Uskonto on järjenvastaista ensinnäkin siksi, että
se pitää kiinni tuonpuoleisesta ja väittää, että
ihmisen aistien havaittavissa oleva maailma ei
ole koko todellisuus. Toiseksi uskoa ei voi
nykyisen tieteen hyväksymin menetelmin osoittaa
todeksi tai epätodeksi. Kolmanneksi usko on
järjenvastaista, koska se sotii ihmisen eettistä
itsemääräysvaltaa vastaan ja tekee hänet
riipuvaiseksi auktoriteetista.
se pitää kiinni tuonpuoleisesta ja väittää, että
ihmisen aistien havaittavissa oleva maailma ei
ole koko todellisuus. Toiseksi uskoa ei voi
nykyisen tieteen hyväksymin menetelmin osoittaa
todeksi tai epätodeksi. Kolmanneksi usko on
järjenvastaista, koska se sotii ihmisen eettistä
itsemääräysvaltaa vastaan ja tekee hänet
riipuvaiseksi auktoriteetista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta autuaita ovat ne jotka eivät näe ja silti
uskovat!!
niin että jos uskoo kaikkeen mitä ei näe niin on
autuas, ja jos ei usko siihen mitä näkee niin on
tyhmä?
Onko autuas sama kuin yksinkertainen?
Älä vääristele sanojani, vaan ota niistä opiksi.
Ja lue Raamattua tutki sitä ja mieti mitä siinä
sanotaan juttele muitten jo kauvemmin uskossa
olleitten kanssa.
Raamattu ei pelkällä lukemisella avaudu, sinun
täytyy tutkia sitä.
1piet 1:23. te, jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän sanan
kautta.
Onko viestisi tarkoitettu uskonnon tueksi vai
sitä vastaan..?
usko uskonnosta. kaksi eri asiaa. usko ja
uskonnot ovat hyvinkin olemassaolevia. niiden
totuudellisuudesta voidaan väitellä, mutta omasta
mielestäni kenenkään muun moraaliin (mm.
raamattu) nojaaminen eksyttää kyllä pahasti.
silloin sen 3. persoonan moraali, joka ei
välttämättä ole kovinkaan selkeä tai 'hyvä' tekee
ihmisistä vain susia toisilleen, vieraannuttaa
toisistaan.
Uskonto todellakin perustuu järjenvastaisiin
olettamuksiin. Mutta onko järjenvastaisuus
objektiivisesti katsottuna aina negatiivista?
Poistuisivatko ihmisluonnon järjenvastaisuudet,
vaikka uskonnot poistuisivat? Uskonnot voivat
olla loogisen järjen vastaisia, mutta kylläkin
ihmisen psyykkiseen rakenteeseen luontevasti
kuuluvia. Ihmisaivot taitavat loogisen
järjenkäytön, mutta luovat aivot muutakin.
Jos uskontoja ja uskoa yliluonnolliseen ei
voida survoa modernin tieteen metodologian
nyrkkeilykehään - so what? Eikö tieteellä ole
tarpeeksi tekemistä niillä alueilla, joita se
menetelmillään pystyy tutkimaan? Ei se, ettei
kulmikas palikka istu pyöreään reikään todista,
että kulmikas palikka on järjenvastainen. Se ei
vain käy pyöreään reikään, eikä ikinä tule
käymään.
Uskonnot ovat vain eräs sosiaalisen sitomisen
keinoista. Ihminen on laumaluonne, jolla on
taipumus sopulikäyttäytymiseen ja
auktoriteettiriippuvuuteen. Olemmehan nähneet
sen esim. niissä uskonnonvastaisissa valtioissa,
joita 1900-luku synnytti.
Ihmisen eettinen itsemääräysvalta on joka
tapauksessa hyvin rajallinen. Käytännössä se on
harvojen käytössä olevaa ylellisyyttä, jota vielä
harvemmat osaavat vastuullisesti käyttää. On
totta, että uskonnot ovat keino ohjata ihmisiä ja
pitää heitä konservatiivisina, kärsivällisinä ja
kyselemättöminä, ihmiselon mahtavasta
mahdollisuudesta ymmärtämättöminä. Mutta kuka
opettaisi näille miljardeilla sanojen "ihmisen
eettinen itsemääräysvalta" merkityksen?
Sinun on turha puhua mitään, koska Jumalaan
uskovat uskovat Häneen ja sinuun uskovia sinun ei
tarvitse käännyttää.
Pelostako kirjoittelet, että pakanain pääluku
tulee täyteen?
Tieteen peruslähtökohtahan todella on, että vain se, mikä osoittaa todeksi, on olemassa.
No hyvä. Millä mittausvälineillä sinä osoittaisit tuon tieteen perusväittämän todeksi? Nimittäin, jollei sitä voida osoittaa todeksi, se ei sen itsensä perusteella ole totta.
Ja tässä en tarkoita tieteen saamia tuloksia maailmankaikkeudesta, historiasta ym. vaan pelkästään tuota VÄITETTÄ itseään. Senkin on alistuttava omaan totuuteensa.
