Jeesus on avun tuoja ja kaiken hyvän lähde

Juuri näin.

Sillä ei ole merkitystä millainen olet tai mihin uskot. Apua saat aina Jeesukselta kuten muiltakin oppailta sitä pyytämällä.

On tietysti eri asia kuinka hyvin osaa kuunnella. Uskonnot opettavat kyllä kysymään ja anomaan, mutta entä sitä kuuntelua ja vastauksien saamista. Kun vielä joku päivä uskonnot opettaisivat sitä niin alkais tapahtumaan suurta henkistä kasvua ja ymmärryksen laajentumista.

Mutta kuinka voisi kuulla Jeesuksen ääntä kaiken melun, metelin ja hälyn keskeltä? Kun televisio pauhaa, radio ja korvalappustereot soi, internetistä löytyy niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoisempaa, ja kuka enää edes viitsisi lukea jotain Raamattua, josta ei löydy edes sanaa "tietokone" ?

Apropo: suurta henkistä kasvua! Oletko joskus huomannut, että kun sinusta tuntuu, että "nyt, nyt alkaa minun suuri henkinen kasvuni", luen Raamattua, pidän polvirukouksia, käyn kirkossa, teen hyviä tekoja ja uskovaisuus suorastaan paistaa ulos silmistäni, niin silloin iskeekin paholainen ja tuhoaa kaiken. Se on paholaisen ammatti! Se on sen taktiikkaa, se kuuluu sen toimenkuvaan.

Luulen, en tiedä, mutta mutu-tuntumalla ja omalla vaatimattomalla elämän kokemuksella sekä täysin mitättömällä pikkiriikkisellä henkisellä kasvullani voin todeta, että suuri henkinen kasvu tarkoittaakin sitä, että me kasvetaan "pieneksi". Me huomaamme miten pieniä me oomme ja miten suuri Jumala on.

Millä tavoin Jumala sitten puhuu meille ja laajentaa meidän syntisten ymmärrystämme? Luulenpa, että se on elämän kokemusten kautta. Hän opettaa meille, että tässä ja tässä asiassa sinun täytyy vielä "kerrata kotiläksysi". Emme opi rakastamaan lähimmäisiämme, ellei meitä ensin "kouluteta" siihen.

Meidän henkinen suuruutemme on sitä, että huomaamme henkisen pienuutemme ja Jumalan suuruuden. Mitä enemmän opimme hänestä, sitä kiitollisemmiksi me tulemme hänelle, suurelle Vapahtajallemme. Sillä tavalla ymmärrys laajenee.

Jumalan maailmassa kaikki on siis toisin: suurin on pienin ja pienin on suurin. Köyhä on rikas ja rikas on köyhä. Ja Kuningas on Kaikkien Palvelija! - "Joka teistä tahtoo olla Suurin, olkoon kaikkien palvelija."

http://www.youtube.com/watch?v=4rBX9B4jxEY

"Apropo: suurta henkistä kasvua! Oletko joskus huomannut, että kun sinusta tuntuu, että "nyt, nyt alkaa minun suuri henkinen kasvuni", luen Raamattua, pidän polvirukouksia, käyn kirkossa, teen hyviä tekoja ja uskovaisuus suorastaan paistaa ulos silmistäni, niin silloin iskeekin paholainen ja tuhoaa kaiken. Se on paholaisen ammatti! Se on sen taktiikkaa, se kuuluu sen toimenkuvaan."

Kuinka paljon tuosta on pelkkää ulkokultaisuutta, jonka perusta ei ole omassa totuudessa. Paholainen ei voi hyökätä kuin vain siihen mikä on harhaa, mikä ei alun alkaenkaan ollut totuus sinusta. Kun astut omaan voimaasi, kun löydät todellisen rauhan, ei sinne paholainen pääse. Se on mahdollista jokaiselle joka tutustuu itseensä syvemmältä tasolta. Uskonnot eivät opeta tälläistä tutustumista vaan jopa estävät sitä. Uskonnoilla on hyvä pyrkimys tehdä hyvää, mutta samalla se estää jotain hyvin oleellista kasvua ihmisessä. Kun tämän pystyy näkemään, voi siitä päästää irti, ne jotka eivät tahdo seurata lauman johtajaa vaan omaa totuuttaan. Henkistä kasvua on mahdollista harjoittaa myös uskontojen ulkopuolella.


"Meidän henkinen suuruutemme on sitä, että huomaamme henkisen pienuutemme ja Jumalan suuruuden."

Tässä tulemme juuri siihen ristiriitaan, minkä olen omalla tielläni nyt ymmärtänyt ja mikä on uskonnon opetus ja mikä on todellinen olemuksemme.

