Lankeemuksesta iloa???

Niinpä. Parannuksen saisivat tehdä heti!

Sellaiset ovat lihallisia ihmisiä, joita lopun aikoina nimenomaan on paljon.

EI, vaan koska kokoajan ollaan tiedetty, että Koivisto on harhaoppinen pappi ja nyt tämä totuus tuli lopultakin julkisuuteen.

Ja että tämä lankeemus tuli esiin jopa näin uskomattoman rajulla tavalla. Eihän kukaan kuitenkaan olisi ikinä häntä ihan homoksi uskonut, mutta hänen luopumuksensa onkin paljon pahempi kuin ajateltiinkaan.

Hänen opetuksensa on alusta asti ollut hyvän ja pahan tiedon puusta - sekoitus totta ja valhetta ja tätä harhaoppia hän on saarnannut jo yli 10 vuotta, Jumala on ollut tähän asti armollinen, mutta NYT on tullut se aika, jolloin kaikki tällaiset hirvittävät synnit tulevat valkeuteen ja kaikki valhepapit paljastetaan.

He eivät mahda itselleen mitään tai eivät pysty kateuttaan itseään hillitsemään, ihan turhaa niille saarnaat. Puupölkkykin uskoo paremmin.

Valitettavasti taidat olla oikeassa, mutta voihan sitä aina edes yrittää.
Säälittää kuitenkin ne paholaisen koukkuun joutuneet muutamat uudestisyntyneet uskovat joiden tiedetään Mission kynsissä vielä nytkin olevan.

Ja olinhan siellä itsekin.

Omavanhurskaus perkkel iloitsee nyt oikken sytämens pohjast. Avauksia tulee kuin sieniä sateella. Monet nauttivat tuomarina olemisesta. Kunhan eivät tulisi elämänsä lopussa itse tuomituiksi.

Miten ihmeessä tällaiseen nimimerkin takaa syyttelemiseen ei ole puututtu? Päinvastoin, kun arvostelin tällaista toimintaa, niin viestini poistui hyvin nopeasti.

Jumalan sana ei anna mitään lupaa toisen ihmisen sormella osoitteluun, ilman siitä seuraavia vakavia ongelmia osoittelijan omassa elämässä.

Jumalan tahto on että syntiset kääntyisivät parannukseen, Uskoisivat evankeliumin sanoman omakohtaisesti. Me kaikki olemme syntisiä, eikä
ketään meistä ole toinen toistemme tuomareiksi asetettu.

Jeesus hoitaa tuomion sitten, kun itse kunkin meistä aikamme päättyy.

Markulle on nyt käynyt niin kun tiedämme. Jumala armossaan suokoon että hän saa parannuksen armon synneistään. Voi vain kuvitella millainen häpeän tuska ihmisellä on, kun tällainen paljastuu koko maailmalle.

>Jotkut näyttävät olevan jopa vahingoniloisia Koiviston lankeemuksesta. Ei sellainen ole ainakaan Jeesuksen oman asenne.<

Juuri näin.!

Kun on jo ennestään kiihkoiltu Nokia Missiota vastaan varmoina että se on perkeleellinen harhaoppi ja eksytys, nyt saadaan pontta omille uskomuksille, joita on vuosikaudet jauhettu, ja se jos mikä on nannaa lihalliselle ihmiselle, joka niin mielellään haluaa esiintyä hengellisenä.

Uskomukset voivat tietysti olla tottakin, mutta Kristuksen totuutta ne lakkaavat olemasta/ilmentämästä viimeistään silloin, kun oma kiihkoilu ja sielullinen tuomiohenki astuu kuvioon. Silloin motiivina ei enää olekaan "tahdon ihmisten varovan ja karttavan asioita jotka ovat vääriä ja joiden vuoksi Kristus murehtii" (oikea painopiste) vaan "kun minä uskon että jotkut asiat ovat vääriä, muidenkin pitää uskoa samalla tavalla" (minäkeskeinen painotus). Jälkimmäinen kylläkin usein pukeutuu edelliseen ja maalaa itsensä kovin hurskain värein.

Kristuskeskeinen ihminen ei iloitse toisen lankeemuksista ja erehdyksistä. Siitä mitä sielunvihollinen on saanut aikaan. Ei sittenkään, vaikka kyseessä olisi itseä loukannut ja vahingoittanut henkilö. Kuinka Kristuksen oma voi iloita vihollisen töistä ja olla vahingoniloinen?

