Suomi EI hyökkää pitemmälle Mannerheim ilmoitti Churchillille kirjeessään.
Tuossa on se kirje:
http://collections.europarchive.org/tna/20080205132101/fco.gov.uk/files/kfile/britainfinland3956_20.pdf
Täydentävä kommentti asiaan liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9199614#comment-44939488
"Marsalkka Zukov kertoo muistelmissaan Vospiminandija i razmyslenija ettei Suomi osallistunut Leningradin valloitukseen ja pysäytti etenemisensä syksyllä1941 saavutettuihin asemiin. Tilanne Karjalan Kannaksella oli varsin rauhallinen, minkä vuoksi voitiin Suomea vastaan taistelleen 23.Armeijan reservit ja osa etujoukoistakin voitiin siirtää Leningradin eteläpuolelle saksalaisia vastaan. Luottamus siihen ettei Suomi hyökkää pitemmälle johtui Mannerheimin ja Churchillin kirjeiden vaihdosta jota he kävivät loppusyksyllä 1941.Mannerheim kertoo asiasta muistelmissaan, kuinka hän vastauskirjeessään 2.12.1941oli ilmoittanut
kohteliaaseen sävyyn että hänen on mahdotonta keskeyttää käynnissä olevia operaatioita enne kuin joukot ovat saavuttaneet ne asemat, jotka hänen käsityksensä mukaan tarjoavat tarpeeksi turvallisuutta. Saksalainen historioitsija Hans Müller oli A.P.Tuomiselle ilmaissut kirjeenvaihdon olleen valtiopetos ja ilman Mannerheimin toimintaa Leningrad sekä Moskova olisivat kukistuneet. Näiden valloitusten jälkeen ei olisi tullut enää Stalingradia ja saksalaiset olisivat päässeet Bakun ja myös Lähi-Idän öljyalueille. Täten saksalaisten ei olisi tarvinnut turvautua kivihiilipohjaiseen Bensiiniin jonka tuottaminen oli kallista eikä sitä koskaan saatu riittävästi.
Müller syytti Mannerheimia jatkuvasta veljeilystä vihollisen kanssa salaa presidentiltä hallitukselta ja eduskunnalta. Mannerheim vaikutti asioihin ratkaisevasti ilmoittamalla Churchilille ettei katkaise Muurmannin rataa eikä ota osaa Leningradin valloitukseen. Lupaukset annettiin ennen Englannin sodanjulistusta 6.12.1941, ja Müller oli väittänyt tämänkin jälkeen Mannerheimin olleen yhteydessä Churchilliin, jonka vuoksi Stalin oli voinut melkein tyhjentää tämän rintaman osan ja siirtää joukkojaan saksalaisia vastaan.Vaikka Stalin ei paljoa luottanut suomalaisiin, koska mitään ei tapahtunut, hän pikkuhiljaa alkoi uskoa Churchilillin - nyt hänelle välittämään tietoon."
Tuossa on se kirje:
http://collections.europarchive.org/tna/20080205132101/fco.gov.uk/files/kfile/britainfinland3956_20.pdf
Täydentävä kommentti asiaan liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9199614#comment-44939488
"Marsalkka Zukov kertoo muistelmissaan Vospiminandija i razmyslenija ettei Suomi osallistunut Leningradin valloitukseen ja pysäytti etenemisensä syksyllä1941 saavutettuihin asemiin. Tilanne Karjalan Kannaksella oli varsin rauhallinen, minkä vuoksi voitiin Suomea vastaan taistelleen 23.Armeijan reservit ja osa etujoukoistakin voitiin siirtää Leningradin eteläpuolelle saksalaisia vastaan. Luottamus siihen ettei Suomi hyökkää pitemmälle johtui Mannerheimin ja Churchillin kirjeiden vaihdosta jota he kävivät loppusyksyllä 1941.Mannerheim kertoo asiasta muistelmissaan, kuinka hän vastauskirjeessään 2.12.1941oli ilmoittanut
kohteliaaseen sävyyn että hänen on mahdotonta keskeyttää käynnissä olevia operaatioita enne kuin joukot ovat saavuttaneet ne asemat, jotka hänen käsityksensä mukaan tarjoavat tarpeeksi turvallisuutta. Saksalainen historioitsija Hans Müller oli A.P.Tuomiselle ilmaissut kirjeenvaihdon olleen valtiopetos ja ilman Mannerheimin toimintaa Leningrad sekä Moskova olisivat kukistuneet. Näiden valloitusten jälkeen ei olisi tullut enää Stalingradia ja saksalaiset olisivat päässeet Bakun ja myös Lähi-Idän öljyalueille. Täten saksalaisten ei olisi tarvinnut turvautua kivihiilipohjaiseen Bensiiniin jonka tuottaminen oli kallista eikä sitä koskaan saatu riittävästi.