Henkiseltä olemukseltamme olemme kaikki paljon suurempia ja voimakkaampia kuin yksikään uskonto opettaa.

Kun vapautat itsesi oppien säännöistä, ulkopuolisista uskomuksista, vapautat itsesi vapaaseen henkiseen kasvuun, joka ei perustu pelkoon ei tuomioihin, ei itsensä väheksymiseen ja latistamiseen eikä ulkokultaisuuteen eikä määritelmiin yhdestä totuudesta.

Ymmärrys eli tietoisuus laajenee kohti sitä keitä todella olemme. Se on matka sisimpään, jossa asuu todellinen minä. Se on jokaisen ydin ja se on lähtöisin samasta Lähteestä ja palaava samaan Lähteeseen. Omaan korkeampaan minääsi voit tutustua kun vapautat itsesi kaikista kahleista. Ihminen on kahlinnut itsensä uskomalla muuhun kuin omaan totuuteen eli omaan todelliseen itseensä.

Egolla, erillisyyden harhalla on suuri voima pitää meidät tiedostamattomina siitä mitä egon takana on. Voimme hetkittäin saada sinne yhteyden hiljentymällä ja kuuntelemalla omaa sisintämme, joka on ehdoton rakkaus.
Siellä on kaikki vastaukset joita tarvitsemme. Sinulla on tämä suuri lahja, jonka Jumala on sinulle antanut, mutta kuinka moni sitä osaa kuunnella. Ei kovin moni...vielä. Mutta olemme tulossa aikaan, jossa tämä syvempi osa meitä on paljastumassa meille. Tulemme hämmästymään sitä kirkkautta, joka meissä on ja joka on ollut siellä aikojen alusta. Se odottaa meitä jokaista löydettäväkseen. Sen aika ei ole rajattu. Sillä on aikaa odottaa vaikka ikuisuus. Se on ilman rajoja, sääntöjä, oppeja. Se on osa Jumalaa sinussa itsessäsi. Siihen viitataan Raamatun sanat: "Jumala loi ihmisen itsensä kaltaiseksi" tai "Jumalan valtakunta löytyy jokaisen sisältä."

"Millä tavoin Jumala sitten puhuu meille ja laajentaa meidän syntisten ymmärrystämme? Luulenpa, että se on elämän kokemusten kautta"

Tässä olet oikeassa. Vain kokemuksen kautta voimme kasvaa laajempaan ymmärrykseen siitä, keitä todella olemme. Sillä Jumala on kaikkialla ja kaikessa. Ei ole paikkaa tai ihmistä, missä Jumala ei olisi. Jos emme pysty näkemään jossain Jumalaa, se on vain omaa tiedostamattomuuttamme. Mutta kokemuksen kautta tulemme oppimaan kaiken jumaluudesta ja sen olemuksesta eli siitä keitä todella olemme. Siinä on työtä yhdelle ihmiselämälle ja miksei useammallekin.

"Jumalan maailmassa kaikki on siis toisin: suurin on pienin ja pienin on suurin. Köyhä on rikas ja rikas on köyhä."

Kyllä, Jumalan silmillä asiat usein kääntyvät kuperkeikkaa. Kun itse kasvat omalla henkisellä polullasi niin käy myös sinulle, kun tietoisuutesi laajenee ja ymmärryksesi kasvaa siitä miten asiat todellisuudessa syvemmällä tasolla ovatkaan. Kuperkeikkoja on odotettavissa kaikille matkaajille.

"Joka teistä tahtoo olla Suurin, olkoon kaikkien palvelija."

Kyllä, palvelemaan olemme tänne tulleet suuremman kokonaisuuden hyväksi. Jokaisessa asuu palvelija luonnostaan ja palveluskin suurenee kun vain muistamme keitä todella olemme. Näin palveluksesta tulee luonnollista ei väkisin tehtäviä suorituksia sen pelossa, että minut hyväksyttäisiin. Kun ymmärtää, että on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on ilman sääntöjä ja tuomioita voi jotain pyhää ja pysyvää astua tilalle.

tuntee Jeesuksen. Vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Autuas se, joka rakastaa Jeesusta, sillä on rakastanut meitä ensin ristillään ja ylösnousemuksellaan ja lähettämällä Henkensä valtakuntansa autuudeksi.

Autuas on myös se joka tuntee rakkauden ja loistaa tätä valoaan toisille.
Siihen perustuu koko henkinen kasvumme. Laajenevaan rakkauden tuntemiseen ja kokemiseen.

vain lähde muiden joukossa. Vain Jeesuksen Lähteestä juoneet ovat voineet syntyä elävään Jumalan lapseuteen, mutta varmuudella jokainen anova saa Lähteestä vettä, sillä Herra on hyvä, amen.

