Tapahtui kerran Jerusalemissa. Oli vaimo ja Yksi Ruusu. Vaimo oli hunnutettu, Ruusu oli enemmän kuin Salomo kaikessa loistossa. Ihmiset ihailivat Ruusua ja sille myös lauloivat "Hoosianna!". Vaimo siitä kovin suuttui ja kateellisena eräänä yönä polki Ruusun maahan tyytyväisenä, hunnutettuna meni kuvastimen eteen ja sanoi "ken on maassa valtaisin".
Kuitenkin poljetusta ruususta oli siemenet varisseet otolliseen maahan ja pian oli Jerusalemissa runsaasti ruusuja ja monet tahtoivat Jumalan Puutarhaan ja siksi kastautuivat ruusujen ihanassa parfyymivedessä. Vaimo jakaantui kahdeksi, toiset tahtoivat Yhden Ruusun matkaan, toiset jatkoivat kateellisuuttaan, mutta eivät voineet maahan kaikkia polkea, sillä Jumalan sateet antoivat niille elinvoiman.
Nopeasti särkyi kadevaimon kuvastinkin ja Jerusalem tuli vuosittaiseksi rukoukseksi "ensi vuonna Jerusalemissa". Kuitenkin vaimon peite pysyi tiukassa ilman kuvastintakin.
Kolmantena päivänä vaimo pääsi palamaan Jerusalemiin ja itseään katseli kuvastimesta, peitteellisenä joutui puoliaan pitämään naapurikansojen kateellisia naisia vastaan, sillä olisivat tahtoneet kuvastimen itselleen ja siitä kovin kiisteltiin. Ruusujakin alkoi ilmaantua sillä sateet olivat otollisia.
Sitten vaimo huomasi tarvitsevansa uudet kauniin ja valkoiset vaatteet ja huusi "kiitetty olet sinä joka tulet Herran nimeen", näin vanha ikävä peite poistettiin ja ruusutarhan ihana tuoksu täytti Jerusalemin, sillä Yksi Ruusu vastaanotettiin ja sitä tahdottiin ja kuvastinkin uusittiin ja taivaasta laskettiin.
Tämän mittainen tämän Yhden Ruusun ja siitä versoneiden ruusujen ja vaimon ja jälkeläisten tositarina. Kokonaisen sapatinpäivän Yksi Ruusu ja ruusut ja vaimon jälkeläiset saivat elää yhdessä onnellisena Jumalan Puutarhassa, amen.
Hallelujah!
Kuitenkin poljetusta ruususta oli siemenet varisseet otolliseen maahan ja pian oli Jerusalemissa runsaasti ruusuja ja monet tahtoivat Jumalan Puutarhaan ja siksi kastautuivat ruusujen ihanassa parfyymivedessä. Vaimo jakaantui kahdeksi, toiset tahtoivat Yhden Ruusun matkaan, toiset jatkoivat kateellisuuttaan, mutta eivät voineet maahan kaikkia polkea, sillä Jumalan sateet antoivat niille elinvoiman.
Nopeasti särkyi kadevaimon kuvastinkin ja Jerusalem tuli vuosittaiseksi rukoukseksi "ensi vuonna Jerusalemissa". Kuitenkin vaimon peite pysyi tiukassa ilman kuvastintakin.
Kolmantena päivänä vaimo pääsi palamaan Jerusalemiin ja itseään katseli kuvastimesta, peitteellisenä joutui puoliaan pitämään naapurikansojen kateellisia naisia vastaan, sillä olisivat tahtoneet kuvastimen itselleen ja siitä kovin kiisteltiin. Ruusujakin alkoi ilmaantua sillä sateet olivat otollisia.
Sitten vaimo huomasi tarvitsevansa uudet kauniin ja valkoiset vaatteet ja huusi "kiitetty olet sinä joka tulet Herran nimeen", näin vanha ikävä peite poistettiin ja ruusutarhan ihana tuoksu täytti Jerusalemin, sillä Yksi Ruusu vastaanotettiin ja sitä tahdottiin ja kuvastinkin uusittiin ja taivaasta laskettiin.
Tämän mittainen tämän Yhden Ruusun ja siitä versoneiden ruusujen ja vaimon ja jälkeläisten tositarina. Kokonaisen sapatinpäivän Yksi Ruusu ja ruusut ja vaimon jälkeläiset saivat elää yhdessä onnellisena Jumalan Puutarhassa, amen.
