuksen syntymäjuhla pakanallisen
keskitalvenjuhlan paikalle, vaikka Jeesus
todennäköisimmin syntyi syksyllä.
Mitä tulee tuohon pääsiäiseen, siinäkin on
täydellisesti peukaloitu rikki alkuperäinen
muoto. Jeesus ristiinnaulittiin keskiviikkona
eikä perjantaina ja hän oli haudassa
keskiviikkoillasta lauantai-iltaan. Vain tällä
tavallahan täyttyivät nämä legendaariset "kolme
päivää ja kolme yötä". Torstai oli pääsiäisen
valmistuspäivä (pyhäpäivä), jonka vuoksi
ristiinnaulitut oli kiire saada alas ennen
keskiviikkoillan auringonlaskua, koska
juutalaisillahan seuraava vuorokausi alkaa jo
auringonlaskun aikaan. Jeesus nousi siis ylös
lauantai-iltana eikä sunnuntaiaamuna, jolloin
naiset menivät haudalle. Tuolloin Jeesus oli jo
ollut "tolpillaan" useita tunteja ja
pääsiaisvuorokausi jo pitkällä. Jopa
fundamentalisti Leo Meller myöntää tämän ja pitää
pääsiäisviikon muuntelua yhtenä kirkon suurista
rikoksista.
Esimerkkejä on paljon muitakin ja luulin, ettei
niin fundamentaalia ihmistä enää Suomessa
olisikaan, joka luulisi kristillistä kalenteria
sellaisenaan taivaasta tiputetuksi.
Sitä on tullut luettua melkoisesti. Siksi
ihmettelenkin näiden hihhuleiden heikkoa
historian- ja uskontonsatuntemusta.
Löydät aina "totuutesi" sieltä, missä kristillistä uskoa kyseenalaistetaan. Vinkkinä: perehdy kirkkoisien kirjoituksiin...
Jostain syystä kristikunnan enemmistö kylläkin laskee Raamatun mainitsemat kolme päivää haudassa niin, että se ei tarkoita 3 kertaa 24 tuntia, vaan osaa perjantaista, koko lauantaita ja osaa sunnuntaista - siis kolmen vuorokauden AJALLE ulottuvaa jaksoa. Asian taustalla on myös yhteys juutalaisten pääsiäisen tapahtumien ajoitukseen. Ja perinteistä, 2000 v. vanhaa tulkintaa tukee jo sekin, että Meller on eri mieltä, sillä sille miehelle erehtyminen on elämäntapa.
Ja ne on tehtävä lauantaina. Sunnuntai on
lepopäivä jolloin ei tehdä mitään mikä ei ole
välttämätöntä. Sitäpaitsi onhan meitä
vuorotyöntekijöitäkin paljon. Meidän on pidettävä
lepopäivänä vaikka torstaita, jos sunnuntai
sattuu olemaan työpäivä.
Kotityöt lauantaina, kyllä, ja sama saisi koskea palkkatöitäkin.
Kuten sanottu, palkkatyön KÄYTÄNTÖ ei ole sellainen kuin pitäisi, kun lauantai on vapaa ja paikoin sunnuntai työpäivä.
On useita ammatteja joissa joudutaan pitämään
vapaata silloin kun se on mahdollista.
Pyhänä töissä - arkena vapaata.
Mieletäni jokainen voi laskea viikon päivänsä
miten haluaa. Tärkeintä on koko kysymyksessä se,
että "pyhittää" vapaapäivänsä oikeaoppisella
lepopäivän vietolla.
Jos yhteisesti sovitaan, voidaan mikä viikonpäivä
tahtojaan nimittää "kuudenneksi" päiväksi.
Mitä tahansa sanaa voidaan käyttää mm. "Jumalan"
ilmaisemiseksi läsnäolijoille. Siitä pitää vain
olla yhteinen "sopimus" keskustelijoitten kanssa.
Jos näin ei olisi, ei tarvittaisi maailmaan kuin
yksi kieli ja kaikki ymmärtäisivät toisiaan.
Kielet erkaantuvat ja elävät omaa elämäänsä
omalta yhteisesti sovituilta perusteistaan
lähtien. Tietysti yhteneväisyyksiäkin on. Ovathan
kielet koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään.
Raamatun "totuudet" ovat tosia, mutta niitä
voidaan soveltaa nykyaikaan ja kyllä totisesti
pitääkin.
Jos mitään uusiutumista ihmisten käsityksissä ei
olisi olisimme yhä edelleen vuodessa 33
ajatuksissa sanoissa ja teoissa.
Näin se vain on.
Raamatun totuuksia voidaan soveltaa, sanot. Pohjimmiltaan kyse ei ole siitä, voidaanko jotain soveltaa vai ei, vaan siitä, minkälaista auktoriteettia Raamattu meille merkitsee.
Jos luterilainen sanoo, että Raamattu on hänelle kaiken opin mitta, mutta että silti sen sanomaa saa muokata, hän puhuu itseään vastaan. Vai oletko kuullut, että olisi olemassa esim. metrin mittanauha, joka samalla sekä näyttää metrin pituuden että ei näytä sitä?
Kyse on siitä, alistuuko ihminen Jumalan sanan alle vai asettuuko hän sen tuomariksi.
Mielestäni pitää Raamatun ajatuksia sovelttaa
kuin myös Suomen lakikirjan tekstejäkin.
Vapaa-ajaksi - joksi Raamattu mainitsee
sununtain, viikon seitsemännen päivän - voidaan
aivan hyvin soveltaa muitakin viikonpäiviä.
Ei kaikkia töitä tehdä vieraan palveluksessa.
Fysiikassa "työksi" nimitettään kaikki sellainen
toiminta joka saa aikaan liikettä johonkin
toiseen kappaleeseen nähden.
Jos nyt toisenakin päivänä viikossa ollaan vapaa-
ajalla, voi toki tehdä jotain työtä omaksi
hyödykseen. Urheilla, kehittä itseään, opiskella
ja vaikkapa mättää multaa kesämökkitontillaan.
Kaikki edellä mainittu on "työtä".
Mainitsit metrimitan ja pidit Raamattua
sellaisena "mittana" ettei sitä pidä sormeiltavan.
Jokainen Raamattukäännös vuosisatojen aikoina on
ollut harkitun sormeilun kohteena. Se onkin
oikein. Acrikolan Raamattua nykyaikainen
suomalainen tuskin osaisi edes lukeakaan.
Perusteet ja "älli" kun on kunnossa useampi
suomalainen lukee Raamattua soveltaen sen tietoa
omaan kokemusmaailmaansa. Vertausten
tarkoituksena on kertoa jokin "juju" tai "jippo"
jolla voisi Raamatun tietoa ja kokemusmaailmaa
voveltaa omaan elämäänsä.
Ennen metrimitan yleismaailmallista hyväksyntää
Suomessakin käytettiin kyynäröitä, jalkoja
vaaksoja, peninkulmia ja muuta vastaavaa. Jos
oletat, että Raamatussa olevaa kuuden työpäivän
rupeamaa voitaisiin käyttää nykyaikanakin, niin
mikäs siinä. Mene kuudentena päivänä
perunapellolle töihin, jos työnantajasi ei kerran
anna Sinun työskennellä ansiotyössäsi. Saat potut
pottuina.
Sinusta itsestäsi Riippuu, miten "pyhität"
päiväsi.
Niissä yhteyksissä, kun Raamatussa puhutaan luomisjärjestyksen mukaisesta työstä, tarkoitetaan työtä elannon hankkimiseksi. Aadamilla se oli maan viljelemistä, jollain muulla se on toisten alaisuudessa tehtävää. Tottakai myös kotityöt ovat töitä, niistä vain ei makseta palkkaa, mutta niitä ei lueta luomisjärjestyksen tarkoittamiksi töiksi sellaisissa yhteyksissä, kun puhutaan työn ja levon rytmiikasta.
Ihminen on luotu 6 1 -jaksoiseen viikkoon. Se on yleismaailmallinen käytäntö, muuallakin kuin kristityissä maissa.
Neuvostoliiton alkuaikoina haluttiin päästä eroon tästä järjestelmästä, ja suoritettiin erilaisia kalenterikokeiluja. Siellä oli mm. 8 -päiväinen viikko, ja samanlaisia kokeiluja oli ollut jo aiemmin, Ranskan vallankumouksen jälkeen, mutta ne hylättiin, sillä ne eivät toimineet. Ihmisten psyykkiset ongelmat lisääntyivät ja yhteiskuntajärjestelmä takkuili.
Täytyy myöntää että on jonkin verran helpompi
yhtyä Keijon tulkintaan kuin omaasi mitä työn
laatuun tulee.
Kirjoitit että ihmisen tulisi kuudentena päivänä
tehdä sitä, ja ainoastaan sitä, työtä mitä
elantonsa eteen arkena tekee. Eikö kotitöiden
tekeminen nyt kuitenkin näihin töihin lasketa,
varsinkin jos niitä ei viikolla ennätä iltaisin
tehdä?! Mietin vaan että mitähän se Eeva
launtaisin teki kun Aadam niitä peltoja viljeli...
Entä mitä mielestäsi täyspäiväisen opiskelijan
tulisi lauantaisin tehdä?
Kirjoitit: "Raamattu kuitenkin selkeäsanaisesti
ilmoittaa, että ihmisen on tehtävä työtä kuutena
päivänä viikossa ja levättävä vain yhtenä. Se on
Jumalan selkeä käsky, joka ilmoitetaan jo
Raamatun alkulehdillä."
Aivan oikein. Raamattu ilmoittaa myös, että
Sapatti on lepopäivä:
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee
työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta
seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi,
sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita,
älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi,
sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai
juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun
porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki
taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä
on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi;
sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti
sen" (2 Moos 20:8-11).
Juutalaisille ja adventisteille lepopäivä on edelleen sapattina, lauantaina. Juutalaisille sapatti olikin alunperin tarkoitettu, ja adventistit ottivat kristikuntaan sen, mitä kristikunta ei ollut aiemmin viettänyt, sapatin. Ylösnousemuksellaan Jeesus pyhitti sunnuntain, jota jo alkukristityt viettivät lepopäivänä.
Tämä ei kuitenkaan ollut se aihe, mistä kirjoitin. Se oli KUUSIPÄIVÄISEN TYÖVIIKON palauttaminen. Mitä mieltä siitä olet?
Neljännessä käskyssä sanotaan kuten aikaisemmin
edellä lainasin: "Kuusi päivää tee työtä..."
Jos perehdyt UT:iin niin huomaat että
alkuseurakunta piti sapattia lepopäivänä (Apt
1:12; 13:14; 13:27; 13:42; 13:44; 15:21; 16:13;
17:2; 18:4; Kol. 2:16). Tässä on UT:sta sapattia
koskevat kohdat. En ole tässä esittänyt kohtia
evankeliumeista koska ne ovat Vanhan liiton
aikaisia tapahtumia.
Luopumuksen myötä toisella ja kolmannella
vuosisadalla monista Raamatun opetuksista
luovuttiin, myös tästä. Nyt, lähes 2000 vuoden
päästä tietysti toisenkin vuosisadan tapahtumat
tuntuvat varhaisilta ja monet perustelevatkin
näiden muutosten oikeutta sillä kun joku
arvostettu henkilö toisella tai kolmannella
vuosisadalla on esittänyt jotakin.
Ymmärrettävästi näiden päätelmät näin pitkän ajan
kuluttua tuntuvat varhaisilta ja oikeilta.