Hallelujah!

Minä olen. Olet hyvä esimerkki siitä, miten ateistit kun halusivat ettei Jumalaa ole, ja levittävät sitä voimalla joka paikkaan, eivät ole saaneet aikaan muuta kuin: koska ihmisen sisään on rakennettu Jumalan tarve, ja ateistit ovat olleet ainakin täällä länsimaissa erityisesti kristinuskon kimpussa ja levittäneet siitä voimakasta kielteistä propagandaa, siis saaneet aikaan sen, että koska Jumalan tarve kuitenkin on ja ateismi useimpien mielestä liian tylsää, käännytään sitten sieltä kristinuskosta kaikkien muitten "jumalien" puoleen, jopa vanhojen pakanajumalien kuten Thor etc.(Suomestakin todellakin löytyy jo Ukko Ylijumalan palvelijoita). Eli siis ateistit tarkoittivat hyvää, mutta tämä johtaa lopulta siihen, että alamme jälleen uskomaan tonttuihin ja haltijoihin, ja sitten kun olot huononevat maanjäristysten ja muiden johdosta, jotkut rupeavat jopa heittelemään taas lapsia jollekin "Baalille" eli sinne vain tulenlieskoihin. Minusta olet vain osa sitä henkistä liikehdintää, missä pyritään sekoittamaan kaikki uskonnot keskenään ja tuputtamaan sitä samaa synkretismiä kaikille. Uskontojen täytyy pyrkiä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, mutta ei sillä tavala, että ne kaikki yhdistetään yhdeksi. Ja sen lisäksi pyytäisin, ettet käyttäisi tuotaa loukkaavaa nimeä Minä olen. Se loukkaa kristittyä syvästi. Että se siitä sinun henkisestä kehittymisestäsi. Sen sijaan lue kunnolla Raamatusta ne kaikki Minä olen -kohdat.

"uskontojen täytyy pyrkiä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, mutta ei sillä tavala, että ne kaikki yhdistetään yhdeksi."

Juuri näin. Tässä olen samaan mieltä. Sen ei kai kuitenkaan ole tarkoitus muuttaa omaa totuuttani? Tuputtamisesta voimme tietysti olla montaa mieltä myöskin. Tietysti ikävää jos sinä koet sen tuputtamisena. Voitko antaa minulle jonkun esimerkin siitä miten voisin muuttaa asioita, että sinä et tuntisi kirjotteluani tuputtamisena?

Kiitän siitä, että kerroit loukkaantuvasi nimimerkistäni. Vaihdan nimeä välittömästi.

Lisäkysymys Sinulle sisäinen tuntemus

Miten näet, että tämä uskontojen rauhanomainen rinnakkaiselo voisi toteutua? Mitä uudenlaista ymmärrystä toisistaan ihmisillä pitäisi olla, että oppisimme elämään rinnakkain toistemme kanssa ilman tuomitsemista?

Kiitos nimimerkin vaihtamisesta.

Kristinusko on ollut monoteistinen uskonto alusta, juutalaisista juuristaan saakka ja silloin kun se lakkaa olemasta sitä, se ei enää ole kristinuskoa.
Nyt kun vaihdoit nimimerkkiä, en enää koe tuputtamisena, koska jos sanoo minun Jumalani nimen Minä olen, se todellakin on minun Jumalani, ei sinun.

En välittäisi vähääkään, että tähän taikinaan sekoitetaan hapatetta, joka pian hapattaa koko taikinan, eli Kristus, leipä joka tuli alas taivaasta, hapatetaan jollain synkretismin tulkinnalla, jolloin kukaan ei todellisuudessa enää saa tolkkua, mitä Jumala haluaa ilmoittaa. Eli toivon, ettei tällainen hapatus pääse tunkeutumaan omaan kirkkooni.

Sinulla on nyt todella paljon parempi nimimerkki! Kiitos siitä.

Minä olen -sanat ovat erittäin rakkaat kristitylle. Kristittyjen Jumala ilmoitti ensimmäisen kerran nimensä juutalaisille (Minä olen) ja tämän jälkeen Kristus ilmoitti saman nimen (voi lukea Uudesta Testamentista). Mitä ajan takaa on, tämä on kristittyjen Jumalan nimi. Niin että kristinuskoon ei siis valitettavasti mahdu muita jumalia.

Eli siis kun käytit tuota nimeä, luulin että olet niitä, jotka yrittävät tunkea sitä meidän kirkkoomme. Kirkon ulkopuolella ihminen saa puolestani uskoa mihin uskoo.

