Viipurissa käydessä huomaa että siellä ovat vieraat ihmiset.Viipurin ja koko karjalan ryöstö oli toisen mailmansodan politiikan tulosta.Venäläisten olisi aika palauttaa ryöstömaat takaisin ja näin voitaisiin rakentaa oikeaa ystävyyttä.Venäjän ja Suomen oikea ystävyys johtaisi niin suureen edistykseen molemmin puolin että siitä riittää pitkälle tulevaisuuteen.Tämä nykyinen tilanne on patti sellainen kun eu vie meitä ja Venäjä pelkää hajoamista.Tosiasiassa meillä molemmilla on suuri mahdollisuus vain pienen siirron takana.
SUOMEN JA VENÄJÄN OIKEA YSTÄVYYS OLISI MOLEMMILLE MENESTYS
Oleg Optimist
19109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täsmälleen samaa mieltä!
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Karjalan ja varsinkin Viipurin palauttaminen antaisi erinomaiset edellytykset Venäjän ja Suomen väliselle yhteistyölle Karjalassa. Pelkän ylpeyden vuoksi suurvaltaa leikkivä Venäjä ei halua tätä tosiasiaa myöntää, vaan se antaa Karjalan rapistua hallitsemattomasti.
Karjalan palauttaminen lamauttaisi yhteistyön kymmeneksi vuodeksi. Ensin tarvitaan tahtoa, ei pidä heti olla vaatimassa tonttia. Tavallisten ihmisten keskuudessa elää totuus. Suomalaiset ja venäläiset matkailijat raja-asemilla tulevat toimeen keskenään hyvin ystävällisissä merkeissä. Huomatkaa tämä.
Kaakkoiss-suomessa on syntynyt jo kansan kulttuuri. Suomalaiset, jotka tuntevat ja tietävät venäjästä. Epäluulo on kaikonnut, olemme ystäviä.
Jos yhteistyö lamautuisi kymmeneksi vuodeksi Om pikkuasia koska Karjalan menetyksen jälkeen se katosi---50 vuodeksi. Ja varmaan taas aloitettiin Suomen pyynnöstä? Venäjä on kun pikkulapsi jos tollaisesta tosiasian korjaamisesta taas keppiä rattaiden pyörän pinnojen väliin työntäisi.
Oikea ystävyys ei synny ennenkun rikokset on tunnustettu, korjattu ja Karjala palautettu. Epäluotettavuus ja viha syntyi mainilan laukausten myötä joka edelleen johti sotaan ja epäoikeudenmukaiseen Karjalan pakkoluovuttamiseen.mainilan laukaukset tulisi selvittää Suomen ja Venäjän välillä ja julkistaa maailmankattavasti että saataisiin tukea muilta mailta!
"Oikea ystävyys ei synny ennenkun rikokset on tunnustettu, korjattu ja Karjala palautettu."
Venäjä ei lahjoita mitään alueitaan ellei saa siitä jotain konkreettista vastineeksi. Karjalanpalauttajat ja muut hourailijat voivat huutaa vaikka maailman tappiin saakka mutta tätä tosiasiaa ei mikään muuta.
"Epäluotettavuus ja viha syntyi mainilan laukausten myötä joka edelleen johti sotaan ja epäoikeudenmukaiseen Karjalan pakkoluovuttamiseen."
Suomalainen ryssäviha syntyi kylläkin paljon aikaisemmin, Suomen autonomian loppuaikana, jolloin osa suomalaisista petti laillisen hallitsijansa ja ryhtyi levittämään emämaansa vastaista propagandaa (myös ulkomaille, esim. Pariisin maailmannäytelyssä v. 1900), kylvämään rasistista russofobiaa, harjoittamaan maanpetoksellista laittomuutta ja jopa terrorismia yhteistyössä muiden Venäjän vallankumouksellisten kanssa. Tämä vihapolitiikka ei päättynyt hyvin, sen luoman poliittisen väkivallan perinteen huipentuma oli Suomen sisällissota v. 1918, siihen liittynyt joukkoterrori ja Suomen venäläisten kansanmurha.
