Tämä tekstini ei käsittele evoluutiota, joten en ala väitölle evoluutiosta. Tekstini käsittelee ihmisten tapaa käyttää fraaseja.
Minä vihaan fraaseja. Sellaisia vuosikymmeniä vanhoja fraaseja, jotka ovat levinneet laajalle ja joita käytetään keskustelun tyrehdyttämiseksi. Keskustelija käyttää niitä silloin, kun on tullut epävarmaksi oman kantansa perusteluista ja haluaa lopettaa keskustelun.
Otetaan esimerkki. Kaksi ihmistä keskustelee Raamatusta ja evoluutiosta. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, toinen aina sanoo: " Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja ."
Mitä hän todella haluaa sanoa ? Sitä, että hän on valmis lopettamaan keskustelun, sillä hän ei pysty perustelemaan omaa kantaansa pitemmälle. Sinänsä on aivan sama, onko hän ateisti vai kristitty, sillä tätä fraasia käyttävät molemmat osapuolet. Tämä fraasi on hyvä keino lopettaa.
Mutta mitä tuo lause todella pitää sisällään, jos sitä katsotaan tarkemmin ? Ensinnäkin: se on muodoltaan selvä antiteesi, joka on luotu vastalauseeksi sanonnalle " Raamattu on luonnontieteen oppikirja". Toiseksi: se vain on antiteesinä järjetön, sillä eihän kukaan keskustelija ole koskaan edes väittänyt Raamattua luonnontieteen oppikirjaksi. Se on antiteesi vailla lähtökohtaa.
Mitä tuollaiseen väitteeseen voi sitten vastata ? Siihen voi vastata synteesillä, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja, mutta se sisältää väittämiä, jotka koskevat luontoa.
Jos Kalle Päätalo kirjoittaa kirjan pölhökannosta Iijoen törmässä, ja tässä kirjassaan mainitsee, että maapallo on pyöreä, sanooko joku hänen kirjastaan, ettei se ole luonnontieteen oppikirja ja että Kallen väitettä pitää tutkia oman aikakautensa käsityksistä lähtien ?
Ei. Se olisi absurdia. Kalle Päätalon kirjassa saa huoletta olla luontoon liittyviä väittämiä - mutta Raamatussa niitä ei saisi olla ! Miksi ? Miksi ei voida olettaa, että muita aiheita kuin luonnontiedettä käsittelevä kirja voi pitää sisällään myös luonnontieteeseen liittyviä väittämiä jotka saattavat jopa olla tosia ?
Otetaan esimerkiksi kirja nimeltä Pikku jättiläinen. Sehän on tietokirja, joka sisältää monia eri aihealueita lyhyesti käsiteltynä. Eihän sitäkään voida pitää tyhjentävänä luonnontieteen oppikirjana, mutta silti se sisältää väittämiä siltäkin alalta. Miksei myös Raamatulle anneta lupaa sellaiseen ?
Olisi hyvin lyhytnäköistä väittää, että Raamattu on luonnontieteen oppikirja. Yhtä lyhytnäköistä on kuitenkin myös väittää, että se ei ole sitä, sillä kumpikaan lause ei pidä kokonaan paikkaansa ja niistä voidaan muodostaa synteesi.
Tuollaisten fraasien käyttö keskustelussa on vain merkki halusta väittää vaikeaa aihetta.
Minä vihaan fraaseja. Sellaisia vuosikymmeniä vanhoja fraaseja, jotka ovat levinneet laajalle ja joita käytetään keskustelun tyrehdyttämiseksi. Keskustelija käyttää niitä silloin, kun on tullut epävarmaksi oman kantansa perusteluista ja haluaa lopettaa keskustelun.
Otetaan esimerkki. Kaksi ihmistä keskustelee Raamatusta ja evoluutiosta. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, toinen aina sanoo: " Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja ."
Mitä hän todella haluaa sanoa ? Sitä, että hän on valmis lopettamaan keskustelun, sillä hän ei pysty perustelemaan omaa kantaansa pitemmälle. Sinänsä on aivan sama, onko hän ateisti vai kristitty, sillä tätä fraasia käyttävät molemmat osapuolet. Tämä fraasi on hyvä keino lopettaa.
Mutta mitä tuo lause todella pitää sisällään, jos sitä katsotaan tarkemmin ? Ensinnäkin: se on muodoltaan selvä antiteesi, joka on luotu vastalauseeksi sanonnalle " Raamattu on luonnontieteen oppikirja". Toiseksi: se vain on antiteesinä järjetön, sillä eihän kukaan keskustelija ole koskaan edes väittänyt Raamattua luonnontieteen oppikirjaksi. Se on antiteesi vailla lähtökohtaa.
Mitä tuollaiseen väitteeseen voi sitten vastata ? Siihen voi vastata synteesillä, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja, mutta se sisältää väittämiä, jotka koskevat luontoa.
