monet poliittiset uskomukset, opit muistuttavat
uskontoja. toisaalta ehkä siksi, että jokainen
usko(mus) painottaa eri asioita. kun katsotaan
puolueluetteloa osuu silmiin silvästi jotain
aatetta/uskoa seuraavaa nimeä mm. kristillinen
kansanpuolue, sosialistit/kommunistit,
liberaalit, vihreät. jokainen näistä rajaa aika
tarkasti sen, mikä on puolueen linja. samalla
tavalla uskonnot rajaavat hyvin tarkkaan mm.
moraalin, etiikan, maailmansyntyteoriat.
henkilökohtaisesti en voi sanoa seuraavani
selvästi mitään uskonnollista oppia ja ilmeisesti
paljolti siksi, olen ainakin jossain määrin
jonkin, tietyn rajatun poliittisen katsomuksen
ulkopuolella. uskonnoista voin sanoa olevani
ainakin jossain määrin seuraavien suuntausten
kanssa samalla linjalla: humanismi,
ateismi/agnostisuus, taolaisuus, buddhalaisuus,
hindulaisuus, universalismi (nyt kun tiedän mitä
moinen tarkoittaa), kveekkarit (liberal quaker,
myös uusi tuttavuus), uuspakanuus, new age,
baha'ilaisuus (liberaali islam)... poliittisesti
taidan olla aika epäkorrekti, koska en tunne
kaikkien puolueohjelmien sisältöä, mutta em.
listasta päätellen myös puoluelista olisi
pitkähkö. siitä huolimatta, jos olisin
politiikassa mukana, minun pitäisi valita jokin
puolue (koska ei ole selvästi omaa ajatustapaani
vastaavaa), ellen perusta omaa. sama pätenee myös
uskontoon. raamatun mielestä olen henkisesti
köyhä, typerä yms. koska en ymmärrä vastaanottaa
jeesusta kristusta. mielestäni raamattu on
hyvin 'rajoittunut' auktoriteetti. tästä
rajattomuudesta ja rajattomuudesta tuonnempana.
voiko joku puhtaasti uskoa vain yhteen
oppijärjestelmään, ilman että edes antaa
mahdollisuutta muille? opithan menevät paljolti
limittäin...
uskontoja. toisaalta ehkä siksi, että jokainen
usko(mus) painottaa eri asioita. kun katsotaan
puolueluetteloa osuu silmiin silvästi jotain
aatetta/uskoa seuraavaa nimeä mm. kristillinen
kansanpuolue, sosialistit/kommunistit,
liberaalit, vihreät. jokainen näistä rajaa aika
tarkasti sen, mikä on puolueen linja. samalla
tavalla uskonnot rajaavat hyvin tarkkaan mm.
moraalin, etiikan, maailmansyntyteoriat.
henkilökohtaisesti en voi sanoa seuraavani
selvästi mitään uskonnollista oppia ja ilmeisesti
paljolti siksi, olen ainakin jossain määrin
jonkin, tietyn rajatun poliittisen katsomuksen
ulkopuolella. uskonnoista voin sanoa olevani
ainakin jossain määrin seuraavien suuntausten
kanssa samalla linjalla: humanismi,
ateismi/agnostisuus, taolaisuus, buddhalaisuus,
hindulaisuus, universalismi (nyt kun tiedän mitä
moinen tarkoittaa), kveekkarit (liberal quaker,
myös uusi tuttavuus), uuspakanuus, new age,
baha'ilaisuus (liberaali islam)... poliittisesti
taidan olla aika epäkorrekti, koska en tunne
kaikkien puolueohjelmien sisältöä, mutta em.
listasta päätellen myös puoluelista olisi
pitkähkö. siitä huolimatta, jos olisin
politiikassa mukana, minun pitäisi valita jokin
puolue (koska ei ole selvästi omaa ajatustapaani
vastaavaa), ellen perusta omaa. sama pätenee myös
uskontoon. raamatun mielestä olen henkisesti
köyhä, typerä yms. koska en ymmärrä vastaanottaa
jeesusta kristusta. mielestäni raamattu on
hyvin 'rajoittunut' auktoriteetti. tästä
rajattomuudesta ja rajattomuudesta tuonnempana.
voiko joku puhtaasti uskoa vain yhteen
oppijärjestelmään, ilman että edes antaa
mahdollisuutta muille? opithan menevät paljolti
limittäin...
Vastaukset 36
Vanhimmat
itse asiassa olet new ageläinen. Kaipa olet
tutustunut tähän huijaukseen. Hyviä kirjoja on
saatavava. Se on huikeaa huijausta. Kaikkea
'hienoa ja henkevää' suvaitaan, mutta ei Jeesus-
uskovaisia.
