Minä ja mieheni olemme olleet jo pitkään onnellisessa liitossa, ei lapsia. Nyt tässä vuosien varrella olen hiljalleen ollut kiinnostunut hengellisestä elämästä ja alkaa tuntu siltä, ettei avioliitto tällaisenaan kai enää voi toimia. On nimittäin kolme hyvin suurta ongelmaa liittomme kannalta, jotka itse haluaisin toteuttaa, "jotta valaistuisin täysin":
1)selibaatti: ei enää koskaan seksiä
----> 2)ei siis lapsia, joita mies haluaisi
3)maallisesta omaisuudesta luopuminen.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta toisaalta olisin onneton jos jäisin tähän liittoon enkä saisi toteuttaa hengellisiä aikeitani. Sehän se, että en haluaisi olla itsekäs ja vain ilmoittaa "no niin liittomme on ohi ja minä teen mitä teen", mutta miten tällaisessa asiassa voisi edes tehdä kompromissin? Niin tai näin, jompi kumpi tulee olemaan onneton. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän vain tuhahteli: "kaikenlaista säkin keksit! Kyllä mieli vielä muuttuu...". Tosiassa pyörittelin asiaa ensin pari vuotta mielessäni ennen kuin puhuin siitä miehelleni, joten ei tässä mieli muutu.
Olemme tunteneet toisimme noin 10 vuotta ja tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, että aloin kiinnostumaan hengellisestä elämästä. Toisaalta en oikeastaan lapsia ole koskaan halunnut, siitä kerroin jo ennen avioliiton solmimista.
Olen nyt vain niin neuvoton...
1)selibaatti: ei enää koskaan seksiä
----> 2)ei siis lapsia, joita mies haluaisi
3)maallisesta omaisuudesta luopuminen.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Rakastan miestäni hyvin paljon, mutta toisaalta olisin onneton jos jäisin tähän liittoon enkä saisi toteuttaa hengellisiä aikeitani. Sehän se, että en haluaisi olla itsekäs ja vain ilmoittaa "no niin liittomme on ohi ja minä teen mitä teen", mutta miten tällaisessa asiassa voisi edes tehdä kompromissin? Niin tai näin, jompi kumpi tulee olemaan onneton. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän vain tuhahteli: "kaikenlaista säkin keksit! Kyllä mieli vielä muuttuu...". Tosiassa pyörittelin asiaa ensin pari vuotta mielessäni ennen kuin puhuin siitä miehelleni, joten ei tässä mieli muutu.
Olemme tunteneet toisimme noin 10 vuotta ja tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, että aloin kiinnostumaan hengellisestä elämästä. Toisaalta en oikeastaan lapsia ole koskaan halunnut, siitä kerroin jo ennen avioliiton solmimista.
Olen nyt vain niin neuvoton...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten nuo kolme asiaa estävät "hengellisen elämäsi", mitä se sitten onkaan, toteuttamisen?
Jos sanon suoraan mitä ajattelen, niin on parempi erota. Millainen liitto sekin olisi, jossa toinen haahuilee ohuessa yläpilvessä toisen tapittaessa jalat maassa yrittäen repiä toista pilvestä alas väkisin? Liitossa on vaikeata, jollei mahdotonta, elää jos ei halua pätkääkään joustaa omista ihanteistaan, toiveistaan ja haluistaan. Tuskinpa kukaan ulkopuolinen osaa neuvoa sinua niin että molemmat, miehesi ja sinä, olisitte onnellisia ja saisitte molemmat tahtonne läpi edes osittain.
Ja niin, olen ateisti. Tänne kirjoittelevat uskovat eivät tule nielemään vapaaehtoista lapsettomuuttasi, heidän mielestään naisella ei ole asiassa sananvaltaa. Seksistä he eivät halua puhua, vaikka joutuvatkin (ilmeisen vastentahtoisesti) sitä harrastamaan lapsia saadakseen. Ja tuskinpa heistä moni malttaisi omaisuuksistaankaan luopua, ainakaan vapaaehtoisesti, joten siltä suunnalta tulevat neuvot taitavat olla "nainen vaietkoot seurakunnassa"-tyylisiä.
trolli.