Lisäksi toteaisin, että kun kristinuskon Jumala on ainoa joka puhuttelee, olen myös saanut käytännössä todeta, että Hän on elävä. On siis sitä, mitä sanoo olevansakin (Minä olen).

Olet siis nielaissut synkretismin sellaisenaan. Ja toivottavasti kirkon ulkopuolella.

Itselleni kristinusko on korkein tieto Jumalasta. Mikä ei tarkoita sitä, että lähtisin jollekulle sitä tuputtamaan. Tai ketään tuomitsemaan.

Kristinusko on juuri siksi niin vaikea nykyihmiselle, että se on korkein tieto Jumalasta. Kaikki eivät välttämättä käsitä sitä tässä nyt, mutta sen sanoma pitää saada turvattua niille, jotka sitä haluavat nyt ja tulevaisuudessa ja jotka tätä tietoa tahtovat tavoitella. Arvelen, että ilosanoma ilmoitetaan ihmisille rajan tuolla puolenkin ja siellä on sitten helpompi ottaa se vastaan. Mystisen Jumalani tänne järjestämä näytelmä aukeaa lopullisesti vasta rajan tuolla puolen. Hän tuntee sielut ja hän on jakanut osat tässä näytelmässä. En leuhki uskollani, en tiedä miksi Jumalani on sen minulle antanut, jotenkin Hän veti puoleensa niin voimakkaasti, etten kaikista koetuksista huolimatta pystynyt pysymään poissa. Ja olen nyt niitä, jotka eivät välitä meuhkata rakkaudesta, vaan mieluummin Kristuksen seurassa nöyrästi opetella sitä.

Yritä ymmärtää. Minä EN tuomitse. Jos on eri mieltä, se ei ole tuomitsemista. Median luomia harhakuvia täällä nimenomaan on. Kristityitä aletaan vainoamaan nimenomaan siksi, että heidän tulkitaan väärin olevan tuomitsevia. Sen takia nimimerkkini on Sisäinen tunteminen, että tämä Jumala pitää tuntea juuri sisäisesti, että ymmärtää, ettei Hän ole tuomitseva.
Siis toisin sanoen, monoteismi tuomitaan/tulkitaan joka tapauksessa tuomitsevaksi, sen sijaan, että annettaisiin näiden ihmisten elää rauhassa Jumalansa kanssa. Kristitty ei EHDOTTOMASTI uskalla tuomita ketään. Niin kuin sanottu, tämä on Jumalan järjestämä näytelmä, jossa joku on saanut muslimin, hindun, ateistin, agnostikon, kristityn jne. osan. Se, että sanotaan jotain mitä meidän Jumalamme ei suosittele ihmiselle, ei ole sama kuin tuomio, vaan kristikunnan täytyy koko ajan katsoa ja ohjata itseään, että se pysyy Hänessä. Emme välitä ohjailla eli sinun mielestäsi tuomita niitä, jotka eivät ole tässä Jumalassa. Se on täysin Jumalan salaisuus, mitä Hän siinä asiassa on ajatellut tehdä. Senkin tähden tässä ei tuomita, koska kristinuskoon kuuluu ajatus, jossa ymmärretään, että näemme toisemme vain ulkopuolelta, ei sisäpuolelta, täysin pintapuolisesti, joten ei tässä todella mitään tuomioita voi sanella näin heppoisella tiedolla toisesta ihmisestä. Jumala on se, joka näkee jokaisen ihmisen sisimpään, tietää menneen, nykyisyyden, tulevaisuuden. Osan, jonka hän on antanut. Sen, minkä tähden jostakusta on tullut ateisti jne.

Hyvä esimerkki: (Ja nyt puhun siis yksilöllisenä krisittynä, tästä on laaja kirjo mielipiteitä) vaikka en usko Jumalan tarkoittaneen kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoa, en tuomitse näitä ihmisiä yhtään mihinkään kadotukseen. Siitä ei tule mitään, jos meidän kirkossamme nyt hemmoteltu sukupolvi sanoo, että kirkon täytyy tehdä sitä ja tätä ja sitten se on tuomitseva, jos se ei tee sitä. Siinä ei ole mitään tuomiota. Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Tällaiset asiat eivät jää tähän. Seuraavaksi halutaan taas jotain muuta. Jumala on siis täysin kykenevä sovittamaan kaikki ihmiset täydellisesti synteineen, mutta ei Hän ole joku meidän toiveidemme täyttäjä,jota voimme määräillä, emme voi muokata Hänestä itsellemme sopivaa ja itseämme miellyttävää kuvaa.
SIIS: Kristinusko näyttää ulospäin tuomitsevalta, mutta ei kuitenkaan ole sitä.