Hallelujah!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhden Ruusun juurivesat katsokaa Ruusua ja kukkikaa kuin Jumalan kunniaa ja kiitosta ja ylistystä, että ihmiset näkisivät teidän hyvät tekonne ja Jumalaanne kiittäisivät loistostanne.
Vaimo vastaanottakoon Yhden Ruusun ja älköön polkeko ruusuja jalkoihinsa vaan kiitäköön Jumalaa lupauksen lapsistaan.
Kaikki kunnioittakoon ja kiittäköön Jumalaa ja muistakoon kuin Jumala omansa vaatettaa ja myös kaikki tahtoo vanhurskauttaa ja pyhittää loistoonsa ja kirkkauteensa. Lakataan myös toisiamme kadehtimasta ja polkemasta ja repimästä, sillä piikit sattuvat, niinkuin Päästäkin vuotaa verta ja haavojensa kautta saamme olla paratut, jos vain tahdomme tulla Jumalan vaatettamiksi armoliitossaan, amen.
Hallelujah!
Kaikki kesykyyhkyt, tulkaa rauhan hyvää sanomaa välittämään!
Kaikki tiaiset ja varpuset, tulkaa iloa tuomaan!
Kaikki varikset ja harakat, myös teille tilaa riittää, kunhan ette liikaa meteliä pidä ja häiriötä tuota ja ruusunuppuja nypi äänekkäällä nokallenne, sillä rauhaan Jumala teitä kanssaan kutsuu haavoitetussa Vapahtajassa ja on Järjestyksen Jumala, amen.
Hallelujah!
Tuntuu huokailessa että sydäntäni ympärileikataa ja tahtoisin mennä autioon paikkaan ja huutaa täyttä kurkkua "Tahdon rakastaa sinua Yeshua kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani ja kaikesta mielestäni, tule Herra Yeshua!"
Jos näkisin sinuvuokot kadun kulmassa palatessani, niin menisin kysymään: "Oletteko nähnyt rakkaintani?" Jos veisivät minut putkaan, niin sekään ei voisi sammuttaa palavaa rakkauttani.
Jos sinä näkisit rakkaani, kertoisithan minulle!
Paljonko tarvitsen lomaa tähän kaikkeen kaipuuseeni? Vuodenko vai loppuelämän? En vaan kokonaisen tuhannen vuoden yhdessäolon Elävän Veden Lähteellä, amen. HalleluYeshua!
"Naapurikansojen kateellisilla naisilla" on jo itsellään häävaate, puhtaan valkoinen - 400 000 palestiinalaista Kristuksen morsianta on Baarezissa, Maassa ollut, vaimon ja ruusujen lisäksi.
Mutta Maassa on tavattoman kylmät hallayöt. Lännestä, meren puolelta nousee kylmä hyinen halla, palelluttaen vihallaan Ismailin ruusut, ja idästä tulevat Idän miehet sirppeineen leikaten satoa kuolemalle.
Ismaelin Ruusut ovat joutuneet pakenemaan veljesvihan ja kuoleman kurimuksesta ulkomaille, ja nyt on Ismaelin ruusutarhoja noussut ympäri maailmaa. Ismaelin Ruusut ovat diasporassa, ja nyt he kaipaavat kotimaataan, kaunehinta kotimaataan, missä Ismaelin ruusut jo Jeesuksen ajoista asti ovat Yljän ruusuina kasvaneet Juudean ja Galilean vuorilla.
Sinne kaipaavat nyt sadat tuhannet Maasta paenneet Ismaelin Ruusut, kukin oman sitruunapuunsa alle, Maahan jossa heidän Ylkänsä ja Mestarinsa maan päällä vaelsi.