Niin, on aika vaikea nähdä että "hengellinen elämä" olisi jotenkin irti arkielämästä. Elämä Jumalan yhteydessä on elämistä arjessa ja sen taakkojen kantamista yhdessä Jumalan kanssa. Minusta olet ehkä käsittänyt jonkin asian ihan väärin, jos ajattelet että Hengellinen elämä on eristäytymistä ja itselle elämistä. Rakkaus on juuri uhrautumista toisten ihmisten hyväksi.
Ei "hengellinen elämä" ole yhtä kuin kristinusko. Kaukana siitä.
Mietin vain, miten keksitkin itsellesi ongelmia.
Ethän sinä ole intialainen guru etkä katolinen pappi,
vaan ihan tavallinen suomalainen nainen, joka on luvannut ainakin
ihmisten edessä, todennäköisesti myös Jumalan edessä
rakastaa miestään niin hyvinä ja pahoinakin päivinä,
kunnes kuolema teidät erottaa.
Itse olen tullut uskoon eli uudestisyntynyt ylhäältä vähän yli kolmikymppisenä,
jo naimisiin menneenä ja toista lastamme odttaessani. Jumalan rakkaus vain kertakaikkiaan yllätti. Ei ole tarvinnut miehestä luopua, hänkin on nykyisin uskossa.
Omaisuudesta luopuminen taisi käydä vähittäin. Ensin tuli verraten hyvätuloisena paha omatunto komannen maailman lapsista, ja aloin antamaan hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta prosentin tuloistani heille jo ennen uskoontuloani. Kun tulin uskoon, tajusin, että niin rahallinen kuin hengellinenkin apu on tarpeen niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja aloin maksaa Raamatun ohjeiden mukaan kymmenyksiä. Kun meillä toisaalta
oli iso perhe ja itse olin kotona hoitamassa heitä, niin eipä tarvinnut rahoja miettiä, aina niille menoa löytyi .Nyt tosin ovat enää pahnanpohjimmaiset vastuullamme, lähestymme molemmat kuuttakymppiä.
Raamattu jakaa rakkauden kolmeen osaan:
1. Agape-rakkaus, eli Jumalan rakkaus meitä kohtaan, meidän heijastamamme Jumalan rakkaus muita kohtaan. Jumala haluaa olla ykkönen ja kaikkein rakkain meille jokaiselle.
2. Filia-rakkaus eli ystävän rakkaus ystävää kohtaan
3. Aviolllinen rakkaus, lämpö ja seksuaallisuus aviopuolisoiden välillä.
Jumala on siis ykkönen, aviopuoliso kakkonen, lapset seuraavana, sitten työ, seurakunta, harrastukset jne.
Eli kun Raamatun alussa sanotaan, että Hän (Jumala) loi heidät mieheksi ja naiseksi, Jumala tarkoittaa sitä todella. Hyvin usein noissa
pyhiksi verhotuissa selibaattiajatuksissa on takana sisäistä rikkinäisyyttä,
joka voi tulla esim. lähentelystä, insestistä, peitetyistä homoseksuaalisista
ajatuksista, muuten vain vaikeista olosuhteista, rahapulasta ym. Silloin ratkaisu ei ole seksuaalisuudesta pidättyminen, vaan se, että alkaa rukoilla
Jumalalta rakkautta myös tällä alueella.
"Valaistuminen" viittaa ennemminkin kaipuuseen idän uskontoihin. Uskontoja löytyy pilvin pimein, mutta vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on pelastus. Hän kuoli syntiemme ja sairauksiemme vuoksi ristillä, niin että meillä on pääsy iankaikkisen Jumalan yhteyteen. Jumalan Pyhä Henki synnyttää meidät uudeksi ylhäältä ja Jumala täyttää meidät myös Pyhällä Hengellä, jos sitä kaipaamme. Tuohon valkeuden pakettiiin kuuluvat sitten armolahjat, eli viisauden ja tiedon sanat, profetointi, sairaitten parantaminen, voimateot ym. Kun luet Apostolien teot Raamatusta, tiedät, millä kentällä liikutaan.
Se, mitä mietin, on tuossa yllä, lisää siihen miljoonakertaiseti
Jumalan rakkautta, sillä olen hieman väsyneellä ja enkä kyyniselläkin tuulella tänä aamuna. Me ihmiset olemme vain ihmisiä., mutta Jumala on Rakkaus, se on Hänen olemuksensa.
Siunausta sinulle!