Paavali tiesi varoittaa tälläisestä kehityksestä
joka apostolisen ajan jälkeen tulee. Jos Jumalan
Sana on meille auktoriteetti, niin pitäydymme
apostolien opetukseen ja hylkäämme luopumuksen
mukanaan tuomat selitykset.
Adventisti pitäytyy sapattiin jopa siinä määrin, että katsoo sunnuntaita viettävien kristittyjen joutuvan helvettiin. Sellaistako Jumalan sanassa pitäytymistä tarkoitat?
Paavalihan muuten puhui siitä, että yksi pitää yhtä päivää parempana ja toinen toista päivää...ja ettei ketään saa tuomita tiettyjen päivien viettämisen takia...
Mutta, kuten sanottu, en avannut keskustelua sapatista vaan KUUSIPÄIVÄISESTÄ TYÖVIIKOSTA, joten...
En näe UT:ssa mitään tuollaisia painotuksia
Sapatin suhteen. Minulle henkilökohtaisesti se on
ilon ja levon päivä. Jos joku tekee siitä
pelastuskysymyksen, niin ymmärtääkseni hän on
erehtynyt.
"Mutta, kuten sanottu, en avannut keskustelua
sapatista vaan KUUSIPÄIVÄISESTÄ TYÖVIIKOSTA, joten...
"
Mutta, koska sinä levität väärää informaatiota ja
valetta, niin tokihan pitää asioista jotain
tietävien kertoa totuus. Itsevarmana opetat
ihmisille väärää oppia. Omia luulojasi levittelet
jumalansanana.
Minkä suuren koomikon Sirkus Finlandia onkaan sinussa menettänyt! Olet sillä alalla todella hukattu lahjakkuus, ei muuta kuin iso punainen tekonenä päähän ja kirjavat vaatteet päälle... jos ymmärrät.
Selittäisitkö mitä väärää informaatiota on siinä, että totean ammattiliittojen painostuksesta siirrytyn 30 v. sitten kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen? Lue historiaa!
Entä miten väärää on info, jonka mukaan yksikään Raamatusta kiinni pitävä taho ei ole vaatinut asiantilan palauttamista ennalleen ? Joten: KUKAHAN taas vääristelee!
.
Jos Baskerilla olisi valta, otettaisi perheiltä
vapaat lauantait pois(eipä olisi sitäkään aikaa
lapsille), sitten aletaan Baskerin toimesta
katselemaan mitäs kesälomista Raamattu puhuu...
No, eipä mitään... Pois nekin... Mitäs jättäisit
lapsiperheille, joiden on todettu tarvitsevan
aikaa lapsille? Ihmetelläänkö yhdessä 15 v
kuluttua entisestään paisuvia ongelmia... Vai
oletko 60-70 v ja ikävöit saada muille Raamatun
varjolla orjuutusta. Huom. Nostetaan ennemin
eläkeikää, siellä ei huuda lapset
perään...
Sinä olet ilmeisesti työnarkomaani. Mies, joka
kotiin mentyään valittaa vaimolleen työn
paljoutta... Niinkö? Siitäpä vaimo ymmärtää
sitten, että kotityöt kuuluvat hänelle yksin,
uskovainen kun on, ei kulissien vuoksi juokse
karkuun... tai sitten jo niin orjuutettu ettei
jaksa.
Enpä vaivaudu vastailemaan moiseen roskaan. Palaa aiheeseen sitten, kun sinulla on sanottavaa.
En minä sinua EDES tyhjänä pidä. Minun
kysymykseni olikin lähinnä sarkasmia sinun
avaukseesi. Etpä olisi käytännössä toimivia
vastauksia voinut edes antaakkaan, tiesin jo
kirjoittaessani. Inhoan Raamatulla saivartelua
(farisealaisuutta). Usko Jeesuksen sovitustyöhön
on se, mihin meidän tulee katseemme kiinnittää,
eikä kirjaviisaus, tai lainsäätäjän
toiminta.
Mitä sinä tällä(näillä jutuillasi) yrität
todistaa. Turhaa, roskaa kirjoitat ihan itse,
aikasi voisit käyttää myös hedelmällisempään
työhön, tuo mitä teet et ole evankelioimista.
Mokoma "uskolla" pöyhkeilijä. Pyydän anteeksi
karkeita sanojani, toivon että öljy lampussasi
riittää ja on oikeata... Jumala sinua siunatkoon.
Kuinka noin tuomionhaluinen voi luulla olevansa kristitty? Sinähän olet korskea nulikka ja jumalanpilkkaaja! Polvillesi Herran Kristuksen eteen kerjäämään armoa ja valittamaan syntejäsi. Ilman parannuksen tekoa osasi on helvetti, mutta sinun ei ole pakko joutua sinne, voit vielä ottaa armon vastaan. Tee parannus pahuudestasi.
Miettimällä mikä on todella tärkeätä. Tuomioista
sen verran että, mitäs Jeesus sanoi
fariseuksille, kirjanoppineille, jotka
väittelivät keskenään
sivuseikoista...
Pääasiat unohtuvat ja tulevat merkityksettömäksi,
kun takerrumme muodollisuuksiin ja rupeamme
väittelemään uskosta osattomien kanssa. Jos
väität tätä evankelioimiseksi, valehtelet
itsellesi tai Paha valehtelee sinulle
rankasti.
Olen uskova, mutta uskallan varmasti sanoa
suoraan, en nöyristele. Olen Jeesuksen edessä
polvillani, armoa ei tarvitse kerjätä. Sinähän
annat aivan kauhean kuvan sadisti Jeesuksesta.
Mikä sinä olet? Lue Raamattua ja tarkista oma
suhtautumisesi.
Sitten tämäkin helvetin keskustelu
osoittaa vain sitä sinusta, että et edes tiedä
mistä kirjoitat. Minä tiesin, mutta (tiesin myös)
paremmin tietävän Pakana(M):n oikovan
tietämättömyytesi.
Pidä vain puolesi.Olet oikeassa monessa asiassa.
Älä anna omasta mielestään viisampien kävellä
ylitsesi.
1. En ole kertaakaan väittänyt täällä yhdelläkään sanalla, että olisin täällä evankelioimassa. Päinvastoin, olen sanonut, etten pidä täällä evankelioimista mielekkäänä enkä sitä myöskään harrasta. Joka muuta väittää minun sanoneen, antaa väärän todistuksen.
2. Käsittääkseni ihminen, joka on uskossa, on aina syntisyytensä ahdistama ja siksi hän luonnostaan tuntee tarvetta olla polvillaan Herran edessä anomassa syntejään anteeksi. Sitä kutsutaan körttiläisyydeksi. Sinun tekstistäsi huokuva viha ei viittaa siihen, että tuntisit tarvetta tutkia itseäsi Jumalan edessä.
Eipä ole evankelioinnilta vaikuttanutkaan,
vaikuttaa enemmänkin pätemisentarpeessaan
märehtimiselle... Sinulla on ihan hmm...
käsitykset, eli et itse ole uskova, jos noin
uskossasi koet... Kyllä sinun pelottelussasi(yl.
mielipiteissäsi) on enemmän körttiläistä
maailmankatsomusta... Sanon näin siksikin, koska
tulkitset(peilaat itseäsi) kaiken erimielisyyden
vihaksi... Olenko jokin uhka sinulle? Hae apua.
Mielentilatutkimuksessa käynti voisi päästää
läheisesi helpommalla...
Onpa hienoa, että täällä on noin lähimmäistään rakastavia "kristittyjä" kuin sinä. Vaan taitaapa olla niin, että ymmärryksesi kristinuskon olemuksesta on on yhtä olematon kuin ymmärryksesi psykiatriasta. Kehoittaisin puolestani sinua avautumaan jollekin sielunhoitajalle. Olet ripin tarpeessa.
Hyvä että minulla on psykiatrian tuntemusta,
sielunhoitajat(harhaanjohtajat) ovat täysin
amatöörejä, mutu-hoitajia... En veisi päätäni
sellaiselle. Minulle tarve määritetään muualta
kuin sinun taholtasi, pätevästi, jos nyt sattuisi
oma arviointikyky
pettämään.
Ei ole mitään hävettävää avuntarpeessa pyytää
apua tai pyytämättäkin tulla autetuksi. On
potilaan itsensä, ympäristön ja ns. sosiaalisen
kontaktipiirin kannalta parasta, jos
hoidontarpeessa oleva saa apua ja mieluummin
ajoissa kuin liian myöhään. Jokainen meistä
haluaa elää laadukasta mahdollisimman
tasapainoista, onnellista elämää, toiset huomioon
ottaen. Jos ongelmien ratkaisukyky tai niihin
suhtautuminen on ylivoimaista, on ammatti-apu
tarpeen.
Arvostan suomalaisen mielenterveyshoidon/-
tietämyksen todella korkealle, määrärahojen
vähyys on vain rajoittanut sairaansijojen määrää
aivan liikaa, samalla myös alan työpaikkoja...
Vika on siinä, kun mielenterveystyötä
tuntemattomat päättävät määrärahoista, ja sen
myötä välillisesti hoidon käytöstä, laajuudesta
ja kattavuudesta. Ennalta ehkäisevä työ puuttuu
lähes
kokonaan.
Varsinainen ongelma on se, kun potilas väittää
kaikkia muita ongelmiksi, eikä epäile hetkeäkään
itsessään olevan mitään vikaa... On vaikea auttaa
ihmistä, joka ei halua apua tai hangoittelee
auttajia
vastaan.
Ja miksikö kirjoitin sinulle tämän? No en
ainakaan arvostustasi kaipaa, älä pelkää. Sinä
tuolla jossain jutussasi esitit
pitäväsi "kristillisiä elämänarvoja" esillä...
saavasi pilkkaa osaksesi siksi... Olet vähän
jokaisen kanssa täällä nokat vastakkain... Kaikki
muut ovat väärässä ja uskaltavat sanoa sen...
sinä ärsyynnyt ja loukkaannut... Minulla oli
vikana tyyli... Myönnän heti etten arvosta
mielipiteitäsi...
Mitä jos Raamattua voisi tulkita Rakkauden
Hengessä, ilman vihaa. Asioiden, ihmisten
taustoja tuntematta on todella vaatimattomilla
aivoilla varustettua tuomita. Psykologia ja
psykiatria, psykoanalyysi(esim. vain) ovat
juuriutuneet ongelmien syntyyn ja
käsittelemiseen. Olisi viisasta
tutustua...
Jos Paha on vienyt öljyn lyhdystä, valehdellut
ihmiselle, uskotellut Jumalan paremmille
kristityille antaneen öljyt... ja täällä yössä,
jossa lyhtyinemme kuljemme, vieläkö pitää
särkeäkkin niiden särjettyjen ihmisten öljyttömiä
lyhtyjä, jotka ilman Jeesusta kulkevat... Nekö
meillä on oikeus ajaa pois, lain oikeutusta
kerskaten ja orjuutusta
julistaen.
Jeesusta tuntemattoman on, Pahan korvaan
kuiskatessa, vaikea olla ajattelematta "minusta
ei ole tuohon", vain siksi että joku Pahan
harhauttama esittää asiat niin ylhäältä,
farisealaisesti, vaikeasti.
Löytyy minultakin riittävästi psykologian tuntemusta, ja olen itse ollut neljästi psykologisissa työhönottotesteissä joissa minut todettiin tasapainoiseksi, joten...
Mitä tulee väärässä olemiseen, niin sanomasi ei pidä paikkaansa. Olen USEASTI ilmoittanut, kun olen huomannut olleeni väärässä. Asia on kuitenkin niin, että sinä tulkitset oman maailmankatsomuksesi pohjalta minun olevan väärässä kun puhun Jumalasta. Se on: itse asiassa SINÄ julistat silloin tietäväsi asiat paremmin, olevasi oikeassa !
