En pääse oikein eteenpäin,mikään ei kiinosta eikä huvita enää,mikään ei tunnu miltään ei missään kaikki on turhaa,ainakin tuntuu siltä sen jälkeen kun sain kuulla että rakkaani kuoli.
En pysty vieläkään tajua tätä.
Ajattelen miestä päivästä iltaan saakka,ikävöin häntä joskus kovasti,kamala olo joskus valtaa ikävä on niin voimakas :(
Mies on minua niin kummasti lähelläkin,ainakin tuntuu siltä vaikka mies on kuollut.en ymmärrä tätä tunnetta ,aivan kuin mies ois vielä elossa vaikka tiedän ettei näin voi olla.en osaa selittää tätä tarkemmin.
Miehen kuolemasta on jo seitsämän kuukautta.
Kuulen vieläkin ne sanat päässä silloin kun joku soitti minulle ja kerto että 'sun mies on kuollut..' olin ihan järkyttynyt,shokissa..en voinut usko enkä vieläkään pysty uskoa etten enää ikinä muka näe häntä.Mies on kuollut mutta työnnän tämän todellisuuden jotenkin syvälle pois en halua enkä voi pysty uskoa, siis en vieläkään.
Järkyttää vieläkin kun mietin miksi? miksi? Tuntuu aivan kuin kaikki loppu minulle,tulevaisuus on musta,en näe siellä enää mitään ..
Oikeastaan olen hyvin onneton,en viitsi puhua toisille liikaa koska, olen saanut kuulla toisilta että" miehen kuolemastahan on jo seitsämän kuukautta?? ei kuule, sun pitää alkaa jo unohtaa ja elää!"
siis olen hiljaa enkä enää keskustele tästä mun "traumasta" toisille.
En tiedä mitä tehdä. elämän ilo on jotenkin hukassa,kaikki tuntuu niin mitättömältä,tyhjältä ei mitään tarkoitusta missään,ainakin tuntuu siltä.
Seurustelimme monta vuotta.
yritän olla toisille iloinen ja reipas mutta en ole ollenkaan..en ainakaan enää.
sekavaa textiä tiedän sen,suokaa anteeksi :(
En pysty vieläkään tajua tätä.
Ajattelen miestä päivästä iltaan saakka,ikävöin häntä joskus kovasti,kamala olo joskus valtaa ikävä on niin voimakas :(
Mies on minua niin kummasti lähelläkin,ainakin tuntuu siltä vaikka mies on kuollut.en ymmärrä tätä tunnetta ,aivan kuin mies ois vielä elossa vaikka tiedän ettei näin voi olla.en osaa selittää tätä tarkemmin.
Miehen kuolemasta on jo seitsämän kuukautta.
Kuulen vieläkin ne sanat päässä silloin kun joku soitti minulle ja kerto että 'sun mies on kuollut..' olin ihan järkyttynyt,shokissa..en voinut usko enkä vieläkään pysty uskoa etten enää ikinä muka näe häntä.Mies on kuollut mutta työnnän tämän todellisuuden jotenkin syvälle pois en halua enkä voi pysty uskoa, siis en vieläkään.
Järkyttää vieläkin kun mietin miksi? miksi? Tuntuu aivan kuin kaikki loppu minulle,tulevaisuus on musta,en näe siellä enää mitään ..
Oikeastaan olen hyvin onneton,en viitsi puhua toisille liikaa koska, olen saanut kuulla toisilta että" miehen kuolemastahan on jo seitsämän kuukautta?? ei kuule, sun pitää alkaa jo unohtaa ja elää!"
siis olen hiljaa enkä enää keskustele tästä mun "traumasta" toisille.
En tiedä mitä tehdä. elämän ilo on jotenkin hukassa,kaikki tuntuu niin mitättömältä,tyhjältä ei mitään tarkoitusta missään,ainakin tuntuu siltä.
Seurustelimme monta vuotta.
yritän olla toisille iloinen ja reipas mutta en ole ollenkaan..en ainakaan enää.
sekavaa textiä tiedän sen,suokaa anteeksi :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itsekkin jäänyt leskeksi vähän toista kuukautta sitten. Olimme vaimoni kanssa lähes 21 vuotta ja hän menehtyi aivan yllättäin rutiini leikkauksen jälkikomplikaatioihin. Tietenkin ensimmäiset viikot olivat vaikeita mutta jo 3 päivää vaimon kuoleman jälkeen järjestimme vanhimmalle pojalle 18 vuotis synttärit. Elämä lähti vain kulkemaan eteenpäin varsinkin kun löysin netistä kivan henkilön jonka kanssa olen kirjoitellut. En tiedä käsitteleekö miehet asiaa erinlailla kuin naiset vai onko osasyynä se että tuttavapiiriin kuuluu yksi henkilö jonka mies kuoli 8 vuotta sitten kanssa yllättäen. Mutta suosittelen kirjekaveria jolle voi kirjoittaa nimettömästi ja näin ollen on nhelpompi kertoa omista ajatuksista ja tuntemuksista.
eihän tämä totta ole - tekaistuko vallan on?