onko lestadiolaisella ja ei lestadiolaisella
mitään mahdollisuutta seurustella ja mennä
naimisiin keskenään ilman, että kummankaan
tarvitsee uskoaan vaihtaa/kieltää?
mitään mahdollisuutta seurustella ja mennä
naimisiin keskenään ilman, että kummankaan
tarvitsee uskoaan vaihtaa/kieltää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tosin omastani vastaan että ainut mahdollisuus
on se että toinen luopuu omasta uskostaan mikä se
sitten onkin.
Esim. jos nainen on Lestadiolainen ja mies ei
niin nainen saa lähtöpassit seurakunnastaan
ja "hyvässä lykyssä" omat vanhemmat hylkäävät jos
mies ei pikapikaa käänny ainoaan ja oikeaan
uskoon.
R.
Ps. Näin täällä etelässä, varsinaisilla
körttialueolla totuus voipi olla vielä jyrkempi.
Täytynee taas kerran jättää toi "asiantunteva"
kirjoitus omaan arvoonsa.
Kaikki mahdollisuudet olemassa, kukaan ei saa
mistään lähtöpasseja, kukaan ei hylkää siinä
ketään.
...todellisuuteen!!!!!
Miksiköhän sitten tälläistä ihan oikeasti
tapahtuu???
Voi itku kun on sinisilmäisiä ihmisiä näissä
lahkolaisjutuissa.
Varsinkin vanhoillislestadiolaisten puolella
vaihtoehdot ovat todella vähissä.
R.
Ps. Kuten kirjoitin omakohtaista kokemusta
lähipiiristä löytyy ihan 90 luvulta.
Sulla tuntuu olevan jotain henkilökohtaista
katkeruutta meitä kohtaan.
...vastaan on paljonkin, mutta ei
henkilökohtaisena kaunana ym.
Tunnen moniakin Lestadiolaisia ja Helluntailaisia
ja yksilöinä en voi heitä koskaan asettaa eri
asemaan muiden kanssa.
Omat kokemukseni varsinkin Lestadiolaisuudesta
ovat murheelliset joten kerron vain omia ja
lähipiirini kokemuksia siten ettei niistä
kertomuksista voi tunnistaa ketään.
R.
aivan!
ei tosiaan olla ketään ajamassa pois,vaikka menee
ei-meitsin kaa naimisiin.
siihen vaan liittyy aika paljo hankaluuksia.
esim.lastenkasvatuksessa voi tulla ongelmia.ja
monet elämänarvot ovat erilaisia.
me katotaan ja ymmärretään asioita niin paljon
uskon kautta.
että sellasta.
Ei näitä kouluakäymättömien puuseppien ja
kalastajien sepittämiä loruja kannata ottaa
todesta. Mitään, ei ketään Jumalaa tai Jumalia
ole olemassa. On vain itsekeskeisiä ihmisiä.
"I HATE TO REMIND YOU BUT YOU ARE GOING TO DIE.."
Raamattu sanoo melko selkeästi, ettei uskovaisen
tule ottaa epäuskoista puolisoa, sillä "mitä
yhteistä on elävällä ja kuolleella?" vai miten se
nyt siellä sitten mainitaankaan. Ja mitä yhteistä
sitten on? Kun vakaumus on erilainen,
on "kulttuurikin" erilainen. Ajatusleikkinä:
vaikkapa uskovainen tyttö ja epäuskoinen poika
alkavat seurustella keskenään. Uskovaiselle
seurustelu merkitsee avioliittoa, läpi elämän
kestävää yhteistä matkaa varten tutustumista.
Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen
eroittako. Avioliitto on pyhä sääty, ja
uskovainen haluaa kilvoitella puhtaana, säilyttää
itsensä neitsyenä hääyötä varten, sillä mies ja
vaimo "tulevat yhdeksi lihaksi" vasta kun Jumala
on heidät yhdistänyt = avioliitto on solmittu.
Jos ei seurustelu- ja kihlausaikana tulisikaan
ongelmia tuossa suhteessa, niin entäpä vapaa-ajan
vietto? Uskovainen haluaa käydä seuroissa (kun
seurahalut katoavat, se on merkki jo osittaisesta
luopumisesta. Puhun omasta kokemuksestani.),
mutta rakastunut haluaa olla yhdessä
rakastettunsa kanssa. Jos em.
esimerkkitilanteessa tyttö haluaa seuroihin ja
poika vaikkapa yökerhoon, kumpi antaa periksi?
No, kuvitellaan nyt sitten edelleen, että on
ehditty puhtaina naimisiin ja yhteisen katon
alle. Kuinkas siellä toimitaan? Uskovainen vaimo
haluaa kuunnella Siionin lauluja ja epäuskoinen
mies - sanotaan nyt sitten vaikka rap-musiikkia.
Mies haluaa myös television. Jääkaappiin ilmestyy
olutpulloja, baarikaappi olohuoneen nurkkaan. Ja
viimeistään kolmannen lapsen jälkeen kuuluu
miehen suusta: "Ei enää lapsia, ihan riittävä
meteli ja rahanmeno jo tästä." Seuraa kenties
painostusta ehkäisyyn, sen pettäessä aborttiin.
Ehkäpä mies ei anna vaimon viedä lapsia
seuroihin, eikä suostu hoitamaan heitä sillä
aikaa kun vaimo on seuroissa.
