Pääministeri Jyrki Katainen on päättänyt aloittaa suuren kurinpalautuksen. Kaikenlainen kapinahenki niitä ylikansallisia mahteja vastaan, joille Suomen taloudellinen ja poliittinen suvereniteetti on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan yhä enemmän ulkoistettu, on hänen mielestään kitkettävä pois:
"- Onko niin, että Suomesta on tulossa pelkurimaa, joka ei enää luota itseensä? Ei luota siihen, että me voimme pärjätä avoimessa kansainvälisessä yhteisössä. Ei luota siihen, että suomalainen kulttuuri on riittävän vahva, jotta se voi sanoa tervetuloa maahanmuuttajille. Eikä luota omiin kykyihinsä, Katainen kysyi."
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/08/katainen_onko_suomesta_tulossa_pelkurimaa_2833746.html
"Kansainvälisestä yhteisöstä" alettiin suomalaisessa propagandassa puhua Martti Ahtisaaren aikana. Se ei ole sattumaa, koska Ahtisaari oli ensimmäinen tuon "kansainvälisen yhteisön" täysverinen edusmies Suomessa - eräänlainen kansainvälisen yhteisön Suomen kuvernööri tai prokonsuli. Hän suhtautui tähän maahan kuin mihinkin Namibiaan tai Kosovoon, yhtenä kansainvälisen yhteisön projektina muiden joukossa. Ahtisaaren asenne on ollut esimerkkinä kokonaiselle suomalaisten nykypoliitikkojen sukupolvelle, aivan kuten yya-aikana kaikki tahtoivat jäljitellä Urho Kekkosta.
Tiedämme mistä Katainen, kuuliainen partiopoika, isompien herrojen juoksupoika, käy hakemassa ohjeensa. Hänestä on hauskaa kuulua sisäpiiriin, olla suuren kerhon jäsen. Tämä länsimainen eliitti, joka keinottelee ja pelaa pääomalla, työvoimalla, väestöillä, kokonaisilla kansoilla, vähät enää välittää hallintoalamaistensa elämästä ja tulevaisuudesta. Eliitin näkökulmasta olemme kaikki korvattavissa olevaa, kenties teurastettavaksikin kelpaavaa karjaa. Murtuva keskiluokka ei tätä kuitenkaan tajua vieläkään. Se takertuu kansalliskonservatiivisiin symboleihin ja fetisseihin, joiden voima on kadonnut, taikka halla-aholaiseen valkoisen lihaa syövän heteromiehen identiteettipolitiikkaan. Keskiluokka tahtoo yhä pakonomaisesti erottautua halveksimastaan proletaariaatista (koska se on "vasemmistoa"), jonka tasolle väestönvaihtajat ja keinottelijat sitä koko ajan painavat. Keskiluokka uskoo naiivisti "työntekoon ja tienaamiseen", omalla pohjalla seisomiseen, vaikka on tosiasiassa pankkiiriluokan armoilla ja myös riippuvainen yhteiskunnan tulonsiirroista.
Painamme joka tapauksessa mieleemme Kataisen puheet Suomen vahvuudesta, menestyksestä ja pärjäämisestä globalistisessa kansainvälisisessä yhteisössä, samoin kuin tavan jolla hän pilkkaa suomalaisten viimeisiä kansallisen itsesuojeluvaiston merkkejä "pelkuruutena". Muistamme Kataisen sanat sitten myöhemmin, kun ratkaistaan, onko Kataisen ja hänen kaltaistensa paikka lopulta maanpaossa, totuuskomission edessä, valtakunnanoikeudessa vai kansantuomioistuimessa.
"- Onko niin, että Suomesta on tulossa pelkurimaa, joka ei enää luota itseensä? Ei luota siihen, että me voimme pärjätä avoimessa kansainvälisessä yhteisössä. Ei luota siihen, että suomalainen kulttuuri on riittävän vahva, jotta se voi sanoa tervetuloa maahanmuuttajille. Eikä luota omiin kykyihinsä, Katainen kysyi."
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/08/katainen_onko_suomesta_tulossa_pelkurimaa_2833746.html
"Kansainvälisestä yhteisöstä" alettiin suomalaisessa propagandassa puhua Martti Ahtisaaren aikana. Se ei ole sattumaa, koska Ahtisaari oli ensimmäinen tuon "kansainvälisen yhteisön" täysverinen edusmies Suomessa - eräänlainen kansainvälisen yhteisön Suomen kuvernööri tai prokonsuli. Hän suhtautui tähän maahan kuin mihinkin Namibiaan tai Kosovoon, yhtenä kansainvälisen yhteisön projektina muiden joukossa. Ahtisaaren asenne on ollut esimerkkinä kokonaiselle suomalaisten nykypoliitikkojen sukupolvelle, aivan kuten yya-aikana kaikki tahtoivat jäljitellä Urho Kekkosta.
Tiedämme mistä Katainen, kuuliainen partiopoika, isompien herrojen juoksupoika, käy hakemassa ohjeensa. Hänestä on hauskaa kuulua sisäpiiriin, olla suuren kerhon jäsen. Tämä länsimainen eliitti, joka keinottelee ja pelaa pääomalla, työvoimalla, väestöillä, kokonaisilla kansoilla, vähät enää välittää hallintoalamaistensa elämästä ja tulevaisuudesta. Eliitin näkökulmasta olemme kaikki korvattavissa olevaa, kenties teurastettavaksikin kelpaavaa karjaa. Murtuva keskiluokka ei tätä kuitenkaan tajua vieläkään. Se takertuu kansalliskonservatiivisiin symboleihin ja fetisseihin, joiden voima on kadonnut, taikka halla-aholaiseen valkoisen lihaa syövän heteromiehen identiteettipolitiikkaan. Keskiluokka tahtoo yhä pakonomaisesti erottautua halveksimastaan proletaariaatista (koska se on "vasemmistoa"), jonka tasolle väestönvaihtajat ja keinottelijat sitä koko ajan painavat. Keskiluokka uskoo naiivisti "työntekoon ja tienaamiseen", omalla pohjalla seisomiseen, vaikka on tosiasiassa pankkiiriluokan armoilla ja myös riippuvainen yhteiskunnan tulonsiirroista.
Painamme joka tapauksessa mieleemme Kataisen puheet Suomen vahvuudesta, menestyksestä ja pärjäämisestä globalistisessa kansainvälisisessä yhteisössä, samoin kuin tavan jolla hän pilkkaa suomalaisten viimeisiä kansallisen itsesuojeluvaiston merkkejä "pelkuruutena". Muistamme Kataisen sanat sitten myöhemmin, kun ratkaistaan, onko Kataisen ja hänen kaltaistensa paikka lopulta maanpaossa, totuuskomission edessä, valtakunnanoikeudessa vai kansantuomioistuimessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin on. Katainen ja kaltaisensa on kitkettävä Suomesta.