Ajattele, jos jälleensyntyminen pitäisi
paikkaansa, pitäisi ihmisten muuttua koko ajan
paremmiksi. Fakta on kuitenkin että polvi
polvelta ihminen rupeaa muistuttamaan yhä enemmän
robottia tai eläintä. Jo lapset tappavat toisiaan.
Lapsia käytetään orjatyövoimana, jotta me
saisimme halpoja hyödykkeitä. Nuorista yhä
suurempi osa sortuu alkoholiin ja huumeisiin.
Aikuiset juoksevat uran ja kilpailun perässä.
Osa heistä syrjäytetään julmasti. Vanhukset
kuolevat hoidonpuutteeseen ja osastoilla myös
nälkään, kun leikataan aina niiltä, jotka eivät
pysty puolustautumaan.
Se on totta, että poliittiset puolueet korvaavat
osalle ihmisistä uskonnon.
new agelaista mussa on kai noin 1/20.
todellakin :-)
kyllä sä olet sataprosenttinen new ageläinen.
:-) hyvä, että edes joku tietää
ikävä kyllä olet liikaviisas.Herramme tulee
osoittamaan ihmisviisauden hulluudeksi.
Nykyaika on sokaistunut kaikesta tiedosta ja
tekniikan kehityksestä. Ne eivät kuitenkaan ole
ihmisen kehityksen kannalta positiivinen asia.
Pikemminkin ne ovat labyrintti, jonne ihmiset
eksyvät eivätkä osaa enää elää ihmisen elämää.
Mitä sieltä 41 km:n korkeudesta löytyikään:
bakteereja.
...jyrää...
Jos sinunkaltaisiesi "oppeja" olisi kuunneltu
enemmän keskiajan jälkeen maa olisi lätty ja
kaikki sairaudet sekä maanjäristykset Saatanasta:)
Rashaverak.
en pidä edes itseäni 'viisaana'. pikemmin
tasapainoisena. määrittele liian viisas, liian
hyvä, liian paha, liian sitä, liian tätä :-) tai
miten määrittele 'kaikki' (kaikkitietävä,
kaikkivoipa, kaikkihyvä (absoluutti)). tuosta
absoluutista avaan ehkä vielä omaan puheenaiheen,
katsotaan nyt :-)
maan olevan lätty?
Sairaudet ovat Saatanasta.
Maanjäristyksistä en mene vannomaan.
henkisesti köyhä. Olet vain salvannut totuuden
tulon elämääsi. Jeesus auttaisi, jos antaisit
Hänelle mahdollisuuden. Et kuitenkaan uskalla
kokeilla, koska Jeesus vaatii liikaa. Hän vaatii
kaiken ja antaa kaiken.
Ei tässä omakaan elämä ole mitään ruusuilla
tanssimista. Jeesus antaa valita väärinkin, mutta
ennen pitkää ihminen huomaa, että se ei kannata.
Oppirahat on maksettava.
Ehkä sinulla menee liian hyvin, tarvitseaksesi
Jeesusta.
Olet kaikkivoipainen ja muodostanut oman vakaan
käsityksesi. Olet jopa siinä määrin, että
julistat omaa ihmiskeskeistä oppiasi.
Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kuin sinä
ja siitähän maailman pahuuskin johtuu.
Evankeliumisi tyssää näin ollen jo alkuunsa,
koska et voi muuttaa ihmisiä kaltaisiksisi.
Minäkään en yritä muuttaa ihmisiä minun
kaltaisiksini, koska minussa ei ole mitään hyvää,
paitsi usko ja toivo, jonka Jeesus on antanut.
Maailmankaikkeuden luojan kanssa on mukava olla
henkilökohtaisessa suhteessa.
Moni ei uskalla sitä kokeilla, koska menettää
itsensä. Itsestä on vaikea päästää irti, enkä
itsekään ole siinä vielä onnistunut.
Miksei kaikki uskoon tulleet ajattele samalla
tavalla kuin sinä? Pahuutta ilmenee maailmassa
juuri siksi, että olemme erilaisia ja siksi, että
suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä sille asialle ja
totuudelle ei riitä kaikilta. Me kaikki olemme
jollain tavalla aina köyhiä. Joko henkisesti tai
(se tavallisempi) rahallisesti. Mutta kaikkein
pahin asia olla köyhä on olla henkisesti. Siksi
itsensä löytäminen on kaikkein tärkeintä. Kun
olet löytänyt itsesi voit antaa sielustasi
kaikille juuri niin paljon kuin pystyt ja
parhaaksi näet. Joiltakin tämä käy helposti
tullessa uskoon, mutta monet etsivät ensin
itseään, koska haluavat tietää varmaksi mikä on
oikein ja mihin kannattaa uskoa. Nyky-yhteiskunta
on tuonut mukanaan niin paljon vaihtoehtoja
kasvaneen tiedonvälityksen myötä. Mutta se ei
tarkoita sitä, että ihmiset sokeasti heti
ottaisivat oppia kaikesta humpuukista. Se on vain
aiheuttanut sen, että monet vaikutteet ovat
pistäneet ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan.