Mikä tästä kaikesta seuraa? Avioero? Mutta jos he
kaikesta huolimatta rakastavat? Hakevat
kompromissiratkaisuja? Uskovainen ei voi tehdä
omassa elämässään kompromisseja synnin suhteen.
On vaarallista ajatella, että kuunnelkoon tuo
tuota musiikkia, ei minun sitä tarvitse
kuunnella, annan mennä toisesta korvasta sisään
ja toisesta ulos. Tai että katsokoon tv:tä,
minäkin näen uutiset ja tuleehan sieltä hyviä
ohjelmia - ihminen on ihminen, kohta sieltä
katsotaan myös se kaikki, mikä kuivattaa oksan
viinipuussa. Tapahtuu luopuminen, varmaankin
vähin erin, harvoin yhdellä hötkäisyllä.
En tiedä, tuliko tästä selväksi, mitä tarkoitan.
Toivottavasti. Kukaan ei tee ratkaisua
puolestasi. Jos päätät seurustella ja mennä
naimisiin epäuskoisen kanssa, saat sen tehdä
ilman, että sinut "potkastaisiin pihalle" Jumalan
valtakunnasta. Sinua ehkä puhutellaan,
herätellään. Yleensä osittainen luopuminen
kuitenkin on jo tapahtunut silloin, kun
uskovainen alkaa seurustella epäuskoisen kanssa.
Antaudutaan tietoisesti vaaraan. Ei muistella
Raamatun rakkaita neuvoja. Tällaisia tapauksia
on, mm. omien läheisteni elämässä. Olen heitä
läheltä seurannut.
Onhan toki heitäkin, jotka ovat kenties olleet
molemmat uskovaisia/epäuskoisia naimisiin
mennessään, ja sitten jossain vaiheessa toinen on
kieltänyt uskonsa/saanut parannuksen armon. He
voivat olla yhä onnellisia ja elää harmoonista
elämää, mutta se edellyttää sitä, että
epäuskoinen puoliso ymmärtää ja hyväksyy toisen
vakaumuksen. Helppoa ei tällaisten parien elämä
ole, senkin tiedän, sillä tällaisiakin pareja on
lähipiirissäni. Mahdollista kuitenkin.
mustavalkoinen kuva asioista.
Eikö jumalasi ole tarpeeksi voimallinen? Eikö usko riitä?
mun mielestä lissu kirjotti tosi hyvin.
asiat ei oo IKINÄ mustavalkosia,jos ihmisestä on
kyse.ja mitä mahat tarkoittaakaan
mustavalkoisuudella? meiänki piirissä on
poikkeuksia.niitä on kaikkialla.
ja en muutenkaa ymmärtäny viestisi epäilyä,että
Jumalamme ei olisi tarpeeksi voimallinen.luepa se
lissun viesti vielä kertaalleen läpi!
"asiat ei oo IKINÄ mustavalkosia"
Samaa mieltä, "asiat" eivät ikinä ole
mustavalkoisia. Ihmisillä, kuten Lissulla tämän
asian suhteen, ei usein ole kykyä ja edellytyksiä
harmaan sävyjä erottaa, valitettavasti. Joillakin
tosin, tälläkin palstalla kykynsä näytteneellä,
näyttää olevan vaikeuksia erottaa edes valkoista.
So, minulla on kyllä kykyä nähdä asioiden
vivahteet, erilaiset värit, niin tummat kuin
kirkkaatkin. Eri asia vain, mitkä värit minä näen
kirkkaina.
Ko. asiasta on kokemusta lähipiirissäni. Itsekin
olen kerran joutunut tekemään ratkaisun uskon ja
tärkeän ihmisen välillä. Puhuin siis
kokemuksesta. Voin kertoa myös, että muutaman
vuoden minua vanhempi ystäväni tutustui
epäuskoiseen mieheen ja he ihastuivat toisiinsa
syvästi. Mies olisi halunnut seurustella, samoin
ystäväni, mutta hän valitsi toisen tien. "Elävä
usko on elämän tärkein asia. Jos olisin valinnut
seurustelun epäuskoisen kanssa, ei usko enää
olisi ollut tärkeintä." Näin hän kertoi
selittäneensä miehelle. Hän teki ratkaisunsa
itse, puhui minulle ja eräälle toiselle
ystävälleen vasta tehtyään ratkaisun.
Ja sitten siitä, että riittääkö usko. Olisikohan
ollut Alex, joka sitä kysyi. Jumala on kyllä
voimallinen, Hän pystyy mihin vain, mutta Hän
rakastaa ihmistä ja on antanut ihmiselle
valinnanvapauden. Mehän olisimme kuin vankeja,
jos emme saisi päättää, mitä haluamme tehdä.
Synti tuli ihmiseen Adamin ja Evan kautta, ja
vaikuttaa yhä meissä jokaisessa. Se on niin
lähellä, ettemme voi koskaan päästä siitä täysin
eroon - emme tässä elämässä. Synti hävittää
uskon. Siksi pitää karttaa syntiä. Jos
antautuisin seurustelemaan epäuskoisen kanssa,
leikkisin tulella, hyppäisin jäälautalle
tulvivaan jokeen. Olisin vaarassa menettää
uskoni, ja tällaiseen vaaratilanteeseen en halua
joutua, sillä tiedän olevani vain ihminen, tiedän
omat heikkouteni. Samoin perustein monet
uskovaiset valitsevat uskon seurustelun sijaan.