Suhteessa luterilaiseen uskoon olen sen kanssa samoilla linjoilla, en väärässä. Miten väärässä olen suhteessa totuuteen, siitä päättää Jumala viimeisellä tuomiolla.
Asia käsitelty.
Psykologisissa työhönottotesteissä tutkitaan
useinmiten hyvin kapea-alaisesti ihmisen
sopivuutta, ei psyykentasapainoa. Yleensä, jos
ihmisen luonteessa nähdään epävarmuutta, tätä
pyritään tukemaan sanomalla
vaikka "tasapainoiseksi", tämä on siis pelkästään
rohkaisemiseksi. Anteeksi, olen todella
pahoillani, että olet saanut minut näin
loukkaantuneeksi. Olen ilkeä,
myönnän.
Siis luterilaisen kirkon suullako sanot, että 6
pv työviikko takaisin? Raamatun tulkintaa? Onko
sinulla auktoriteettia väittää ev.lut.kirkon
mielipiteeksi tuota avaustasi? Kehtaat väittää,
että kirkko on erehtymätön(ei ainakaan vuoden 380
jKr ole ollut). Tai että kirkossa kaikki
työntekijät/papit ovat uskovia, tai edes
Raamattua Rakkauden hengessä lukevia. En ole
kirkon piirissä kuulluut ikinä kenenkään mitään
tuon suuntaista
laukaisevan...
Mitäs olet siitä mieltä, ettei yhtä ainoata
oikeata tapaa ajatella(tai tehdä jokin asia) ole
olemassakaan. Minä olen kyllä sen verran
selkärankainen olento, etten pitele kirkon
seinistä kiinni, omien mielipiteideni tueksi,
Raamatun tulkinnassani. Poistakoot sitten
Raamatusta lauseen: Älkää eksykö... monet
viimeiset tulevat ensimmäisiksi... Siinä syy,
miksi minä en tuomitse homoakaan, koska kuka
tietää Jumalan aivoitukset. No miksikä se
muuttuisi poistamalla... Paremmin
huomatuksi.
Minä vain olen sitä mieltä, ettei meistä
kumpikaan sen paremmin tiedä, ei minulla ainakaan
ole Jumalan aivoja, edes lainassa. Olemme vain
puhdas sydämisesti erimieltä asioista, olen
katsonut inhimillisiä asioita silmästä silmään,
siis syyt ja seuraukset. Minulla ei ole kokemusta
omaisena tai potilaana olemisesta, se voisi olla
vielä vaikeampaa,
itkettävämpää.
Minun kaikki vapaa-aikani kuluu kyllä työnteossa,
olen miettinyt monesti kuinka elämä lipuu...
Usein tuttavani ihmettelevät mikä muurahainen
minä oikein olen... Tässä parin viikon aikana
olen kerännyt esim. hilloja 40 kiloa( sieniä ja
muita marjoja), silti olen hoitanut kotini,
lapseni, opiskelut jatkuvat kohta...
"Raamattu kuitenkin selkeäsanaisesti ilmoittaa,
että ihmisen on tehtävä työtä kuutena päivänä
viikossa ja levättävä vain yhtenä."
No mitä neuvoisit työttömille? Nämä ihmiset kun
tahtomattaan, taloudellisten ongelmiensa lisäksi,
rikkovat kortistossa olollaan myös Jumalan tahtoa
vastaan viisikertaisesti meitä viisipäiväistä
työviikkoa tekeviä enemmän.
Toisekseen kun olet kovin kärkäs esittelemään,
Jumalan tahdon nimissä, kuinka muiden tulisi
elää, mitä olet itse tehnyt omalta osaltasi,
jotta saisit tehdä tuota siunattua kuusipäiväistä
työviikkoa?
Niillä voi joutua tekemään pitkiäkin vuoroja
ilman lepopäivää,jotka sitten voivat olla milloin
tahansa.Eivät riipu henklön omista toiveista.
Miten heidän laitansa on noin uskon näkökulmasta?
1. Puhuin työssäkäyvistä, en työttömistä. Tämä työpolitiikka kuuluu käytännön tasolla poliitikoille, mutta jos he edes aloittaisivat jostakin, niin ehkä jotain tapahtuisikin. Se jokin voisi olla paluu kuusipäiväiseen työviikkoon.
Erikoista muuten, että kuusipäiväisen työviikon vuosikymmeninä Suomen työttömyys oli pahimmillaankin vain 50 000 henkeä kerrrallaan, ja sekin vain yhdesti. Niinä vuosikymmeninä taas, kun on eletty viisipäiväistä työviikkoa, Suomea on koetellut kahdesti moninkertaisesti suurempi työttömyys, 70 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa. Olisiko syynä luomisjärjestyksestä luopuminen?
2. Eikö kristitty saisi esittää "Jumalan tahdon nimissä" mitään? Sepä on varsin erikoista. Pitäisi siis olla aivan hiljaa ja hävetä uskoaan? Olethan nyt tasapuolinen kaikkia kohtaan ja vaadit samaa myös muslimeilta, hinduilta jne.
Ymmärrän väitteitäsi siltä kannalta, miten Jumalan sana asian selittää: ei-uskovat paheksuvat sitä, että uskovat pitävät esillä Jumalan sanaa ja siitä johdettuja asioita.
Tämä siksi, että he eivät haluaisi tulla Jumalan sanan eteen tuomittavaksi... ja saahan sellaisella paheksunnalla sitten myös bonuksena hiukan arvostusta itselleenkin suvaitsevana ja hyvänä ihmisenä, kun arvostelee uskovia. Arvostellahan ei saa (jos arvostelijana on uskova), mutta toisaalta arvostella saa (jos arvostelijana on ei-uskova). Niinkö?
Ja lopuksi: omalta osaltani olen ottanut kysymäsi asian esille. Se on se, mitä olen tehnyt. En ole poliitikko, joten en voi vaikuttaa työpolitiikkaan , joten kompakysymyksesi on retorista laatua.
Tässä tapauksessa asia on kuten Jeesus opetti: jos jonkun härkä sapattina putoaa kaivoon, niin kyllä se pitää nostaa sieltä pois. Ihmisen poika on sapatinkin herra. Sunnuntainakin saa auttaa ja tehdä hyvää, kyseessä on suuremman yhteisen edun periaate.
Baskeri: "Tässä tapauksessa asia on kuten Jeesus
opetti: jos jonkun härkä sapattina putoaa
kaivoon, niin kyllä se pitää nostaa sieltä pois.
Ihmisen poika on sapatinkin herra. Sunnuntainakin
saa auttaa ja tehdä hyvää, kyseessä on suuremman
yhteisen edun periaate."
Sinulla nämä viikonpäivät näyttävät menevän
sekaisin: sekoitat sapatin ja sunnuntain.
Sapattina kaikki elämää ylläpitävät työt
(sairaalat, vanhainkodit ymt.) ovat sallittuja.
Sunnuntai on normaali työpäivä. Työt ehditään
hyvin tekemään viikon kuutena päivänä ja ehkä
paremminkin kuin nykyisellä käytännöllä.
Nimittäin, jos toimimme Raamatun mukaan niin
meillä on siunaus. Se on hyvä huomioida.
Ei minulla ole viikonpäivät sekaisin; käytin sapattia tarkoituksellisesti sunnuntain synonyyminä, koska sapatti oli ennen lepopäivä kuten sunnuntai nyt.
En tiedä oletko sinä adventisti, mutta koska adventistit selkeimmin kristikunnassa pitävät sapattia esillä, niin sananen heistä.
Vaikka kristillinen usko on armon uskonto, niin kristikunnasta löytyy aina henkilöitä, jotka eivät tyydy armoon. Seitsemännen päivän adventistit, samoin kuin seitsemännen päivän babtistitkin ( pieni babtismin sivuhaara ) vaativat sapatin pitämistä pelastuksen ehtona. Se käy hyvin suorasanaisesti ilmi adventistien kirjoista.
Tunnen tiettyä lukkarinrakkautta adventisteja kohtaan, sillä heidän eräällä kirjallaan on ollut merkittävä sija uskoontulossani. Olen käynyt heidän kokouksissaan ja keskustellut heidän kanssaan. He eivät pidä minua pelastettuna, koska en vietä sapattia. Itse kylläkin pidän heitä pelastettuina kristittyinä, vaikka he ovatkin sapatinpitäjiä.
Adventismi on kiehtova uskontulkinta älyllisyytensä, loogisuutensa ja monien terveiden piirteidensä takia. Tunnen kuitenkin surua siitä, että he ovat ottaneet evankeliumiinsa mukaan piilolakia - sapatin. Se on kysymys, joka erottaa meitä. Siitä huolimatta kunnioitan heitä ihmisinä ja kristittyinä ja olemme monesta asiasta samaa mieltä... ja tietenkin minua miellyttää se, miten he arvostavat Martti Lutherin teologian korkealle.
Minä en kuuluu mihinkään kirkkokuntaan.
Kirjoitit: "...käytin sapattia
tarkoituksellisesti sunnuntain synonyyminä, koska
sapatti oli ennen lepopäivä kuten sunnuntai nyt."
Miksi teit näin "tarkoituksellisesti"? Missä
Raamatussa sanotaan, etteikö Sapatti vieläkin
olisi lepopäivä?
"Puhuin työssäkäyvistä, en työttömistä."
Ahaa, Jumalan sana ei kosketakaan työttömiä. Sitä
en tiennyt.
"Tämä työpolitiikka kuuluu käytännön tasolla
poliitikoille"
Teorian osuus on sitten Jumalan heiniä. Hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty ei vain näytä
toteutuvan. Liekö vika suunnittelijassa vai
toteuttajissa.
"Olisiko syynä luomisjärjestyksestä luopuminen?"
Ei ole. Millä perusteella väität kuusipäiväiseen
työviikkoon siirtymisen poistavan työttömyyden.
"Eikö kristitty saisi esittää "Jumalan tahdon
nimissä" mitään? Sepä on varsin erikoista.
Pitäisi siis olla aivan hiljaa ja hävetä uskoaan?"
Saa esittää ja häpeäminen ei liene toiveistani
kiinni, enkä minun ambitioihini kuulu sellaista
toivetta esittääkään. Tiedät kyllä mitä tarkoitin
ja älykkäänä kaverina sen varmasti ymmärsitkin.
Työnantajasi on varmaan mielissään
talkoohengestäsi, ei muuta kuin rohkeasti
esimerkkiä näyttämään. Älä jää politiikkojen
selän suojiin. Palkkaahan kuusipäiväiseen
työviikkoon siirtyminen kun ei kuitenkaan tule
nostamaan.
"Tämä siksi, että he eivät haluaisi tulla Jumalan
sanan eteen tuomittavaksi..."
Nuo dramaattisen pahaenteiset pisteet lauseesi
lopussa olivat hauskat :-)("Jollette heti siirry
kuusipäiväiseen työviikkoon Jumalan tuomio tulee
olemaan kammottava"). Uskomatonta, miten kolmeen
pisteeseen saa sisällytettyä enemmän kuin itse
pisteitä edeltävään lauseeseen. Toivottavasti
kyseessä ei ollut vain tahaton lyöntivirhe.
"ja saahan sellaisella paheksunnalla sitten myös
bonuksena hiukan arvostusta itselleenkin
suvaitsevana ja hyvänä ihmisenä, kun arvostelee
uskovia. Arvostellahan ei saa (jos arvostelijana
on uskova), mutta toisaalta arvostella saa (jos
arvostelijana on ei-uskova)."