Se ei voi olla pahasta. Ihminen on viisas. Se ei
ole pelkkä eläin, jolle pitäisi antaa valmis
muotti elämässä kuljettavaksi. Sen pitää löytää
se itse... oli se sitten mikä tahansa.
"Ei tässä omakaan elämä ole mitään ruusuilla
tanssimista. Jeesus antaa valita väärinkin, mutta
ennen pitkää ihminen huomaa, että se ei kannata.
Oppirahat on maksettava."
näinhän se on jokaisella. toisille se väärä
valinta on sitä, että jumala antaa asian tapahtua
tai saatana viettelee. toisille se on ihan omasta
vapaasta tahdosta riippuvainen asia ja siitä voi
syyttää vain itseään. saatana ja jumala ovat
liian abstrakteja, että kaikilla kävisi mielessä
syyttää jompaa kumpaa oman elämänsä ahdingoista
tai kiittää menestyksistä.
"Ehkä sinulla menee liian hyvin, tarvitseaksesi
Jeesusta."
eräälle kirjoitukseeni vastannelle pyysin
selittämään, mitä tarkoittaa 'liian'
tai 'liikaa'. itse en voi sanoa, että minulla
menisi liian hyvin. voin pikemmin sanoa, että
elämäni on vaakalaudalla omalla tavallaan.
henkinen tasapaino on se, jonka olen saavuttanut,
mutta elämäntilanteesta (työtön, töissä,
suhteessa, sinkku... ulkoiset asiat) joka
tapauksessa vaikuttavat siihen tasapainoon. kun
ei ole rahaa, tulee kulutettua liikaa aikaa
asioiden miettimiseen, joilla ei sinänsä
ole 'elämän' kanssa tekemistä. mutta ilman rahaa
on todella vaikea hankkia ruokaa, maksaa vuokraa
yms. pelkkä henkinen ruoka ei valitettavasti
taida riittää.
"Olet kaikkivoipainen ja muodostanut oman vakaan
käsityksesi. Olet jopa siinä määrin, että
julistat omaa ihmiskeskeistä oppiasi."
en ole kaikkivoipainen. tästä tulen vielä
ottamaan esimerkin, koska tuntuu toistuvan nyt.
ehkä olisi hyvä myös selvittää termi 'kaikki'
tuon 'liika'-termin lisäksi. minulla on vakaa,
avoin käsitys maailmasta ja ihmisistä. mutta
julistukseni kohdistuu pitkälti vain siihen, että
ihmiset huomaisivat olevansa ihmisten kanssa
tekemisissä, eivät vaikka 'hihhuleiden'
tai 'satanistien', 'tuomittujen' tms. noilla
sanoilla on asenteellinen pohja ja mielestäni
asenteet (joihin henkilökohtainen usko paljolti
vaikuttaa) ovat saaneet ihan tarpeeksi pahaa
maailmassa aikaan, että niitä pitäisi edelleen
ruokkia.
"Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kuin sinä
ja siitähän maailman pahuuskin johtuu."
tuskin kukaan on samanlainen kuin minä tai sinä.
olemme ainutlaatuisia. kuten edellä
sanoin 'asenteet (henkilökohtainen usko) ovat
saaneet tarpeeksi pahaa aikaan'. uskon vakaasti
siihen, että mitä vähemmän hyvin tiukkoja
sääntöjä ja tiettyyn oppiin sidottua uskoa on
maailmassa, sitä avoimempia voimme olla
toisillemme, sitä suvaitsevampia, sitä
tasapainoisempia. mutta se on minun 'uskoni'.
"Evankeliumisi tyssää näin ollen jo alkuunsa,
koska et voi muuttaa ihmisiä kaltaisiksisi."
en voi. ihmisten on se itse tehtävä. samoin kuin
pakanan on itse otettava jeesus vastaan, jotta
voi kääntyä kristinuskoon. kyse on asenteista.
"Minäkään en yritä muuttaa ihmisiä minun
kaltaisiksini, koska minussa ei ole mitään hyvää,
paitsi usko ja toivo, jonka Jeesus on antanut."