Müller syytti Mannerheimia jatkuvasta veljeilystä vihollisen kanssa salaa presidentiltä hallitukselta ja eduskunnalta. Mannerheim vaikutti asioihin ratkaisevasti ilmoittamalla Churchilille ettei katkaise Muurmannin rataa eikä ota osaa Leningradin valloitukseen. Lupaukset annettiin ennen Englannin sodanjulistusta 6.12.1941, ja Müller oli väittänyt tämänkin jälkeen Mannerheimin olleen yhteydessä Churchilliin, jonka vuoksi Stalin oli voinut melkein tyhjentää tämän rintaman osan ja siirtää joukkojaan saksalaisia vastaan.Vaikka Stalin ei paljoa luottanut suomalaisiin, koska mitään ei tapahtunut, hän pikkuhiljaa alkoi uskoa Churchilillin - nyt hänelle välittämään tietoon."
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Müller syytti Mannerheimia jatkuvasta veljeilystä vihollisen kanssa salaa presidentiltä hallitukselta ja eduskunnalta. Mannerheim vaikutti asioihin ratkaisevasti ilmoittamalla Churchilille ettei katkaise Muurmannin rataa eikä ota osaa Leningradin valloitukseen. Lupaukset annettiin ennen Englannin sodanjulistusta 6.12.1941, ja Müller oli väittänyt tämänkin jälkeen Mannerheimin olleen yhteydessä Churchilliin,"
Taas pötyä. Mannerheim oli kaikissa suurissa ratkaisuissa presidentin ja hallituksen linjoilla. Kirjeessä Ch:lle hän ei millään lailla kosketellut Leningradia tai Muurmannin rataa.
Vastaus Ch:n kirjeeseen oli hyvin asiallinen eikä paljastanut tavoitteita. Englannin sodanjulistuksen jälkeen M. ei tietenkään ollut yhteydessä britteihin.
Onkohan M:n englantilaisille lähettämä kirjeenvaihto esillä jossain?
Tämä 4.12.1941 toimitettu viesti ei liene ainoa eikä se pahin kaikista.
hoitaa presidentti ja hallitus, ei ylipäällikkö. Vastauksessa Ch:n yksityiseen kirjeeseen ei ole mitään valtionpetosta. M. yritti vain välttää Englannin sodanjulistuksen.
On huomattavaa, että hyökkäys Kannaksella oli pysäytetty jo syyskuun alussa.
Väitteitä valtionpetoksesta ylläpitävät palstan äv-retardit, joiden agendaan tällaisten valeiden toistaminen erottamasti kuuluu.
Englannin pääministeri Winston Churchill lähetti marsalkka Mannerheimille henkilökohtaisen, yksityisen ja salaisen kirjeen, jossa hän pahoitteli, että Englanti joutuu piakkoin julistamaan Suomelle sodan.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Englan1.jpg
Vertailun vuoksi mainittakoon että USA katkaisi diplomaattisuhteet kesällä 1944.
Lisää todisteita
http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/17/sota-suomen-ja-englannin-valilla/
Englanti julisti sodan Suomelle 6.12.1941.
"Kyseisen Churchillin ja Mannerheimin välisen salaisen kirjeenvaihdon todistaa myös professori Tuomo Polvinen tutkimuksessaan Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 128. Edellisellä sivulla Polvinen kertoo Maiskin (Venäjän suurlähettiläs Lontoossa) ilmoittaneen sen, ettei Englanti julistanut sotaa Suomelle olevan Englannin ja Venäjän välisistä ongelmista se, joka on loukannut Stalinia eniten.
Todettakoon tässä edelleen, että presidentti Risto Ryti mainitsee tämän samaisen Churchillin ja Mannerheimin välisen kirjeenvaihdon omissa päiväkirjoissaan päivämäärällä 6.12.41. Ryti kertoi kyseisestä kirjeenvaihdosta myös J. K. Paasikivelle 20.12.41. Nämä molemmat asiat käyvät ilmi Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen toimittamasta kirjasta Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 sivulta 162.