Sellainen on käsittämätöntä ja murehduttavaa lihallisuutta. No... taipumus vahingoniloon on ihmiselle ominaista, ja kyllä se taipumus minunkin puseroni alta löytyy. Sille ei pidä antaa sijaa ja ryhtyä ruokkimaan. Ei minkään tekosyyn varjolla. Siksi juuri tarvitaan Kristuksen kanssa seurustelua ja ristin todesti ottamista, jonka kautta lihallinen asenne paljastuu, että voimme Herran edessä tehdä parannusta joka päivä.

Itse olen suhtautunut Nokia Missioon erittäin varauksellisesti. Aikoinaan kun liike otti ensimmäisiä askeliaan kävin muutamassa tilaisuudessa ja jopa pidin tilaisuuksista, siellä oli eläviä todistuksia ja mielestäni hyvää ylistystä. Mutta kohta huomasin, että kaikki ei ole ok. Ainakin oma kokemukseni oli se, ja lopetin tilaisuuksissa käymisen, koska erityisesti Koivistossa oli jotakin mihin en voinut yhtyä. Sittemmin liikkeen tilaisuuksissa alkoi vierailla julistajia joiden toimintaan suhtaudun erittäin varauksellisesti ja jopa kielteisesti.

Tässä olisi nyt hyvä sauma minunkin sanoa: ähäkutti, mitäs minä olen sanonut.

Mutta. Kun Koivisto erotettiin tehtävästään ja asia tuli julkisuuteen, menin rukoukseen Herran eteen ja koin, että nyt pitää välttää parjaamista ja ennemminkin keskittyä rukoilemaan hänen puolestaan.

En ole iloinen Markku Koiviston lankeemuksista ja vinoutumista. Iloitsen siitä että asia tuli julkisuuteen, mutta iloni ei ole vahingoniloa. Suhtautumistapani Markkuun on nyt, lankeemusten paljastuttua, jopa myönteisempi kuin ennen. Asiat eivät enää ole pimennossa ja hänellä on mahdollisuus lähteä eheytymään ja puhdistumaan. Jos nimittäin ottaa asiat tosissaan ja antautuu Kristuksen työpöydälle. Kuinka voisin kristittynä toivoa lähimmäiselleni jotakin muuta kuin uudistumista ja parantumista?

Tuhoutumistako minun pitäisi toivoa? Jumala meitä armahtakoon ja avatkoon silmämme näkemään maailman sekä kristikunnan tuska ja hätä. Syntiä ja vinoutumia ei tule siunata, mutta IHMISTÄ JUMALA RAKASTAA ja haluaa jokaiselle hyvää. Siihen hyvään kuljetaan parannuksen ja kokosydämisen Jumalalle antautumisen kautta.

Nokia Missiosta vielä:

Vaikka olen ollut ja edelleenkin olen kyseisen porukan suhteen varauksellinen, en voi oman kokemukseni ja tuntemukseni perusteella leimata koko liikettä ja ajatella, ettei Jumala siellä ollenkaan toimisi. Itse en käy ko. tilaisuuksissa enkä ole kehottanut ketään sinne menemään, mutta minun täytyy ottaa huomioon, että ehkäpä sielläkin on ihmisiä uskoon tullut ja joskus saanut hyvääkin opetusta. Tuskin kaikki karismaattisuus siellä on ollut valhekarismaa. Luultavasti on myös vilpittömiä julistajia ja ylistäjiä joita Herra on käyttänyt ja käyttää. Mitä liikkeen sisällä nyt tapahtuu ja mihin suuntaan linja muotoutuu, jää nähtäväksi.

Liikkeen keskellä tapahtuneet oikeat uskoontulot ja oikeat parantumiset eivät tietenkään pyhitä sitä väärää mikä siellä on ollut, mutta samoin ei vääräkään tee tyhjäksi sitä mikä on ollut ja on oikeaa.

Rohkaisuni jokaiselle veljelle ja siskolle on:
ETSIKÄÄ KRISTUSTA JA HÄNEN YHTEYTTÄÄN. Ei tuntemuksia ja ilmiöitä! Jeesus itsessään on kaikkiriittävä ja Hänessä on yltäkylläinen armo, jossa sitten on kyllä kokemuksiakin, mutta ne avautuvat Hänen tuntemisensa kautta eivätkä tule keskipisteeksi sille, jonka perusta on Golgatan ristintyössä. Pidetään katse siinä mikä on olennaista ja tärkeää, ja siltä pohjalta, kun kasvamme tuntemaan hyvää, tulemme myös herkäksi vaistoamaan väärän ja sitä karttamaan, jolloin se ei tapahdu inhimillisessä paatoksessa ja toisia vikoillen, vaan armossa ja totuudessa, Kristuksen rakkaudessa.

Langenneiden puolesta rukoillen, ei pahaa toivoen ja toivottaen.
Näin ajattelen.