älä katso itseäsi niin suppeasti. luulen, että
sinussa on paljon enemmän hyvää kuin pystyt
tunnustamaan/tunnistamaan. uskosi ja toivosi ovat
jo tie eteenpäin, ne voivat kantaa läpi elämän,
vaikeat hetket yms. ja voit niiden turvin tuoda
myös muiden elämään uskoa ja toivoa. voin nimetä
pari asiaa, jotka itse huomaan itsessäsi hyviksi
asioiksi (tosin tämä hyvä riippuu hirveästi aina
toisesta henkilöstä): avoimuus (puhut uskostasi
avoimesti), rehtiys (olet tunnustanut, ettet ole
esim. kasvattajana (en muista tarkkoja sanoja)
ehkä hyvä... kun olet rehellinen itsellesi, olet
rehellinen myös muille), ihmisläheisyys (vaikutat
kaikinpuolin helpommin lähestyttävältä ja
lämpimämmältä persoonalta, kuin useat muut
uskovat, joihin olen matkan varrella
tutustunut)... olen myös sanonut, että pahin
tuomio, mitä ihminen voi eläessään saada on
itseltään saama tuomio. se tuomio voi käytännössä
olla kuolemantuomio (itsemurha), mutta henkinen
riutumus ja elinikäinen häpeä/ahdistus eivät
myöskään ole nannaa.
"Maailmankaikkeuden luojan kanssa on mukava olla
henkilökohtaisessa suhteessa. Moni ei uskalla
sitä kokeilla, koska menettää itsensä. Itsestä on
vaikea päästää irti, enkä itsekään ole siinä
vielä onnistunut."
se, joille se luoja on olemassa, se
henkilökohtainen suhde on varmasti mukava ja
hyvä. kaikilla sellaista suhdetta ei ole, monille
sellaista ei tule eri uskojärjestelmien vuoksi
koskaan olemaan, mutta silti elämä voi olla
mukavaa ja hyvää. itsestävapautuminen on hyvin
buddhalainen ajatus, mutta mielestäni mennään
termikikkailuun, sillä se 'itse' on selitettävä.
ihmisellä tulee aina olemaan jokin motiivi
teoissaan, ja se 'itse' on aina mukana kaikessa.
siitä ei pysty oikein vapautumaan, ellei ryhdy
täysin tekemättömäksi, pyri vapautumaan kaikesta
ajattelusta ja pyrkii vain 'jumalyhteyteen' tai
nirvanaan. mielestäni riittää se, ettei haali
itselleen enempää kuin elämiseen tarvittavan.
epäitsekkäät teot ovat aina muodissa, mutta
todellista epäitsekkyyttä on kaikesta huolimatta
melko vähän siitä syystä, että ihmiset eivät
oikein tunne itseään ja vielä huonommin toisiaan.
yksi ajattelun historian lause, jota aikanaan
mietin ja sen todellista arvoa on: "tunne
itsesi". sen voi tulkita jo edelläkertomani takia
monella tavalla. niihin kahteen sanaan mahtuu
aika paljon erilaisia asioita ja uskoja. eli
suomeksi uskoni ei ole välttämättä
kovin 'ihmiskeskeinen' tai 'itsekeskeinen', vaan
melkolailla laajemmin tulkittavissa. ehkä tässä
törmätään siihen 'kaikkeen', mitä 'elämä' pitää
sisällään. mukaanlukien usko. uskon uskoon,
joskus toivoon ja joskus tommiin :-)
Lisäksi Raamattu sanoo, että lopussa tieto
lisääntyy ja valhe kasvaa. Ihmiskuntaa opetetaan
nielemään sen pahin valhe. Saatanan olemattomuus
ja ihmisen kaikkivoipaisuus.
Kukaan ei ole tuomittu vielä. Kaikilla on vielä
toivoa, niin kauan kuin on elämää. Jos joudut
hengenhätään, niin huuda avuksesi Herran nimeä
(Jeesus), niin pelastut.
Hän antaa kaiken mallisenkin hyvän, kunhan
peittelemättömin kasvoin pyydämme ja että se on
Hänen mielensä mukaista. Se toimii - usko pois.
no, siinä määrin kuin jeesusta kristusta voin
vastaanottaa, olen jo ottanut hänet vastaan. :-)
ja mielestäni se 'tuomio' on jo olemassa, jos
siihen uskoo. itse en usko.
Mitä tarkoitat, tuolla vastaanottamisella hymiön
kanssa?
