Moi!
Olen miettinyt. En ehkä pystyisi elämään ihmisen
kanssa, joka uskoo Jumalaan ja
Raamattuun kiihkeästi. Itse en kertakaikkiaan ole
uskonnollinen henkilö, uskon että luonto on
kaikkea hallitseva perusvoima ja ihmisen tulisi
kunnioittaa sitä. Jumalaan EN usko,
varsinkin luterilainen kirkko on mielestäni
kaavoihinsa kangistunut ja hurskasteleva laitos.
Uskonnot ovat keksittyä joukkoharhaa, ja ihminen
on vastuussa omista teoistaan ja voi aktiivisesti
vaikuttaa "kohtaloonsa".
Voiko uskovainen elää ateistin kanssa ja toisin
päin? Vai onko tämä vain omaa ahdasmielisyyttäni?
Olen miettinyt. En ehkä pystyisi elämään ihmisen
kanssa, joka uskoo Jumalaan ja
Raamattuun kiihkeästi. Itse en kertakaikkiaan ole
uskonnollinen henkilö, uskon että luonto on
kaikkea hallitseva perusvoima ja ihmisen tulisi
kunnioittaa sitä. Jumalaan EN usko,
varsinkin luterilainen kirkko on mielestäni
kaavoihinsa kangistunut ja hurskasteleva laitos.
Uskonnot ovat keksittyä joukkoharhaa, ja ihminen
on vastuussa omista teoistaan ja voi aktiivisesti
vaikuttaa "kohtaloonsa".
Voiko uskovainen elää ateistin kanssa ja toisin
päin? Vai onko tämä vain omaa ahdasmielisyyttäni?
Vastaukset 17
Vanhimmat
suurin osa naisista ja miehistä on ei-uskovia.
Älä EDES VLKAISE uskoviin tyttöihin/naisiin päin.
Molemmilla on vain ahdistavaa.
Sinulla on valinnanvaraa.
Oikeamielistä ahdasmielisyyttä, sillä tosiuskova ei voi elää ateistin kanssa. Jos tämä uskova(tosiuskova, Raamatun mukainen) rakastaa Jeesusta, niinkuin Raamattu sanoo, hänen pitää luopua ennemmin kumppanistaan kuin Jeesuksesta. Uskovan elämässä Jeesuksen pitää olla tärkein, kaikkia muita ja kaikkea muuta tärkeämpi.
Joten jos et itse aio missään nimessä muuttaa vakaumustasi, en ainakaan itse näe mitään toivoa.
Mutta tässäpä oiva testi, rakastatko tätä ihmistä enemmän kuin itseäsi?
Room. 1.
25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden
valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet
luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti
ylistetty, aamen.
Job. 34.
13 Kuka on antanut maan hänen hallintaansa?
Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?
14 Jos hän ajattelisi vain itseään
ja vetäisi pois henkensä,
elämän henkäyksen,
15 koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen
palaisi takaisin maan tomuun.
Ps. 119
89 Herra, sinun sanasi on ikuinen.
Sen luja perusta on taivaassa.
90 Polvesta polveen pysyy totuutesi.
Sinä panit paikoilleen maan, ja se pysyy.
91 Sinun päätöstesi varassa on yhä kaikki,
koko luomakunta palvelee sinua.
Room. 8.
Tuleva kirkkaus
18 Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan
kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla,
joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19
Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten
ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua
katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan,
vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla
on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran
pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten
vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että
koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi
synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan
myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet
omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme
Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme
lunastamista vapaaksi. 24 Meidät on pelastettu,
se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee
täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo
sellaista, minkä jo näkee! 25 Jos taas toivomme
jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä
kärsivällisesti.
asiasta, vaikkei puolisoni ihan "henkeen ja
vereen" ateisti taida ollakaan, lähinnä hän ei
ole kiinnostunut koko aiheesta ollenkaan. Tai ei
ollut ennenkuin tulin uskoon, ja tämä oli hänelle
suorastaan shokki, jotain joka oli hänestä
melkein pahinta mitä hän voi tietää....
Minä seuraan sitä Raamatun ohjetta, että uskovan
ei tule erota ei-uskovasta puolisostaan, jos vain
mies/vaimo suostuu hänen kanssaan elämään.
