Kun lukee näitä tekstejä tulevasta maailmanlopusta yms. olen pannut merkille, miten ilolla uskovaiset odottavat tulevaa. Mahtaa olla hienoa olla niin vahva uskossaan, etttei tarvitse murehtia tulevasta. En pilkkaa teitä tällä kommentilla, vaan tarkoitan sitä oikeasti.
Kaikki meistä uskovat johonkin. Minulla on usko mennyt kristinuskoon ajat sitten. Uskon nykyään vain itseeni ja siihen, mihin itse kykenen selviytyäkseni tässä julmassa maailmassa. Minä uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös mahdollisella tulevalla maailmanlopulla. Elämänmottoni onkin jo pidemmän aikaa ollut: "Jos se on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu, teit sitten mitä tahansa".
Olen joustava näkemyksistäni enkä pyri sulkemaan totaalisesti pois muita vaihtoehtoja, mutta nämä vahvasti uskovaiset ovat niin jyrkkiä kannoissaan, että pelottaa heidän puolestaan, jos/kun mitään ylöstempausta ei tapahdukaan! Mitä järkkymättömän ihmisen mielessä tapahtuukaan, kun jotain, mihin on niin sokeasti uskonut, ei tapahdukaan? Siinä mielessä en kadehdi teitä syvästi uskovaisia. Tulisin varmaan tavallaan pettymään, jos mitään mullistavaa ei odotettuna maailmanlopun päivänä tapahdukaan, mutta so what, elämä jatkuu. Jos mullistus tulee, elän toivossa ja uskossa, että olen osannut varautua ja varustautua siihen tilanteen vaatimalla tavalla. Ja ennen kaikkea, jos minun on tarkoitettu jatkavan elämistä mullistusten jälkeenkin, sitten näin käy. Jos ei, niin sitten ei.
Kaikki meistä uskovat johonkin. Minulla on usko mennyt kristinuskoon ajat sitten. Uskon nykyään vain itseeni ja siihen, mihin itse kykenen selviytyäkseni tässä julmassa maailmassa. Minä uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös mahdollisella tulevalla maailmanlopulla. Elämänmottoni onkin jo pidemmän aikaa ollut: "Jos se on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu, teit sitten mitä tahansa".
Olen joustava näkemyksistäni enkä pyri sulkemaan totaalisesti pois muita vaihtoehtoja, mutta nämä vahvasti uskovaiset ovat niin jyrkkiä kannoissaan, että pelottaa heidän puolestaan, jos/kun mitään ylöstempausta ei tapahdukaan! Mitä järkkymättömän ihmisen mielessä tapahtuukaan, kun jotain, mihin on niin sokeasti uskonut, ei tapahdukaan? Siinä mielessä en kadehdi teitä syvästi uskovaisia. Tulisin varmaan tavallaan pettymään, jos mitään mullistavaa ei odotettuna maailmanlopun päivänä tapahdukaan, mutta so what, elämä jatkuu. Jos mullistus tulee, elän toivossa ja uskossa, että olen osannut varautua ja varustautua siihen tilanteen vaatimalla tavalla. Ja ennen kaikkea, jos minun on tarkoitettu jatkavan elämistä mullistusten jälkeenkin, sitten näin käy. Jos ei, niin sitten ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saat olla ylpeä itsestäsi, että et ole mennyt pelkouskomuksiin mukaan etkä anna niille valtaa itsessäsi. Se osoittaa vahvaa henkistä olemusta. Ei ole helppoa vastustaa pelkoa, jota syötetään joka tuutista. Pelko on erillisyyden harhasta johtuvaa, kun emme muista keitä todella olemme. Pelossa elämme kaikki, toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta kun alkaa ymmärtää pelkoa ja sen alkuperää, voi helpommin siitä vapautua. Pelon vastakohtana on rakkaus. Mitä vähemmän pelkoa, sen enemmän rakkautta. Erillisyyden harhan toisella puolen on koettavaksi ehdoton rakkaus, rakkaus ilman vaatimuksia ja tuomioita. Sieltä voimme löytää syvimmän olemuksemme, jonka opimme jokainen tuntemaan jos ei tässä elämässä niin joskus myöhemmin kuitenkin. Henkisen kasvumme suunta on kohti laajempaa rakkautta.
Jumala on ehdoton rakkaus ja Jumalan suunnitelmiin ei kuulu maailmanloput hänen toimestaan. On ihmisen oma vapaa valinta tehdä maailmasta hyvä paikka elää kaikille tai sitten tuhota itsensä.