”Näimme paljonkin jälkiä kaartin lähtöpuuhista”, Halsti kertoi. ”Ryöstettyjä taloja, tapettuja ihmisiä, itkeviä naisia. Näkemämme ruumiit olivat usein pahoin silvottuja. Pari päivää oksentelin pahimmissa paikoissa, sitten olin tottunut.”
Rautatien varrella Mustion ja Virkkalan välimailla saksalaiset kohtasivat pienen tuvan keittiössä karmaisevan näyn.
”Pöydän joka sivulla oli ihminen polvillaan. Nainen, mies, puolikasvuinen poika ja tyttö. Jokaisen käden läpi oli lyöty naula pöytään, kieli oli vedetty ulos ja lyöty naulalla kiinni pöytään. Jokainen oli tapettu lyömällä pistimellä selästä läpi, paitsi nainen, jonka selästä pisti esiin puukon kahva”.
Rautatien varrella Mustion ja Virkkalan välimailla saksalaiset kohtasivat pienen tuvan keittiössä karmaisevan näyn.
”Pöydän joka sivulla oli ihminen polvillaan. Nainen, mies, puolikasvuinen poika ja tyttö. Jokaisen käden läpi oli lyöty naula pöytään, kieli oli vedetty ulos ja lyöty naulalla kiinni pöytään. Jokainen oli tapettu lyömällä pistimellä selästä läpi, paitsi nainen, jonka selästä pisti esiin puukon kahva”.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uudessa Suomettaressa heti kun se saatiin taas toimitettua
oli ketomuksia punaisten tekemistä raakuuksista.
17.4. kerrotaan (art. "Punaisten hirmutöitä Karjalassa") Viipurin asemapäällikkö J. Kylmäsen varsin raa'asta murhasta.
Lehden mukaan Kylmäseltä "leikattiin käsi- ja kaulavaltimot, ammuttin ja kolhittiin mitä raaimmalla tavalla".
Viipurin vankiloissa on vankeja "kidutettu" monella tavoin. Raudussa on ajettu rintamalla naisia ja lapsia "joukottain"
rintaman eteen "suojamuuriksi" valkoisia vastaan. Ihantalassa olivat naispunakaartilaiset löytäneet eräästä riihestä
haavoittuneen valkoisen sotilaan. Hänen päällään oli ensin joukolla hypitty, sen jälkeen mies oli nostettu pystyyn
ja yritetty pakolla työntää puuroa hänen suuhunsa, minkä jälkeen häntä oii vielä häväisty monin tavoin.
Kilpeenjoella ja Ihantalassa on elämöinyt suuri rangaistusvangeista koottu joukko. Useita satoja rangaistusvankeja
on tuotu Helsingin ja Turun vankiloista.
18.4. kerrotaan Lopen kirkkoherrasta J. Tuorista, että ensin häntä nuijittiin kiväärinperällä päähän, sitten lävistettiin
pistimellä vatsa ja lopuksi ammuttiin.
24.4. kerrotaan Turussa murhatuista. Insinööri Albert v. Julinin osalta "näky oli suorastaan pöyristyttävä".
Ampumahaavan lisäksi ruumiissa oli "teräaseella tehtyjä silpomisia", niin että häntä oli "vaikea tuntea".
Päälaki oli "kuin kirveellä lohkaistu" ja "aivot valuneet ulos". Myös oli "erinäisiä jäseniä ja ruumiinosia leikelty
puolittain irti".
23.4. kerrotaan, että Uudenkaupungin kaupunginlääkäri J. S. Jalavaa oli 20 asteen pakkasessa juoksutettu
avojaloin reen jäljessä 2 km, rinta oli ruhjottu pistimillä muodottomaksi, vatsa oli avattu, niin että suolet olivat
ulkona ja käsivarret oli katkaistu.
1.5. kerrotaan Längelmäen kirkkoherra I. Virtasesta, että punaiset "ristiinnaulitsivat hänet kirkon alttaripöytään". Hänen rintansa oli puhkaistu, haavaan ripoteltu suolaa ja pään yläpuolelle oli verellä kirjoitettu "Auttakoon Jumalanne". Suodenniemen kirkkoherra Kalvasta kerrotaan, että ruumis seisoi kahden pistimellä varustetun kiväärin tukemana. Pistimet oli tungettu lapaluiden alle. Silmät oli puhkottu. Ruumiilla oli silmälasit ja raamattu kainalossa. Rouva Kalpa oli tyttärensä kanssa pakotettu katselemaan murhaa.
Ruumis sai useita päiviä olla lumessa. Lavialla oli kokonainen perhe sidottu tuoleihin pöydän ympärille ja kielet naulattu kiinni pöytään, jonka keskelle oli asetettu leipäkori. Eurassa oli "teurastettu" pari suojeluskuntalaista sekä talonisäntä ja veri juoksutettu suureen ämpäriin. Ruovedellä oli rääkäten surmattu 18 sotavankia, puhkottu silmät, viilletty posket ja "leikattu". Lyseolainen J. Numminen T. 1. Uudellakirkolla oli vanhempiensa silmien edessä sidottu kahden hevosen väliin, jotka oli täyttä laukkaa pantu ravaamaan pitkin kirkonkylää.
7.5. olivat lehdessä ensiuutiset Kouvolasta.