Kyllä tässä on oltu kiikun kaakun monta kertaa,
mutta rakkaus on voittanut kuitenkin jopa näin
erilaiset "elämänkatsomukset" kuin meillä on.
Helppoa se ei kuitenkaan ole, ja siksi
suosittelen (kuten Raamattukin) että jos on vielä
vapaa ja etsii kumppania, niin kannattanee valita
sellainen, jolla on lähinnä samanlainen
elämänkatsomus kuin itselläkin on.
Isäni on ns. tulenpalava ateisti ja äitini
vakaassa uskossa. Hyvin tulevat toimeen
keskenään. Minut tutustutettiin kumpaankin
näkemykseen pienestä asti (tosin herrasmiehenä
isäni antoi äidille etumatkaa tuonne 7-vuoteen
asti). Äidin kanssa käytiin kirkossa ja isä osti
kemiasarjan. Lapselle ymnpäristö oli paras
mahdollinen kasvupaikka.
Jotain on silloin ymmärretty väärin
kristillisyydestä, jos ei-uskova elämänkunppani
sen vuoksi jätetään.
..sitähän se on jos toinen hylätään uskonnon
vuoksi ja olet oikeassa sillä ei todellakaan ole
kristillisyyden kanssa mitään tekemistä.
Ja tiedän pariskunnan jossa vaimo kääntyi kymmenen
avioliittovuoden jälkeen Jehovantodistajaksi..ja
liitto kesti vaimon kuolemaan asti..mikä sinänsä
on jo kyllä aikamoinen ihme..Tällä hetkellä yksi
lapsista on vielä todistaja,yksi on kääntynyt
Luterilaiseksi ja yksi ei koskaan edes hyväksynyt
Jehovan uskoa..vaan on aina ollut peri kristitty
isänsä mukaan..mielenkiintoista,mutta totta!!
Ei kannata suoralta kädeltä tehdä tuollaista
päätöstä.
Pohjimmiltaan kyseessä on ihmisen
henkilökohtainen suhde Jumalaan, johon ei minkään
ulkoisen pitäisi vaikuttaa. Kukaan muu ei siis
pysty tekemään päätöstä itsesi puolesta.
Se, että puoliso uskoo, ei vaaranna mitään, eikä
hän voi pakottaa sinua uskomaan (vaikka varmasti
haluaisi että uskoisit). Pikemminkin saisit
luottaa puolisoosi täysin, sillä hän tuskin
haluaisi millään tavalla vahingoittaa sinua.
Asiasta varmasti syntyy keskustelua, mutta
painostuksesta puolin tai toisin ei ole mitään
hyötyä.
eli kyllähän uskova ja ateisti tulevat toimeen,
jos molempien elämäntavat kyvät yksiin. Ei ole
niin sanottua,e ttä ateistin elämäntavat olisivat
hurjassa ristiriidassa uskovan kanssa, ja
toisaalta ei ole sanottua, että uskova taas
välttämättä seuraisi sitä mistä hänen uskontonsa
opettaa. Hyvä ja suvaitsevaisutta kasvatta suhde
sellainen varmasti on.
yksi sellainen kiitos, mutta mieluusti ei kovin
tiukkapipoinen, saisi olla hieman elämänkokemusta
takana, briljantti huumorintaju, sopivasti
sarkasmia ja ehdottomasti pitää olla hiukset
päässä.
niin joo, siis itse kysymykseen. uskoisin, että
uskova pystyy elämään ateistin kanssa. kyse nyt
vain on siitä, että miten 'uskovaisia' ja
miten 'ateistisia' herra ja rouva, herra ja
herra, rouva ja rouva ovat. jos kumpikaan ei anna
uskonasioissa periksi, niin vaikeata on.
toisaalta, jos antaa toiselle tilaa ja arvoa,
kunnioittaa todella ihmisenä, eikä vain
uskovaisena, pitkänä, valkoihoisena, rahakkaana
tms. niin mikäs siinä. mahdollista on. mutta
luulen, että harvassa ovat ne tapaukset.
sanottakoon nyt vaikka tähän lisäksi, että
asuinhan minäkin äitini kanssa reilu 10 vuotta
yhdessä (ateisti ja uskova) ja riitamme
käsittelivät yleensä pitkälti kotitöitä ja
taloutta. tuttu kaava siis...