Tätä purkausta en käsitä ollenkaan. Sinä
arvostelit viisipäiväistä työviikkoa, minä
arvostelin kuusipäiväistä työviikkoa, enkä
mielestäni kovin loukkaavassa hengessä. Toisaalta
sinä itse olet kärkkäästi arvostelemassa molempia
aina tilaisuuden tullen. Saatanan juonittelut
olet suurelta osin "marinoistasi" pois jättänyt
(siitä sinulle pojo) ja siksi olen jopa
viesteihisi joskus vastaillutkin.
"joten kompakysymyksesi on retorista laatua."
Retorinen kompakysymys, aika hyvä. Tarkoitatko,
että kapsahti ns. omaan koipeen.
No niin, tuohan kuulosti melkein Pakanan puheelta - hengenheimolainen?
Tekstisi on kovin viisastelevaa, sofistista. Puhut kuin paraskin kansankynttilä syyttävä sormi sojossa: soo, soo, hyi, hyi!
Väität siis että minulla tai kellään joka ei ole politiikassa mukana on mahdollisuus muuttaa työaikoja? Kovinpa heikoksi arvioit ammattiliittojen voiman.
Väität myös, että mielestäni 6 -päiväinen poistaa työttömyyden. Olisitko niin ystävällinen, että näyttäisit sen lauseen, jossa niin sanon. Ei taida löytyä.
Ihmeellistä, että joku voi olla niin sokea omalle halulleen saada suosiota kuin sinä olet. Etkö todellakaan ymmärrä, että kalastelet hyvin populistisin keinoin palstan ei-uskovien hurraahuutoja tuolla tyylilläsi jota edustat?
Jollet olisi TupakkaMIES, voisin luulla sinua sosiaalitantaksi, samalla tavoin moralistista (ei moraalista) tekstisi on.
"No niin, tuohan kuulosti melkein Pakanan
puheelta - hengenheimolainen?"
Saattaapi olla näin. Itse en osaa ottaa kantaa,
kun en hänen kirjoituksiaan lue. Jääköön muiden
arvioitavaksi.
"Tekstisi on kovin viisastelevaa, sofistista.
Puhut kuin paraskin kansankynttilä syyttävä sormi
sojossa: soo, soo, hyi, hyi!"
Ja kun minä olen yrittänyt kritisoida sinua
samasta asiasta. Ehkäpä hengenheimolaisia
olemmekin me. Ei ehkä sittenkään, syön ennemmin
palasen pettuleipää.
Tuomitset Jumalan selän takaa, yrittäen peitellä
omaa ahdamielisyyttäsi (surkealla menestyksellä
tosin) , milloin minkäkin asian. Omaan pesään
kuseminenkaan ei sinulle omantunnon tuskia näytä
tuottavan, pääasia on oman itsesi erinomaisuuden
esille tuonti.
"Väität myös, että mielestäni 6 -päiväinen
poistaa työttömyyden. Olisitko niin ystävällinen,
että näyttäisit sen lauseen, jossa niin sanon. Ei
taida löytyä."
>>>Erikoista muuten, että kuusipäiväisen
työviikon vuosikymmeninä Suomen työttömyys oli
pahimmillaankin vain 50 000 henkeä kerrrallaan,
ja sekin vain yhdesti. Niinä vuosikymmeninä taas,
kun on eletty viisipäiväistä työviikkoa, Suomea
on koetellut kahdesti moninkertaisesti suurempi
työttömyys, 70 -luvun lopulla ja 90 -luvun
alussa. Olisiko syynä luomisjärjestyksestä
luopuminen<<<<
Siinäpä se, ole hyvä. Jätän sinun erinomaisen
kypsän arvostelukykysi varaan saivarrella mitä
lauseella tarkoitit, minua ei kiinnosta.
"Ihmeellistä, että joku voi olla niin sokea
omalle halulleen saada suosiota kuin sinä olet"
Olen kirjoitellut palstalle samalla tyylillä
puolitoista vuotta ja jos tyylini häiritsee, voit
jättää nimimerkilläni varustetut viestit
lukematta. Niin minäkin teen eräiden nickkien
kohdalla, vastaisuudessa myös sinun. Toki
minun "suosiontavoitteluni" on vain maallista
laatua ja siksi tuomittavaa, sinun
suosiontavoittelusi on sen sijaan jotain
ylevämpää, onhan objektisi sentään taivaallinen
vaikka kirjoituksiasi lukiessa tuleekin joskus
mieleen, että objektisi olet sinä itse. Mutta
kaiken kaikkiaan uhteenvetona sinä olet Baskeri
hieno ja jalo persoona, voi jospa me kaikki
pystyisimme olemaan kaltaisiasi baskeripäitä.
"Etkö todellakaan ymmärrä, että kalastelet hyvin
populistisin keinoin palstan ei-uskovien
hurraahuutoja tuolla tyylilläsi jota edustat?"
En ymmärrä, mutta ehkäpä näin on. Vai olisiko
sinuun iskenyt pienen pieni inhimillinen kateuden
poikanen, sinun erinomaisen rakentava
sonnanlevityksesi kun ei jostain ihmeen kumman
syystä kannatusta saa. Tosin en ole yhtään hurraa
huutoa kuullut itsekään eli "jaloista"
motiiveistani huolimatta olen epäonnistunut,
joten mahdollinen kateutesi on kohdallani
energian haaskausta.
"Jollet olisi TupakkaMIES, voisin luulla sinua
sosiaalitantaksi, samalla tavoin moralistista (ei
moraalista) tekstisi on"
Että osaa olla mies sokea omalle tekstilleen. Ai
niin, eiväthän ne olekaan sinun mielipiteitäsi,
olet saanut ne nimeltä mainitsemattomalta
korkeammalta taholta.
Sinä hallitset erittäin hyvin sellaisen retorisen tehokeinon, jota kutsutaan alentuvaisuudeksi.
Alentuvasti toiselle puhuva ihminen on virittänyt pirullisuuden huippuunsa.
Kun hän esittää lauseen tyyliin: " Olen vaivautunut joskus vastaamaan sinulle, koska sinä et..." , mitä hän haluaa vihjaista? Lauseen asiasisältö ei ole siinä, että hän ilmoittaisi vastanneensa tekstiin, vaan siinä, että hän kokee olevansa toisen yläpuolella ja sieltä käsin ikään kuin hetkellisesti laskeutuvansa toisen alhaisemman ajattelun tasolle.
Kun hän ivailee toisen tapaa käyttää kolmea pistettä tekstissään, hän vihjaa lukijoille, että tekstiä oikeastaan pitää jatkaa juuri siten, millaisen merkityksen hän ITSE sille heti perään antaa - välittämättä siitä, miten se todella PITÄISI ymmärtää.
Tuo on sitä Niskavuoren Hetan asennetta, jonka luulisi jo jääneen ikivanhoihin suomalaisiin säätyläiselokuviin, joissa sivistyneet ja yhteiskunnan hyväosaiset ilmaisivat ajatuksensa alentuvaisesti, mutta niin se vain elää vieläkin.
Siksi mainitsin, että tekstisi muistuttaa kansankynttilän tai sosiaalitantan tekstiä. Siinä ammattiryhmiä, jotka pitävät etuoikeutenaan moralisoida. Kuten opettaja, sinä tiedät, mikä on oikein. Kuten sosiaalityöntekijä, sinä olet oikeutettu puhumaan toisten puolesta.
Alentuva puhetyyli on kuin hieno, vaalea leipä - jonka sisään on leivottu kivi. Muut lukijat näkevät vain kauniin ulkokuoren jossa ei näyttäisi olevan mitään pahaa, mutta se, jolle leipä on tarkoitettu, hajoittaa hampaansa.
Alentuva puhetyyli NÄYTTÄÄ oikealta, ja siksi se voi saada kannatusta (mainintani kaipaamistasi hurraahuudoista), mutta sen sisällä on halveksuntaa ja häijyyttä.
"Sinä hallitset erittäin hyvin sellaisen
retorisen tehokeinon, jota kutsutaan
alentuvaisuudeksi."
Ehkäpä hallitsen, ehkä en, ehkä olen oppinut sen
sinulta ja muilta fundiksilta. "Minä en itse ole
mitään, olen pelkkä maanmatonen, kaikki
tulikivenkatkuiset helvettiin toivottelut ja
tyhjänpäiväiset kitinät&marinat tulevat
Jumalalta ,minä baskeri vain olen välitysmies.
Hei kaverit, älkää ampuko viestin tuojaa".
Kuulostaako tutulta?
Mutta analyysisi on varmaan kohdallani täysin
oikeaan osunut, minun täytyy vain elää sen
kanssa. Yritä sinäkin.
Jaksamisia
"...sinulta ja muilta fundiksilta..." Olen käsittääkseni jo keväällä selvitellyt täällä fundamentalismin ja konservatismin käsitteitä, ja osoittanut, etten ole funda.
Mutta voi kiitos, että olen saanut sinun silmissäsi niin suuren armon, että sinä, joka suhtaudut minuun kuin maan matoseen suvaitset edes vastata minulle! Voisitko vielä aloittaa tekstisi pluralis majestetiksella: " Me, Tupakkamies, keisari evoluution armosta, olemme suvainneet julkituoda seuraavaa..." ? Silloin tekstisi vastaisi sitä omakuvaa, jota sen sisältö ilmaisee.
Huomaa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytän tyylilajiasi!
Ja mitä tulee kitinään ja marinaan, niin sellainen kylläkin on sinun teksteistä tutumpaa kuin minun. Enpä muista, koska sinulla olisi ollut positiivista sanottavaa. Ei, aina vain tuota ylemmyydentunnon siivittämää viisastelua ja muiden arvostelua. Siinäpä meillä tosi "mies" !
"Olen käsittääkseni jo keväällä selvitellyt
täällä fundamentalismin ja konservatismin
käsitteitä, ja osoittanut, etten ole funda."
Minun on pakko häpeäkseni tunnustaa, ettei
kirjoituksiesi taso ole mielestäni ylittänyt sitä
kynnystä, että olisin nähnyt tarveta kahlata ne
kaikki lävitse suurennuslain suosiollisella
avustuksella. Siinä rytäkässä on sitten tämäkin
helmi jäänyt näkemättä. Anyway, hienoa, että olet
muiden "kiireidesi" lomassa ehtinyt tutustumaan
myös itseesi.
"Mutta voi kiitos, että olen saanut sinun
silmissäsi niin suuren armon, että sinä, joka
suhtaudut minuun kuin maan matoseen suvaitset
edes vastata minulle!"
Ole hyvä. Olet varmaan ymmärtänyt jossain jotain
väärin. Yhteenkään oikeaan maanmatoseen en ole
palstalla vielä törmännyt, vaikka moni on
koittanut kyyryssä ollakin. Kirjoituksissasi, ne
jotka olen lukenut, olet vain mielestäni sortunut
omahyväiseen kitinään, suurin osa on varmaan eri
mieltä ja mielipiteesi muutoin saavat kannatusta
yli rajojen. Joten koeta nyt päästä vihdoin tämän
asian ylitse.
"Voisitko vielä aloittaa tekstisi pluralis
majestetiksella: " Me, Tupakkamies, keisari
evoluution armosta, olemme suvainneet julkituoda
seuraavaa..." ? Silloin tekstisi vastaisi sitä
omakuvaa, jota sen sisältö ilmaisee."
Jes, tämä on hyvä, ihan oikeasti. Lupaan käyttää
sitä, armollisella luvallallanne tietenkin von
maanmatonen, aina sopivien tilaisuuksien tullen.
"Huomaa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun
käytän tyylilajiasi!"
No huomasin, löytyyhän sinulta huumorintajuakin!