En silti ole kovinkaan huolissani, koska tämä kuitenkin näyttää menevän paljolti Raamatun käsikirjoituksen mukaan.

Minäkin mielelläni puhuisin rakkaudesta, mutta suurin ja luotettavin rakkauden opettaja Kristus on saanut itseni käsittämään, että minulta itseltäni se täydellinen puuttuu (Jumalle ei kelpaa muu kuin täydellinen, johon siis sovitus tarvitaan), Hänen avullaan ehkä pystyn siihen, mutta en kerta kaikkiaan kehtaa pitää suurta ääntä, mieluummin menen kirkkoon ja tunnustan, etten ole pysynyt Hänen rakkaudessaan. Tai sitten häpeän Hänen edessään rukouskammiossani ja yritän tehdä parannusta tästä rakkaudettomuudesta, ja jos joku rakkauden pilkahdus näkyy, se EI OLE minun tekoni, vaan Hänestä lähtevä, uskon kautta ja hänen opetuksensa kautta ja voimasta tullut hyvä tekonsa. Katso nyt minun ja sinunkin rakkautta. Täällä me juttelemme ja samaan aikaan Suomessa vanhuksia hoidetaan huonosti, täällä Suomessa on ihmisillä vaikka mitä murhetta, kolmannessa maailmassa vielä enemmän, mutta tässä vain pyörimme oman napamme ympärillä.

"Kristitty ei EHDOTTOMASTI uskalla tuomita ketään."

Valitettavasti kokemukseni on asiasta toinen, joten en voi yhtyä tähän sinun määritelmääsi kristitystä.


"Emme välitä ohjailla eli sinun mielestäsi tuomita niitä, jotka eivät ole tässä Jumalassa."

Tähän on hyvä pyrkiä, sillä todellisuus ei kuitenkaan vastaa tätä vielä.


"Osan, jonka hän on antanut. Sen, minkä tähden jostakusta on tullut ateisti jne."

Tässä minun tietoisuus, sisäinen tuntemineni, sanoo, että jos Jumala antaa meille tämän osan niin kyllä Jumalan pitäisi ymmärtää myös olla tuomitsematta tätä osaa.

"Katso nyt minun ja sinunkin rakkautta. Täällä me juttelemme ja samaan aikaan Suomessa vanhuksia hoidetaan huonosti, täällä Suomessa on ihmisillä vaikka mitä murhetta, kolmannessa maailmassa vielä enemmän, mutta tässä vain pyörimme oman napamme ympärillä."

Loistava huomio. Jotta asiat kääntyvät parempaan ja tekommekin muuttuvat rakkaudellisemmiksi kanssamatkaajiamme kohtaan, täytyy meidän tietoisuutemme olla yhteydessä laajempaan rakkauteen. Muuten mitään muutosta ei ole tiedossa. Minä puhun tästä laajemmasta rakkaudesta ja miten sinne voisimme pyrkiä omalla tiellämme.

Mielelläni kuulisin sen vastauksen siihen mitä tällä synkrenismillä tarkoitat. Olen kiinnostunut tietämään enemmän eri ajattelutavoista, sillä vain siten olen huomannut voivani kasvaa myös henkisesti ja vähentämään ennakkoluulojani.

Sinä taidat olla se sama joka sanoi, että olemme unohtaneet ennen syntymäämme olleemme rakkaus. Okei. En tiedä, mitä Raamattua lukiessa tapahtuu, joillekin sanat eivät aukea, itse "muistan" sisäisesti Jumalan ja arvelen, että aika monissa sanoissa siellä on tämä, ihminen "muistaa" Jumalan, "muistaa", millaista siellä on. Mitään muita uskonnollisia tekstejä lukiessa, en ole "muistanut" häntä. Tämä on mystinen juttu. Lisäksi Kristuksesta tuntuu, että tunnen hänet, olen siis jollain itselleni käsittämättömällä tavalla yhteydessä häneen, olen tavannut hänen taivaallisen persoonansa jossain, ei siis pelkästään tätä maan päällä ollutta Jeesusta, josta on luettavissa evankeliumeissa. Ylösnousseesta taivaallisesta Kristuksesta on enemmän siellä kirjeissä Uudessa Testamentissa.

