Olen punakorvakilppari herra p ja pääsin tänään uuden omistajani kotiin :)Olen hiukan hermostunut tästä kaikesta uudesta,mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa ala kulkea kun tutustumme toisiimme.Pyöriskelen ja kaivelen akvaariota ja mietin miten pääsisin pois täältä, mutta silti en halua kuljeskella lattialla enkä tahdo että minua kukaan koskee ja nostelee lattialle.Kertokaapa omistajalleni jotain vinkkiä,miten saisi minut "kesyyntymään"Ja tottumaan ihmisen käsittelyyn, sillä se on jäänyt minull ahiukan vähäiseksi.Hyvää kesää kaikille
pääsin tänään uuteen kotiin
herra p
4248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kilpikonna ei kesyynny. Se ei tunne omistajaansa. Ja vaikka sitä kuinka nostelisi ja koskettelisi, niin se ei koskaan tule käsittelystä pitämään. Kilpikonnat, kuten muutkin matelijat, ovat eläimiä, joiden touhuja seurataan sivusta. Näin ollen mun mielestäni konnan ei tarvitse käsittelyyn edes tottua.
Heips...olen Milla Magia ja 10 wee punakorva. Olen ollut vuoden nykyisen isäntäni hoivissa ja huolimatta päivittäisestä syli ja lattia terapiasta olen hiukka "äksy", joten pikku hiljaa ja kärsivällisyydellä ni hyvä tulee :)
"Päivittäisestä syli ja lattiaterapiasta" ??!?!
Mitä se tarkoittaa?? Ei kai ole ihme, että konna on äksy, jos sitä päivittäin pidetään kainalossa niinkuin kissaa! Mikään määrä kärsivällisyyttä ei auta...
Jostain olen lukenut, että kilpikonnat ovat villieläimiä, vaikka olisivat kuin lemmikkejä ja ikänsä vankeudessa eläneet. Niitä ei pitäisi väkisin kesyttää tai vaatia kesyn eläimen käytöstä, jos niillä ei sitä ole luonnostaan. Kilpikonnat ovat luonnostaan erakkoja, eivät siis välttämättä kaipaa lajikumppaneita seurakseen saati räpeltävää ihmistä. Minulla on sekä maa- että vesikilpikonnia. Osa niiistä pitää käsittelystä osa ei lainkaan, kuitenkin olen päättänyt antaa niiden pitää luontonsa ja porskuttaa tyylillään!