Mietin että voiko Jumala olla ja näkyä täällä meidän maassa ihan tavallisena ihmisenä, ettemme edes sitä tajua?
Esim. Jos joku pummi, surkean näköinen ihminen pyytää minulta pari euroa kahviin, voiko hän olla itse jumala joka testaa minua, minkälainen olen ihmisenä tässä elämässä?
Minulle on käynyt pari kertaa näin, että ihan normaalin näköinen mies, ei edes pummin näköinen pyysi rahaa pari euroa! Minä häkellyin siitä ja toki kieltäydyin, olisi minulla ollut pikkukolokoita sen pari euroa!
Tuli todella huono omatunto, koska olisihan mulla ollut pikkukolikoita sille, minä en edes niillä olisi tehnyt mitään. Tilillä on rahaa, omaksi varaksi.
On minulla ainakin omatunto joka kolkuttaa näistä asioista, mutta se hetki tulee niin yllättäen, että mitähän tuokin haluaa? Ei sitä tajua?
Esim. Jos joku pummi, surkean näköinen ihminen pyytää minulta pari euroa kahviin, voiko hän olla itse jumala joka testaa minua, minkälainen olen ihmisenä tässä elämässä?
Minulle on käynyt pari kertaa näin, että ihan normaalin näköinen mies, ei edes pummin näköinen pyysi rahaa pari euroa! Minä häkellyin siitä ja toki kieltäydyin, olisi minulla ollut pikkukolokoita sen pari euroa!
Tuli todella huono omatunto, koska olisihan mulla ollut pikkukolikoita sille, minä en edes niillä olisi tehnyt mitään. Tilillä on rahaa, omaksi varaksi.
On minulla ainakin omatunto joka kolkuttaa näistä asioista, mutta se hetki tulee niin yllättäen, että mitähän tuokin haluaa? Ei sitä tajua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi. Se herätti ainakin minussa monia ajatuksia.
Kertomasi kokemus oli minusta oikein oiva esimerkki siitä mitä me ihmisinä olemme. Tapa millä reakoimme eri tilantessa kertoo meistä itsestämme. Kun reakoimme johonkin oli se sitten yllättävää tai ei niin reakoimme kahdesta eri energiasta. Toinen on pelko, toinen on rakkaus. Pelko supistaa, rakentaa muureja, tuomitsee, pelkää, syyllistää, vähättelee...lista taitaa olla loputon. Sitten meillä on rakkaus, se laajenee, se murtaa muureja, se ojentaa käden, se rakastaa, se hyväksyy, se näyttää myötätuntoa, se antaa anteeksi...lista on tässäkin loputon.
Sinua ehkä kiinnostaa ymmärtää mistä käytöksesi johtuu. Miksi et ojentanut niitä pennosiasi? Se on hyvä alku, sillä vain kysymällä miksi näin toimin, voin alkaa tiedostamaan sitä ja sen alkuperää.
Palaan vielä kysymykseesi " voiko Jumala olla ja näkyä täällä meidän maassa ihan tavallisena ihmisenä, ettemme edes sitä tajua?"
Juuri näin. Emme tajua sitä, emme näe. Erillisyyden verho peittää sen kaiken keitä syvimmiltämme olemme. Kun kaikki on Jumalasta. On eri asia näetkö näemmekö me sitä vaikka se siinä seisosi edessämme. Jumala kyllä näkee kaiken, se kokee kaiken sinun kauttasi ja jokaisen ihmisen kautta.
Jumala on. Se on myös siellä ketkä luokittelet vihollisiksesi. Sinä vain et silloin näe sitä.
Jumala on. Se on kaikissa niissä, jotka tuomitsevat sinut. He eivät vain muista sitä itse.
Jumala on. Se on kaikessa ja kaikkialla. Kun opit tuntemaan sen sielläkin missä sitä ei aikaisemmin ollut , valo kasvaa sinussa että ympärilläsi. Samalla herättelet muita muistamaan, että hekin ovat valosta.