Jos Kalle Päätalo kirjoittaa kirjan pölhökannosta Iijoen törmässä, ja tässä kirjassaan mainitsee, että maapallo on pyöreä, sanooko joku hänen kirjastaan, ettei se ole luonnontieteen oppikirja ja että Kallen väitettä pitää tutkia oman aikakautensa käsityksistä lähtien ?
Ei. Se olisi absurdia. Kalle Päätalon kirjassa saa huoletta olla luontoon liittyviä väittämiä - mutta Raamatussa niitä ei saisi olla ! Miksi ? Miksi ei voida olettaa, että muita aiheita kuin luonnontiedettä käsittelevä kirja voi pitää sisällään myös luonnontieteeseen liittyviä väittämiä jotka saattavat jopa olla tosia ?
Otetaan esimerkiksi kirja nimeltä Pikku jättiläinen. Sehän on tietokirja, joka sisältää monia eri aihealueita lyhyesti käsiteltynä. Eihän sitäkään voida pitää tyhjentävänä luonnontieteen oppikirjana, mutta silti se sisältää väittämiä siltäkin alalta. Miksei myös Raamatulle anneta lupaa sellaiseen ?
Olisi hyvin lyhytnäköistä väittää, että Raamattu on luonnontieteen oppikirja. Yhtä lyhytnäköistä on kuitenkin myös väittää, että se ei ole sitä, sillä kumpikaan lause ei pidä kokonaan paikkaansa ja niistä voidaan muodostaa synteesi.
Tuollaisten fraasien käyttö keskustelussa on vain merkki halusta väittää vaikeaa aihetta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Perspektiivistäsi katsoen olet oikeassa,
Mutta mielestäni pakoon juostaan, eli pelko ajaa ajatuksen juoksemaan, etsimään tukea omalle teorialla.
Fraasit taas piilopaikkoja, fraasien taakse voi piiloutua.
Jos vihaat fraaseja, olet suuttunut, koska et pysty "voittamaan" tai vahingoittamaan fraasin takana olevaa.
Pidän vain yksinkertaisesti liian helppona ratkaisuna heittää johonkin keskusteluun lausetta, joka on jo loppuun kaluttu eikä pahimmassa tapauksessa edes tarkoita mitään.
Jos et pysty jatkamaan keskustelua fraasin
jälkeen eikö se ole osoitus että fraasi on osunut
asian ytimeen ja saanut sinut sanattomaksi?
Siihen on syynsä, että jotkut fraasit aiheesta
kun aiheesta ovat säilyneet ja levinneet kansan
keskuudessa. Omaa heikkouttasi se on jos et pysty
fraasia kumoamaan!
no, "makuasioista on turha kiistellä"
Monikin kulunut väittämä pystytään järkeilemällä kumoamaan. Turhauttaa vain se, että liian usein niillä ratsastetaan kuin aaseilla. On vanhoissa sananlaskuissa järkeä, mutta ei silloin jos niitä käytetään väärällä tavalla, keskustelun lopettamiseksi. Oikeampi käyttö olisi niiden lausuminen silloin, kun halutaan tuoda keskusteluun joku oivallus keskustelun jatkamiseksi.
jaa a silloin sinulla ei pitäisi olla ongelmia
niiden kanssa. Niinkuin nyt näyttää olevan.
No problem. Asiat kun eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät. ("...niinkuin nyt näyttää olevan...")
sitähän varten fraasit ovat
> Minä vihaan fraaseja.
Fraaseja on monenmoisia. Toiset ovat tylsiä,
toiset nokkelia. Fraasit ovat yleensä syntyneet
siksi, että ne kuvaavat kohtuullisen hyvin
aihettaan. Vihaa tai rakastaa, niiden
merkitystä on vaikea kiistää.
> Keskustelija käyttää niitä silloin, kun on tullut
epävarmaksi oman kantansa perusteluista ja
haluaa lopettaa keskustelun.
Ensimmäinen argumenttisi väärin, toinen
(suht) oikein. Tämä on tyypillinen tapa
argumentoida silloin, kun kaikki teesit eivät
pidä paikkaansa. Sidotaan varma teesi
epävarmaan.
>Toiseksi: se vain on antiteesinä järjetön, sillä
eihän kukaan keskustelija ole koskaan edes
väittänyt Raamattua luonnontieteen
oppikirjaksi. Se on antiteesi vailla lähtökohtaa.
Niin on. Valitettavasti kuitenkin hyvin monet
vaittävät raamatun luonnontiedettä
käsittelevien argumenttien olevan tosia.
> Siihen voi vastata synteesillä, ettei Raamattu
ole luonnontieteen oppikirja, mutta se sisältää
väittämiä, jotka koskevat luontoa.
Tämä on oikein hyvä vastaus, joskaan ei
mikään kahden väittämän synteesi; sehän
toteaa toisen teesin oikeaksi.
Mutta raamatun ongelma on se, että osa
ihmiskunnasta pitää sitä ilman muuta totena,
toisin kun vaikkapa Päätalon romaaneja. Siksi
raamatussa esitettyjen luontoa koskevien
väittämien painoarvo on miljoonille ihmisille
paljon suurempi kun Päätalon. Jos Päätalo
sanoisikin romaanissaan: "maa on
pannukakku", kukaan tuskin kiinnittää asiaan
sen kummempaa huomiota. Raamatussa
esitettynä tällaiset väitteet saavat aivan toisen
painoarvon.