Entäpä tuomiolla?
olen ottanut hänet vastaan siinä määrin kuin voin
ottaa hänet vastaan... se ei ole rajaton kokemus,
vaan hyvin rajallinen ja subjektiivinen. siihen
sisältyvät omat uskomukseni, jotka tarkoittavat
sitä, että jeesus kristus oli fiksu, mutta hänen
elämänsä ei vaikuta omaani. eikä hänen
ajatuksensa sen enempää kuin siddharta gautaman.
olen siis ottanut vastaan niin jeesuksen kuin
gautaman, kuin itseni, kuin äitini ja isäni ja
monenmonta muuta. <- elämänkokemus/-koulu.
ja palataan nyt lehmien lentämiseen yms. mutta
jos uskoo jonkin asian olevan totta. niin se
kokemus on yhtä subjektiivinen ihmisessä kuin
vaikkapa kokemukseni jeesuksesta kristuksesta
(eli mies oli tavallinen ihminen) - riippumatta
muiden uskosta ja sanoista, se ei muuta
kokemustani. en tiedä ymmärrätkö? voisin ottaa
toisen helpomman esimerkin... jos olet joskus
nähnyt tähdenlennon, olet täysin vakuuttunut,
että se oli tähti joka lensi. jos joku tulee
sanomaan sinulle, että tähdet eivät lennä. niin
uskotko omaa kokemustasi vai toisen sanoja?
siksi, kun joku puhuu tuomiosta, hän puhuu
tuomiosta oman kokemuksensa puolesta. minä taas
en usko tuomioon, omasta kokemuksestani. olen
hyvin vakaa uskossani, joten tiedät
lopputuloksen. et pysty vakuuttamaan minua
tuomiosta, vaikka lainaisit kommenteissasi kaikki
raamatun kohdat, joissa siitä puhutaan.
usko ei perustu aistihavaintoihin, koska ne ovat
rajalliset aina. Usko on sydämessä.
usko ole myös aistein ja ajatuksella
havaittavissa?
Onko huumaava rakkauden tunne aistimus? On kai se
jonkinlainen, mutta se ei ole normaalia
aistimista.
jos et olisi koskaan aistinut mitään? muista
aistit: kuulo, näkö, tunto, maku, haju... ja
sitten se epämääräinen aisti, intuitio. väitän,
että ihminen tarvitsee aivojaan (jotka säätelevät
myös tunteita, liikkeiden motoriikkaa jne.)
uskoakseen, eikä siksi rakkauskaan ole puhtaasti
tunne, vaan aivojen suodattama.
ihminen saattaa siis aistein tulla siihen
tulokseen, että maailma on pelottava paikka ja
koulukiusaamisen myötä pelätä kouluunmenoa.
pelkotila, joka on yhtä hyvin voitettavissa,
aistien kautta. kaikki ihmiset maailmassa eivät
ole pahoja ja maailma ei ole läpimätä, eikä
koulussa kaikki kiusaa, vain tietty ryhmä
luokkakavereita (yleensä).
ihminen saattaa aistein tulla siihen tulokseen,
että tuo tyttö tuossa on ihana, kaunis ja kiva
(tätä ei tarvitse kuitenkaan tiedostaa, kuten ei
pelkoaankaan). nämä aistimukset johtavat
rakkauden tai ihastumisen tunteeseen. niin tässä
rakkaudessa kuin jumalarakkaudessa uskotaan
yleensä siihen, että tämä on nyt sitä 'oikeaa'.
kuitenkin ihmisten käyttäytymisestä tiedämme,
ettei se tyttö laisinkaan välttämättä ole oikea,
eikä välttämättä edes se jumala (avioerot ja
seurakunnanvaihdot).
ihminen voi myös kokea isänsä katselevan pahalla
silmällä mustaihoisia, juutalaisia ja ateisteja.
hän puhuu heistä epäkunnioittavasti jopa
ruokapöydässä. isoveli hyväksyy nämä puheet. on
helppo uskoa isään tai isoveljeen, siksi ihminen
hyväksyy nämä väitteet tosiksi. rajallisen
tietonsa, rajallisten aistikokemuksiensa vuoksi
ihminen ei pysty vertaamaan tietoaan mihinkään.
vain tutustumalla mustaihoisiin, juutalaisiin ja
ateisteihin, tai lukemalla erilaisia, hieman
avarakatseisimpia kirjoja, ihminen saattaa päästä
eroon ennakkoluuloistaan. tämä tietämättömyyden
tila voi yhtä hyvin johtaa niin pelon kuin vihan
tunteisiin, väkivallan tekoihin, aggressiivisiin
tunteenilmauksiin.