"Ja mitä tulee kitinään ja marinaan, niin
sellainen kylläkin on sinun teksteistä tutumpaa
kuin minun"
Näin varmasti on. Pitänee paikkansa. Sinä olet
niin tavallisen suruton poika.
"Enpä muista, koska sinulla olisi ollut
positiivista sanottavaa."
En minäkään, johtunee varmaan siitä ettei sitä
ole. Masennus is my middle name. Selkä suorana,
mutta synkin mielin.
"Ei, aina vain tuota ylemmyydentunnon siivittämää
viisastelua ja muiden arvostelua."
Näin se on, näin sen täytyy olla, niin se on.
Onneksi palstalla on edes yksi suoraselkäinen
MIES, joka on Jumalan suunnattomasta armosta
syntynyt naisen PÄÄKSI, vaikka jostain kumman
syystä sen peittääkin. Tämä mies kuuluu
parhaaseen A-ryhmään, eikä sorru koskaan
arvosteluun, vaan humanistisen ihmisläheisellä
otteellaan kerää kaikkien varauksettomat
sympatiat, paitsi minun, koska arvostelu is my
first name.
"Siinäpä meillä tosi "mies" !"
Mies menee, mies tulee, mies vastaa tekemisistään
sanoi aikanaan Väinö Linna, siinäpä vasta tosi
mies.
Sinä et näytä ottavan mitään itseesi kohdistuvaa kritiikkiä tosissasi. Se ei luista sinusta pois kuin vesi hanhen selästä, vaan sinä luistat sen alta kuin hanhi vesisuihkun alta. Kyllä tuon edellisen tekstisikin perusteella näkee, kuka on "tavallisen suruton".
Mutta niin kai on, ettei Majesteettia saa arvostella, hänhän on kaiken kritiikin yläpuolella. Hän vain hymyilee maireaa hymyään valtaistuimella ja nyökkäilee suvaitsevaisesti niille alamaisilleen, jotka liehittelevät häntä - ja niille, jotka ovat eri mieltä, hän (kolme pistettä, jatka lausetta).
Ja jos hän on oikein armollinen, hän saattaa laskeutua korkeudestaan kuin deus ex machina antamaan asioista lopullisen tuomionsa, josta ei voi valittaa. Mutta onko hän se King Nothing, josta Metallica laulaa?
And, by the way, is selfishness your family name?
Sinulla näyttäisi olevan meneillään
alemmuuskompleksi, josta et millään näytä
pääsevän ylitse.
Jokainen, joka avaamasi otsikon alle käydyt
keskustelut lukee, voi tehdä omat päätelmänsä
kunkin kirjoittelijan kritiikin sietokyvystä.
Minä olen oppinut joten kuten ymmärtämään
Juudaksen, valikoiden Hevoisen, Kaizun ym.
konservatiivien/fundamentalistien kirjoittelut ja
niissä välillä esiintyvät hienoiset
ylilyönnitkin. Heillä on missionsa. Sinun
kirjoituksesi motiivit eivät valitettavasti
minulle avaudu. Samaan kategoriaan pääsevät Ollit
ja Eclipset, joiden ainut missio on suunsoitto ja
riidanhaastaminen.
Ymmärtäisin paremmin, jos olisit aloittanut
tämänkin keskustelun kertomalla, että olet
siirtynyt tai aiot siirtyä tekemään
kuusipäiväistä työviikkoa ja kertonut
elämänkatsomuksesi mukaiset perustelut sille. Sen
sijaan osoittelet sormella muita ja eriävät
mielipiteet kuittaat tarttumalla
henkilökohtaisuuksiin kanssakeskustelijan
uskovaisuus asteesta riippumatta.
Ajatelleenpa vaikka herra Kinnusta. Ei yhtään
pahaa sanaa koskaan kenestäkään, ei koskaan
tyrkytä mitään, ei kitise jonninjoutavia, ei
yhtään harkitsematonta mielipidettä, itsetunto ja
huumorintajukin kohdallaan, jotka mahdollistavat
kritiikinkin kestämisen. Arvostan sitä, millä
viileydellä hän esittelee elämäkatsomustaan ja
näkemyksiään. Sinäkin, häne tavoin, availet uusia
otsikoita itsellesi tärkeiksi kokemistasi
asioista (kait?), jos haluat palautetta vain
joojoo -persoonilta, ilmoita se
keskustelunavauksen yhteydessä, minä ainakin
kunniotan pyyntöäsi.
Kuten sanottua, minä olen kirjoitellut palstalle
puolitoista vuotta. Kirjoittelen ka. kymmenisen
kommenttia viikossa pidempiä keskusteluketjuja
lukuunottamatta. Nickilläni varustetut viestit on
helppo jättää lukematta. Omahyväisestä ja
itsekeskeistä luonteestani huolimatta kun olen
uusien otsikoiden avaamisen pystynyt juuri ja
juuri välttämään. Muutaman kerran on ollut
kylläkin tosi lähellä, minulla on loputtomasti
tarinoita omasta erinomaisuudestani.
koskaan ajatellut työviikkoa tästä näkökulmasta,
mutta asiaa tarkkaan pohdittuani, niin saattaa
siinä olla vinha perä. Kyllähän kaikki tiedämme,
kuinka raskasta on palata työhän maanantaisin,
jopa tällä palstalla on valitettu asiasta. Tässä
täytyy jokaisen myöntää, että rytmi todella
rikkoutuu turhan pitkän viikkolevon takia.
Jos ihmisen luonnollinen rytmi on kuusi päivää
työtä, ja yksi vapaa, niin kaiken järjen mukaan
tästä ei saisi poiketa. Siis lomat pitäisi
ehdottomasti lakkauttaa. Mietin niitä ylimääräisi
pyhäpäiviä, jotka ovat ripoteltu pitkin vuotta.
Vappu joutaa poistettavien listalle, samoin
uusivuosi sekä itsenäisyyspäivä. Sitten nuo
kirkolliset pyhät, eihän näistäkään mainita
raamatussa, taitavat olla nykyajan tuotetta. Nämä
voisi hyvin korvata esim. nauhoitetulla hengen
sanalla, joita voisi hiljentyen kuunnella työn
lomassa
Nämä uudistukset tietenkin johtaisivat
vaatimuksiin työpäivän lyhentämiseen. Mutta, mikä
on se ihmisille säädetty työajan pituus?
Raamatussa ei kai ole asiasta muuta ohjetta
kuin ”otsasi hiessä”. Tämä tuskin toteutuu
nykyisenkän työaikalain puitteissa kuin
hellepäivinä, heikko ilmastointi joissain
työpaikoissa tosin ehkä avittaa asiaa.
No, leikki leikkinä. Vakavasti pohdittuna, niin
oman kuusipäiväsen työrupeamansa aikana Jumala
tuskin nukkui (ainakin uskovaiset väittävät,
ettei Hän nuku) Ihminen, vaikka sanotaankin Hänen
kuvakseen, on kuitenkin vajavainen, ja tarvitse
unta muulloinkin kuin lepopäivänä,
keskimääräisesti n. 9h vuorokaudessa. Olisiko 12h
työpäivä sopiva? Työpäivän pidennyksestä olisi
sekin hyöty, että ne tarpeelliset kotityöt ehtisi
huitaista lauantaisin työviikon loputtua, eihän
niitä ehtisi kertymään, kun ei kotona joutaisi
viettämään aikaansa.
Ilokseni huomasin, ettet ole niin jyrkkä
kannanotossasi, että olisit kieltämässä
yleishyödyllisiä, yhteiskuntaa ylläpitäviä töitä,
kuten sairaiden hoitoa. Tosin pahasti särähti
korvaan se, että hyviä töitä saa tehdä, ja
minusta palkkatyö ei kuulu tähän kategoriaan.
Mutta ratkaisu on yksinkertainen, tämä olkoon
palkaton työpäivä, jokainenhan tekee sen
sydämensä hyvyydestä, eikä korvauksesi vaadi
väärää päivää lorvailemiseen. Kaikki muu voisi
lakkauttaa, julkista liikennettä vain sen verran,
että nämä hyvät pääsisivät työpaikoilleen. Mutta
muu liikenne, taksit, junat, laivat,
lentoliikenne, ovat sunnuntaisin tarpeettomia,
samoin kuin vapaanajanvietto, joten sulkekaamme
teatterit, konserttisalit, ravintolat, hotellit,
ym, jotta näidenkin alojen työntekijät pääsisivät
pyhittämään (sen oikean) lepopäivän.
Seuraava asia jota pohdin, mikä on sopiva ikä
astua tähän Luojan säätämän työrytmiin. Tämähän
ratkeaa jo itsestään; opettajilta kun jäisi pois
säädyttömän pitkät lomat, ja tilalle tulisi
kunnon päivärupeamat, niin oppivelvollisuus
täyttyisi jo varhain, viimeistään noin
kaksitoistavuotiaana. Turhat aineet pois, tieteet
ja muu joutava, riittäähän Raamatun sana.
Saisimme iloisia, reippaita nuoria, joiden aika
ei ole kulunut turhaan lorvailuun, toteuttamaan
ihmiselle annetun työn velvollisuuden.
Sitten mietin, onko ikää, jolloin on syytä
lopettaa meille säädetyn rytmin. 65v? Ehei, siinä
iässä mokomat juoksevat vielä mitä
turhanpäiväisissä harrastuksia, synnillisimmät
jopa päivätansseissa. Alakerran mummokin, 92v,
näyttää niin reippaalta, että hänestäkin repeäisi
pari tuntia kuuden päivän rytmissä.
Tässä kohtaa vasta oivalisin ajatuksen suuruuden,
ja ymmärsin että olet pohtinut tätä pitkään, etkä
muuten vain huitaissut palstalle. Tässä
työtahdissa luonnollinen poistuma hoitaisi
eläkeläisongelman, keski-ikä laskisi noin 40v.
Työttömyyskin laskisi, sillä kuka jaksaisi
vuosikymmeniä paahtaa?
Ja tämän kaiken voi lukea Raamatusta, kun osaa
tulkita sitä oikein!
..kaivautunut asian ytimeen Arethusa, niinkuin
aina. Saattaisipa joku jopa epäillä, että Aulikki
on mennyt kirjoittelemaan nickilläsi.
No niin, no niin no, nyt on tämänkin päivän
pakollinen populistinen suosiontavoittelu tehty.
Hurraa -huutoja, saanko pyytää, hyvät ei -
uskovaiset.
Tupakkamies.Tässä yksi ei-uskovainen.
Toteutan toiveesi.
populistille, sitähän me olemme, tämän aika ajoin
vaahtoavan ankkalammen takavesilläkin kerjäämässä
suosionosoituksia. Toisin kuin eräät, jotka
avaavat ns. keskustelunaiheita, joista ei saisi
olla muuta kuin sama mieltä. Hupaisaa, kuinka
jotkut voivat heittää häränpyllyä, ja olla
vastaamatta itse esitettyihin kysymyksiin. Minua
olisi kovasti kiinnostanut, miten paluu kuuden
päivän työviikkoon olisi poistanut työttömyyttä.
Mikä tässä ketjussa karmaisi oli
keskustelunavaajaan viesti Sinäkin voit pelastua,
nimimerkille Passonliinille. Odotin että joku
kristitty olisi kommentuinut, mutta päällimmäinen
motiivina täällä käyville uskovaisille näyttää
olevan hurskas käännytys. No, ehkä olen liian
tuomitseva, ehkä näiden silmiin tämä ei osunut.