Ja Väinö Tanner kirjassaan Suomen tie rauhaan 1943-44 sivu 24: "Waldenin toivomuksesta liitin kirjeen mukaan vielä jäljennökset Churchillin ja Mannerheimin välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli tapahtunut juuri ennen Englannin Suomelle antamaa sodanjulistusta. Niistä piti käydä selville, että Englannin sodanjulistus oli aiheutunut yksinomaan väärinkäsityksestä.
Kun meillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä Englantiin, lähetin kirjeen Ruotsin Helsingin lähettilään Beck-Friisin kuriiripostissa ministeri Güntherille pyytäen häntä hyväntahtoisesti toimittamaan sen Lontooseen." Tanner yritti saada aikaan tämän "paperisodan" rauhan Englannin ja Suomen välille."
Mannerheim myös vastasi Churchillille (lähetettiin 2.12.1941):
Mannerheimin muistelmat, osa II sivu 367-368
"Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.
Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin Uskon varmasti Teidän ylhäisyytenne ymmärtävän, että minun on mahdoton keskeyttää käynnissä olevia sotilaallisia operaatioita ennen kuin joukkomme ovat saavuttaneet ne asemat, jotka käsitykseni mukaan tarjoavat meille tarvitsemamme turvallisuuden. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaamiseksi suoritetut sotatoimet johtaisivat maani selkkaukseen Englannin kanssa, ja minua surettaisi suuresti, jos Englanti katsoisi olevansa velvollinen julistamaan Suomelle sodan. Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941."
lähetti Ch:lle yhden kirjeen vastauksena tälle. Mitään muuta kirjeenvaihtoa hän ei tietenkään käynyt, koska Englanti julisti pian sodan.
Kovin salainen ei tämäkään asia ole ollut, koska M. kertoi asiasta Rytille ja sisällytti sen muistelmiinsa.
Kuten kirjeen sanamuoto osoittaa, ei siinä ole minkään maanpetoksen häivääkään. Sitä ei myöskään väitä yksikään tutkija tuon Mûllerin pötypuheita lukuunottamatta.
Asia ei valehtelulla muuksi muutu.
Marskin yksityinen kirjeenvaihto on entisessä sota-arkistossa ns. Mannerheim-kokoelmana.
Ei ehkä Suomen,mutta joukkojen hyökkäystä rajoittamalla Mannerheim petti Hitlerin,joka olisi tarvinnut Suomen panosta venäjän valloitukseen.ja voi olla että,myös se oli ratkaiseva isku Saksan häviölle.Hitler raivosi kuultuaan Mannerheimin hyökkäyskäskyn peruutuksesta,mutta teki kaikkensa pitääkseen Suomen sodassa,joka onnistui vuoteen -44 asti.Joten Saksan kannatti antaa ase-ja ruoka-apua myös v-41 jälkeenkin.Tämän liittolaispetoksen takia Ryti joutui eroamaan virasta,annettuaan lupauksen saksalaisille,että Suomi ei tee erillisrauhaa,mutta joka kuitenkin tapahtui v-44.
missään vaiheessa lupautunut "kädenlyöntiin Syvärillä" saati sitten hyökkäykseen Leningradiin. Jälkimmäisestä kieltäydyttiin alusta alkaen ja edellinen jätettiin heikon saksalaisen 163.D:n kontolle. Tosin sitä autettiin. On huomattava, että saksalaiset itse eivät päässeet Syvärille. vaan Tihvinään, josta heidät pian karkotettiin.
Mannerheim suuntasi joukkonsa Itä-Karjalaan saksalaisten pettymykseksi. Hän peruutti myös kevättalvelle -42 suunnitellun hyökkäyksen Sorokkaan.
Hitlerin alkuperäisen suunnitelman mukaan Suomen osuudeksi riitti puna-armeijan joukkojen sitominen. Toiveet lisääntyivät sittemmin, mutta Suomi suhtautui niihin aina vain nihkeämmin.
Kesän -44 tilanne oli sitten kokonaan toinen.
Joo näin Polvinen kirjoittaa.
On tullut lainattua noita Polvisen tutkimuksia ja mm. tätä kyseistä selvitystä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6624257
Syytä aina muistaa.