jotta ihminen voi puhua sanoin jostain asiasta,
vaikkapa tunteistaan. hänen on tavalla tai
toisella jälleen aistittava (sydämen jumputus,
huumaantunut tunne 'kuin 7. taivaassa',
ahdistus). nämä aistimukset pystytään jälleen
aivoja käyttämällä pistää ymmärrettävään,
kielelliseen muotoon ajattelemalla (tietoisesti
tai tiedostamatta).
lyhyesti, ihminen ei pääse aivoistaan eroon
millään ja siksi niitä olisi ihan hyvä ihmisen
oppia käyttämään. tiettävästi kuitenkin
nimenomaan aivojen käytöstä ja aistimuksista
johtuvat myös eri mielisairaudet ja em.
ahdistuksen tunteet. näin ollen kaikki ajattelu
ei ole välttämättä hyvää, mutta jos
aivonsa/ajatuksensa oppii hallitsemaan niin
ongelmia ei pitäisi tulla. lukuunottamatta niitä
ongelmia, jotka eivät johdu omasta päästä, vaan
ulkopuolisten päistä, ulkomaailmasta.
Tarkoitan omakohtaista kokemusta, joka tuli, kun
pyysin Jeesusta auttamaan. Se oli sellniin syvä
rakkaudentäyteinen tunne, että se ei voinut olla
mitenkään minusta itsestä tullut. Se kesti vain
lyhyen hetken, mutta se jo todisti tunnetasolla
Jumalan voiman suvereenisti.
mutta tavallaan kaikki tunteet (kokemukset) ovat
ihmisen itsensä aiheuttamia. aistimukset yleensä
tulevat ulkopuolelta, sillä tavalla ihminen kokee
maailman, jota tulkitsee tunteella ja/tai
järjellä.
en epäile tunteitasi ja niiden syvyyttä, enkä
epäile sitä, ettetkö olisi tuntenut jumalan
voimaa itsessäsi. mutta kyse on kaikenkaikkiaan
sinun tunteistasi, kokemuksestasi, ajattelustasi,
tulkinnastasi.
yhtä hyvin ihmisellä voi jonain hetkenä napsahtaa
totaalisesti ja joutuu raivon valtaan. kyseessä
ei ole mitään mystiikkaa, vaan ihan ihmispsyyken
toimintaa. kyseessä ei siis välttämättä ole
riivaaja, saatana tai jumala.
lue uudestaan ajatuksella aiempi tekstini. voitko
olla samaa mieltä mistään?
Mutta kerran ahdistuksessa tunne oli niin
voimakas ja ainutlaatuinen, että käsitin sen
tulleen ulkopuolelta. Voinhan olla sekoamassakin,
niin kuin muutkin kristityt ollessaan Pyhän
Hengen pilvessä. Eräskin kaveri oli ollut kolme
päivää. Tila vastaa kuulemma ruohokännejä mutta
krapulaa ei ole.
no jaa. ei tuo nyt ihan sekoamiseen vielä
viittaa. luulen, että hälyttävämpää nimenomaan
on, jos ihminen hakee ruoholla, lsd:llä tms.
vastaavia 'jumalakokemuksia', jolloin saattaa
kuvitella jopa itse olevansa jumala ja
kykenevänsä luomaan maailman tai tuhoamaan sen.
kaikkien kannalta olisi kamalaa, jos itseasiassa
kyseinen herra pystyisi tekemään sen. aina
kivempi tuhota maailma kimpassa kuin antaa jonkun
tehdä se yksin...
Sanoit aika hyvin, että ihminen hakee aineilla
jumalkokemuksia. Ihmiselle on siis todella
vaikeata hyväksyä lihassaan Jumalan olemassaolo.
Jumala puhuu meidän sydämen ymmärrykselle, ei
järjen.
jopa oman 'jumalani' kohdalla. se puhuu lähinnä
sydämen (omantunnon) kautta. mikä suoraan taas on
yhteydessä itsetuntoon, -kunnioitukseen jne. vain
itseään kunnioittamalla voi kunnioittaa toisiaan
ilman teeskentelyä. itse en ole käyttänyt mitään
aineita koskaan, mutta tiedän, että jotkut
pyrkivät jumalyhteyteen aineilla. toisille se on
sitten vain hubaa, mutta minusta kaikkinainen
päihteily on ajan ja itsen haaskausta.
Jatka veliseni, koska olet löytämässä Jumalan.
Jumala puhuu juuri noin. Jumala puhuu sinun
sydämellesi. Anna Hänen tulla eläväksi
esimerkiksi sinulle.
ps. Pyhän Hengen känni on parasta viihdettä.
mutta, kuten olen sanonut, olen jo aikapäiviä
sitten löytänyt sen, minkä kanssa tulen toimeen
eli itseni. ehkä jumala puhuu kauttani sen takia,
että olen löytänyt jumalani, vaan kun se ei ole
kristinuskon jumala. olen pahoillani siitä.