Nyt kun olemme jo takanurkassa kysyisin asiasta,
joka on vaivannut, ja joka on minulle jopa
tärkeä. Mennä viikolla huomautit eräälle
kirjoittajalle (joka ei ollut minä)
kappaleenjaosta, olin ymmärtävinäni että
viittaisit minuun. Eräs toinen vihjasi samaan
melkein vuosi takaperin. Ei minua kiinnosta se,
jos minut tunnistaa tästä, vaan se, onko siinä
jotain väärin ja hassua, ja mikä siinä erottuu?
Omille teksteilleen on sokea, joten kritiikkiä,
eritoten negatiivista (perusteltua), otan
vastaan mitä suuremmalla mielihyvällä hyödykseni.
En ymmärrä mainintaasi "kappalejaosta". En muista siitä sanoneeni. Missä ja miten? En tosiaan muista. Enkä ole ollut täällä vuosi sitten, tulin helmi-maaliskuussa.
En ole kertaakaan missään maininnut, että kuusipäiväinen työviikko poistaisi työttömyyttä! Kun vertailin vanhaa ja nykyistä työviikkorytmiä, esitin kysymyksen, miksi ennen oli parempi työllisyys. SIIS KYSYMYKSEN, johon toivoin saavani joltain vastauksen. Ei pidä lukea tekstistä ulos sellaista, mitä sinne ei ole kirjoitettu. Kysymykseni oli todellakin pohtiva KYSYMYS, ei vastaus!
>>ehkä näiden silmiin tämä ei osunut. <<
Sattuihan kohta silmiin, mutta tyylilajina oli
joku niin raskaasti yliampuva, ettei sitä voi
pitää asiallisena. Asiattomuuksien hutkimisesta
alkaa kuplia lisää asiattomuuksia.
Olen tässä elämäni varrella yrittänyt hieman
opetella (huonolla menestyksellä tosin) ihmisille
sanomisen taitoa, ettei läväytä sitä
ensimmäiseksi mieleen tulevaa ajatusta päin
toisen klaviatuuria sanallisen tykistön koko
tulivoimalla, vaan miettii nyt aluksi vaikka
päivän verran ja sorvailee sanamuotoja
sopuisemmiksi ja jättää sitten kokonaan sanomatta
kappaleista
Kappalejakolukutaito on estetiikkalaji, jossa
minulla ei ole kovin täsmällistä kauneussilmää.
Kappalejako vaan tuntuu hyvältä, jos siihen ei
lukiessa edes kiinnitä huomiota.
Tietokoneruudulla tekstiviipaleiden
ulkomuotoilmiasu on täyttä arabiaa (älkääkä
arabian taitajat ottako nokkiinne), koska se
tuntuu vaihtevan niin paljon kaikista kone-,
ruutu-, ohjelma ynnä muista teknisistä
kommervenkeistä roikuskellen, ettei lähetetty ja
perilletullut tekstikappale ole koskaan samassa
muodossa.
Yhden-kahden rivin kappaleet tekevät tekstistä
hajanaisen oloisen ja toisaalta koko ruutu yhtä
ainoata tekstipötköa, tekee asian vaikeasti
luettavaksi.
Nappaan tähän jostain kaukaa selventäviä
lainauksia, missä sisällöllä ei ole mitään
tekemistä vaan kappaleen ulkonäöllä:
>>Ahdistaa nähdä se totaalinen aivopesu, joka
teillä kaikilla uskiksilla on.
Mitään ei epäillä, kaikki mitä on raamatussa on
totta.
Itse en usko mihinkään muuhun, kuin siihen, mitä
nään ja tunnen.
Miten kukaan voi uskoa kirjaan, jossa alistetaan
naisia, pelotellaan perkeleillä yms.
Sitten saman lauseen lopuksi kerrotaan herran
ilosanomaa.
Ja vielä kappaleen lopuksi kehotetaan ihmisiä
luopumaan maallisesta omaisuudestaan, jotta
pelastuksen esteet poistuisivat.
Ja tottakai lahkon oman tilinumeron avustuksessa
tuo omaisuudesta eroon pääseminen käy helpoiten.
Tuota tapaa on kirkko käyttänyt jo satoja vuosia
sitten.
Anekauppa oli hyvä tapa pelastaa sieluja.
Miten ihmiset voivat olla osa tuollaista
järjestelmää, joka perustuu vuosisataiseen
ihmisten lahtaamiseen jeesuksen ja jumalan
nimeen?
Kaiken takana on ja on aina ollut RAHA. Ilmankos
esim evlut kirkko on Suomen suurin "yksityinen"
metsänomistaja.
Todella ihmetyttää<<
se oli lyhyen tökkivää
Sitten piiitkästyttävää:
>>on, minkälainen. Emme voi tätä ymmärryksellä
käsittää. Tai en minä ainakaan. Mutta olen tullut
siihen tulokseen omassa etsinnässäni ja
ajattelussani, että uskon raamatun ilmoitukseen
Jumalasta, elämästä, kuolemasta, pelastukseen
Jeesuksessa... siis olen ns. uskovainen. En
ole "käännynnäinen" eli ihminen, jota on
aivopesty, manipuloitu, pakotettu, peloteltu...
vaan ihan itse olen tullut tähän johtopäätökseen.
Ja olen onnellinen. Kokemuksiakin on kertynyt
aika paljon "tuonpuoleisesta", mutta nehän ovat
subjektiivisia. Eli ajattelen niin kuin kuuluisa
ranskalainen fyysikko/matemaatikko Pascal
aikoinaan. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli
uskovainen, vastasi hän suunnilleen näin: "Jos
minä en olisi uskovainen, tekisin elämäni
suurimman laskuvirheen. Jos taivas on olemassa,
ilman Jeesusta minä kadotan sen, mutta vaikka
sitä ei olisikaan olemassa, niin uskoessani
häneen minä en kadota mitään." Jokainen on
vastuussa omasta elämästään niin tässä
yhteiskunnassa kuin "tulevassa". Usko on
henkilökohtainen. Se, että kuuluu johonkin
srk:aan tai lahkoon tai yhdistykseen tai kirkkoon
ei ketään pelasta. Se on totta, että rahaa
jokainen yhdistys kerää omiin
tarkoituksiin/taivaan valtakunnan tarpeisiin,
mutta niinhän tekee kaikki yhdistykset ja firmat,
ei se ole vain uskonnollisten yhteisöjen
etuoikeus. Jumalattomana miehenä rahaa
paloi "itsetuhoaineisiin" kohtuullisen paljon,
nykyisin pyrin rahalla auttamaan lähimmäistä eli
se, mikä ennen meni omiin tarkoituksiin menee
nykyään (siis se summa jonka voin vapauttaa
pakollisista menoista)toisten auttamiseen. Teen
sitä sekä seurakunnan kautta että
yksityishenkilönä, vapaaehtoisesti. Ja siitä <<
(En katsonut, mistä ja keneltä lainasin, etsin
vain lukukelvottoman pienellä tekstityypillä
estetiikkahäirikköjä)
Lopuksi esimerkki esteettisesti kauniista ja
vaihtelevasti polveilevasta kappalejaosta:
>>Tämä on todella yllätyksien palsta; pitkiin
aikoihin ei ole ollut aihetta, johon olisi ollut
kiinnostusta tarttua. Tänään taas on niin monta,
etten tiedä mihin niistä keskittyä. Toivottavasti
eivät liukene liian nopeasti takasivuille.
Kiitos sähköpostiosoitteesta, mutta en halua
viedä sinua täältä tasoa kohottamasta (huom. tämä
ei ole ironiaa, vaan tarkoitan sitä!). Laitoin
osoitteesi muistiin siltä varalta että keskustelu
käy hankalaksi. Mieluiten pysyttelen täällä jossa
on mahdollista saada monia eri näkökulmia
aiheisiin.
Miksi normin antajan olisi oltava Jumala? En ole
ehtinyt vielä pureskella ajatuksiani loppuun,
mutta eikö voisi ajatelle että ihmiskunta on
loppujen lopuksi aika samanlainen kaikkialla, ja
eettiset arvot muodostuvat sen mukaan mikä
pidetään yhteisölle parhaaksi? Sellainen pieni
ajatuksenpoikanen minulla olisi, että juuri tämä
voisi olla eräs syy siihen, miksi olemassaolon
taistelussa juuri ihmiset ovat selvinneet
voittajina (älymme ohella tietenkin). En muista
kuulleeni ihmissyöjistä, jotka söisivät oman
yhteisönsä jäseniä (voihan näin olla, mutta
kuulostaa epätodennäköiseltä). Jokaisessa
kulttuurissa tunnetaan käsite rakkaus, ystävyys,
uhrautuminen toisen hyväksi, ja tietenkin näiden
kääntöpuolena viha, ahneus, itsekkyys. Näitä
viimeksi mainittuja pidetään yleisesti paheina,
onhan jokaisella kulttuurilla samankaltainen
mytologia taistelusta hyvän ja pahan välillä.
Eli mitä luulen ajavani takaa on, että koska
ihmiset ovat samaa lajia, niin eettiset normitkin
ovat samankaltaiset, mutta tietenkin vaihtelevat
aikojen ja kansojen myötä, eikä tähän tarvita
Jumalaa. Jos nämä normit taas vääristyvät liikaa,
niin kulttuuri tuhoutuu. En pitäisi yhtään
mahdottomana, että jokin, mitä tällä hetkellä
pidämme täysin normaalina ja hyväksyttävän
muutaman sadan vuoden kuluttua tuomittaisiin
hirvitykseksi, aivan kuten me nyt ristiretkiä ja
miekkalähetyksiä.
Nämä mietteet ovat vielä raakiletasolla, ajatus
pistaasihalvasta kun aina vain häiritsee. Tämä ei
liity uskontoon, mutta tietääkö joku, onko
pistaasijäätelö missään myynnissä? <<
Tupakkamies, keisari
evoluution armosta, olemme suvainneet julkituoda
seuraavaa populistista ilosanomaa;
"onko siinä jotain väärin ja hassua"
On. Tutulla kappalejaolla tarkoitin ytimekästä,
antiloukkaavaa, sympaattista, rakentavaa,
kanssakeskustelijan maailmankatsomuksen
huomioivaa, humanistista ulosantia, joka on
valitettavan harvinainen ominaisuus ja siksi
silmiinpistävä näillä kunnian kentillä.
Olen tullut siihen tulokseen, että siinä täytyy
olla jotain väärin ja hassua, koska kovinkaan
moni siihen ei halua tai pysty sortumaan, minä
mukaan lukien, niin kuin Baskeri tekemässään
analyysissään ansiokkaasti totuuteen päätyi.
Poikasella näyttäisi olevan lähes tulkoon sama
oireyhtymä kuin sinullakin.
Tässäpä tämän päivän populismini kukkaset.
Poimikaa jos haluatte.
Joskus ihminen voi erehtyä luulemaan, että jokin tekstin sisällä oleva kysymys on osoitettu hänelle, kun häntä itseään on juuri edellisessä kappaleessa arvosteltu. Liittyneekö kappalejakoon vai lukijan tyhmyyteen? Keisarin mielestä ei varmastikaan kumpaankaan, vaan lukijan itsekeskeisyyteen.
Mutta enpä malta olla ihmettelemättä erästä seikkaa. Sinua karmaisi se, mitä kirjoitin Passoliinille. Sinulta jäi huomaamatta, että tekstini oli ehdollista ja sellaisena täysin kristillisen opin mukaista.
Karmaiseeko sinua kristinuskon perustajan Jeesuksen puhe kadotuksesta, johon joudutaan ilman parannusta, mutta johon ei tarvitse joutua - vai ainoastaan hänen seuraajiensa vastaavanlaiset puheet?