Venäläisvihan levittäminen alkoi Suomen autonomian loppuaikana, ja Suomen itsenäisyyden alkuaikana se muodostui lähestulkoon Suomen viralliseksi ideologiaksi. Venäläisyys, johon samaistettiin bolševismi, oli se "toiseus", josta erottautumisella suomalaisuus määriteltiin. Monet suomalaiset, muutkin kuin Akateemisen Karjala-Seuran jäsenet, näkivät venäläiset ali-ihmisten rotuna, jonka ajan mittaan olisi väistyttävä Suur-Suomen ja suomalaisen herrakansan edestä. Suurvalta Neuvostoliiton aktiivista tuntemista ei pidetty tärkeänä eikä NL:n kehityksestä ja lisääntyneestä voimasta oltu Suomessa perillä. Tämä kaikki kostautui suomalaisille syksyllä 1939, jolloin heille saapui kutsu Moskovaan neuvottelemaan konkreetisista poliittisista kysymyksistä.
Cajanderin-Erkon-Tannerin hallitus alisti Suomen ulkopolitiikan sisäpolitiikalle - kauhea virhe, jota Paasikivi ja hänen jälkeensä Kekkonen eivät unohtaneet koskaan. Suostuminen NL:n vaatimuksiin tai edes osaan niistä olisi vaikuttanut kielteisesti Suomen yleiseen mielipiteeseen (joka oli vuosikymmenien kasvatuksen ja propagandan sumentama) ja hallituksen suosioon. Mannerheim tosin olisi ollut valmis panemaan koko arvovaltansa peliin saadakseen kansan käsittämään, että myönnytysten tie oli välttämätön Suomen sotilaallisen heikkouden tähden. Hän ei halunnut joutua johtamaan sotaa, joka voisi päättyä ainoastaan tappioon ja mahdollisesti täyteen perikatoon. Perikato vältettiin, mutta valtava tappio tuli.
Tietysti v. 1939 maksettiin myös jälkilaskua suomalaisten keinottelupolitiikasta Tarton rauhanneuvotteluissa v. 1920. Suomalaiset junailivat tuolloin lyhytnäköisyyttään itselleen liian edullisen sopimuksen, joka perustui Venäjän tilapäiseen heikkouteen eikä pysyviin geopoliittisiin voimasuhteisiin. Jo v. 1920 Suomen olisi pitänyt vetää rajansa kauemmaksi Pietarista ja luovuttaa Venäjälle myöskin Suomenlahden ulkosaaret. Vastineeksi Suomi olisi saanut alueita Vienan Karjalasta. Stalin ja Molotov palasivat näihin asioihin v. 1939. He jatkoivat neuvotteluja siitä mihin v. 1920 oli jääty. Suomalaiset katkaisivat neuvottelut. Stalin kimpaantui.
Karjalan kysymys ei ole moraalinen kysymys. Se on konkreettinen poliittinen kysymys - taikka ei toistaiseksi ole, mutta siitä tulee sellainen, jos Suomi voi tarjota Venäjälle jotain konkreettista Karjalan asian esillenostamista vastaan.
mainilan laukaukset on jo selvitetty, ja 1990luvulla venäjä myönsi lavastaneensa ne.
Eli tunnustanut syyllisyytensä.
Halonen ja Putin voisivat tehdä teon josta jäisi pysyvä jälki maidemme historiaan.Karjalan palautus olisi tiikerin hyppy koko itärajan kehitykselle.tämä liittäisi Venäjän eurooppaan ja Pietari olisi pian yksi sen metropoleista.Matkailun räjähdysmäinen kasvu olisi tosiasia ja pian nämä allegrot kulkisivat parin tunnin välein.Ystävyys luodaan kun uskalletaan korjata isiemme tehdyt virheet.
"Halonen ja Putin voisivat tehdä teon josta jäisi pysyvä jälki maidemme historiaan."
