Uskotteko Jumalaan??

jumala on ihmisen luoma hahmo. kaikkitietävä,
kaikkivaltias. kaikkea sitä, mitä ihminen ei
uskalla eikä voi olla.

jumala on eräänlainen ihmisen ylemmän aseman
kuva. ihminen on kenties voimakkain ja hallitseva
laji maapallolla. muut lajit eivät kykene samaan
kun ihminen.

kuitenkin...ihminen tarvitsee kaitsijan,
voimakkaan voiman...joka pitää hänestä huolta.
joten ihminen loi itselleen jumalan. jotain
ylempää ja voimakkaampaa...joka vastaa sekä
itsestään että ihmisestä. ihminen on heikko.

Yhtä hyvin vois olla vaikkapa jumalan tilalla
joulupukki, kuhan vaan on joku johon joidenkin
pitää uskoa.
Eli en todellakaan usko jumalaan.

keksitty juttu koko humala !

Sitä ei voi kukaan tietää. Voi olla tai sitten
ei. Kukaan ei voi väittää olevansa täysin varma
asiasta, ainoastaan uskoa johonkin vaihtoehtoon.

Elämä on sen verran ihmeellinen kokonaisuus että
helposti mieltää Jumalan luoneen sen. Mutta jos
voi kuvitella että on olemassa jotain niinkin
suurta/käsittämätöntä/ihmeellistä kuin Jumala,
niin miksi ei voisi yhtä hyvin ajatella että
elämä on syntynyt sattumalta? Mielestäni täysin
yhtä käsittämätöntä tai järkevää, miten kukin sen
haluaa ajatella.

Itse tosin pystyn helpommin järkeilemään elämän
syntyneen sattumalta, koska sattuma on kovin
näkyvästi esillä jokapäiväisessä elämässä.
Tapahtumia voidaan ennustaa todennäköisyyksillä.
Jotenkin tuntuu naiivilta että ihmiset
naureskelee eri teorioille. Ja maailma olisi
edelleen pannukakku jos uusia teorioita ei kukaan
koskaan ottaisi vakavasti.

jumala on sana. jumalallisuus on sana. jumaluus
on sana. ihmisten käyttämiä sanoja, jotka
kuuluvat ihmisten keskinäiseen viestintään eli
kommunikaatioon. valitettavasti, kun jokin sana,
vaikkapa 'blondi' saa kuulijan mielessä eri
vivahteen, kuin vaikkapa 'brunette',
sana 'jumala' herättää ihmisissä huomattavasti
ristiriitaisampia ja monivivahteisempia tunteita.
jumala edustaa jotain, mikä ei ole tässä,
kosketeltavissa. se ei ole kaikille ihmisille
näkyvä, joten oletus lienee, että kyseessä on
näkymätön. kaikilla uskonnoilla tuntuu olevan
taipumus nimetä jumalansa, joten sillä on
persoona, se on persoonallinen, joka johtaa
melkovarmasti myös siihen, että sillä on
ihonväri, hiukset, nenä, korvat, omat asenteet,
omat käsitteet ja sanat jne. jos on näkymätön
olento, niin en aivan heti pysty assosioimaan
kyseistä olentoa joksikin, jolla olisi ihonväri,
persoona eli aivot/ajatukset. tahi sitten
kyseinen olento on niin käsittämätön, että jopa
ollessaan, se ei ole. joka väjäämättä johtaa
ajatukseen, ettei kyseistä olentoa ole
laisinkaan. ja, kun sitä peilaa ihmisten
ristiriitaisiin tuntemuksiin omasta, ainoasta
todellisesta jumalastaan, niin en varmasti
huonosti veikkaa, jos sanon, ettei jumalaa ole.
sen sijaan kirjoittajana ja sanojen kanssa hyvin
paljon tekemisissä olevana persoonana, voin
kertoa siitä, miten helppoa on luoda oma jumala.
on eri asia saada ihmiset nykypäivänä uskomaan
siihen, mutta samanlaisella pakkokäännytyksellä
ja heikkojen viettelyllä se toimii kuten
ennenkin. sen sijaan, voin luottaa siihen, että
tietty jumalallisuus on olemassa. luonnon- ja
elämänihmeiden lisäksi, ihmisen omat luovat ja
tuhovoimaiset kyvyt edustavat sitä, mikä on
mielestäni jumalallista. ihmisessä itsessään on
jumaluutta, eikä siis ihme, että ihminen on
luonut jumalan, koska jo pelkkä termi on ihmisten
toisiaan varten kehittämä.

Kaikkialla.

Jumalan sanan värähtely muodostaa koko
maailmankaikkeuden, sillä ainetta riittävästi
pilkottaessa huomataan, että se onkin muuttunut
energiaksi. Se on sitä Jumalan suurta voimaa ja
Sanan värähtelyä.

Jumala on myös Henki, joka on ilmaissut itsensä
ihmisille Raamatun kautta.

Raamatun kautta siksi, että Raamattu on ainoa
kirja, joka todistaa Jumalasta. Missään muussa
kirjassa ei ole näet toteutuneita ennustuksia
siinä määärin, että niitä voisi pitää
luotettavina.

Jumala on luvannut ottaa yhteyden niihin, jotka
Häntä lähestyvät.

Näin kaikki voivat olla henkilökohtaisessa
suhteessa Jeesukseen.

ps. Siunattua jatkoa uskonelämällesi.

Siinäpä se lyhykäisyydessään jo tulikin! =)

Uskon myös jumalaan.

Jos hän olisi vain tuolla jossakin, voisin
helpostikin olla välittämättä ja elää elämääni
onnellisena ilman häntäkin.. mutta hän oli, on
nyt ja tulee olemaan täällä, minussa, kaikessa -
ei väliä missä muualla, jos en häntä itse koe.
Eläisin varmasti ilman uskoakin, mutta tyhjänä ja
häviäväisenä kun kerran olen oppinut jumalani
tuntemaan.

2000 vuotta sitten oli jopa niin fiksuja ihmisiä,
että osasivat keksiä jonkun näkymättömän olennon
joka kostaa, jos kansa ei toimi halutulla tavalla.

tämä oli sopiva pelottelukeino, jotta kansa pysyi
kurissa. valitettavasti nykyään ei olla yhtään
sen viisaampia.