Jos saat infoa ulkopuolelta, niin se voi olla
mikä henki tahansa. Hedelmistään henki tunnetaan,
joten aika paljastaa.
Etkö koskaan valehtele itsellesi?
tullut selväksi jo aikaa sitten, kun itse kehuit
rehellisyyttäni ja avoimuuttani. ja olen
myöhemmin sanonut olevani tasapainossa itseni
kanssa, ulkomaailman kanssa en laisinkaan
välttämättä. joka se taas vaikuttaa omaan
henkiseen tasapainooni. olen käynyt aika isoja
prosesseja henkisesti ja todennut, että jos ja
kun alan valehtelemaan itselleni, on mun aikani
mennä hoitoon.
sinulle on olemassa vain yksi jumala, kuten
muslimeille. minulle on olemassa 7 miljardia
itsenäistä jumaluutta. yhden niistä tunnen
erittäin hyvän ja olen hänen kanssa kaveri. voin
avoimesti puhua asioista hänen kanssaan. jos olet
sitä mieltä, että olen jumalan kanssa yhteydessä
ja puhun 'oikeita' asioita, niin etkö ole iloinen
puolestani? vai onko niin tärkeää, että uskon
juuri siihen yhteen, ainoaan, oikeaan jumalaan?
kannattaa jutella pht:n kanssa tästä. on tutkinut
eri uskontoja paljon ja hänellä on ihan
asiallinen näkökulma asiaan, vaikken hänen
kanssaan samaa mieltä olekaan :-)
Kun me olemme Kristuksessa, niin Kristuskin on
meissä. Edellyttää asian myöntämistä. Siksihän
ehtoollisellakin käydään, että konkreettisesti
otetaan Kristus sisäämme.
Se, mitä sinä tällä jumaluudella tarkoitat, on
New agelaista itsensä korostamisoppia. Se on
sinänsä ihan sama mihin uskoo, jos ei usko
Jumalaan.
Totuus ei kuitenkaan löydy itsestä, vaan
Kristuksesta, joka meissä on - siis uskovissa.
Saat puolestani jatkaa itseesi tutustumista,
kuten minäkin omaan itseeni. Minulla on Jeesus
opastajana ja tältä osin on vain minusta
itsestäni kiinni, kuinka nopeasti edistyn.
Etsimällä Jumalaa löydämme myös itsemmekin. Emme
löydä itseämme pitämällä itseämme jumalana, koska
emme ole jumalia. Olemme vain Jumalan luomia ja
siten tosin hyvin arvokkaita.
Onnea yritykselle kuitenkin.
Olen vakuuttunut, että et ole ollut uskossa, vaan
uskonnollisten asioiden kanssa tekemisissä.
uskon toki itseeni, muttei se ole ainoa uskoni.
on paljon asioita, joihin uskon, eikä siinä ole
mitään new age-henkisyyttä. pikemmin vastaavaa
kuin vaikkapa taolaisuudessa, humanismissa. enkä
ole etsinyt myöskään totuutta itsestäni,
itseasiassa olen lopettanut valtaisan, vimmaisan
etsimisen jo 4-5 vuotta sitten. minulla on
oppaanani vain elämä ja muut ihmiset, jumaluus
joka itsessäni piilee on vain se, joka suodattaa
asioita ja pitää jotain tärkeämpänä kuin toista.
itseasiassa, mitä enemmän ajattelee ja näistä
asioista puhuu, huomaan uskoni olevan pikemmin
vain käyttäytymismalli, asenne. aseeton sellainen.
Mitä humaanisuutta tai taolaisuutta puuttuu
Jeesuksen opetuksista?
Jeesuksen opit ovat kaikki, mitä ihminen
tarvitsee ja kaiken lisäksi opit toimivat
käytännössä.