On muuten hiukan erikoista, että uskova edes
rinnastaa raamatun tavalliseen romaaniin;
sitä eivät tee yleensä ateistitkaan.
Jos raamatun ilmoitus on totta, silloin myös
sen luonnosta esittämät väitteet ovat totta.
Nämä väittämät poikkeavat kuitenkin
ratkaisevati modernin luonnontieteen
havainnoista, ja tästä seuraa loogisesti
päätelmä, ettei raamattua voi käyttää alan
oppikirjana.
> Kalle Päätalon kirjassa saa huoletta olla
luontoon liittyviä väittämiä - mutta
Raamatussa niitä ei saisi olla !
Kaikissa teksteissä saa olla mitä tahansa
väittämiä. Esimerkkifraasisi ei ota kantaa
väittämien olemassaoloon (itseasiassa se
myöntää ne ilman muuta) vaan väittämien
luonnontieteelliseen totuusarvoon.
> Olisi hyvin lyhytnäköistä väittää, että
Raamattu on luonnontieteen oppikirja. Yhtä
lyhytnäköistä on kuitenkin myös väittää, että se
ei ole sitä, sillä kumpikaan lause ei pidä
kokonaan paikkaansa ja niistä voidaan
muodostaa synteesi.
Ahaa. MInä olen kuvitellut, että raamattu on -
katsantokannasta riippuen - joko jumalallista
ilmoitusta tai historiallinen kirjoituskokoelma.
Uutta minulle on se, että se on "vähän"
luonnotieteellinen oppikirjakin, nitä tällä sitten
tarkoitatkaan.
> Tuollaisten fraasien käyttö keskustelussa
on vain merkki halusta väittää vaikeaa aihetta.
Heh. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja
(en kyllä muista todenneeni moisia
itsestäänselvyyksiä aiemmin). Enkä
todellakaan ole pyrkinyt välttämään
keskustelua aiheesta. Väitteelleni minulla on
myös hyvät perustelut, joista en ole lainkaan
epävarma.
Ihan hauskaa pohdiskelua.
Vastineesi oli hyvä ! Se auttoi huomaamaan, että haksahdin joissain kohdin vetämään liian helppoja johtopäätöksiä.
Rinnastamisesta. Oletko huomannut, että esim. yliopistoeksegeetit nimenomaan rinnastavat Raamatun, jos ei romaaniin, niin novellikokoelmaan. Heillähän on se periaate, että sitä on tutkittava puhtaasti kirjallisena tuotoksena. Ovatko he siis kristittyjä vai ovatko he "edes ateisteja" ?
Ymmärsit varmasti, etten itse rinnastanut Raamattua romaaniin sisällölliseti vaan muodollisesti - eli kirjana, jolta vaaditaan enemmän kuin romaaneilta.
Tahdoin sanoa: jos tietty väite sijaitsee kirjassa A , se torjutaan, mutta jos se sijaitsee kirjassa B , se hyväksytään, tilanteessa, jossa kumpikaan kirja ei rakenna keskeistä sisältöään sen väitteen varaan. Se on mielestäni epäjohdonmukaisuutta.
Sanoit kuvitelleesi, että Raamattu on "joko jumalallista ilmoitusta tai historiallinen kirjoituskokoelma". Sanan "historiallinen" voi ymmärtää historiankirjoitukseksi, siis tositapahtumien kirjaamiseksi. Sitä et varmaan tarkoittanut ?
Raamattu ei ole "vähän" luonnontieteen oppikirja. Se sisältää maailman synnystä väittämiä, joita tiede ei hyväksy.
Jos vallitsevalle tieteelliselle esiymmärrykselle vastakkainen geologinen, paleontologinen tms. tutkimus päätyy perusteltuihin johtopäätöksiin, jota vallitseva tiede kieltäytyy hyväksymästä, Raamattu sisältää silloin edelleen maailman synnystä väittämiä, joita tiede ei hyväksy. Onko se silloin luonnontieteen oppikirja ?
Toisaalta, sinähän nyt itse myönnät, että Raamattu
ei ole erehtymätöntä jumalansanaa. Kuinkas sinä
nyt noin menit myöntämään?
Ettei se sitten ollut
pelkäämääsi "esinahkafilogiaa"?
Se kaheli, joka kirjoittelee millon milläkin
nikillä niitä esinahkajuttuja, käytti keväällä
nikkiä Filogia. Esinahkafilogia siis viittaa aina
samaan kirjoittajaan, ei esim. Baskeriin.
Ei näitä kouluakäymättömien puuseppien ja
kalastajien sepittämiä loruja kannata ottaa
todesta. Mitään, ei ketään Jumalaa tai Jumalia
ole olemassa. On vain itsekeskeisiä ihmisiä.
"I HATE TO REMIND YOU BUT YOU ARE GOING TO DIE.."