Kaikki muu mistä tuolla puhut on todella sitä Jumalan mystisyyttä. Itse olen arvellut, tietäen maailman raa'aksi, Jumalan on täytynyt laittaa sinne myös pelottavan kaltaisia kohtia itsestään, koska muuten ihminen kävelee hänen ylitsensä, Jumalasta tulee joulupukkijumala, kiltti höppänä, josta ei tarvitse mitään välittää. Erikoisesti käsittääkseni brutaaleja miehiä varten. Tai sitten ovelia naisia varten, jotka sanovat, että kaikki on sallittu rakkauden nimessä. Jos siellä käy niin, että evankeliumi julistetaan vielä rajan takana ja siihen on helppo uskoa siellä, ateistinkin.Tätä kohtaa ei ehkä ole voitu laittaa, koska tällöin ihmiset eivät olisi levittäneet evankeliumia mihinkään. Eivät olisi käyttäneet elämäänsä mihinkään, kun ei olisi "keppiä", joka vähän niin kuin ajaisi heitä sinne. Taidat olla niitä ihmisiä, joille on nyt saatu aivopestyä, että kristinusko on saanut vain pahaa aikaiseksi. Sorry, en voi asialle mitään.

Kaikki kristityt toivovat, että kaikki pelastuvat. Pelastusta ei tarvitse itse yrittää, vaan Jumala on toimittanut asian puolestamme. Se täytyy vain vastaanottaa.

Synkretismi on sekoitus eri uskonnoista, erittäin yleinen nykyään, nykyihminen ottaa coctailin eri uskonnoista, yleensä ne kohdat kaikista, jotka miellyttävät häntä. Tänne saattaa hyvinkin kehittyä jonkinlainen maailmanuskonto, johon nämä kaikki on yhdistetty ja siitä on näkyvissä jo merkkejä. Auta armias meitä kristittyjä silloin.(Siinä ei tulla todellakaan sietämään mitään monoteistista uskontoa.) Toki en lähde spekuloimaan, koska klassisessa kristinuskossa ei tiedetä Antikristuksen uskontoa ja siitä on paljon arvailuja. Voi esim. tapahtua niin, että katolinen kirkko lopulta jakautuu kahteen suuntaan ja toisesta tulee Antikristuksen kirkko. Voi tulla maailmanuskonto, jossa tämä A. on, tai sitten hän tulee olemaan muslimi tai juutalainen. Ei tiedetä. Ja joka tapauksessa me kristityt emme askartele yleensä tällaisten seikkojen parissa, mikä on myöskin yksi median luoma harhakuva,että toitottaisimme vain jotain maailmanloppua, itse olen nähnyt kuinka paljon hyvää he tekevät, enkä itse kuulu näihin aktiivisiin hyvää tehneisiin kristittyihin. Kristityt eivät muutu täällä täydellisiksi, joten siellä on kaikenlaisia ihmisiä, ja jotkut epäonnistuvat. Itse pidän itseäni melko epäonnistuneena, koska en ole paljon kantanut hedelmää, mutta ei tässä onneksi huonoksi käynyt sikäli, ettei ole tullut oltua missään pahemmissa mokissa mukana.

Sisällä hän juuri onkin: Kristus meissä. Mystisyydellä tarkoitan sitä, että Jumalalla on myös salattu puolensa. Olemme tulleet tänne ja on tahallaan peitetty joitain asioita, elämä on todella arvoitus jo sinänsä, eikä siis ole tarkoituskaan nähdä tässä kaikkea, eihän tämä sitten poikkeaisi varsinaisesta todellisesta olemisestamme ikuisuudessa. Erikoisesti Uudessa Testamentissa näkyy ja nyt Jumalan Hengessä täällä, tässä ja nyt, mitä Jumala haluaa ihmisille ilmoittaa. Paljon jää salatuksi ja saa jäädäkin.

Aivopesijät ovat hyvin piiloutuneet. Pääongelma kaiketi se, että nykyihminen ei lue Raamattua, hengellistä kirjallisuutta, ei käy kirkossa, ei käy katsomassa, mitä kristityt todella tekevät tai suostu myöntämään, että ilman kirkkoa länsimaat olisivat olleet hukassa menneinä vuosisatoina. Esim. kansainvaellusten sekamelskassa kirkko oli ainoa joka sai jotain tolkkua asiaan, kun nykyihmisen näkövinkkelistä katsoen todella barbaariset kansat sekoittivat viimeiset roomalaisen sivistyksen rippeet. Roomalainen sivistys oli toki myös erittäin raakaa. Tässä on yksi esimerkki miljoonista, siitä tulisi pitkä luettelo, kun alkaisin kertoa mitä hyvää kirkko on saanut aikaa ennen ja nyt. Nykyihmiseltä pidetään huoli, ettei se koskaan tästä hyvästä puolesta kuule, koska ei ole kiinnostunut omasta uskonnostaan, vaan on lähinnä median kielteisten uutisointien ja draamojen, netin, romaanien etc. armoilla. Lisäksi kirkko on itse hyvin itsekriittinen ja tuo enemmän esiin negatiivisia piirteitä ja arvostelee itseään.