Kun tekee Jumalan tahdon, niin saa itsekin siitä
valtavan siunauksen. Uskon tiellä etenemisen este
onkin monesti oma jarru.
en kieltänyt, etteikö jeesuksella ollut humaaneja
opetuksia. hänhän oli itse humanisti, ainakin
siihen aikaan. hänen oppinsa on suht helppo
toteuttaa nykyaikana, kuin jo ennen häntä, silti
hänen raamattuun kirjatut oppinsa ovat nekin
melko tulkinnanvaraisia ja pelottavia. vai mitä
sanot siihen, että jos naimisissaoleva mies
katselee vieraisiin pöytiin, hänen tulisi repiä
silmät päästään? mielestäni se ei ole erityisen
kaunis ajatus, vaikka varmasti menee perille,
ettei ole laisinkaan tervettä ja hyväksyttävää,
että vilkuilee muita naisia kuin vaimoaan.
mutta taolaisuus on aivan eri maata kuin
jeesuksen opit. niihin oppeihin mm. kuuluu ajatus
siitä, että hyvä ja paha, musta ja valkoinen, yö
ja päivä kuuluvat yhteen. ne ei ole toistensa
vastakohtia, vaan pikemmin kääntöpuolia. olet
varmasti nähnyt taolaisten symbolin, jos et niin
alustan hieman. siinä missä länsimaalaiset
arvoittavat melkein kaiken välillä hyvä/paha,
kaunis/ruma, lihava/laiha, rikas/köyhä,
toisistaan erillään olevina asioina (kuitenkin
toisaalta puhutaan esim. rikkaudessa henkisestä
ja taloudellisesta rikkaudesta), niin yin ja yang
eivät olekaan erillään vaan tasapainossa, yhdessä:
http://www.religioustolerance.org/taoism.htm
kuva, joka kuvaa tätä hyvän ja pahan, yön ja
päivän yms. liittoa on siinä TAOISM-sanan
yläpuolella. tämä ei ole kristillinen ajatus,
eikä kristuksen ajatus. kymmenen käskyä
määrittelevät hyvin tarkkaan, mikä on hyvää ja
mikä on pahaa. silti esimerkiksi (juuri oppimani)
utilitarismi sallii tappamisen, jos sillä
pelastetaan kansakuntia tai suurempia ihmismääriä
(eli olisi sallinut adolf hitlerin, josef
stalinin jne. tappamisen). millä tavalla hitlerin
tappoa mitattaisiin etiikassa? olisiko se hyvä
teko vai paha teko? tapan yhden ihmisen, jotta 30
miljoonaa pelastuu... tässä on sekä hyvät, että
huonot puolensa, eikä se ole niin
yksiselitteinen, vai mitä? kristuksen ajatuksen
jo tiedämme, mutta mitä sanot kaizu itse,
henkilökohtaisesti?
Tappamisen etiikasta voisin olla montaakin mieltä
henkilökohtaisella tasolla mm. armokuolemien
osalta.
En voi kuitenkaan hyväksyä sellaista
ajattelutapaa, että jonkun porukan "uhraamisella"
isompi porukka pelastuisi. Jumala järjestää nämä
asiat itse, eikä meidän tehtäväksemme jää, kuin
toisten puolesta rukoileminen ja auttaminen.
Kuolemastakin on tullut tavallaan sellainen asia,
että se ei pelota enää ollenkaan. Päinvastoin -
kuolema vie minut Jeesuksen syliin.
Ei se kyllä ole totta puhuakseni, ikinä
pelottanut, mutta ennen en ehkä ymmärtänyt
voimani tunnossa koko kuoleman käsitettä.
Tuota jing ja jang, juttua en sulata, vaikka
monesti ihmisestä tuntuisi, että on harmaata,
niin asia ei ole niin.
en puhunut porukan uhraamisesta, vaan pikemmin
sen porukan johtajan (hitler, stalin yms.).
enkä tarkoittanut yin ja yangilla sitä, että
kaikki on harmaata. katsele ympärillesi elämää,
siellä tapahtuu hyviä ja pahoja asioita
vuorotellen, tasapainossa. osaatko kuvitella ne
asiat harmaaksi, en minä ainakaan. mutta elämässä
ei juuri ole ääreisarvoja: absoluutti hyvä,
absoluutti paha, tai pikimusta ja vitivalkoinen.
kaikki äärimmäisyydet ovat vähissä, mutta silti
asioilla on vain kaksi vastakohtaa, ääripäätä,
joista sitten puhutaan ja niitä käyttäen
yritetään sitten puhua siitä 'harmaasta' alueesta
sanomalla: 'olisi se aika hyvä' (eli ei hyvä,
muttei huonokaan = harmaa), 'ei tämä nyt kovin
hyvältä maistu' yms. kieli on rajallinen ja
selkeästi joissain tapauksissa kieltäkin
rajallisempi. itse en usko, että mikään olisi
niin huonoa, ettei siinä olisi myös jotain hyvää
(joka tekee siitä väistämättä sitä harmaanalueen
kamaa). lue edellinen viesti taas uudestaan ja
ota uudelleen kantaa tuohon utilitarismiin. voiko
yhden ihmisen tappaa, jos sillä pelastetaan 30
miljoonaa ihmistä?