Näin valo kasvaa keskuudessamme. Se on henk.koht. työtä, jossa kasvatamme muistamaan keitä todella olemme. Olemmehan rakkaus.
Ihminen haluaa rakkautta ja hyväksyntää. Sinä voit osoittaa sen esim. antamalla sen mitä pyydetään ja jättää loput Jumalan hoidettavaksi. Osoittamalla myötätuntoa ja antamalla apua hädässä kärsiville, muistutamme heitä siitä, että he ovat arvostettuja ja rakastettuja.
Tuomitsemalla pimeys pysyy. Egomme helposti tuomitsee. Se tekee sen usein tiedostamattamme. Vain alkamalla tiedostamaan omat tuomitsevat ajatuksemme voimme ne lopulta muuttaa hyväksyviksi ja rakkaudellisiksi. Kun olemme tehneet sen työn myös tekomme muuttuvat rakkaudellisiksi. Kukaan ei toimi vastoin ajatteluaan. Kaikki lähtee siitä mitä olet, mitä ajattelet. Kun haluat muuttua, muuta ajatteluasi. Se tapahtuu tiedostamisen avulla. Kuuntele mitä ajatuksia päässäsi liikkuu ja kun nappaa jonkun joka mielestäsi ei ole toimiva ja joka ei ole rakkaudesta (pelko, viha, tuomitseva, syyllistävä ajatus jne.) niin vaihda se toimivampaan, rakkaudellisempaan. Tällä tavoin kasvat tuntemaan rakkauden ja osaat sitä myös näyttää ulospäin omilla teoillasi. Tämä on todellista henkistä kasvua. Se vaatii työtä ja sen työn tuloksista olet vastuussa vain itsellesi.
Omatuntosi on Jumala sinussa kertomassa jotain. Kuuntele sitä tunnetta, sillä se kertoo sinulle miten ehkä haluat toimia vastaavaisuudessa.
Iloa matkaasi. Muista olla myös armollinen itsellesi. Sekin on rakkautta.
Siis periaatteessa jokainen kohdallemme osunut ihminen, tapahtuma, tilanne, koko elämä jne voisi olla vain meille tarkoitettu koe, harha, juoni.
Ei ole muuta kuin Jumala mitä kaikki on.
Erillisyys on vain peliä jonka luulemme olevan totta.
Kun katsot toista ihmistä, niin näet Jumalan esim. kävelevän tai jotain.
Luonnossa virtaava vesikin on samaa Jumalaa kuin sinä.
Onhan meissä n.80% vettä, joka kiertää koko ajan.
Eli olemme yhtä veden kanssa ja yhtä Maapallon kanssa.
Onhan loput 20% joka ei ole vettä, niin samaa hiilivetyketjua, kuin Maapallokin.
Sinä olet Jumalan Valon kipinä etkä pieni ihminen äärettömässä universumissa.
Ope sanoi kerran tähän liittyen, että "meistä tulee ihmisiä" ja "meidän tulee kasvaa ihmisiksi". Viitaten Ihmiseen joka on kaikkialla tässä planeettakunnassa.
Meidän " Isämme " tai " Äitimme " tai "Äiti-Isämme" on tuo taivaallinen ihminen, jota sanotaan joskus pelkästään Ihmiseksi. Tuossa taivaallisessa ihmisessä me liikumme ja olemme.
Buddhalaiset kai sanovat että elämä on. Elämä on synonyymi tuolle taivaalliselle ihmiselle, joika ulottaa raajansa koko planeettakunnan alueelle. Aurinko on sen pää ja muut planeetat sen muita hermokeskuksia. Fyysinen aurinko on vain sen fyysinen pää, päähuomio tuolla taivaallisella ihmisellä on kenties aivan muualla.
Tällaisessa valon muodostamassa hermoverkossa me elämme. Olemme sen atomeita moninaisuudessamme, samalla yhteen "hermoverkkoon" kiinteästi liitettyinä.