ja jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, tietysti voi naapurikansoissa olla Yeshuan eläviä lupauksen lapsia ja opetuslapsia ja Pyhä Henki vaikuttaa rakkauden Jumalan omaisuuskansaa Israelia kohtaan Yeshuan nimen tähden, sillä Herrahan on omansa koonnut luvattuun maahan ja profetiat ovat täyttyneet, samoin Jerusalem viikunapuuna on merkkinä lehtien siihen puhjenneena, kuten näemme käyneen. Tietysti ei Herra tahdo, että hänen pyhä kaupunkinsa jaettaisiin tai sitä vastaan hyökättäisiin, mutta valitettavasti Paha pääsee tottelemattomuuden lapsissa tekemään mieletöntä Herran Yeshuan silmäterän sohimista ja näin tuottavat lopulleen itselleen perikadon, kun eivät tunne maan ja taivaan Luojaa ja Aabrahamin ja Iisakin ja Israelin Siunaajan ja Valitsijan tahtoa vaan seuraavat Pahan eksytyksiä niinkuin on edeltä ilmoitettu ja Raamattuun kirjoitettu sen eri profetioissa, eikä vain yhdessä vaan loogisessa ilmoituksessa Isän Jumalan antamana ja Henkensä vaikuttamana, niinkuin myös Poikansa on lähettänyt ja armoliiton antanut veressä ja vedessä ja Hengessä omilleen. Edeltä on Herra varottanut valvomaan ja rukoilemaan ja toivonsa armoonsa laittamaan ja katsomaan ettei kukaan eksytä, sillä Herra Yeshua on hyvä Paimen, ja kokoaa Israelin kadonneet lampaat maahansa niinkuin on jo osin tapahtunut, mutta lopullisesti tapahtuu palatessaan ja enkelinsä lähettää neljälle ilmansuunnalle, niinkuin on kirjoitettu.
Jokaisen Herraa Yeshuaa odottavan ja armoonsa toivonsa laittavan kannattaa olla niinkuin viisi viisasta neitsyttä kihlattuna Yljälle Yeshualle, sillä valkoiset vaatteet ja Pyhän Hengen voima tarvitaan ja annetaan anoville ja vanhurskauttaan janoaville ja saamme olla autuaat ja pyhät rakastaessamme Lunastajaamme, amen.
Hallelujah!
Vain Yksin Yeshuan on Israelin Pyhä Herra, amen! Ei eksytä.
Koko maailman pitäisi olla ruusutarha ja Israel sen juuri, silloin kaikki mahtuisivat mukaan.
Viholliset ovat tehneet juutalaisesta kansasta ikuisen kansan ja elävän legendan jota kadotuksen kita ei pystynyt nielaisemaan.
Ilman juutalaisia/ Israelia, muslimit ja kristityt tappavat toisensa eikä jäljelle jää muuta kuin suuri tarina ihmeellisestä pienestä kansasta jolla oli suuren suuri kaksipäinen vihollinen.
valitusta kansasta välikappaleen toiminnalleen niinkuin ruumiissa on jalat ja kädet ja tärkeintä on elävä Jumalan Sana, sillä ei ilman Israelin Pyhää Herraa profeetatkaan olisi voineet tuoda sitä sanomaa, jota saamme lukea ja vastaanottaa ja jonka kautta Jumala antaa armoaan ja totuuttaan moninaisesta hengellisestä hyvästä, kutenkin Uudessa Testamentissa on vielä enemmän, sillä Immanuelin kautta saimme jotakin aivan ainutlaatuista Yeshuan sanoina ja Ilmestyskirjassa, samoin silminnäkijätodistajien kautta annetussa Pyhässä Hengessä.
Sota ei ole ensisijaisesti uskontojen välinen vaan hengellinen Jumalan Pyhän Hengen ja elävän sanan vaikutuksesta puolesta ja vastaan Israelia ja Jerusalemia ja juutalaisia ja Israelin kaikkia sukukuntien jälkeläisiä ja pyhiä kaikissa kansoissa vastaan tai puolesta.
Jumalan iankaikkinen evankeliumi tullaan saarnaamaan niinkuin Ilmestyskirjassa on edeltä ilmoitettu ettei kenenkään tarvitse vaeltaa pimeydessä tulevistakaan niinkuin ne on edeltä ilmoitettu ja Pyhän Hengen opetusta ja siunausta ja kirkkautta anoville annetaan Yeshuan (Jeesuksen) nimessä ilman erotusta ja soimaamista, sillä Herra on hyvä, amen, amen.
Hallelujah!
tähän sopisi Lilja, ja molemmat löytyvät pyhistä kirjoituksista, Lilja useammin.
´Palaja Israel, Herran, sinun Jumalasi tykö, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi.
Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit. Assur ei ole meitä auttava, hevosilla emme tahdo ratsastaa, emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän jumalamme'; sillä sinussa saa orpo armon."
Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta halustani minä teitä rakastan; sillä minun vihani on kääntynyt hänestä pois.
Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuu ja sen tuoksu kuin Libanonin. Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.
Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi.
Kuka on viisas ja ymmärtää nämä?
Kuka taitava ja käsittää nämä?
Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.´
(Hoosea 14)