Kerropa minulle eräs asia. Karmaisiko sinua lainkaan se, mitä kyseinen henkilö oli ensin kirjoittanut minulle? SE oli nimittäin kohtalaisen rankkaa tekstiä. Jos se ei sinua karmaissut, niin kertoisitko syyn miksei?
ja tekstin tulkinnasta.
Ehkä kappaleenjakoni oli virheellinen, koska
ymmärsit kysymyksen olleen osoitettu sinulle,
vaikka otsikkoa myöten kohdistin viestin toiselle
henkilölle. Pahoittelen kömpelyyttäni. Toisinaan
minulla on ollut tapana laittaa kysymyksen
samassa ketjussa keskusteleville esim. tyyliin:
poikanen: kenelle sinä luulit minun kohdistaneeni
kysymyksen?
Oikeastaan en olisi laittanut pahakseni jos olisi
kritisoinut minua siitä, että arvostelin sinua
Tupakkamiehelle sen sijaan että olisin
kirjoittanut sinulle suoraan. Tämä on nimittäin
tapa, joka ärsyttää minua suuresti;
keskustelijoitten halventamista, nimiä
mainitsemalla, vieläpä kokonaan muissa
yhteyksissä. Ja kuitenkin aika ajoin sorrun tähän
itse. Harmittaa.
Mutta seuraavaan aiheeseen: tekstien tulkintaan.
Palstan luonteesta johtuen en ole kovin
syvällisesti perehtynyt nimimerkki Passoliiniin,
mitä olen lukenut hänen kirjoituksiaan, niin on
muodostunut kuva maan hiljaista kristityistä,
jotka eivät tuomitse eivätkä tyrkytä uskoaan,
vaan elävät opin mukaan. Ehkä hieman epävarmempi
ja herkempi persoonallisuus kuin tämän palstan
kirjoittajat keskimääräisesti.
Epäilen, ettet ole tämän vertaa lukenut hänen
kirjoituksiaan, koska nimitit häntä nulikaksi.
Passoliini on nainen, ehkä erehdyn, mutta olen
mieltänyt häntä yksinhuoltajaksi.
Kysyit, karmasiko minua, mitä hän ensin kirjoitti
sinulle. Voin kertoa, että kelasin moneen kertaan
lyhyen viestinvaihtonne ihmetellessäni ukkosen
kaltaista jyrähdystäsi. Minusta Passoliini
vastasi aivan korrektisti keskustelunavaukseesi,
ehkä vähän liioitellen, mutta kirjoitti kyllä
asiaa. Vaivauduit vastaamaan tuomitsemalla tätä
roskaksi. Sydämistyneenä ja loukkaantuneena hän
moitti sinua, mutta en löytänyt etsimälläkään
kuin surullisen sävyn. Hän jopa pyysi (minusta
aivan vilpittömästi anteeksi) muka karkeita
sanojaan, ja lopetti kirjoituksen siunauksiin.
En löytänyt ironian häivääkään.
Tässä vastauksesi:
> Kuinka noin tuomionhaluinen voi luulla olevansa
kristitty? Sinähän olet korskea nulikka ja
jumalanpilkkaaja! Polvillesi Herran Kristuksen
eteen kerjäämään armoa ja valittamaan syntejäsi.
Ilman parannuksen tekoa osasi on helvetti, mutta
sinun ei ole pakko joutua sinne, voit vielä ottaa
armon vastaan. Tee parannus pahuudestasi.
Tuomionhaluinen? Hän arvosteli sinua uskolla
pöyhkeilijäksi, tämä oli hänen tekstissään
kiivainta. Millä tavalla hän pilkkasi Jumalaa?
Onko se samaa kuin arvostella sinua? Loppu on jo
kauhistus, mitä tiedät hänen synneistään tai
pahuudestaan? Suoraan sanoen, jos joku kehottaisi
minua polvilleni, niin näyttäisin keskisormea.
Passoliini tuskin edes tunnistaa tällaista
elekieltä.
Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että kukin
tulkitsee tekstejä ennakkokäsitystensä, ja sen
kautta kuinka itse ilmaisee itsensä. Minä pidän
pohtivasta, hitaasta keskustelusta, jossa
pyritään ymmärtämään, mitä toinen yrittää sanoa.
Nautin myös huumorista, ja toisinaan terävästäkin
kritiikistä. Mitä inhoan, on turhanpäiväinen
räksytys ja väittely, tässä olen samalla
aaltopituudella kuin nimimerkki Oplev. Joskus
puran ärtymystäni, yleensä kadun sitä
jälkeenpäin. Toisen vakaata uskoa yritän olla
pilkkaamatta, vaikka joskus tänne kirjoittavien
evankelistojen ylimielisyys todella nyppii. Siksi
yritän löytää keskustelijoita, joilla on
pehmeämpi sävy, ja onneksi näitäkin sentään
löytyy. Rehellisesti sanoen, sinua en lue näiden
joukkoon.
temppu postittaa minun omia tekstejäni
esimerkkeinä. Huvittavina oli, että luin
kirjoituksen muotoilun kannalta, enkä
asiasisällön, ja mietin kuka on kirjoittaja ja
miksi poikanen laittoi tämän esimerkkinä. Vasta
pistaasihalvan kohdalla alkoi raksuttaa. Nyt
kyllä muistan kenen kanssa keskustelin, ja suurin
piirtein milloin. Kuinka olet jaksanut kaivaa
tämän palstan fossiilisia kerrostumia, niin kuin
eräs nimimerkki kuivaisi parin sivujen takaisia
keskusteluja. Tässä taannoin lähdin etsimään
vuoden takaisia keskusteluja (tallennan harvoja,
ja enimmäkseen kanssakeskusteljin, en omiani)
kopsatakseni ne talteen, mutta mielipahakseni
totesin, että kaikki olikin hävitetty ennen tämän
vuoden tammikuuta.
Kappalejaosta, kun palstaa häiriköintiin rajusti,
niin kaikkien vakiokirjoittajien nikkejä
väärennettiin, myös omani, ja kaikki vaihtoivat
nikkejään. Oma kirjoittaminen oli sitä tasoa,
että vieläkin poskia kuumottaa, siinä oli
humanismi kaukana (naurettava yksityiskohta:
häiriköitsijä parahti eräässä viestissään:
käyttäkää vakionikkejänne!). Tänä aikana eräs
kirjoittaja totesi, että A:n tunnistaa
kappalejaosta, joten arvon Tupakkamiehen
selitykset eivät oikein vakuuta.
Kirjoittaessani en mieti kappaleenjakoa, tuntuu
luontevalta laittaa samaan asiaan kuuluvat yhteen
pötköön. Kun rupesin oikein funtsaamaan, olisiko
näin, että jokainen kappale on oma
kokonaisuutensa, josta lukijan ei tarvitse hakea
sisältöä edellisestä kappaleesta. Siis
kirjoittamisen tekniikkaa, lukijan hyväksi. Tästä
tulee mieleen eräs nikki, joka ei (harkitusti)
käytä suurta kirjainta pisteen jälkeen. Minua
tämä häiritsee, katse kun tahtoo vaeltaa
tarkistamaan lauseen kokonaisuutta, ja ajatus
katkeaa. Eräs toinen, joka osaa tuottaa täysin
kirjakielen mukaista hyvää tekstiä, ja jonka
sanomassa on järkeäkin, tykkää kirjoittaa
puhekieltä, joka minusta elävöittää kirjoitusta
haritusti käyttäen, mutta liian korostettuna taas
hankaloittaa lukemista, kun mielessään on kaiken
aikaa käännettävä selkokielelle. Vielä näistä
hymiöistä, jota inhosin ensi alkuun (pidin niitä
todellisina nauloina kirjoitustaidon kirstuun);
näilläkin piristää kummasti tekstiä. Liian usein
käytettynä taas kuvaavat kirjoittajan turhana
virnistelijänä.
Estetiikasta vielä, kauhistuin kun Suomi24
uudisti järjestelmän, tätä ennen kirjoitus
tasoittui kauniisti reunalta toisella, ja itse
pystyi vaikuttamaan ulkoasuun. Kirjoitin jopa
tästä ylläpidolle kysyen, miksi toisten viestit
täyttävät ruudun, mutta eivät vaivautuneet
vastaamaan. No, nyt tähän on jo tottunut, mutta
vieläkin ihmettelen asiaa.
Mutta, viitaten tekstiin, jonka kopsasit.
Namukatti-puoti Hakaniemen hallissa, joka myy
tuoretta pistaasihalvaa on mielipahakseni loman
takia suljettu aina kymmenenteen elokuuhun
saakka. Eikä kukaan vastannut siihen, onko
pistaasijäätelöä, toinen intohimoni, mistään
saatavana.
Ööh, olikohan tässä tekstissä kummoisia
kappaleenjakovirheitä?
"Tänä aikana eräs
kirjoittaja totesi, että A:n tunnistaa
kappalejaosta, joten arvon Tupakkamiehen
selitykset eivät oikein vakuuta."
En nyt ole ihan varma arvon A., piikitteletkö vai
oletko puolitosissasi, mutta
valitettavasti parempaakaan meriselitystä et
ainakaan minulta tule saamaan. Sen minkä
kirjoitin sitä myös tarkoitin. Kielikuvani oli
huono, sen myönnän. Kertomaasi aiempaa
kappalejaostasi huomauttamista en muista, minä se
kait en ollut. Minun kirjoitustaitoni, saatikka
oikeaoppiseen kappalejakoon perehtymiseni, ei ole
sillä tasolla, että katsoisin olevani oikeutettu
muiden arvostelemiseen.
Häiriköinnistä puheen ollen, etusivuilla näyttää
taas samainen epätoivoinen huomion tavoittelu
olevan meneillään, erona vain aiempaan, kukaan ei
välitä.
tuo kappalejako, en viitsi enää vaivata
herneaivojani mokomalla. Joka tähän viittasi,
oli silloinen ahkera vakiokirjoittaja, joko
surukseni käväisee nykyään vain harvakseltaan.
Tämä häirikkömme on todella itsepäinen, sama
kaava toistuu, joten hänet tunnistaa hyvin.
Tyytyi sentään tällä kertaa noin kymmenkuntaan
otsikonavaukseen. Kiinnitin itsekin huomiota
tuohon täydelliseen välinpitämättömyyteen,
silloinhan se raivostutti kaikkia.
Eilen palstaa avatessani iski todellinen
masennus. Häirikkö ei hellitä, mutta ei häntä
enää kunnon huomaa, niin alas palstan taso on
vaipunut. Kajahtaneita nettisaarnaajia,
itsepäistä väittelyä vain väittelyn takia,
ivallisia kommenttia, joka toisen viestin
otsikkona Puhut paskaa tms. Hurmahenkinen
vastakäännynnäinen, joka ilmeinen vakaa usko on,
että palsta on tarkoitettu hänen sanomansa
levittämiseen tempausta odotellessa, iloitsee
jopa ”feikkauksesta” eikä käsitä, että
häiriköinti ja rakkien räksytys häiritsee kaikkia
keskusteluja. Kansankynttilöitä, jotka jyrähtävät
puolikkaastakin poikkeavasta mielipiteestä. Joku
hörhö esinahkoineen, jonka kirjoitukset eivät
kiinnosta ketään, mutta on jo kuukausitolkulla
postannut sanomaansa, ja kymmenkunta kertaa
avannut otsikon samalle viestille. Provosoivaa
naisvastaisuutta, ilmeisenä tarkoituksena
aikaansaada rähinää. Hmh tämäkö on keskustelua.
Tympäisee.