11.5. on uutisissa jo järkyttynyt henki. "Punaiset harjoittaneet kammottavaa ihmisteurastusta Kymin laaksossa". On murhattu n. 400 henkeä "hirveästi rääkäten" tai elävänä haudaten. "Joesta ja suosta löydetty tähän saakka noin 180 ruumista". Kaikki on "niin järjelle käsittämättömän kammottavaa nuo ihmispedot ryhtyvät suorastaan kylpemään kansalaisten veressä". On murhattu "omienkin tunnustusten mukaan" n. 400 henkeä.
On "löydetty silvottuja ihmisiä kymmenittäin", nostettu joesta "yli 80", "useimmat " kolhittu ennen kuoliniskua, niin että päät ovat "mäsänä", useissa tapauksissa leikelty sukupuolielimiä ja jäseniä sekä viileskelty ruumis täyteen haavoja. "Tällaisen rääkkäyksen" alaiseksi on joutunut mm. Vehkalahden rovasti Taube.
12.5. jatkuvat uutiset Kouvolasta. Komendantti on arvioinut murhattujen määrän n. 200:ksi;"useimmat" on murhattuampumalla.
"Haminalaisten tietojen mukaan" rääkkäystä on harjoitettu polttamalla vankeja hapoilla, puristamalla heitä kuumilla pihdeillä, nylkemällä elävältä ja vetämällä päänahat pois. Rov. Taubelta hakattiin kädet poikki ja päänahka kiskottiin irti. Insinööri Helenius ruhjottiin "kokonaan", niin että hänen vaimonsa saattoi todeta hänen identtisyytensä "vain kappaleittain" ja nimimerkistä vaatteissa.
RKPn Enestam on Västanfjärdistä. Onkohan sekin 1918 lahtarien sukua?
AINA kun Suomessa on ollut keskitysleirejä niitä on ollut Tammisaaressa, miksiköhän? Onko "bättre folk" jotenkin vanginvartija-ainesta vai mikäs piru se on tuollaiseen syynä? Nyt Tammisaaren kolkkoa mainetta yritetään häivyttää muuttamalla nimi Raaseporiksi.
Miksi juuri Tammisaareen? Ainoa paikkakunta, jossa keskitysleirejä oli kahteen otteeseen.
Oliko syynä kenties humaanimpi kohtelu? Ystävällisempiä ihmisiä? Parempi ruoka? Pienempi työttömyys? Pitempi elinikä? Suurempi yhteisöllisyys? Vai mikä?
Västanfjärdin pojat jatkoivat perinteitä
Suomen kuin Ruotsinkin ruotsalaisten osuutta vuonna 1918 suoritetuissa teloituksissa voidaan pitää etnisinä puhdistustoimina. Osa Suomen ja Ruotsin ruotsalaisista tahrasi tuolloin kätensä pahasti suomalaisten vereen. Nyt olisi totuuden sekä anteeksipyynnön vuoro.
Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 punakaartit olivat varmistaneet valtansa Helsingissä ja Etelä-Suomen tärkeimmillä paikkakunnilla. Uudellamaalla jäi punaisten selustaan kuitenkin suojeluskuntia, jotka kapinalliset pyrkivät tekemään vaarattomiksi.
Läntisellä Uudellamaalla pääosin ruotsinkieliset valkoiset ryhmittyivät Siuntioon ja Kirkkonummelle, Suitian ja Sigurdsin kartanoiden ympäristöön. Kahakoinnin jälkeen saarretut 467 suojeluskuntalaista antautuivat helmikuun lopulla Ruotsin suurlähetystön välityksellä. Heidät kuljetettiin sotavankeuteen Helsinkiin Liisankadulle ruotsalaiseen lyseoon, jossa heidän olonsa olivat varsin kohtuulliset. Useat vangit allekirjoittivat lupauksen, että he eivät enää taistele punaisia vastaan. Lupaus unohtui, kun vankeus päättyi huhtikuun puolivälissä saksalaisten vallattua Helsingin.
Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä.
Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.
Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä. Tunnontuskat lienevät heränneet, sillä seuraavana vuonna Grotenfelt tappoi - itsensä.
Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui ruotsinkielisestä saaristosta vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan Suomen ja Ruotsin ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.
Lähteet: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, painettu Gummeruksen kirjapainossa Jyväskylässä 1999. Kuvitettu, 160 sivua. ja Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. 2001.
"Lähteet: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä"
Tukkisella on fixaatio (pakkomielle) 1918 tapahtumista ja hänen matemaatisten yhtälöiden avulla löytämiään punaisia haamuuhreja ei julkisesti tunnusteta kurantteiksi.
Sairas tutkija kaikkiaan!
läänissä punaiset surmasivat huhtikuussa 196 viatonta ihmistä. Mm. Vesilahdella surmattiin murhapoltoissa 14 ihmistä joukossa vanhuksia ja mm. kädetön 8-vuotias tyttö, Useita kyliä poltettiin kokonaan Hämeessä ja Satakunnassa..
Uudenmaan läänissä surmattiin 361 ihmistä, joukossa kymmeniä sotavankeja.
Kostossa ei ole mitään ihmettelemistä.
Jokaisen punikin olisi pitänyt ennen kuolemaansa kyetä tappamaan yksi lahtari.
Tuollaista valkkaarti jätti jälkeensä. Surullista mutta totta.
punakaartin jälkiä? Punaiset aloittivat,valkoiset kostivat. Mutta sitähän vienohuttuset eivät voi myöntää.
suhteella 30 000 tapettua punaista tai sellaiseksi tulkittua viidesta tuhannesta valkoista