On aika syksyn,
aika uuden,
uudistumisen.
Alkaa uusi kirkkovuosi, sen pyhyys rohkaisee,
meitä tiellämme johdattaa.
Lailla pyhien vaellamme elämässä.
Jollakin on vaiva ruumiin, toisella mielen.
Surua saamme kokea, voimme läheisemme Kuolemalle menettää.
Joskus synti heidät myös mukanaan vie,
on varkaus, tappo, aviorikos, homous.
On synnin palkka karvas!
Uuden kirkkovuoden alussa,
voimme puhtaasti aloittaa taas!
Voimme katsoa aurinkoon.
Voimme iloita vaahteroista.
aika uuden,
uudistumisen.
Alkaa uusi kirkkovuosi, sen pyhyys rohkaisee,
meitä tiellämme johdattaa.
Lailla pyhien vaellamme elämässä.
Jollakin on vaiva ruumiin, toisella mielen.
Surua saamme kokea, voimme läheisemme Kuolemalle menettää.
Joskus synti heidät myös mukanaan vie,
on varkaus, tappo, aviorikos, homous.
On synnin palkka karvas!
Uuden kirkkovuoden alussa,
voimme puhtaasti aloittaa taas!
Voimme katsoa aurinkoon.
Voimme iloita vaahteroista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
taidan tietää kirjottajan.. vinkkinä sulle: LOPETA "RUNOILUSI", kaikki on siihen kyllästyneitä, eivät vaan kehtaa sanoa suoraan! Voi prkl..
Paskoo työ mittää tiijättä. (sanoi savolainen piika paaville)
Olenpa kaivannut runojasi, Apilankukkanen!
Ei taida mimmin hissi nousta ihan yläkerroksiin asti. :)
Kiitos nauruista!