Taivaallisen ihmisen myötä avataan esoteerinen merkitys julkiseksi, mikä Raamatussa on sanonnalla " ihmisen poika ". Se tarkoittaa juuri tätä kaikkiallista ihmistä.
Jumala siis kävelee keskuudessamme, toki se ilmenee myös kivissä ihan yhtälailla.
Jumala siis kävelee itsessään ollen synnyttänyt itsensä. Samalla Jumala on ihminen ja ylipäänsä kaikki. Meidän tulee jatkuvasti muuntaa käsityksiämme kun näemme jotain uutta, ja tiedostamme että tämäkin on vain osa mihin ei suinkaan kannata takertua. Mikä tahansa käsitekokoelma, mihin takerrutaan, on eksyttäväistä. Nämä on tarkoitettu vain inspiraatioksi ja tulleet inspiraatiosta, minkä jälkeen nämä on syytä unohtaa.
Kirjaimessa on se puoli kieltämättä, että se "kuolettaa" jos sitä pitää mielessä.
Jumala olisi 'persoona', jos se ilmentyisi ihmisenä. Jos Jumala kokee itsensä meidän sielujemme kautta, niin todennäköisesti meidän tulisi oivaltaa Jumala 'persoonattomaksi'?
Aivan samoin, kuin sieluksi sanottu korkeampi minä meissä.
Jos ihminen on persoona niin silloinn häntä auttaa nimenomaan persoonallisen Jumalan oivaltaminen. Persoonallinen ei voi käsittää persoonatonta, se on mahdotonta.
Jos ihminen on taas persoonaton, niin silloin häntä auttaa persoonattoman Jumalan oivaltaminen.
Perusteena tässä että samankaltainen ymmärtää riittävästi samankaltaista. Meidän on muututtava rajusti jos tahdomme ymmärtää jotain aivan erilaista mitä itse olemme?
Vastakohtaparit edustavat äärikohtia, ja näistä yksinään ei kattavaa näkemystä löydy? Auttavat kyllä maailman hahmottamisessa.
- persoonallinen - persoonaton
- dualismi - ei-dualismi
- hyvä - paha
- erillisyys - ykseys
- aktiivisuus - passiivisuus
- olemassaolo - olemattomuus
- taivas - helvetti
- plus - miinus
jne.
Jotain näiden ulkopuolelta olisi haettava, tai jotain mikä sisältää ääripäät? Jotain mille ei ole vastakohtaa, jos ajattelemme Jumalan olevan vastakohdaton. Jolle ei ole paria.
Käsitteet sielu ja Jumala ovat kyllä mystikoille usein todella ongelmallisia. Niinkuin mestari Eckhart: " Jumala on nähtävä ei-Jumalana. "
Jumala antaa 'Itsestään' yhden prosentin=sielut?
Jokainen on varmasti miettinyt että kuinka hyvin "Jumala" pärjäisi tavallisena ihmisenä tietämättään olevansa kuka on , ja luulen että ihmiskunta on herran tähän haasteeseen jo pyytänytkin..
Ei ole testejä kodittomien, kerjäläisten tai muiden huono-osaisten hahmossa, vaan yksi muiden joukossa samoine pelkoineen, heikkouksineen ja virheineen.
Aikamoinen haaste kaikkivoipaiselle. :)
Ps. Älkää liian vaikeasti miettikö tätä aihetta.
Kyllä voi! Yleensä se jota luulet Jumalaksi on oikeasti kuitenkin henkiopas. Hän on se, joka eniten tarvitsee apuasi!
Ihmisen tulisi oivaltaa Jumalan 'persoona'.
Yksi yhteen=Sielu ja Jumala, nämä ovat persoonattomia, toisin kuin egomme.
Ego on normaali minätunne ja on fyysiseen maailmaan kuuluva, täysin luonnollinen asia.
Siis Sielu ja Jumala ovat persoonattomia ja sidoksissa toisiina suoraan, ilman 'välikäsiä'.
Eikö ole 'varpaankynnet irroittavat' kokemus?
Jumala....Jumaluus on Rakkauden huumoria.