Mutta Putinin on pakko ajatella tulevaisuutta, jolloin Halonen ei enää ole Suomen presidentti. Suomella on kokoomuslainen pääministeri ja seuraava presidentti saattaa olla kokoomuslainen hänkin. Mahdotonta ei ole edes se, että Suomi liittyisi tyhmyyttään vielä viime hetkellä sotaliitto Naton jäseneksi. Pietarin etumaastoa tällaisen Suomen käsissä? Putin ei ole mikään joulupukki, joka jakaa lahjoja lapsille eikä tuhlari, joka levittää omaisuuttaan vastuuttomasti joka suuntaan.
"tämä liittäisi Venäjän eurooppaan ja Pietari olisi pian yksi sen metropoleista."
Tulevaisuudessa Eurooppa liittyy Venäjään eikä päinvastoin. Ei tietenkään valtiollisesti mutta taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Venäjä, Saksa ja Ranska johtavat uutta unionia Brestistä Vladivostokiin. Mikä on oleva Suomen paikka näiden suurten rinnalla? Se riippuu siitä, miten nopeasti Suomi omaksuu sen suunnan, josta geopoliittisen välttämättömyyden kautta tulee koko Euroopan suunta.
"Ystävyys luodaan kun uskalletaan korjata isiemme tehdyt virheet."
Isien, isoisien ja esi-isien aikojen asioiden pohtimisen sijasta tärkeämpää olisi korjata ne virheet, joita Suomen "länsittynyt" johto on tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana ja joita se edelleen tekee koko ajan pannessaan kaiken yhden kortin - lännen ja EU:n selviytymisen - varaan. Viimeksi Suomi on vastaavalla tavalla heittäytynyt yhden kortin varaan kesällä 1941, jolloin Suomen päättäjät uskoivat natsi-Saksan voittoon maailmansodassa yhtä vakaavasti kuin nykyisin siihen, että EU välttää talousromahduksen ja hajoamisen. Vuoden 1941 uhkapelin jälkiseurausten opetukset hallitsivat pitkään suomalaista poliittista ajattelua. Mutta miten on nyt, Jyrki Kataisen kaltaisten nulikoiden aikakaudella? Sääliksi käy Suomea! Paavo Väyrystä, ainoaa pätevää suomalaista poliitikkoa, vihataan yleisesti. Mitä se kertoo nykysuomalaisten henkisestä tasosta?
Järkipuhetta!! Mikä mahdollisuus pietarille. Venäjän valtiokunta: herätkää ja tehkäämme itä osaksi toimivaa yhteiskuntaa samalla luoden ystävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvat siteet. Tämä mahdollisuus on monipuolinen ja vastavuoroinen!!!
Ikävästä äitipuolesta voisi tulla kunnon äiti Venäjä josta aikanaan erosimme! Välit kuntoon!
"Ikävästä äitipuolesta voisi tulla kunnon äiti Venäjä josta aikanaan erosimme!"
Tuhlaajapojan paluu? Suomi on moraalisessa katsannossa Venäjälle paljon enemmän velkaa kuin Venäjä Suomelle. Venäjä, joka perusti Suomen ja antoi sen kehittyä kansakunnaksi, tuntee tietysti aina isällistä huolta Suomesta ja varsinkin Suomen nykyinen "länsittynyt" alennustila EU-liittovaltion provinssina ja "kansainvälisen yhteisön" pelinappulana surettaa niitä venäläisiä, jotka toivoisivat Suomen pitävän parempaa huolta kansallisista eduistaan.
Aina kun Suomi on "kuulunut länteen", kuten ennen vuotta 1809 ja vv. 1918-1944, Suomi on kulkenut katastrofista toiseen. Aina kun Suomi on "kuulunut itään", kuten vv. 1809-1917 ja 1944-1991, Suomi on kehittynyt ja menestynyt. Tahtooko Suomi olla taantuvien länsimaiden rajamaa vai nousevan Euraasian ytimessä? Tämä on Suomen ratkaiseva tulevaisuuden kysymys. Kaikki muut kysymykset, myös Karjalan kysymys, riippuvat siitä.