Enemmän minkä takia Raamattuun itse uskon, on monien sanojen toteutuminen ja niistäkin voisi tehdä pitkän luettelon esim. Jeesus sanoi että pienestä sinapinsiemenestä tulee iso puu ja täällähän se puu nyt on.

Sen mitä pahaa siitä sekoittumisesta on, selitin mielestäni jo aikaisemmin: monoteistista uskontoa ei tulla hyväksymään. Ja selitin perään, etten ole huolissani, vaikka käykin näy, koska se on ajan henki ja tavallaan menee Raamatun käsikirjoituksen mukaan.

Nyt älä pahastu, mutta käyn toisia keskusteluja ja en ehdi enää tähän vastaamaan ja sitten olisi näitä töitäkin tehtävänä.

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!

"Sen mitä pahaa siitä sekoittumisesta on, selitin mielestäni jo aikaisemmin: monoteistista uskontoa ei tulla hyväksymään."

Heti kun luokitellaan jokin asia pahaksi se tulee pelosta ja siihen liittyy tuomitsemista.

Pelkosi on kuitenkin todennäköisesti aivan turhaa, sillä itse näen että tälläiset ihmiset jotka näkevät totuuksia useammissa uskonnoissa, hyväksyvät jopa paremmin yksittäiset uskonnot kuin ne uskovat, jotka näkevät vain oman uskonsa yhtenä ja ainoana totuutena. Et ehkä ole ajatellut tätä asiaa tältä kantilta.

Ja pelkohan on aina illuusio noin muutenkin. Se johtuu erillisyyden harhasta. Pidät itseäsi ja näitä sykrenismiin taipuvaisia ihmisiä erillisinä. Sinulle nousee pelko, kun et näe etkä tunne yhteyttä. Sekin jo auttaisi että oppisit tuntemaan yhden ihmisen, joka oikeasti voitaisiin luokitella tähän synkretismiin, niin uskon, että pelkosi ja ennakkoluulosi haihtuvat.

Tälläistä samanlaista pelkoa on myös islamia kohtaan. Sekin on aivan turhaa. Minun hyvä veikkaukseni on että ihminen pikkuhiljaa herää siihen todellisuuteen kuka hän todella on. Sieltä käsin pystymme katsomaan toista kanssamatkaajaa myötätuntoisemmin, hyväksyvämmin ja rakkaudellisemmin. Kun ensin ymmärrämme erillisyyden harhamme, että emme ole erillisiä vaan yhtä tällä matkalla niin tästä tietoisuudesta voimme kasvaa kulkemaan rinnakkain ilman sotia, ilman tuomioita. Jokaiselle annetaan todellinen vapaus olla mitä on. Tässä tietoisuudessa kristityn, islaminuskoisen ja synkretistin ei tarvitse enää pelätä toisiaan ja siten hyökätä edes sanoin tai ajatuksin toista tuomitsemaan. Tämä on ihmisen henkisen kasvun seuraava askel evoluutiossa. Tällä tavoin voimme varmistaa rauhan maan päälle ilman pelkoa sodista. Ihmiskunnalle on erittäin tärkeää tulla yhteen tässä ajassa eikä erkaantua toisistaan, jos haluamme turvata elämän maan päällä.