Ja kaikesta huolimatta itsepäisenä odotan
senkaltaisia säkenöivän älykkäitä ja hauskoja
keskusteluja mitä täällä aikanaan käytiin. No,
onhan täällä sentään käyty muutama, josta olen
nauttinut. Joka kerta kun Suomi24 on uudistanut
keskustelupalstoja, niin parannusten sijasta ovat
käytön kannalta huonontuneet yhtä poikkeusta
lukuun ottamatta; nyt on mahdollista keskustella
takasivuilla, ennen aina ketjun viestit luettuaan
hyppäsi etusivulle. Sattuikohan niille
työtapaturma?
Oplev valitti hiirensä tökkivän, ja pahus
sentään, taisi tartuttaa taudin omaani. Täytynee
lähteä tästä hiirikauppaan, enkä viitsi viestiä
tämän enempää muotoilla, kun kohdistus ei tahdo
millään onnistua. Käänteinen sanajärjestys on
(minun toinen) tavaramerkkini.
..ja muista marginaalipersoonista huolimatta
tämän foorumin "ulkoasu", muutamista
epäonnistuneista uudistuksistakin huolimatta, on
paras johon minä olen törmännyt.
Uutena ilmiönä olen ollut huomaavinani
fundamentalistien/konservatiivien
koventuneet "otteet" toisiaan kohtaan. Kooteeäs
vs. Veijosen popula, Baskeri vs. viisipäiväistä
työviikkoa tekevät uskikset, Hevoinen
vs. "kukatiellesattuuosumaan" jne. Epäilenpä,
että jos nämä sympaattiset kaverukset
päästettäisiin saman pöydän ääreen, osalta
saattaisi kotimatka jäädä omin avuin tekemättä.
Minä olen jo aikaa sitten pudonnut kärryiltä,
kenen joukkue "taivaspaikkapörssiä" johtaa. Mutta
mitäs se minulle kuuluisikaan, osattomana olen
auttamattomasti kisasta ulkona.
Minäkin olen heikkona hetkenä, keskustelujen
ollessa parhaimmillaan, miettynyt, josko
levittäisin populismiani myös viikonloppuisin.
Weekendinä ei vain tahdo löytyä innostusta
näppäimistölle, keskimäärin 12 tuntinen työpäivä
päätteen ääressä arkisin tuntuu vielä ainakin nyt
riittävälle.
On sanomattakin selvää, että minkäänlainen kristillisen ajattelumallin esilläpito ei miellytä ei-kristittyjä. Se on lähes luonnonlaki, joka tunnettiin kyllä jo hyvin UT :nkin aikana. Joten: koen olevani hyvässä seurassa kun täällä kohdellaan kuten apostoleja aikoinaan.
Yhtä asiaa en vain käsitä, ja siihen toivoisin vastausta. Nimittäin, mistä syystä te ei-uskovat annatte toisille ei-uskoville luvan mitä räikeimmin herjata kristittyjä teidän siihen sanallakaan puuttumatta, mutta jos kristitty rohkenee vastata heille jotain, te olette heti ojentamassa?
Koskeeko vaatimus hillitystä käyttäytymisestä vain uskovia, muttei lainkaan ei-uskovia? Pidättekö kristittyjä sellaisina ihmisinä, joille ei voi suoda inhimilliseen käyttäytymiseen kuuluvia piirteitä, kuten suuttumusta siitä, että joutuu henkilökohtaisen mustamaalauksen kohteeksi?
Teillä ei-uskovilla näyttää olevan sellainen tyyli, että kun loukkaannutte jostakin abstraktista väittämästä, jota ei ole suunnattu kehenkään täällä olevaan henkilökohtaisesti, te otatte sen silti ikään kuin henkilökohtaisena ja alatte herjata sen kirjoittajan persoonaa. Toivoisin kerrankin asiallista ja vittuilusta vapaata vastausta.
Kiitos perinpohjaisesta vastauksesta, joka oli yllättävänkin asiallinen.
En tosiaan ole juuri perehtynyt Passoliinin teksteihin, mutta se tyyli, jolla hän vastasi minulle, oli todellakin mielestäni röyhkeä.
Jumalanpilkkana pidän sitä, että ihminen Jumalan tavoin luulee tuntevansa toisen kirjoittajan uskonelämän laadun ja hänen koko ajatusmaailmansa niiden muutamien tekstien perusteella, jotka hän on lukenut, niin että voi tuomita tämän tylysti. Siinä hän ottaa valtuudet, jotka kuuluvat Jumalalle. Entä enkö itsekin ole sortunut tähän? Voi olla.
Mitä tulee evankelioimiseen, en harrasta sitä netissä. Olen jopa ilmoittanut täällä, että kieltäydyn täällä siitä. Kirjoitan tekstejä, mielipiteitä, ja asioita, jotka ovat minulle uskon alalta avautuneet, mutten evankelioi täällä.
Kun oletat, ettei teksteistäni löydy pehmeämpää sävyä, käy katsomassa esim. tämän saman saitin Terveys -palstalta vanha vastaus naiselle, joka otsikoi "Olen tappanut lapseni". Voit myös katsoa, miten vastasi Moshelle sapattikeskustelussamme armosta. Sitten voimme puhua lisää keskustelun pehmeästä sävystä.
"On sanomattakin selvää, että minkäänlainen
kristillisen ajattelumallin esilläpito ei
miellytä ei-kristittyjä. Se on lähes luonnonlaki,
joka tunnettiin kyllä jo hyvin UT :nkin aikana.
Joten: koen olevani hyvässä seurassa kun täällä
kohdellaan kuten apostoleja aikoinaan."
On hyvä, että asenteesi on kohdallaan, tälle
pohjalle on helppo aikaan saada rakentava
keskustelu.
"Nimittäin, mistä syystä te ei-uskovat annatte
toisille ei-uskoville luvan mitä räikeimmin
herjata kristittyjä"
Minä vastaan vain omista teksteistäni, enkä
koe ,keskustelupalstan luonteestakin johtuen,
kenenkään tarvitsevan minun erityistä lupaa
mielipiteilleen. Ennemminkin vastuu kuulunee
asiattomista herjauksista ylläpidolle ja
keskustelupalstan käyttäjälle, siitä mitä lukee
tai mitä jättää lukematta. Kaikkea törkyä on
tosin mahdoton välttää.
Jos tarkoitat "kristittyjen herjoilla"
näitä "meehoitoon", "otalääkkeesi", ym. vastaavia
kommentteja, minusta ne kertovat ennemminkin
näiden syvällisten
mitäänsanomattomien "viisauksien" esittäjien
omasta lääkityksen tarpeesta. Olen muutamaan
kertaan perännyt motiiveja näihin aika ajoin
solkenaan avautuville provosointiotsikoille ja
saanut suoran vastauksen, "riidanhaastaminen
rules and so on". Niiden kommentointi on ajan
tuhlausta ja yleensä poikii vain
lisähäiriköintiä.
"mutta jos kristitty rohkenee vastata heille
jotain, te olette heti ojentamassa?"
Tämä kaiken yleistävä asenteesi ei oikein minulle
avaudu. Pitäisikö ensin saada selville, keitä
näillä "heillä" tarkoitat, kuulunko esimerkiksi
minä tähän määriteltävään joukkoon. Muutenkin
tämä "heti ojentaminen" kuulostaa aika vieraalta
ilmiöltä. Toisaalta, kuten olen kertonut,
tiettyjen nickkien viestejä en lue.
"Koskeeko vaatimus hillitystä käyttäytymisestä
vain uskovia, muttei lainkaan ei-uskovia?"
Kuka sinulta lieneekään hillittyä käyttymistä
vaatinut, ei ole sinulta kummoista vastakaikua
vaatimuksellen saanut. Mielipiteeni perustan
muihinkin kommentteihisi kuin tähän
keskusteluketjuun. Mutta retoriselta
haiskahtavaan kysymykseesi oma vastaukseni on, ei.
"Pidättekö kristittyjä sellaisina ihmisinä,
joille ei voi suoda inhimilliseen käyttäytymiseen
kuuluvia piirteitä, kuten suuttumusta siitä, että
joutuu henkilökohtaisen mustamaalauksen
kohteeksi?"
En pidä.
"Teillä ei-uskovilla näyttää olevan sellainen
tyyli, että kun loukkaannutte jostakin
abstraktista väittämästä, jota ei ole suunnattu
kehenkään täällä olevaan henkilökohtaisesti, te
otatte sen silti ikään kuin henkilökohtaisena ja
alatte herjata sen kirjoittajan persoonaa"
Älä viitsi Baskeri. Tuohon tekstiin kun laitat ei-
uskovien tilalle oman nimimerkkisi lause on yhtä
todenperäinen kuin alkuperäinenkin.
"Toivoisin kerrankin asiallista ja vittuilusta
vapaata vastausta."
No miten meni?
"...te ei-uskovat..." tarkoitti - ei luonnollisestikaan kaikkia ei-uskovia lukijoita ja vastaajia - vaan niitä muutamia, jotka ovat jatkuvasti syyttävä sormi pystyssä kristittyjen suuntaan. Siinä esiintyy selvää yhteen hiileen puhaltamista.
On täällä ollut herjoja, kummastakin leiristä, mainitsemallasi tyylillä. Itsekin olen ollut siinä mukana. Eihän se rakentavaa ole, mutta rehellisyyden nimissä kai sinunkin on myönnettävä, että jos tutkit kommenttien järjestystä, niin hyvin harvoin minä olen aloittanut tuolla tyylillä, mitä nyt joskus Pakanalle.
Yleensä se on mennyt niin, että olen saanut keskustelunavaukseeni pilkallisen tai halveksivan viestin. Eikö silloin ole inhimillistä suuttua ja vastata samalla tyylillä? Vai onko niin, että uskovaisten pitäisi olla lauhkeita lampaita, joita saa kivittää ilman, että he puolustautuvat?
Mainitsemiini ei-uskoviin "heihin" kuuluvat ne alussa kertomani. Ehkä tunnistat itsesi joukosta? Et ole vastaillut kovin asiallisesti, vaan nimenomaan ollut ojentamassa. Se on sitä kansankynttiläasennetta.
Kiitos että nyt vastailit kohtuullisella asiallisuudella, olin yllättynyt. Minun osaltani tämä keskustelu voi päättyä.
Olin kuvittelevinani, että annoin tässä ketjussa
ohjeita ikkunoiden monistukseen, mutta se kohta
lienee jossakin muualla. Ei niin väliä, voin
antaa lisää ohjeita, vaikkapa Syracusan teistä:
Tämä lyhyempi on www. ja sitten tuo vasemmassa
ylänurkassa punaisen pyörylän jälkeen isolla
oleva teksti ja toinen on siinä heti yläpuolella
osoitteessa oleva osoite fi mukaanlukien ja
siihen lopettaen. Polku on eri ja ilmeisesti
saapujan tunnistekin, vaikka pääteasema on sama.
Omia havaintojani roskien siivilöinnistä. Paluu
siivilöintipaikalle käy kätevimmin klikkaamalla 3-
4 kertaa back-nuolta.
Sitten niistä paksulti olevista
roskakerrostumista, pitää aloittaa alimmaisesta,
sillä ylemmän poistaminen jotenkin lukitsee sen
alemman.
Piti liittää ne jo tuohon äskeiseen, mutta taidan
siirtyä suremisista aloitettuihin asiohin, joissa
loppupuolella muistaakseni siirryin jo
tietokoneisiin.
Voithan ehdottaa pomollesi, että
vakaumuksellisista syistä haluat tehdä 6-
päiväistä työviikkoa. Tuskin kukaan estää. Minä
en halua tehdä 6-päiväistä työviikkoa, joskin
joskus minulla on myös lauantaivuoroja.