Ja muuten, miten ihmisjoukon (tiedeyhteisön) laatima väittämä todistettavuudesta voi olla absoluuttinen? Ihmisten käsitykset muuttuvat, ja jo sadan vuoden kuluttua tiede voikin lähteä liikkeelle toisenlaisesta väittämästä. Tiede on jatkuvassa muutoksessa.
> Tieteen peruslähtökohtahan todella on, että
vain se, mikä osoittaa todeksi, on olemassa.
Ei ole. Tieteen peruslähtökohta on, että vain
se, mikä on osoitettu todeksi, voidaan tietää
olevan olemassa.
> Tiede on jatkuvassa muutoksessa.
Niin on. Ja tämä erottaakin sen
uskomuksista, jotka ovat muuttumattomia
(uskomukset eivät muutu, ne vaihtuvat
toisksi).
Tieteen totuudet ovat aina suhteellisia,
absoluuttisuuden ylellisyys on
maailmassamme varattu vain uskonnoille.
..........
No niin, kun kiireellä kirjoittaa, tekee myös virheitä, ja tapani on kirjoittaa pikaisesti ja useita tekstejä peräkkäin. Siksi unohdin "voidaan" -sanan määritelmästäni.
No, anyhow, korjasit siis, että "voidaan TIETÄÄ olevan olemassa". Kuitenkin tieteen tekijät ja erityisesti popularisoitu tiede mieltää asian olevan niin kuin määrittelin. Tiede ei suinkaan ole niin uskollinen omalle lähtökohdalleen kuin voisi odottaa.
Ajatukseni oli: millä keinoilla tide voi todistaa oman peruslausekkeensa paikkansapitävyyden joutumatta kehäpäättelyyn?
Olen kirjoittanut aiheesta täällä niin paljon,
etten enää jaksa siitä ryhtyä erityisemmin
keskustelemaan. Korjaukseni oli olennainen,
sillä tiede ei ota kantaa siihen, mistä emme
tiedä. Tiede ylipäätään tietää varsin vähän; se
vain olettaa ja arvelee. Varmuuksia kaipaaville
ihmisille tämä on kuitenkin joskus vaikea
hyväksyä. Siksi monasti puhutaan varmoista
tiedoista, vaikka pitäisi käyttää ilmaisua
"nykytietämyksen mukaan..." tms.
On kuitenkin olemassa asioita, joita
ristiriidattomasti voidaan tietää tosiksi. Näistä
asioista voidaan lähteä eteenpäin ja niihin
tukeutuen tehdä uusia oletuksia, joita taas
voidaan testata ja vakuuttua niiden
todenperäisyydestä jne. Yksi tällainen
varmasti tiedettävä asia on se, että on
olemassa joku tietoisuus (esim. ihminen),
joka näitä asioita pohdiskelee.
Toinen esimerkki: Ota kuulantyöntäjän kuula
ja höyhen. Pudota ne varpaasi päälle. Tämän
kokeen seurauksena saat aivan varmasti ja
ristiriidattomasti tietää, että tuntemassamme
maailmankaikkeudessa on olemassa jokin
voima, joka vaikuttaa suurimassaisiin
kappaleisiin enemmän kun pienimassaisiin.
Varpaasi kertovat tämän sinulle tavalla, joka ei
jätä tulkinnanvaraa. Koe on jokaisen ihmisen
toistettavissa (niin monta kertaa kun varpaita
riittää) ja antaa aina saman tuloksen. Mieltään
voi huijata, mutta ei varvastaan.
Kun näin kokeellisesti on osoitettu todeksi
massallisia kappaleita olemassaolevan
voiman vaikutus, voidaan olla varmoja, että
tämä voima on olemassa. On sovittu, että tätä
voimaa kutsutaan painovoimaksi. Tieteen
perusväittämä(t) on johdettu juuri näistä
ilmiselvistä ja jokaisen todistettavissa olevista
yksinkertaisista seikoista.
Ainuttakaan vastaava koetta jumalan
olemassaolosta ei ole. Tämä voi tietenkin
johtua siitä, että emme osaa tehdä sopivaa
koejärjestelyä, mutta toisaalta ainakin
kristinuskon jumala on omassa
ilmoituksessaan kertonut, ettei ihminen voi
tietää jumalaansa, vaan vain uskoa (valinnan
vapaus). On vaikeaa testata sellaista, jonka
olemassaolon perusluonne on, ettei sitä voi
testata.
.......... .......... ..........
En kirjoittanut sanaakaan Jumalan olemassaolon todistamisesta. Kirjoitin vain ja ainoastaan siitä, pystyykö tiede todentamaan omien metodiensa avulla oman peruslauseensa. SIIHEN haluaisin vastausta, en siihen, voiko Jumalaa todistaa vai ei. Siksi edelleen peräänkuulutan: miten todistaa tieteellisesti todeksi se väittämä, joka on otettu tieteen johtavaksi lähtökohdaksi?
...kappaleet kaksi, kolme ja neljä
kirjoittamastani viestistä. Niissä on selvitetty,
mistä tieteen lähtökohdat on johdettu.
Jumalakysymys oli otettu viestiin mukaan vain
selventämään tieteellisten ja uskonnollisten
teesien johtomenetelmien eroja.
...