Ongelma nykymaailmassa on se, että ihmiset, olivatpa ne sitten uskovia tai ateisteja, tai jotain siltä väliltä, uskovat omistavansa ainoan oikean totuuden, sen koko totuuden Jumalasta mitä on olemassa. Tässä mennään harhaan ja pahasti, sillä se tietoisuus mistä minä katson asioita kertoo minulle, että kenelläkään ei ole perimmäistä tai koko totuutta. Jumala ei ole edes sellaista ilmoittanut, sillä Jumalan tarkoitus on ollut, että kasvaisimme henkisesti. Kasvua ei voi tapahtua jos meillä on tiedossa koko totuus. Jos kuvittelemme jo tietävämme koko totuuden tai edes suurimman osan siitä niin mitä ihmettä on enää opittavana ja tutkittavana. Saman tien kun kuvittelemme omaavamme totuuden Jumalasta tai kuvittelemme että ainut ja oikea totuus on kirjoitettu vain tähän yhteen kirjaan, suljemme ja estämme henkisen vapaan kasvun itseltämme. Tämä ei ole koskaan ollut Jumalan tarkoitus. Päinvastoin Jumala on ilmoittanut itsestään maan joka kolkassa ja joka aikana. Jumala tekee näin nytkin tänäkin päivänä. Jumala lähettää meille muistuttajia itsestään jokaisella aikakaudella ja jokaisessa ajassa ympäri maapallon. Ei Jumala ole hyljännyt lapsiaan vaan ohjaa heitä edelleen muistamaan keitä he todella ovat. Kun avoimin mielin katsoo maailmaa voi huomata ympärillään näitä muistuttajia. Ja totuus on että sinä itsekin olet muistuttaja he kun itse ymmärrät sen ja tunnet itsesi syvemmällä tasolla. Kun tunnet ja toimit rakkaudesta sinusta tulee myös muistuttaja toisille. Tässä valo kasvaa ja yhä useampi ihminen alkaa muistamaan omaa sisintään. Sinä kutsut tätä valoa Kristukseksi ja minä rakkaudeksi (käytän myös toisinaan tuota sanaa Kristusvalo). Puhumme aivan samasta asiasta vain erilaisella nimellä. Tätä on tehty kautta aikojen, ihmisillä on eri nimet samoille asioille. Kun alkaa ymmärtämään tätä voi huomata, että olemme kaikki yhtä suurta Jumalan perhettä. Sillon pelko katoaa ja suurempi rakkaus voi kasvaa keskuuteemme.

Me olemme yhtä toistemme että Jumalan kanssa. Erillisyys on harhaa ja tuottaa kärsimystä, josta näemme esimerkkejä aivan omassa elämässämme. Mutta kärsimys on muutettavissa myötätunnoksi, anteeksiantamukseksi ja rakkaudeksi. Siellä on suurin voimamme, sillä rakkaus voittaa aina.

Ole rakkaus, mitä oletkin ja olen aina ollut. Se on se osa sinua joka on Jumalasta. Se on Kristus sinussa.

Kiitos keskustelusta. Olen iloinen että voimme vaihtaa ajatuksia näin.
Toivottavasti ennakkoluulosi minua kohtaan ovat edes hiukan hälvenneet näiden sananvaihtojen kautta. Tarkoitukseni on vain herätellä, ei jakaa totuuksia, jotka olisi nielaistava sellaisenaan. Sisin kertoo aina mikä on parhaaksi kullakin hetkellä. Täytyy vaan oppia luottamaan sen johdatukseen. Sillä johdatus on yhteydessä Lähteeseen kaikilla.

Tule Herra Jeesus!

Hei Olen minä, käväisin täällä vahingossa ja huomasin, että täällä olinkin käynyt jo aikaisemmin keskustelemassa. Nämähän ovat sellaisia, ettei aina muista, missä edes on käynyt keskustelemassa.

Ei minulla mitään pelkoa heitä kohtaan ole. En vain ole kiinnostunut tästä synkretismistä. Minusta sanoma näissä on samentunut niin, ettei se kiinnosta minua. Ongelma on nähtävissä jo meidän kirkossamme ja se, ettei anneta uskoa omalla tavalla eli juuri tähän kristinuskon Jumalaan. Jumala on maailmankaikkeuden Jumala, luonut kaikki tämän planeetan ihmiset, ja hän on ilmoittanut Raamatussa, että hän on sovittanut ihmiset ja nyt on Kristus-portti avoin = eli sitä kautta kotiin takaisin. Niin kuin sanottu, en tiedä, mitä hän on suunnitellut ihmisille, jotka eivät nyt usko tähän, mutta itse haluan ymmärrettävästi en ainoastaan itseni vaan muidenkin takia pitää tämän hänen ilmoituksensa selkeänä ihmisille. Sinullekin tiedoksi, muista kuolemassa viimeistään ja vielä siellä rajan tuollakin puolen. Hän on valmis ottamaan meidät vastaan, mutta kuten Raamatussa sanotaan ja näin Hänen Henkensä ilmoittaa vielä tänä päivänäkin: kukaan ei tule Isän luokse kuin minun kauttani, MINÄ OLEN se ovi. Enkä minä koe olevani erillään tämän planeetan ihmisistä.

Niin no ei sitä pakoteta, vaan kerrotaan mistä pääsee nopeimmin ja turvallisimmin palaamaan kotiin.

Mutta nyt tämä tuomio tuomio tuomio jankutus on sen verran pitkästyttävää, että minunkin kärsivällisyyteni alkaa joutua koetukselle.

ILOSANOMA = EVANKELIUMI, mutta jotenkin siitä vain kuulijan päässä kehittyy tuomio.

Voin kertoa sinulle, että teet aivan turhaan lähetystyötä kristittyjen palstalla. Täällä ovat valitettavasti ne kovapäisimmät kristityt.