Huippua,että tästä maailmasta löytyy toinenkin
yhtä hullu tyyppi kuin minä..Voisin
henkilökohtaisesti mennä niin pitkälle,että naisin
jopa toisesta uskonnosta jos pakkotilanne eteen
tulisi..=)..Tosin esim.Muslimeiden kulttuuriset
erot alkavat olla niin suuria meihin
verrattuna,että siinä suhteessa saattaisin harkita
vielä muutaman kerran..
Olen ite elänyt myöskin "samanlaisessa"
tilanteessa itse olen tosin se
uskova..meidän perheessä siis ja voisin kyllä
mielelläni ottaa ei-uskovankin miehen..jos olen
tähänkin asti pärjännyt kahden ateistin kanssa..=)
..tosin mä olen ehkä uskovaiseksi vähän liiankin
vapaamielinen,mutta itseppähän baarireissuni
Jumalan kanssa selvitän..=)!
..suhun olis kiva tutustua paremmin!!!!
mä olen julma ateisti :-P ei muhun kannata
tutustua :-) mutta, jos ihan pakko on niin
pistäpä sähköpostiosoitteesi. saat joltain
tuntemattomalta sähköpostia...
..mutta olis kiva vaikka julma ateisti oletkin..=P
[email protected] olis osoite..mikäli viitsit
tällaisen vapaamielisen uskiksen postilaatikkoa
hätyyttää!
Uskonto tai uskonnottomuus ovat hyvin tärkeitä
erottavia ja yhdistäviä elementtejä. Uskovaisen
ja ateistin homma voi onnistua, mutta se on
vaikeampaa.
Aloin juuri seurustella ja minulla kävi tuuri
siinä mielessä, että sekä poikakaverini sekä
hänen perheensä ovat uskonnottomia. Tällä tavoin
vältytään monelta ristiriidalta.
Myös kaverillani, vanhoillislestaadiolaisella
kävi tuuri ja hän löysi rakkaansa omiensa
joukosta.
Ihminenhän usein luonnostaan hakeutuu sellaisten
ihmisten seuraan, joilla on samanlaiset arvot kuin
itsellä.
Taidat olla oikeaissa.
..ja esim. tuo vanhoillislestadiolaisuus on
sellainen yhteisö jossa puolisoa ei hyväksytä
muutakuin omasta seurakunnasta(yhteisön sisältä
siis)..Yksi parhaimmista ystävistäni(miespuolinen)
on vanhoillinen ja meillä on ongelmana jopa
se,että meitä ei mielellään saisi nähdä
kaupungilla yhdessä,koska joku voi pian saada
meistä vääriä käsityksiä ja kuvitella,että tämä
olisi naimassa yhteisön ulkopuolelta..
Jos uskot Jumalaan , voit rukoilla itsellesi
uskovaista aviopuolisoa.
Itselläni kävi niin , että tulin uskoon ennen
miestäni , me seurustelimme , ja uskoontuloni
jälkeen kyselin , onko tämä mies tarkoitettu
minulle , rakastin tätä miestä koko
sydämmestäni , ja koin että hän on se oikea.
Menimme kihloihin ja sitten naimisiin.
Rukoilin koko ajan mieheni puolesta , sillä
rakastin häntä ja halusin rukouksillani voittaa
hänet Jeesukselle , meni joitakin vuosia , ja
mieheni tuli uskoon.
Se oli ihme , ajattelin jo , että muut voivat
tulla uskoon , mutta ei minun mieheni , mutta se
mikä ihmiselle on mahdotonta , on Jumalalle
mahdollista.
Tässä on yksi esimerkki . Minun kohdallani Jumala
toimi näin . Entä Sinun kohdallasi ?
En osaa ihmisenä antaa Sinulle vastausta kyllä
tai ei , koska Jumalan tiet ovat tutkimattomat ja
ihmeelliset ovat Hänen tekonsa ihmislasta kohtaan.
Herra antakoon sinulle vastauksen
Ole siunattu ja olkoon tuleva aviopuoliso sinulle
lahja Jumalalta
Siunaavin Ajatuksin
Ruut