"Välit kuntoon!"
Mitä konkreettista Suomella on tarjota Venäjälle? Suomi on altavastaajan asemassa. Tämä paasikiviläinen realiteetti pitäisi muistaa aina.
Voi herra jumala! Kuullostaa kun Suomen hyvinvointi olisi Venäjän ansiota. Kyllähän se nyt vaan on niin vaikkei Venäjä Suomea ruotsilta olisi ottanut niin meillä olisi yhtä hyvät tai paremmatkin oltavat. Tiä vaikka tältä koko Karjalan menetykseltä olisi vältytty. Jos venäjä jotain antaa ei sillä ole oikeutta mitään takaisin ottaa. Vaikka sitten Suomi saikin edullisen tarjouksen aikanaan. Ei Suomen olisi pitänytkään suostua mihinkään maa alueiden vaihtoon. Jos ei Suomi halunnut ei Venäjällä ole oikeutta sotaa aloittaa pientä kansaa vastaan ja viedä maa aliueita väkisin. Venäjä tuhosi yhden Suomen ns heimon ja heidän kotitantereensa anastettiin. Erittäin epäsiveellistä eikä ole puolistettavissa. Antoihan se Baltian maidenkin itsenäistyä. Eikö täällä koroljevin mielipide ole sama kuin Suomen suhteen? Nyt vaan sattui että Suomi pakonalla joutui allekirjoittamaan jonkun tyhmän sopimuksen ja Venäjä ei siksi vääryyttä korjaa kun sattuu nyt olla se erittäin epäselvä sopimus! Venäjä ei todellakaan Suomen etua ajattele tai ole huolissaan ottopojastaan.
"Venäläisten olisi aika palauttaa ryöstömaat takaisin ja näin voitaisiin rakentaa oikeaa ystävyyttä."
Oivallat osan asioiden oikeasta laidasta, mutta lähdet purkamaan kysymystä väärästä päästä koska et tunnusta vallitsevia ja pysyviä voimasuhteita, kykene ajattelemaan Paasikiven ja Kekkosen tasolla. Ei se niin mene, että sotaliitto Naton piirittämä suurvalta Venäjä ensin lahjoittaisi länsisuuntauneelle Suomelle alueita siinä toivossa, että Suomi sen jälkeen luopuisi "länsittymisestä" ja etsiytyisi liittoon Venäjän kanssa. Järjestys on tämä: Suomen pitää kääntää politiikkansa kurssi lännestä itään ja SEN JÄLKEEN voidaan keskustella Karjalastakin. Jos Suomi ja Venäjä pääsevät yhtä läheisiin tai vieläkin läheisimpiin väleihin kuin esim. Valko-Venäjä ja Venäjä, koko Karjalan kysymyskin saa ihan toisen luonteen.
"Venäjän ja Suomen oikea ystävyys johtaisi niin suureen edistykseen molemmin puolin että siitä riittää pitkälle tulevaisuuteen."
Tätä olen aina sanonut, koska olen Koroljov. Itse asiassa Suomen ja Venäjän ystävyys on Suomen ratkaiseva elinehto 2000-luvun maailmassa. Mutta Suomi heikompana osapuolena - ja sille ei kukaan ikinä tule voimaan mitään - ei aseta ystävyyden ehtoja, vaan Venäjä.
"Tämä nykyinen tilanne on patti sellainen kun eu vie meitä ja Venäjä pelkää hajoamista."
Euroopan unioni tässä hajoaa, ei Venäjän federaatio, vaikka Amerikan johtama länsi toivookin Venäjän pirstoutuvan, jotta se saisi Venäjän valtansa alle (mikä 1990-luvulla Jeltsinin onnettomana aikana oli jo lähellä toteutua). Putin astunee pian takaisin johtavalle vartiopaikalle. Medvedev on liian heikko lännen edessä, joten hänen on syytä väistyä. Putin pelasti Venäjän 2000-luvun alussa ja on valmis tekemään sen uudestaankin. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Israelin tiedustelupalvelujen tukemalla Venäjän "liberaalilla" oppositiolla ei ole mitään mahdollisuuksia niin kauan kuin Putin hoitaa asioita. Venäjälle ei tuoteta mitään "värivallankumouksia" muun Itä-Euroopan ja Lähi-idän malliin. Tästä ei tulla läpi, sanoo Putin.
"Tosiasiassa meillä molemmilla on suuri mahdollisuus vain pienen siirron takana."
Aivan. Mutta Suomi tarvitsee Venäjää monta kertaa enemmän kuin Venäjä Suomea. Siksi Suomen pitää tehdä ensimmäinen siirto, ensimmäinen tarjous, ensimmäinen konkreettinen ehdotus. Vasta siitä voi alkaa hieno ystävyys.
On sulla Koroljov monta hyvääkin ideaa mut en täysin ole mukana mielipiteissäsi. No eihän me kaikki samalla tavalla voidakaan ajatella. Muuten kaikki olisi liian helppoa. Kiitti kuitenkin mielenkiintoisista ja asiallisista kommenteista!
Ote Koroljovin tekstistä:
" Ei se niin mene, että sotaliitto Naton piirittämä suurvalta Venäjä ensin lahjoittaisi länsisuuntauneelle Suomelle alueita siinä toivossa, että Suomi sen jälkeen luopuisi "länsittymisestä" ja etsiytyisi liittoon Venäjän kanssa..."
Keskustelun taso on suuresti noussut, kun Tehtaankadun ureaosasto viettää vapaapäiviään. Nyt sentään päästään puhumaan oikeistakin asioista, joten Karjalan palauttaminen tulee taas askelta lähemmäksi.
Olen aina ihmetellyt sitä, miksi Koroljov jatkuvasti mainostaa Suomen tulevaa NATO-jäsenyyttä. Koroljov varmasti tietää sen, että todellisuudessa NATO ei edes halua Suomea jäsenekseen, sillä maantieteellinen asemamme on Naton kannalta ihan toivoton. Olemme meren takana, ja sen lisäksi meillä on yli 1000 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Naton olisi täysin mahdotonta puolustaa Suomea Venäjän hyökätessä. Juuri tästä syystä NATO ei halua Suomea jäsenekseen (=ongelmakseen).
Vielä suurempi NATO-jäsenyyden este on se, että Venäjän ja Naton yhteistyö vaikeutuisi suunnattomasti, jos Suomi kuuluisi sotilasliittoon. Tästä syystä USA ei missään nimessä halua Suomea Natoon, vaikka muodollisesti ovea pidetäänkin auki. Kansalle tätä totuutta ei tietenkään kerrota, koska juppikansalaisemme haluavat kuulua kaikkiin länsiliittoumiin. Koroljov tietää varmasti tämänkin asian.
Neuvotelut Karjalan palauttamiseksi voitasiiin siis aloittaa siltä pohjalta, että Suomi ei liity Natoon, koska USA ei sitä halua. Karjala-kysymyksen ratkaiseminen edesautaisi varmasti Venäjän ja EU:n yhteistyötä, ja tämän seurauksena Karjala saattaisi nousta nopeastikin uuteen kukoistukseen. Pietarin läheisyys antaisi alueelle lisäpotkua. Laatokka ja sen kauniit rantamat voitaisiin nopeasti saada tehokkaaseen loma- ja virkistyskäyttöön. Kaikki keinot on käytettävä, jotta kauniin Karjalan alennustila saadaan viimein loppumaan.
Evakkopoika puhuu järkeä!
Minusta Koroljov kirjoittaa asiaa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä tästä aiheesta.
Koroljov on siinä ainakin oikeassa että Venäjä tarttee jotain konkreettista ennenkun palautus voi tapahtua. Muista mielipiteistähän ei voi kinastella.